Osuuko maaliin vai eikö, siinäpä kysymys elämän taipaleelle.
Laskiaista vietetään ennen paastonajan alkua. Paastonaika alkaa tuhkakeskiviikosta. Paastonaika valmistelee pääsiäistä. Niinpä laskiaisena katseemme suuntautuu pelastuksemme keskeisimpään sanomaan pääsiäisen ja sen kolmen suuren juhlan aiheeseen:
Kiirastorstaita vietämme uuden liiton aterian, Herran pyhän ehtoollisen asettamisen päivänä.
Pitkääperjantaita vietämme maailman sovituksen muistamiseksi, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivänä.
Pääsiäistä vietämme kuoleman voittamisen, Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä. Pääsiäisen ilon anti jatkuu joka viikko. Se toituu koko kirkkovuoden. Jokainen sunnuntai on pääsiäisen oktaavi, jokaviikkoinen muistutus ylösnousemuksen riemuvoitosta koko ihmiskunnan hyväksi.
SUNNUNTAI 27.2.2022
Laskiaissunnuntai, latinaksi Esto mihi
Jumalan rakkauden uhritie
Psalmiteksti: Ps. 31:2–6
Psalmissa puhutaan vuorilinnasta. Tässä aivan erityisesti Siionin vuoren, suuren linnoituksen keskellä olevasta Jerusalemin temppelistä. Temppelissä vietettiin juutalaisen liturgian keskeisimmät menot. Siellä toimitettiin uhriliturgiat, pyhiä liturgisia aterioita Jumalan kunniaksi.
Uuden liiton liturginen ateria on Herran pyhä ehtoollinen. Ehtoollisen liturgia on kehittynyt kolmen juutalaisen liturgian pohjalta. Siinä toteutuu jatkumo ikivanhoihin temppelin liturgioihin ja samaan aikaan Kristuksen evankeliumin uusi sisältö. Jeesus Kristus on uuden liiton aterian anti. Hän ojentaa meille ristin uhrinsa lahjan, täytetyn työnsä hedelmän, kertakaikkisen uhrin sisällön koko maailman syntien sovittamiseksi.
Saamme turvallisin mielin käydä Herran huoneeseen nauttimaan alttarin sakramenttia, uuden liiton ihanien lupausten varassa elämään. Iankaikkisuuden aterian riemullinen näköala on: Meillä on tulevaisuus ja toivo Herramme suuren lahjan varassa.
Psalmissa viitataan Jeesuksen sanoihin Taivaan Isälle ristillä: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tällä tavalla psalmimme viittaa Jeesuksen ristin kuolemaan koko maailman pelastamiseksi. Hänen sovintokuolemansa toi rauhan Jumalan ja ihmiskunnan välille. Syntien sovitus oli täydellinen ja siitä riittää kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Kuolemallaan Jeesus voitti kuoleman ja haudoissa oleville elämän antoi.
Ristin kuolemalla Jeesus hankki meille vanhurskauden, sen että kelpaamme Jumalalle sellaisina kuin olemme.
Jumalan vanhurskaus annetaan lahjaksi. Saamme siis elää turvallisin mielin Jumalan lapsina. Sen perustana on Kristuksen pelastustyö. Se saadaan lahjana ilman meidän omia ansioitamme, yksistään armosta. Jumala yksin sen on tehnyt ja siksi pelastus on varma ja turvallinen. Se on Jumalan teko. Mielemme siis on riemua täynnä, kun rukoilemme psalmin sanoin:
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
Ylösnoussut Vapahtajamme pitää huolta kansastaan. Hänen eteensä tuomme kaikki elämämme vaiheet, niin ilon aiheet kuin hätämme ja huolemme. Hän elää omiensa kanssa jokaisena päivänä maailman loppuun asti. Saamme turvallisesti rukoilla Jumalan apua Jeesuksen rakkaassa nimessä.
Luottamuksemme hänen on varmalla pohjalla. Sitä joka hänen luokseen tulee, hän ei heitä pois. Tämä todellisuus vastaa siihen, mitä psalmissamme pyydämme:
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Saamme pyytää hänen opastustaan elämämme matkalle. Hänen johdatuksensa riittää koko elämän ajaksi, sen kaikkia vaiheita varten.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Matkamme päämäärä on käydä taivaan iloon. Jeesuksen tullessa takaisin usko vaihtuu näkemiseksi ja lupaus täyttymykseksi. Taivaaseen käy matkamme. Silloin avautuu ikuinen ilo ja taivaan riemu. Vapahtajamme pelastustyön turvissa voimme riemuiten todeta Jumalan työn tuloksen:
Maaliin on osuttu
ja voitto on saatu.
