En kuulu paavin kirkkoon, enkä kuulu Mäkisen kirkkoon, mutta olen silti katolinen ja luterilainen. Katolisella tarkoitan koko Kristuksen kirkkoa, johon kaikki Kristuksen kirkon kasteella kastetut Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovat kuuluvat. Luterilainen olen, koska autuas jumaluusopin tohtori Martti Luther puhdisti kirkkoansa ja arvotan suuresti hänen löytyjään armollisesta Jumalasta.
Edellisessä blogissani kerroin kymmenen vuotta sitten alkaneesta masennuksestani. Muutama vuosi sen jälkeen aloin käymään Luther-säätiön seurakunnassa ja on hienoa olla oikea lutherilainen. Oikea oppi ja hyvä seurakunta tukevat toipumista masennuksesta tai muusta sairaudesta.
Mitä ajatuksia sinulle heräsi, kun luit blogiani?
Mikä tai mitkä ovat oikean kirkon tuntomerkit?
Mitä ymmärrät ekumenialla ja mikä merkitys sillä on?
Miksi uskonpuhdistus on meille tärkeää?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja minä (10.4.2017)
Kristillinen avioliitto – Lutherin rukous (18.4.2017)
Kyllä luterilaisten tunnustuskirjojen lukeminen on hyödyllistä kenelle tahansa kristityille. Mutta niiden lisäksi kannattaa lukea myös kaksi muuta vanhaa klassikkoa: Tuomas Akvinolaisen Usko ja rukous sekä John Bunyanin Kristityn vaellus.
Suosittelen myös Thomas Wilcoxin Kallista hunajanpisaraa.
Marko, kiitos hyvästä kommentista ja kirjasuosituksesta. Kristityn vaellus on tuttu ja luettu. Tuomas Akvinolaisen kirja taas on minulle vieras. Pitää katsoa tiistaina Concordia-piirissä, jos saisin hankittua ko. kirjan.
Martti Pentti, kiitos kommenteista ja tästä kirjasuosituksesta.
Thomas Wilcoxin kirjaa ei myöskään minulla ole. Ehkä saan senkin hankittua. Aika näyttää saanko sen luettua kannesta kanteen.
Hunajanpisarassa on kuutisenkymmentä A6 sivua. Kyllä sen jaksaa lukea. Ei kuitenkaan kannata vain lukaista, vaan varata aikaa pohdinnalle.
Sain varattua ko. kirjat. Jos Jumala suo, niin saan ne tiistaina.
Tähän sopii mielestäni hyvin Johanneksen toteamus:
”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1.Joh.1:5-10
Jokainen joka vaeltaa pimeydessä, ei ole oppinut tuntemaan itseään ja Jumalaa Raamatun Sanan Valossa, vaan kuvittelee vielä itsestään jotain ”harhaa” (”synnin sokaisemana”) ja siksi ”teeskentelee” Jumalan ja ihmisten edessä
(Hebr. ”Teeskentelijä” = ”jumalaton”)
Erinomainen kommentti, kiitos Ismo. Jumalan sanassa on koko totuus. On hyödyllistä aloittaa päivä psalmilla ja Isä meidän -rukouksella. Näin pääsemme päivän haasteisiin puhtaalta pöydältä ja kulkea koko päivä Jumalan johdatuksessa. Kuitenkin päivän aikana joudumme valitsemaan useasti mitä teemme ja ihan kaikkea mikä olisi Jumalan tahdon mukaista ei ole mahdollista tehdä tai emmekä tee vaikka olisi mahdollista. Päivän voimme päättää samalla lailla kuin se on alkanut. Synyejä emme koskaan liian useasti tunnusta ja pyydä anteeksi.
Niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Room3:10-12
Tuo on kirjoitettu Jumalan Sanassa, että lainalaiset (kaikki ihmiset maailmassa) joutuisivat Jumalan edessä syyntakeiseksi. Mutta tunnemmeko itsemme kirjoitusten mukaan?
Monesti kuulee ihmisten puhuvan, jopa Kristittyjen, että ihminen on hyvä itsessään ja että Jumala auttaa ihmistä tulemaan paremmaksi… Jos Kirkossakaan ei tunneta Jumalan Vanhurskautta, niin ihminen kääntyy helposti lain alle ja pyrkii pystyttämään omaa vanhurskauttaan ja eksyy pois Jumalan kasvattavasta Armosta, joka ei ole tekopyhää ihmisoppia, vaan Elämää Kristuksessa, jossa Jumala kärsivällisesti puhdistaa ihmisen sydäntä, joka on kaiken ajattelun ja ihmisyyden keskus.
