Kirkkohallitus antoi 24.1. lausunnon alkoholilain muutosesityksestä. Lausunto oli poikkeuksellisen tiukka mutta monipuolisesti perusteltu, kuten Kotimaa24 ennakkoon kertoi.
Siinä oli itse asiassa monta varsin kovaa kannanottoa. Ensinnäkin kirkkohallitus asettui yksiselitteisesti vastustamaan yleisessä vähittäismyynnissä olevien alkoholijuomien ylärajan nostamista 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Kirkkohallitus jopa suosittelee siirtymistä Ruotsin malliin, jossa ruokakaupoissa myydään korkeintaan 3,5 prosentin mellanöliä ja muu alkoholi on myynnissä vain Alkossa ja ravintoloissa.
Terävä on myös kannanotto siihen, kenen ehdoilla uudistusta nyt suunnitellaan, kun se sivuuttaa heikoimmassa asemassa olevan väestönosan tarpeet. Kirkkohallitus linjaa, että alkoholilain uudistusta ei tule tehdä kansanterveyden kustannuksella ja sanoo sen jopa näin järeästi:
”Yhteiskuntaeettisesti kestämätöntä on, että alkoholijuomien valmistuksen ja myynnin elinkeinopoliittiset edut nostetaan sosiaali- ja terveyspolitiikan edelle.”
Siis suomeksi sanottuna mennään viinabusiness edellä.
Kirkkohallituksen lausunto ei kuitenkaan ole mikään raittiusliikkeen tai absolutistien moralistinen kieltolakikannanotto. Se pyrkii vahvistamaan Alkon roolia, kannattaa ravintoloiden aukioloaikojen lisäämistä ja pitää nykykäytännön säilyttämistä perusteltuna. Voi jopa pitää historiallisena, että kirkkohallitus asettuu näin tukemaan Alkon ja ravintoloiden toimintaa.
Kaikki siis hyvin. Kirkko on antanut huolellisesti perustellun lausunnon, jossa on hyödynnetty kaikkea sitä diakonia-, perhe-, sielunhoito- ja nuorisotyön kautta tulevaa kokemusta ja osaamista, jota lähes neljän miljoonan jäsenen instituutiolla tässä maassa on.
Mutta mitä vielä. Lausunto tuli sosiaali- ja terveysministeriölle yllättäen ja pyytämättä, kuten entisen päämisterin faksi. STM ei nimittäin ollut lausuntokierrosta tehdessään katsonut tarpeelliseksi, että kirkolla olisi tässä asiassa ylipäätään jotain lausuttavaa.
Se tietysti kertoo jotain kirkon nykyisestä painoarvosta yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa ja lainsäädännön valmistelussa. Ei siitä voi vain STM:n virkamiehiä syyttää, kyllä se kertoo myös siitä, miten hiljaa kirkko on tämän tyyppisistä kysymyksistä viime vuosina ollut. Kun ei pidetä ääntä, ei myöskään kysytä.
Mutta ei tässä vielä kaikki. YLE on juuri julkaissut yhteenvedon alkoholilain uudistamista koskevista lausunnoista. Mutta ei siinäkään Kirkkohallituksen lausuntoa mainita lainkaan. Ehkä siksi, että kirkko heräsi vasta loppumetreillä ja lausunto annettiin myöhässä vasta määräajan umpeutumisen jälkeen.
Mutta ei edes tässä vielä kaikki. Kirkko itse eli Kirkon tiedotuskeskus onnistui piilottamaan tiedotteen Kirkkohallituksen kokouksen muiden päätösten joukkoon kolmen kappaleen tiivistelmäksi ja hukkasi lausunnon varsinaiset pointit. Lisäksi itse lausunto on kätketty kirkon nettisivujen syövereihin niin, että se kyllä löytyy – jos oikein osaa kaivaa – kirkon Domus verkkopalvelusta, mutta niin syvältä että sitä ei pysty linkittämään edes tähän blogiin. Tässä se kuitenkin on, kun pyysin sen erikseen sähköpostilla.
Väkisin joutuu kysymään, onko tässä nyt jotenkin haluttu tietoisesti salata lausunnon tiukimmat kannanotot. Julkisuudessa lausunnosta eivät ole kertoneet – tai en ainakaan ole nähnyt – kuin Kotimaa ja Kirkko ja Kaupunki, jotka osasivat itse kaivaa lausunnon esiin. Ja tämä siis tilanteessa jossa toisaalla julkisuudessa hypetetään muutaman hipsterin Lutherolut innostusta Reformaatio500 juhlavuoden kunniaksi.