Tässä pyhän introituksen Psalmi:
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta,
vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta,
jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani!
Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,
sinä uskollinen Jumala.
Ps. 31:2–6
Laskiaisen aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-27-2-2022/
Fastlagssöndagens tema presenteras och textern förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-27-2-2022/
Pietari sanoo.
”Teille on puhuttu vertauksilla, mutta tämä yksi, veljet, älköön olko teiltä salassa, Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. ”
Sama löytyy myös Psalmista 90 :
”Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki. ”
Jos otamme tuon huomioon, koska se on kahteen kertaan sanottu, on kaksi todistajaa, niin emmehän me silloin voi tukeutua päiviin, kuten kolmantena päivänä ylösnouseminen.
Kolmannella vuosituhannella me näemme juutalaisten nousseen ylös Jerusalemiin. Yksi päivä kuin tuhat vuotta.
Toinen huomio ’Joonan merkki’, josta Jeesus puhui.’ Teille annetaan vain Joonan merkki.’ Joonan kerrotaan olleen valaan vatsassa kolme päivää, se ei sovi Jeesukseen, koska Jeesus oli haudassa vain kaksi päivää. Kun vielä huomioimme ”Yksi päivä kuin tuhat vuotta, ja toinen tuleminen”
Joonan merkki sopii Daavidiin.
Daavid kuoli tuhat vuotta ennen Jeesusta, ja siitä kaksituhatta vuotta eteenpäin, on kolmetuhatta vuotta, eli kolme päivää.
Jeremia sanoo, 30:9
”Vaan he saavat palvella Herraa Jumalaansa ja Daavidia kuningastansa, jonka minä heille herätän. ”
Jeremia puhuu herättämisestä, ja muutenkaan Jeremia ei voi puhua Daavidin ensimmäisestä tulemisesta, valinnasta, koska Jeremia vaikutti 400-vuotta Daavidin jälkeen.
Tällaista tällä kertaa, mutta älä annan sen vaikuttaa paastoamiseen, minäkin harrastan sitä silloin tällöin terveydellisistä syistä, ja ihan itselleni ja omin voimin.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi. Käsittelet useampia raamatunkohtia. Vastaan niihin sitä mukaa kuin ehdin numeroiden eri kohdat.
1) Menestystä terveydelliselle paastoamisellesi. Minä aloitin papiston paaston jo kolmannesta paaston edellisestä sunnuntain eli Septuagesiman jälkeisenä maanantaina. Tämä merkitsee etten pääsiäisyöhön saakka syö lihaa enkä kananmunia. Tämä on ikivanha kristillinen paasto koko kristikansalle, mutta muille se alkaa vasta viikon perästä eli tuhkakeskiviikosta alkaen. Papiston paasto alkaa jo aikaisemmin. Kalan syöntiä ei lasketa tähän paastoon kuuluvaksi ravinnon tietoiselle supistamiseksi. Tästä on peräisin esimerkiksi nykyisin lähinnä jouluaaton ruuaksi jäänyt tapa syödä lipeäkalaa ennen joulua. Se oli monilla paikkakunnilla pikkupaaston aikana käytössä lihan korvikkeena. Lipeä oli säilöntämenetelmä, mutta sen pesussa oli aina tekemistä.
Rakkaani prinsessa Colette on jo ehtinyt minulle kokkaamaan monenlaista herkullista ruokaa kaalista ja lantuista ja kalasta ja muusta. Ruokavalioni makuelämys ei ole kärsinyt armaani suloisen keittiötaidon ansiosta.
Tarja
2) Nolla keksittiin vasta paljon myöhemmin. Niinpä esimerkiksi musiikissa priimi tarkoittaa samaa sävelmää kuin mistä lähdettiin. Samaten vuosilukujen järjestelmässä ei ole vuotta nolla jne.
