Joskus luin aikakausilehteä: Kansa taisteli! Kun kaikesta nykyään tehdään vitsiä eli huumoria, niin jotkut lisäsivät siihen: Ja huoltomiehet kertovat. Sodista on tehty myös elokuvia ja paras näyttelijä’ pääsee lähimmäksi todellisuutta ilmeissään ja teoissaan. Ihmisen Kasvot ovat kulissi, joka purkaa ulos näytelmää, joka on meneillään ihmisen sisällä. Ilmeisesti kuitenkin on kansoja, jotka ovat harjaantuneet säilyttämään samantapaisen ilmeen asioista riippumatta.
Raamatun alkulehdillä on mielenkiintoinen avaus asialle. Jumala puhuu Kainille ja kysyy: Miksi muotosi muuttui ja kasvosi synkistyivät? Vaikka Jumala tiesi mistä on kyse ja sen hänelle myös sanoi, Hän antoi vihjeen: Sinun kasvosi paljastavat sisimpäsi. Hän sanoi: Synti väijyy ovesi edessä, mutta hallitse sinä sitä! Ihmisen kasvot siis paljastavat asioita. Pelimaailmassa tunnetaan termi: Pokerikasvot! Se tarkoittaa sitä, että ihminen voi pakottaa kasvonsa tilaan, jossa eivät ilot ja pettymykset ole luettavissa kasvoilta.
Jos katselemme vaikkapa Linnan juhliin soluvaa väkeä, monia ei tahdo tunnistaa arkiminän perusteella. Toki meikkaus tekee siihen osansa, mutta myös haaveiden täyttymys juhlallisissa puitteissa voi antaa kasvoille uuden hohteen suorastaan. Me näemme hääparien kasvot jumalaisina suorastaan, jos liiton perustana on ollut syvä rakkaus eikä leikillisesti sanottuna tulevan apen haulikko! Onnellisuus tekee ihmisen kauniiksi, koska hän heijastaa hyviä asioita sisimmästään.
Joskus istun marketin peltipenkillä ja seuraan ohitseni kulkevia ihmisiä. Monenlaisia havaintoja voi tehdä. Kun alkoi tämä maskeeraus, niin oli niin itsellisiä ihmisiä joitakin, jotka selkä suorana euroopan omistajan ilmein käveli kauppaan ilman maskia ja ilman käsidesiä. Joku on murheen murtaman näköinen ja jollekkin julkisella paikalla asioiminen on tuskallisuutta kasvoille tuovaa asiaa. On todella hyvä huomata, että keskuudessamme on iloisia ja tyytyväisen näköisiä kasvoja, joska jokainen sellainen, joka on sinut itsensä kanssa, tekee maastamme paremmin asuttavan.
Sitten on hengellinen ulottuvuus. Vankilalähetin ura kesti kuitenkin muutamia vusia ja siten sain nähdä joitakin ihmiskohtaloita. En toki tiedä miksi he kaikki siellä olivat, mutta ilmeiden muutosta oli mukava seurata. Kun on onnettomat olosuhteet johtaneet lainvastaisiin ratkaisuihin ja niistä on jääty kiinni, niin ihminen muuttuu synkemmäksi. Syynä voi olla painava syyllisyys tai sitten mielipaha siitä, että joku virhe vaikutti paljastumisen. Sain seurata erästä henkilöä muutaman vuoden ajan, kun kävimme jumalanpalveluksissa ja sain puhua kokoontuneelle seurakunnalle. Nyt on se hyvä asia, että voi seurata omassa sijoituspaikassaan, jos jostyain systä ei heti voi tulla kappeliin.
Henkiö oli kovasti ahdistuneen näköinen istui kumarassa penkillä ja näytti huokaillen katselevan lattiaa. Jonakin päivänä hän sai kohdata armollisen Jumalan osaston raamattupiirissä. Toivo premmasta heräsi ja ryhti alkoi muuttua katse nousi ylemmäksi ja viimeisillä kerroilla sain nähdä rauhan ja pelastusilon kirkastamat kasvot. Hän tuli iloisena tilaisuuteen ja halusi istua etupenkkiin ja järjestystä valvonut henkilökunta salli sen hänelle. Siellä on omat järjestyksensä, josta nyt ei enmpää.
Miten on sitten seurakunnissa? Ollaanko aina niinkuin Jumalan rakkaat lapset keskenämme? Emme lihallisuutemme vuoksi ole! Mieleeni tuli ystävä, joka piti huoltoasemaa Martinmäessä. Hän oli olemukseltaan iloinen ja aurinkoinen niin, että hänen hyvä tuulensa tarttui toisiinkin. Erään kerran menin tankkaamaan, mutta sieltä ei tullutkaan aurinkoisuus esille van vähän muuta. Olin tehnyt jotain, mikä ei ollut hänen mielestään kiitettävää. Olemus oli kuin reviiriään puolustavan korven kontion. Keskustelimme asiasta ja uskon, ettei välillemme jäänyt rakkautta pahempaa, kun hän on jo perillä. Minä siis olin väärässä!
Olen huomannut myös joskus seuratilanteesa, että julistaja on hyvin asiassa ja ikäänkuin hyvässä voitelusssa. Kun kesken tilaisuuden sisään astuu ovesta henkilö, jolla oli joku erityinen vaikutus, hänen kasvonsa muuttuivat toisenlaisiksi ja puhe sai uuden suunnan. Seurakunnan piirissä joku saattaa ilahtua , kun näkee, mutta taas joku toinen menee niinkuin olisin ilmaa, johon ei kannata kiinnittää huomiota. Kun keskutelemme asioista niin me melkein jokainen paljastamme osallisuutemme hyvän tai pahan ensimmäisellä ilmeellä, joka ei useasti ole hallinnassamme.
