Tee hyvää toisille, kuulostaa äkkipäätä latteudelta, mutta se toimii ja se on mitä väkevin elämänviisaus. Hyväntekeväisyydessä liikkuu iso raha maailmalla. Ihmisiä on vapaaehtoistyössä aina vain enemmän. Mitä ihmisiksi oleminen, ihmisenä ihmisille oleminen ja hyödyksi muille oleminen sitten tarkoittavat?
Sitä, mikä on ihmisille ominaista, kutsutaan ihmisyydeksi. Se kattaa yleisesti ja laajasti ihmisyyden – ei vain hyviä tai vain huonoja puolia. Todellisuus kätkee kuitenkin paljon, esimerkiksi sankaruutta, raukkamaisuutta, uhrimieltä ja petollisuutta.
Ihmisyyden isoa kuvaa on tarkasteltava etiikan ja moraalin kehyksissä. Se on osin geneettistä (perinnöllistä) ja osin ympäristön (kulttuurin) muovaamaa. Lähimmäisten kannalta oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus, vastuullisuus ja rehellisyys ovat keskeisiä.
Yksittäiset, yksilölliset poikkeamat eettisesti kestävästä toiminnasta voivat selittyä väsymyksellä, väärin ymmärryksellä, huonolla seuralla ja päihteillä. Motiivien kirjo tehdä hyvää ja pahaa on suuri.
Elinympäristöt kirjoittavat ihmisyyden sisäiseen tauluun tarinansa kuin digiajan algoritmit konsanaan. Oma tietoisuutemme taulun tarinasta on pinnallinen, mutta se ohjaa suhtautumista ihmisiin. Lapsuusajalla on ihmisyyden ilmiasuun iso merkitys.
Ihmisyys, inhimillisyys, ihmiskäsitys ja ihmiskuva
Kun puhumme ihmisyydestä ja inhimillisyydestä, miellämme ne yleensä yleviä eettisiä ja moraalisia arvoja ja empaattisia kykyjä korostavina – tarjoten myös esimerkillisen ihmisen mallia.
Ihmisen salaisuus, syvin olemus tai se, mitä ihmisyys voisi lopulta olla, kiehtoo. Ymmärrämmekö, miltä ihmisistä tuntuu eri tilanteissa? Jos eläydymme toisen ihmisen vaikeuksiin, hänen mielialoihinsa ja erityislaatuunsa, hän kokee, että ymmärrämme häntä. Se lähentää ja avaa sitä, mitä oikeasti sisällä liikkuu.
Inhimillisyyteen kuuluu ihmisystävällisyys, ihmiskeskeisyys sekä ymmärtävä ja kuunteleva asenne. Mutta … miksi inhimillisyys on niin harvoin suomalaisen johtajan tavaramerkki? Palvelualoilla on jo edetty ystävällisyydessä pitkälle – ehkä osin roolisuorituksinakin.
Ihmiskäsitys taas kertoo, millaisena itse kukin tai jokin ihmisyhteisö pitää ihmistä, ihmisryhmää tai kansaa. Se voi perustua johonkin aatteeseen, uskontoon tai etniseen identiteettiinkin.
Ihmiskäsitys heijastuu ihmissuhteisiin, opetukseen, kasvatukseen ja kaikkeen vuorovaikutukseen. Syrjitty ja kiusattu ihminen ei pystyne myöhemmin täysin luottamaan ihmisiin. Natseille juutalainen saattoi olla koiraakin ”alempiarvoinen”. Koiraa tuntevien mielestä vertaus on ontuva.
Ihmiskäsitys liittyy ihmiskuvaan. Ihmiskuva on yksilön tai yhteisön käsitys siitä, mikä ihminen on ja mikä on hänen olemassaolonsa tarkoitus. Esimerkkeinä mainittakoon uskontojen ihmiskuvat.
Väkevä elämänviisaus
Elinaikamme on liian lyhyt elääksemme vain itsellemme. Filosofi Maurice Blanchot´n mielestä yksilöä tärkeämpi asia on hänen vastuunsa toisesta ihmisestä.
Logoterapiassa transsendenssi tarkoittaa kykyä ajatella ja toimia suuntautuen minän (egomme) ulkopuolelle eli omistautuen jollekin tehtävälle ja toisille ihmisille.
Olennaisia ovat asiat, jotka saavat toimimaan tai kieltäytymään toimimasta. Vanki- ja keskitysleirit olivat/ovat esimerkkejä siitä, mihin kaikkeen ihmismieli voi taipua – tai olla taipumatta.
Tunnemme sanonnat: omat koirat purivat tai perhe on pahin. Syyt, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, eivät ole yksiselitteisiä. On tärkeää tietää niistä ennen reagointia.
Maailmassa on sankaruutta, esikuvallisuutta ja poikkeuksellista eettistä ryhdikkyyttä. Esimerkkeinä mainittakoon Golda Meir (yksi Israelin valtion perustajista, rautarouva, maan toistaiseksi ainut naispääministeri), Mahatma Gandhi (Intian itsenäisyysliikkeen johtaja, vakivallattoman vastarinnan esitaistelija), Nelson Mandela (presidentti, rotusorron vastustaja, rauhanpalkittu) ja Albert Schweitzer (lähetyslääkäri, rauhanpalkittu). He luopuivat henkilökohtaisesti arvokkaasta toteuttaakseen suurta eettistä ja yhteiskunnallistakin tehtävää.
