KATKERUUDESTA VAPAAKSI (1. Piet. 2:19-25)
Armoa on vääryys kestää
syyttömästi kärsien.
Katkeruuden Jeesus estää
esimerkin jättäen.
Jeesus siunaa suhteen uuden,
suhteen toiseen ihmiseen:
Auttaa tieltä katkeruuden
sopusointuun, rakkauteen.
Jokaiselle ystävälleen
Jeesus antaa anteeksi,
että väärintekijälleen
niin myös kukin tekisi.
Kun saa Pyhän Hengen voiman,
anteeks`antoon voiman saa.
Anteeks`annon aateloiman
Jumala myös armahtaa.
Matti Vuolanne (1932-2020), Hovinarri, s. 18, Raamattuja Venäjälle ry.
TAIKAUSKOSTA VAPAUTEEN
Elämäsi ohjaksissa
lieneekö tuo musta kissa.
Ei kai horoskooppi määrää,
teetkö oikeaa vai väärää.
Ei myös onneasi poista
perjantai ja kolmastoista.
Ethän suotta, lailla muiden
kierrä ohi tikapuiden.
Voittaessa kristinuskon
herpos ote taikauskon.
Jumalamme tahdon mukaan
älköön taikaa tehkö kukaan.
Siksi älä Suomen maata
taioin kiroukseen saata.
Pidä raitis, terve järki,
katkee taikauskon kärki.
Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 38, Raamattuja Venäjälle ry.
Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer. 29:11
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer. 29:11 KR 1992.
Sinulta tulevat rikkaus ja kunnia, kaikkea sinä hallitset. Kaikki voima ja valta on lähtöisin sinulta, sinun vallassasi on tehdä suureksi ja väkeväksi kenet tahdot. 1. Aikak. 29:12
Jumalan valtakunnassa kaikki on lahjaa. Jos jollakin on jotakin hyvää, on se Jumalalta lahjaksi saatu. Jos on jotakin kaunista, on Isä sen luonut. Jos on jotakin valtaa, on hän sen suonut. Jos joku saa kunnian, on se taivaasta annettu. Jos joku on suuri, on se voimaa Jumalan voimasta. Jos joku on väkevä, on se väkevyyttä Isän iankaikkisista käsivarsista.
Jumalan lapsille kaikki kaikessa on Jeesus Kristus. Mitään heillä ei ole itsessään. Mitään he eivät omista, joka ei olisi vain lahjaa tai lainaa. Kukaan ei menesty niin, etteikö se olisi jokaisen toisen kristityn ilo. Kukaan ei nouse kuitenkaan muiden yläpuolelle. Sillä ihminen on vain tomua, sen he tietävät, ja Jumalalta on kaikki saatu.
He ovat valmiit luopumaan omastaan heikomman hyväksi, jos niin on tarvis. Sillä Jeesusta he eivät saata kieltää.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, päivän teksti, SLEY, 2005.
Taikauskoa on monenlaista. Taikauskoa se on mm. ihmeparanemisiinkin uskominen.
Suosittelen Morton Smithin kirjaa Jesus The Magian.
Kyllä Jumala voi parantaa rukouksella ja sen kautta. Minunkin elämästäni ja kokemuspiiristäni löytyy näitä tapauksia. Jeesus ei ollut mikään taikuri tai noita, vaan ihmeet olivat Messiaan tunnustekoja ja merkkejä.
Seppo
Aivan selkeästi on nähtävissä sellainen tilanne, että missä kristinuskon asema heikkenee, siellä erilaiset taikauskoiset ilmiöt pääsevät rehottamaan. Kommunistisen ateistisen aivopesun aikana tämä tuli näkyviin mitä erilaisimmissa muodoissaan. Ateistisen sateenvarjon alla rehottivat mitä lukuisimmat ja kummallisimmat taikauskon muodot.