Näin myös kolmantena päivänä tapahtunut Jeesuksen ylösnousemus tulee luonnostaan saman matematiikan mukaisesti kolmantena päivänä, kun perjantai on ensimmäinen päivä, lauantai on toinen päivä ja sunnuntai on kolmas päivä.
Saman laskentatavan mukaan myös helluntai joka on seitsemän viikkoa pääsiäisestä eli siis 7*7 = 49 päivää pääsiäisestä on alkuperäisen matematiikan mukaisesti 50. päivä pääsiäisestä, kreikaksi pentekostes eli siis esim englannin Pentecost, afrikaansin Pinkster, ruotsin Pingst, saksan Pfingsten jne
Tarja
3) Sinä viittaat Jeremian kirjan kohtaan 30:9.
Panen tähän näkyviin koko yhteyden Jer. 30: 8 – 10
8»Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen vieraan ikeen sinun niskastasi, Jaakob, ja katkaisen sinun valjaasi. Silloin israelilaisten ei tarvitse enää palvella muukalaisia, 9 vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, jonka minä annan heille kuninkaaksi.
10 – Älä pelkää, palvelijani Jaakob,
älä kauhistu, Israel,
sanoo Herra.
Siinä puhutellaan koko kansaa esi-isänsä Jaakobin mukaan. Tässä siis ei puhuta Jaakobista vain yhtenä ihmisenä menneisyydessä vaan kokonaisesta kansasta jotka ovat hänen jälkeläisiään.
Samalla tavalla oman kuninkaan suvusta puhutaan ensimmäisen kuninkaan Daavidin nimellä. Näin siis konkreettisessa tilanteessa Jeremian teksti puhuu, että vaikka kansa tulee kärsimään syntiensä tähden ja joutumaan pakkosiirtolaisuuteen, niin kerran ajan koittaessa samasta kuningassuvusta nousee jälleen uusi hallitsija, joka istuu samalla Daavidin valtaistuimella eli siis jatkaa saman suvun hallitsijana.
Toisaalla Jeremia ilmoittaa ajaksi noin 70 vuotta, mikä toteutuikin Jerusalemin temppelin osalta, mikä oli kansalle tärkeintä, mutta kansallisen itsenäisyyden osalta vain Persian suurkuninkaan alaisena omana hallintoalueenaan.
Tämä Jeremian profetia nosti juutalaisessa itsetietoisuudessa näköalan suurempaan kuin vain omana erivapauksia omaavana hallinnollisena alueena. Syntyi odotus Jumalan antamasta vapauttajasta, Messiaasta, kreikkalaisittain Kristuksesta. Tämä tulevaisuuden näköala kasvoi niin runsaaksi Jeesuksen aikaan tultaessa, että Jumalan valtakunnan tultua esiin Vapahtajamme syntyessä ihmiseksi ja tehtyä sovintotyö koko maailman puolesta, myös Jeremian profetia nähtiin ennustuksena Jeesuksen tuomasta pelastuksen aikakaudesta.
Näin näemme että Jumalan ilmoitus ei ollut vain joitain ikään kuin innoituksessa lausuttuja tulevaisuuden näkemisen leimahduksia, vaan kokonaisen kansan vuosisatojen historian kulun mukanaan tuoman oman identiteetin kasvamista ja kypsymistä kristillisen sanoman Messias -uskoon. Kristus on maailman Vapahtaja. Hän on Jumalan valtakunnan hallitsija.
Huutelen täältä sivupöydältä, sorry, mutta en malta olla kommentoimatta että ’kolmas päivä’ voi saada kaksi muunkinlaista eksegeesiä; nimittäin mahdollisesti essealaiselle Jeesukselle kolmas päivä oli keskiviikko, ’kolmas päivä’ oli nimittäin viikonpäivän nimi. Kun esim. ’kolmantena päivänä’ oli häät Galilean Kaanaassa se tarkoitti että häät olivat keskiviikkona. Mutta Jeesus myös simultaanisti mahdollisena aurinkosymbolina antaa mahdollisuuden tulkita kolmas päivä auringon siirtymiseksi pois pysähtyneestä asemasta, sillä 1.päivä aurinko tulee tasauspäivään,2 päivänä on tasauspäivässä ja 3 päivä nousee ylös tasaus päivästä eli päivä alkaa olla yötä pitempi. (Minä olen Valo) Tämä tapahtuu nimen oman pääsisäisenä’ jolloin luonto pääse talven vankeudesta.