Mikä sekin on sössitty ja piilotettu. Siinä olisi ollut tuhannen taalan paikka levittää uskonpuhdistuksen juhlavuotta kansan keskuuteen tuomalla markkinoille ihan oikea Koffin tai Olvin Luther juhlaolut, joka olisi ollut kaikkien saatavilla ruokakaupoissa eikä vain häveliäästi joissain Kallion tai Tampereen pikkukapakoissa. Ja olisi ollut ihan Kirkkohallituksen linjankin mukaista. Ja minkä tarinan sen ympärille olisi saanutkaan kehitettyä.
Tämän rinnalla kyllä tuntuu naurettavalta, että kirkko onkin enemmän ja näkyvämmin hädissään ehtoollisviinin muutaman euron verollisuudesta. Mutta näinhän se on ollut monessa muussakin asiassa viime aikoina: omat sisäpiirin ongelmat ovat kirkossa tärkeämpiä kuin pyrkimys edes yrittää esittää jotain yhteiskunnallisesti merkittävää toimijaa. Tai uusien avauksien esittäjää.
Kouvolan Sanomien mukaan ”oluen kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2015 oli sataprosenttiseksi alkoholiksi laskettuna 20,5 miljoonaa litraa.”
Olen monta kertaa pohtinut, sitä muutosta, joka tapahtui 1960-luvun lopulla. Lapsuudenkaverien elämän 1970-luvulla tuhosi ihan keskikalja. Se tapahtui yllättävän nopeasti. Kaljaa oli helppo hakea. Niin kirjoitin monikossa. En ole ikinä ollut oluen ystävä. Seköhän minut säästi.
En oikein osaa tätä matikkaa, mutta jos juo kaksi pulloa miedompaa, niin eikö siinä tule kuitenkin sama määrä kuin yhden 5,5 prosenttisen juomisesta.
Ahaa, kaikki kirkkohallituksen lausunnot siis edelleen löytyvät jostain? Siis ainakin kirkon työntekijöiden käyttöön – julkisesta verkostahan eivät, julkaisu lopetettiin ehkä vuosi sitten.
Jori, kirkkohallituksen täysistunnon ja virastokollegion kokousten aineistot löytyvät ihan julkisesti täältä, mutta monen mutkan takaa. Aika tarkkaan pitää tietää mitä hakee.
http://domus.evl.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/epj_tek_tweb.htm
Meillä Slaavilainen alkoholiperimä. Siksi hyväksymme lastenkin juomisen. Emme välitä siitä mitään. On kyse kirkosta tai hallituksesta. taikka meistä.
Pekka: ” Siksi hyväksymme lastenkin juomisen. ”
Höpö, höpö. Suomen alkoholilaki kieltää alkoholipitoisten juomien anniskelun ja myymisen alle 18 vuotiaille. Kirkko katsoo kuitenkin oikeudekseen tarjota alkoholia (väkevää, verotonta kirkkoviiniä) vastoin alkoholilain säätämää 18 vuoden ikärajaa.
Matala profiili saattaa johtua siitäkin että Kirkkohallitus yrittää olla mahdollisimman huomaamaton. Muuten joku voi kysyä: mitä me oikeastaan Kirkkohallituksella tehdään? Siellä on paljon hyviä suojatyöpaikkoja ja niiden haltijat haluavat pitää niistä kiinni.
Homma kun taitaa olla niin, että kirkkohallituksesta voisi karkeasti noin 90% leikata pois eikä se kummemmin vaikuttaisi kirkon seurakuntien/seurakuntayhtymien arkeen.
Lisäksi jokaisessa seurakunnassa on nykyään vähintään yksi, useimmiten monia, tiedotussihteereitä, – päälliköitä, viestintäkonsultteja jne. Sillä kaikella työmäärällä, minkä he tekevät, he juuri ja juuri pystyvät tavoittamaan sen aktiiviseurakuntalaisten joukon, joka muutoinkin on asioista perillä ja osallistuu seurakunnan toimintaan. En ole koskaan tavannut normi kirkosta vieraantunutta ihmistä, joka olisi lukenut paikallisen seurakunnan aviisin.