Olet Matias sokea monille kristinuskossa uskotuille ilmiöille, jotka eroavat ’taikuudesta’ lähinnä vain semanttisesti. Asenne on samaa kuin mikä ilmenee kuvaavassa sanonnassa: ”Naapurin kakarat ja meidän lapset!”
Kristinuskohan perustuu taikauskoon, joten sikäli melko outoja toivomuksia blogistilta.
Jeesus siis ei ollut mikään taikuri ja noita. Jeesuksen tekemillä ihmeillä muuten oli valtavasti silminnäkijöitä.
Antero
Siellä missä ateismi on päässyt polttamaan ihmisten henkistä luontoa metsäpalon tavoin, siellä maaperään on ilmestynyt mitä erilaisimpien ja kummallisimpien taikauskoisten juttujen esiintymiä.
Matias, sillä mitä uskonnottomuus on tehnyt missäkin, ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kristinusko joka tapauksessa perustuu pelkkään taikauskoon. Eikä se siitä miksikään muutu, vaikka sitä ei hyväksyisi.
Antero
Taikauskon peruslähtökohta on jonkinlaiseen taianomaisen voiman vaikutuksessa. Kun toimii joitakin tapoja noudattaen niin saavuttaa jotain.
Kristinuskon olemukseen kuuluu persoonallinen yhteys persoonalliseen Jumalaan, joka on tullut meidän luoksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Näin ollen jokainen lause jonka suustasi päästät tai mielessäsi ajattelet on hänen kasvojensa edessä lausuttua tai ajateltua. Mitä ikinä lausutkin hänestä, kerrot sen hänelle itselleen samalla kun välität sitä myös jollekin ihmiselle tai omalle mielellesi yrität sitä vakuutella.
Lähtökohdissaan ero taikauskon ja Jumala -yhteydestä nouseva luottamus Jumalan tekoon luodun ja Luojan, tehdyn tuotteen ja tekijän välinen ero.
Taikauskossa ihminen itse käyttää jotain kuvittelemaansa, ehkä salaista, voimaa tavoitteittensa saavuttamiseen. Uskossa ihminen turvautuu oman tekijänsä voimaan ja luottaa Hänen rakkautensa vaikutukseen. Ero on oman teon ja Jumalan teon välinen rajattoman suuri ja periaatteellisesti kahden aivan eri tason olemassaolon luokassa toimivan suureen välinen ero.
Matias, New Age liike syntyi Englannissa ja Amerikassa ja paljolti ns. raamattuvyöhykkeelläkin.
”Taikauskossa ihminen itse käyttää jotain kuvittelemaansa, ehkä salaista, voimaa tavoitteittensa saavuttamiseen. Uskossa ihminen turvautuu oman tekijänsä voimaan ja luottaa Hänen rakkautensa vaikutukseen.”
Jos käyttää aivan arkista logiikkaa, niin molemmissa on kysymys u s k o s t a johonkin voimaan, sillä kristinuskon Jumalan olemassaoloonkin lähtökohtaisesti
v a i n uskotaan.
Mutta uskon lähtökohta on eri. Taikuus on tähän todellisuuteen kuulumatonta, ylimääräistä, ei välttämätöntä.
Sari, kukaan ei tiedä kuluuko Jumala oikeasti tähän todellisuuteen muuten kuin kuin uskovan ajatuksena ja uskona. Sama koskee muutakin yliluonnolliseen uskomista.
Seppo, sinäkin siis olet ateisti näiden kirjoitusten perusteella. Vai oletko? Agnostikko vähintäänkin. Olen tainnut joskus ennenkin tätä kysyä, mutta muistaakseni sinä et ole halunnut vastata. Toisaalta olet jonkinlainen gnostikko ja numerologian harrastaja.
Luten sanoin, uskon lähtökohta on eri. Siksi näillä asioilla ,ihmeellä ja taikuudella, on uskovan näkökulmasta eroa. Eri mieltä saa olla, mutta ilmaista se juuri mielipiteenä ja maailmankatsomuksellisena näkökulmana. Josta voi sitten syntyä sitä keskustelua.