Kristityssä ei tule Jeesuksessa Kristuksessa kirjaimen noudattajaa, vaan ihminen alkaa näkemään sydämellään, eikä edes itse näe omia tekojaan, vaan Jumalan tekoja, koska tietää ja tuntee Jumalan, joka saa aikaan kaiken Vanhurskauden, Pyhityksen ja Kirkastumisen. ( Lue Ef.1:11-23)
Herraa hyvää, kiittäkää!
Kiitos, Ismo. Lainaan Efesolaiskirjeen kohdan tähän perään.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi — hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme — sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
(Ef. 1:11-23 FB38)
Kiitos kaikille blogini lukijoille ja kommentoijille.
Jumaluusopin tohtori Martti Luther kirjoittaa:
Jumala on Herra, jolla ei ole muuta tekemistä kuin vain koroittaa alhaista ja alentaa ylhäistä, murtaa sitä, mikä on liitetty yhteen, ja korjata sitä, mikä on murtunut.
Niin sen pitää olla, että Jumala tekee kaikki tyhjästä, epätoivoisesta varmaa, halveksitusta mainehikasta, pahennusta herättävästä korkeinta ylistystä, synnistä vanhurskautta, kuolemasta elämää.
Kunnioittaminen on paljon korkeampi asia kuin rakastaminen, sillä kunnioittaminen ei sisällä ainoastaan rakkautta, vaan myöskin kuria, nöyryyttä ja kunnioitusta ikäänkuin salattua Majesteettia kohtaan.
Jumala ei nosta muuta kuin hyljättyjä, ei paranna muita kuin sairaita, ei tee näkeviksi muita kuin sokeita eikä eläviksi muita kuin kuolleita, ei tee hurskaiksi muita kuin syntisiä eikä viisaiksi muita kuin tyhmiä.
Syvyyteen, jossa köyhyys, pilkka, hätä, viheliäisyys ja tuska asuu, ei kukaan tahdo suunnata katsettaan, vaan siitä kääntää jokainen silmänsä pois, pakenee, inhoaa ja halveksii niitä, jotka siellä ovat, eikä kukaan aio auttaa heitä. Siellä ei ihmisten joukossa ole ketään luojaa, joka tahtoisi tyhjästä jotakin tehdä. Sen tähden on Jumala ainoa, joka katsoo alas syvyyteen, hätään ja viheliäisyyteen ja on lähellä niitä, jotka syvyydessä ovat.
Kristus ei ole antanut itseään kuolemaan luultujen ja kuviteltujen, vaan todellisten syntien tähden, ei pienten, vaan ylen suurten syntien tähden, ei yhden tai kahden, vaan kaikkien syntien tähden, ei voitettujen ja pois pyyhittyjen, vaan voittamattomien ja suunnattoman suurten syntien tähden.
Kristus on peljästyneen ja särkyneen sydämen ilo ja sulo. Hän on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. Kristus on niitten rakastaja, jotka ovat ahdingon, synnin ja kuoleman keskellä. Rakkaani, mitä ihanampaa ja iloisempaa voit sanoa?
Joka uskoo Kristukseen, saa köyhyydessä tuntea rikkautta, häpeässä kunniaa, murheissa iloa ja kuolemassa elämää, ja hän säilyttää kaiken tämän sellaisessa uskossa, joka pitäytyy Jumalan sanoihin ja kaikkea tätä Jumalalta odottaa.
”Olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman.” Totta totisesti tiedän, ettei ole väärin sanoa, että Kristus on maailman voittaja. Miksi me siis vapisemme tämän voitetun maailman takia ikäänkuin se olisikin voittaja?
Kristityn erikoinen taito ja viisaus on siinä, että hän pitää nämä sanat täytenä totuutena, että nimittäin Kristus on annettu kuolemaan, ei meidän vanhurskautemme ja pyhyytemme tähden, vaan meidän syntiemme tähden.
Martti Luther – Lutherin neuvoja uskon ja elämän kysymyksissä
Aamen!
Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania ja syntistä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon häntä seuraamassa.
Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?”
Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” Mark.2:15-17
”Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.”
Luuk.1:51-53
Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ”Tahdotteko tekin mennä pois?”
Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”