Nyt joudun kyllä olemaan Juhanin ja Kari-Matin kanssa eri mieltä kirkkohallituksen merkityksestä ja roolista.
Olen tehnyt puolen vuoden sisällä useamman laajan jutun KotimaaPro verkkolehteen, jossa olen haastatellut monia kirkkohallituksessa yhden käytävän varrella työtään tekeviä hautaustoimen, rakennussuojelun, kulttuuriperinteen, tilastoinnin, talouden ja suunnittelun todellisia ammattilaisia.
Ja nyt puhun nimenomaan siitä ammattiryhmästä, joka piispojen ja kirkkoneuvosten taustalla pitää kirkon ja seurakuntien käytännön kuviot edes jotenkin kuosissaan ja taivaan rannan maalarien jalat maassa. Täytyy muistaa, että kirkko ja seurakunnat ovat liikevaihdoltaan reilun miljardin euron ja 20 000 työntekijän organisaatio. Siihen suhteutettuna kirkkohallituksen resurssit ovat hyvin rajalliset.
Kokonaan toinen asia on se – ja tässä olen herrojen kanssa samaa mieltä – että kirkkohallitus todellakin on turhan huomaamaton. Kyllä sieltä pitäisi repiä julkisuuteen paljon enemmän uutisarvoisia näkemyksiä.
Siitä on juuri hyvä esimerkki tämän blogin aihe eli kirkkohallituksen lausunto alkoholilain uudistamisesta. Lausunto oli hyvin valmisteltu ja perusteltu. On sääli, että se ei ole herättänyt edes kirkossa minkäänlaista merkittävää keskustelua. Kirkkohallituksen ympärillä vallitsevan hiljaisuuden laitan kyllä tässäkin asiassa suurelta osin Kirkon tiedotuskeskuksen piikkiin.
Kirkkohallituksessa kummastuttaa myös se että virka kuin virka, niin aina siihen otetaan pappi. Siis niihinkin virkoihin joissa vaaditaan hallinnollista ja/tai juridista osaamista kuten vaikkapa kansliapäällikkö.
Mitä tulee itse tähän asiaan niin en ymmärrä miksi Kirkkohallitus lausui asiasta mitään. Vielä enemmän ihmettelen miksi STM:n olisi pitänyt pyytää siltä lausuntoa. Ei Kirkkohallituksessa ole mitään sellaista asiantuntemusta että siitä olisi tarvinnut lausuntoa pyytää.
En jaksa lukuja tarkistaa mutta kunnissa on huomattavasti enemmän työntekijöitä. Jos Kuntaliitosta olisi samassa suhteessa virkamiehiä kuin Kirkkohallituksessa, ei sille yksi talo riittäisi. Ja Kuntaliiton tehtävänä on toimia kuntien edunvalvojana.
Älä nyt Juhani ihan läpiä päähän puhu. Ei nyt ihan kaikkiin virkoihin pappeja palkata edes kirkkohallituksessa. Olen viime kuukausina haastatellut kymmenkuntaa kirkkohallituksen virkamiestä, eikä yksikään heistä ollut pappi vaan oman alansa asiantuntija. Taidat nyt elää sitä kuuluissa totuuden jälkeistä aikaa.
Mitä alkoholilakiin tulee, kyllä kirkolla on substanssia ottaa kantaa siihen arvopohjaan, jolla tässä maassa lakeja säädetään. Siitähän lausunnossa on kyse, ei alkoholipoliittisesta eikä panimoteknisestä asiantuntemuksesta.
Muuten olen sitä mieltä, että kirkossa ylipäätään on liikaa palkattuja työntekijöitä.
Varmaan ymmärsit että sana ”kaikki” oli retorista liioittelua ja tarkoittaa että pappeja nimitetään sellaisiin virkoihin mitä ei luulisi. Vaikkapa nyt tuo kansliapäällikkö. Teologinen koulutus ei anna siihen mitään edellytyksiä.
Tokihan minä trumpilaisen vaihtoehtoisen totuuden liioittelevan retoriikan ymmärrän. Se vaan on vähän vierasta tarkista, tarkista, tarkista -journalismiin tottuneelle faktantarkistusretoriikalleni.
Lähestytään asiaa siltä kantilta että jos Kirkkohallitus lakkautetaan vaikka huomenna niin kuinka nopeasti se huomataan seurakuntatasolla. Veikkaan että ei ennen seuraavia kirkkovaaleja.