Ihmisyys rakentuu ajan ja usein kovien kokemusten myötä, suhdeverkostoissa ja yhteistoiminnassa. Silloin käsityksemme ja tapamme ovat sosiaalisessa testissä. Rauta rautaa hioo ja ihminen ihmistä.
Jokainen ihmisen kohtaaminen on lähimmäisteko. Rakkauden ja tunteiden kautta purjehdimme ihmisen sisään – emme juurikaan järjen ja tiedon. Hyvän tekijöinä olemme epätäydellisiä.
Ihmiskäsitykset ohjaavat
Kantamme rasismiin on yksi ihmiskäsityksistä. Muita esimerkkejä ovat syrjintä, vähemmistöjen sorto, rotujen eriarvoisuus ja yleensä ihmisryhmien luokittelu.
Ihmisten arvoluokittelun ”tarve” väijyy syvällä tajunnassamme. Ikävä ihmisen arvostelu ei yleensä lopu, jos kritisoijaa ei pysäytetä. Yksi tapa pysäyttää on moititun kehuminen.
Aatteet tai uskonnot eivät juuri muuta ihmisyyden perusolemusta, mutta voivat muuttaa suhtautumista ihmisiin. Yksilöiden välillä muutos fokusoituu usein ajan antamisena hänelle.
Epäeettisten valintojen vetovoima
Pahuus lieveilmiöineen saa uteliaisuutemme valpastumaan ja hakeutumaan väkivaltaa ja seksiä tihkuvien uutisvirtojen äärelle. Jos löydökset kiehtovat, ne johtavat uudelleen samoille hunajalähteille. Tästä ”barbaarisen mielihyvän” tarjonnasta ei ole pulaa.
”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, pahaihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa” (Luuk. 6:45). Mitä ja miten kerromme muista, kertoo meistäkin. Ei kukaan voi lyödä rintoihinsa, etteikö olisi joskus antanut väärää todistusta lähimmäisestä.
Puolueissa saatetaan lievästikin toisin ajatteleva hivuttaa pois laumasta. Hänhän puhuu roskaa. Kuinka sumea ja ahdas ihmismielen maailma voikaan olla!
Kuuntelemme kernaasti puhetta, jos se hivelee itsekkyyttämme. Itsestä liika puhuminen taas karkottaa kuulijat. Kehotus rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään läpäisee ihmissuhteiden testit.
Teot paljastavat
Julkisuudessa sanomme eri asioita kuin lähipiirissämme. Sovitamme sanamme yleisön mukaan. ”Uskollinen” poliitikko kosiskelee äänestäjiään ja puoluejohtoa. Arvoarvostelmat puolueissa voivat perustua löysiin mielikuviin.
Käyttäytymisemme on usein kytköksissä sosiaaliseen kontekstiin esimerkiksi läsnäolijoiden yhteiskunnallisen asemaan. Yksilön aseman muutos lauman hierarkiassa voi paljastaa ihmisestä uusia piirteitä. Ratkaisu tehdään usein tunteilla, mutta perustellaan myöhemmin järjellä.
Väitetään, että oikeudessa valehdellaan enemmän kuin missään muualla. Oletan, että oikeudessa totuus on oikeasti kaivettava esiin toden ja valheen hankalasta maastosta.
Arvoituksellinen ihminen
Käyttäytymisemme ennustettavuus on joskus huono. Yllätyksiä tulee. Jos sanomme, että ihminen, jonka tapasin, oli aito, voimme pettyä. Humanismi taas voi yllättää jopa sodissa, mikä vakaissa oloissa tulee esiin aristellen tai pysyy jopa kätkettynä.
Ymmärrämme toisiamme paremmin, jos tunnemme ihmisille tyypillisen tavan toimia. Ihmistuntemus on vahvaa valuuttaa koko eliniän. Se alkaa riittävästä itsetuntemuksesta.
Arvojen moninaisuus
Mieleemme jäävät ihmiset, joiden elämänviisaus pysäyttää. Toiset huomioonottava valloittaa. Yhtäläiset oikeudet eivät kaikille riitä. Monet haluavat etuoikeuksia.
Tutustuminen uuteen ihmiseen on kuin ulkomaanmatka. Siitä riittää kerrottavaa. Ihmisen saloihin matka voi kestää jopa eliniän. Aidoista kohtaamisista saamme enemmän kuin itse annamme.
Ihminen, joka elää arvojensa mukaisesti, lienee elämäänsä tyytyväinen. Ehkä hän on onnellinenkin. Auktoriteettien asema ajassamme on tyrehtymässä. Kotien, koulujen ja kirkon ote etiikan rakentajina on hiipumassa.
Esimerkillinen ihmisyys on tehokas muutosvoima. Ihmisyyden rakentamisen ylevä tavoite on, että kasvaisimme mittoihin, jolloin voimme olla hyödyksi muille, yhteiskunnalle ja ympäristöllemme.
Esko Korkeakoski
Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori ja dosentti Valkeakoskelta