Seppo
Kiitos kommentistasi.
Tuot esille mielenkiintoisen näkökulman sanontaan ”kolmas päivä”.
Viikonpäivistä noin sunnuntai eli tarkasti ottaen la klo 18 – su klo 18 oli ensimmäinen päivä, ylösnousemuksen päivä, meidän sunnuntaimme liturginen lähtökohta, pyhäkellot soitetaan la klo 18 tämän liturgisen perinteen mukaisesti.
Viikon toinen päivä oli noin maanantai ja kolmas päivä oli noin tiistai eli siis tarkasti ottaen maanantai klo 18 alkaen tiistai klo 18 asti.
Jeesuksen ylösnousemus tapahtui tämän viikkojärjestelmän mukaisesti viikon ensimmäisenä päivänä.
Sen sijaan sanonta nousi kolmantena päivänä kuolleistat viittaa kuollnpäivästä ylösnousemuukseen kuluneita päiviä eli siis perjantai oli ensimmäinen, lauantai toinen ja sunnuntai kolmas päivä.
Tämän laskelman takana on Hoosean kirjan kuudennen luvun kohta
Hoosea:
6:2 Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
Niin, oikeastaan kolmas päivä on siis ollut jo tiistai, eli Marsin päivä. Jeesus narraartiossa Mars näyttelee erittäin suurta roolia näin:
Adam 1.ihminen, merkitys punainen veri.
Adom, Mars hepreaksi, ha adom la 56!
Mars, raudan planeetta, raudan ap. = 56
Jeesus uusi Adam
Ieosus la. 888 / 24
Marsin pyörähdysaika 24 t 37 min. 24 x 37 =888!
Tiistai oli juutalaisuudessa yleinen vihkimispäivä ja häät Galilean Kaanaassa olivat siis kolmantena päivänä eli tiistaina.
Jos/kun Jeesus yritettiin telottaa perjantaina, niin siitä kolme täyttä la su ma päivää vie juuri tiistaihin . Haudalle mentiin 1 päiväsapatin jälkeen ja kun essealaisten sapatti oli tiistai, menivät naiset haudalle kesiviikkona. Näin koska essealaiset aloittivat viikkonsa keksiviikosta, koska vasta silloin Jumala loi auringon, mistä aika alettiin laskea. (1 ke 2 to 3 pe 4 la su 5 ma 6 ti 7 eli sapatti.)
Seppo
Voisinko saada tietää, kenen kirjasta ja mistä olet saanut nuo väitteesi essealaisten erilaisesta kalenterista?
Esimerkiksi Rafael Gyllenbergin Johanneksen kommentaarissa sanotaan, että keskiviikko oli juutalaisten hääpäivä: ” Juutalaisen tavan mukaan keskiviikko oli otollinen hääpäivä ja häitä vietettiin viikon ajan.” Gyllenberg 1961, Johanneksen evankeliumi, s 65.
Matias ’kolmas’ päivä saattoi tarkoittaa tiistaita tai keskiviikkoa riippuen siitä katsottiinko eka päiväksi sunnuntai vai maanantai. Yleinen hääpäivä oli siis joka tapauksessa ’kolmas’ päivä.
Qumranissa noudatettiin aurinkokalenteria, se on jo kauan sitten Kuolleen meren kääröistä avattu fakta. Evankeliumit käyttävät molempia, Johannes aurinkokalenteria ja synoptikot vanha kuukalenteria. Kertomuksissa kalenterit myös välillä mahdollisesti sekoittuvat niin, että Jeesuksen hautauksessa ja naistenhaudalle menossa käytettiin eri kalenterikäsitteitä ja lähtökohtaisesti laskelmaa, jossa ajanlasku aloitettiin neljännestä päivästä’ jolloin aurinko ja kuu luotiin. Tällöin naiset menivät haudalle sapatin eli tiistain jälkeen eli vasta keskiviikkona.
” Tuhat vuotta kuin yksi päivä. ”
Perjantai on muuten ollut Venuksen päivä, ja Frian, Freian ja Frouvan päivä, kirkko sitten ristiinnaulitsi meidät, teki meidät syntisiksi ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle, vaikka me olemme jumalan kuva ja läsnäolo kehdosta hautaan.