Älä Mika yritä määritellä asioita, jotka ylittävät kompetenssisi.
Seppo, sinusta on tosiaankin vaikea päästä täyteen selvyyteen.
Mika, minua kiinnostavat ihmisten kirjoituksissa olevat asiat, eivät heidän henkilönsä. Asiat puhuvat puolestaan.
Minun henkilöni ei kuulu Sinulle Mika pätkääkään.
Vanha totuus on, että sydämensä kyllyydestä suu puhuu.
Rantanen: 1+1=2 eikä 3 olkoon sydämesi kuinka kylläinen hyvänsä.
Hedelmistään puu tunnetaan, totean vielä.
Mika Rantanen, olen kärsivällisesti yrittänyt viestittää sinulle tosiasian että tosiasiat eivät ole riippuvaisia esittäjän henkilöstä ja teesejä voidaan verifioida tai falsivoida aivan riippumatta niitä esittävien henkilöiden kvaliteeteista.
Seppo, minunkin periaatteeni on, että tärkeämpää kuin kuka puhuu, on se mitä puhutaan. Olen täällä usein siteerannut aikaisemmissa blogeissani henkilöiltään ja taustaltaan kirjavaa porukkaa.
Kivat runot, molempien viestit ovat myös osuvia ja kohdallaan, kiitos! Taikauskoa viljellään nykyisin enemmän kuin aikaisemmin lähihistoriassa.
Sanalla ’taika’ ja sanalla ’ihme’ ei ole mitään asiallista eroa. Muille kuin ns. ’rusinat pullasta’ periaatteella toimiville uskoville
Matti-papilla on minusta todella taitavaa riimittelyä ja loppusoinnut paikallaan.
”Muille kuin ns. ’rusinat pullasta’ periaatteella toimiville uskoville”
-Sinuako ei sitten kiinnosta erilaiset tavat nähdä, tulkita ja tarkastella maailmaa ja todellisuutta… Tämä(kin) nimittäin voisi olla ihan kiinnostava keskustelunaihe. Ainakin jos ei paaluta omia näkemyksiään heti alkuunsa.
”Sanalla ’taika’ ja sanalla ’ihme’ ei ole mitään asiallista eroa.”
-Minusta nimittäin näillä on hyvin oleellinen ero, ja voin perustellakin sen.
Sari: ”Rusinat pullasta teologiassa’ ei nähdä ’erilasia tapoja’. Siinä nähdään vain yhdessä prässissä rutistettuja rusinoita.
Minua ei nyt sinänsä kiinnosta tuo. Vaan se mitä väitit ihmeistä ja taikuudesta, ja miksi et halua keskustella asiasta.
Sari, siteerasit vietissäsi, johon otin kantaa nimenomaan ’rusinat pullasta’ vertaustani.
Luistelet kuin saippuapala.
Höpsis. Edelleen kysymys on: miksi et halua keskustella aiheesta vaan esittää oman näkemyksesi faktana.
Höpsi itsellesi, minä perustelin, perustelu sisältyy implisiittisesti jo tuohon rusinapulla vertaukseen, mutta perustelu näkyy myös viestissäni Matiakselle eli tässä ketjussa.
Tarkoitan ihan sitä että jos esittää väitteen ( kuten: ”taikuudella ja ihmeellä eiole mitään olennaista eroa”) niinsiihen voisi lisätä eteen ”minun mielestäni” ja sitten perustella.
Eikä esittää asiaa itsestäänselvyytenä, jossa ei ole mitään keskustelemista.
Sari, vietissäni Matiakselle OLI perustelu. Sinä taas yrität sanella jopa muotoja, joilla ihmisten pitäisi sinun mallisi mukaan puhua. Minä keskustelin Matiaksen kanssa, ja sinä puutuit siihen ja annoit sitten ymmärtää että minun pitäisi esittää perusteluja Sinulle ja Sinun ehdoillasi. Ei käy.
Kiitos Mika! Hyvät ja puhuttelevat runot! 🙂
Kiitos Jumalalle!
Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Hepr. 12:2.
Oi sielu, katsohan oikein Vapahtajaasi ristillä, jolla hän riippuu häväistynä ja täynnä rakkautta. (Luuk. 23:47-48, Joh. 1:29, 19:33) Kuinka paljon saakaan hänen kärsimyksensä aikaan! Mitä ihania, lukemattomia hedelmiä tämä puu kantaakaan! Kuinka pitkälle ulottuukaan hänen kärsimyksestään lähtevä voima ja hänen esirukouksensa hänen kärsiessään syntisten puolesta! Kaikkina vuosisatoina ja kaikissa kansakunnissa on syntisten kiittäminen parantumisestaan ja autuudestaan hänen verensä vihmomaa esirukoustaan. (Luuk. 22:32, Room. 8:34, Hebr. 7:25)
JOHANNES GOSSNER, Armoa armosta, s. 102-103, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Lutherin työtoveri Philipp Melanchthon (1497-1560) piti yksityisrippiä suuressa arvossa. Augsburgin tunnustuksen 11. kohdassa hän opetti, että seurakunnissa piti säilyttää yksityinen synneistäpäästö. Concordia 2/1999, 17. Ripin tärkeydestä Melanchthonille kertoi myös hänen teoksensa Ydinkohdat (Loci communes). Ks. sama kirja, s. 206, SLEY-Kirjat, Hämeenlinna, 1986. Tässä kirjassa hän totesi yksityisen synneistäpäästön tuntuvan joskus henkilökohtaisemmalta kuin seurakunnan yhteisen evankeliumin saarnan. Concordia 2/1999, s. 17.
Mitä minun pitää tekemän, kun synnit raskaasti painavat mieltäni?
Katua ja ottaa synnin päästö.
Jos raskaat synnit painavat mieltäsi, on paras, että tunnustat ne sielunpaimenellesi ja otat häneltä pyhän synninpäästön, niin saat omalletunnollesi rauhan. Sillä synninpäästö on sama, kuin jos Jumala itse uskosi vahvistukseksi ja omantuntosi paremmaksi vakuutukseksi tekisi uuden liiton kanssasi ja korkeudestaan päästäisi sinut synneistäsi.
Mutta siinä ei vielä ole kylliksi, että me sen varmasti uskomme, vaan meidän tulee rauhoittuakin siitä eikä enää pelätä mitään syntiä eikä kuolemaa. Sillä jos me olemme vanhurskaat ja vapaat synneistä, mitä meillä sitten enää on synnin kanssa tekemistä? Jos me olemme vapaat kuolemasta ja eläviksi tehdyt, mitä kuolema silloin meihin koskee? Synnillä ja kuolemalla ei enää ole mitään valtaa ylitsemme. Synti ja kuolema ovat kuoletetut ja Kristuksen kanssa haudatut, synti ja kuolema ovat erotetut meistä, kauemmaksi kuin taivas maasta.
Rakas opettajani, Luther, jonka opetusta mielelläni seuraan, kirjoittaa siitä postillassansa, Jen. s. 9:
“Uskokaamme siis varmaan, että Kristus ylösnousemisensa ja voittonsa kautta on antanut meille sellaisen varmuuden, ettei mikään synti enää voi meitä pelottaa. Koska siis Kristus on meidät vapahtanut, niin me teemme väärin, jos emme siihen luota, vaan annamme synnin tahi kuoleman meitä pelottaa.”
Stefan Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta.
Pieni kevennys:
Laihialainen nuoripari oli mennyt naimisiin ja suunnitteli häämatkaa. Mies matkusti yksin Vaasaan, ja kun ystävä kysyi, miksi vaimo ei ollut mukana, mies vastasi: Vaimo oli jo aikaisemmin käynyt siellä!
Elä hyvin-naura usein-rakasta paljon Facebook-ryhmästä