Tarja
Synnin vallan toteaminen ei ole peräisin ristin työstä eikä perjantai viikonpäivänä siihen millään muotoa. Synnin vallan todellisuus on kuvattu syntiinlankeemuskertomuksessa, jonka seurauksena myös kuolema tuii ihmiskunnan olemukseen jo ensimmäisestä ihmisestä asti.
Sen sijaan pitkänperjantain sanoma kertoo kuoleman vallan kukistumisesta. Jeesus otti kantaakseen meidänkin kuolemamme ristin sovitustyössään. Näin siis kuoleman viimeisin eli sen olemuuksen ikuisuusnäkökulmasta katsottava todellisuus muuttui. Me toki kuolemme oman ajallisen kuolemamme Aadamin perillisinä eli siis koko ihmiskuntaa koskettavana elämän realiteettina, mutta niin kuin Jeesus nousi kuolleista, niin meidätkin herätetään kuolleista ja sen jälkeen me saamme elää iankaikkisesti taivaan kirkkaudessa.
Tämä lupaus on meille tuotu Jeesuksen ristin työn ja ylösnousemuksen tuomana lahjana.
Matias
Onko sinulla jotakin sitä vastaan, että Daavid tulisi kansalle takaisin, tai Daavidin henki, vesoissa jotka versovat Isain kannosta, olihan Daavid kuitenkin maata puolustava Kuningas.
Ei se mitenkään uhkaa teidän taivaallista valtakuntaa, se pysyy teidän mielessä niin kauan kuin te siihen uskotte.
Tarja
Sen paremmin juutalaiseen kuin kristilliseenkään oppiin ei kuulu sen paremmin jälleensyntymisoppi eikä reinkarnaatio-oppi. Sellaiset mallit esiintyvät vain intialaisperäisissä uskonnoissa.
Olen aikoinaan pitänyt luentoja missä olen käsitellyt niin hindulaisen uskonnon ja kristinuskon suhteita kuin myös buddhalaisuuden ja kristinuskon välisiä suhteita. Olen näissä viitannut noiden uskontojen omiin lähteisiin ja heidän oppineittensa opetuksiin. Intialaisten uskontojen ja kristinuskon koko olemassaoloa perustavat mallit ovat keskenään yhteensovittamattomia.
Sen paremmin juutalaiseen kuin kristilliseenkään oppiin ei kuulu sen paremmin jälleensyntymisoppi eikä reinkarnaatio-oppi. Sellaiset mallit esiintyvät vain intialaisperäisissä uskonnoissa.
Tarkkaan ottaen ei ehkä ihan näin. Juutalaisuudessa oli rabbeja jotka kyllä uskoivat sekä sielun jälleensyntymään että sielun siirtymään. Eli gilgulimiin ja ibburiin ja jibbukiin. Myöskään nimi Golgatha (gulgalat) ei sattumalta juonnu heprean jälleensyntymää tarkoittavasta sanasta gilgul. Asiasta on keskusteltu palstalla perustellisesti jo aiemin:
https://www.kotimaa.fi/blogit/jalleensyntyma-kristinuskossa/
Seppo
En osaa sanoa yksityiskohtaisesti miten silloin tällöin esille tuomasi teosofia tai antroposofia esioita esittää, mutta sen voin todeta, etten mitenkään saa mainitsemaasi Golgataa millään muotoa puolustamaan mitään muotoa jälleensyntymää tai sielun reinkarnaatiota. Joten viittaat sellaisiin teksteihin, joilla ei ole mitään tekemistä kristinuskon sanoman kanssa.
Tässä Golgata nimi, Γολγοθᾶ, Golgothá
https://biblehub.com/greek/1115.htm
Tässä pääkallo -sana, גֻּלְגֹּלֶת , gul·gō·leṯ
https://biblehub.com/hebrew/1538.htm
Tarja
Eräässä Sotainvalidien Veljesliiton paikallisosastossa käynnin jälkeen voin jatkaa tekstisi kommentointia.
4) Joonan merkki esiintyy Jeesuksen puheessa. Panen tähän näkyviin Matteuksen version, koska mielestäni tekstisi on lähempänä tätä versiota.
Matteuksen evankeliumi, vuoden 1938 käännös:
12:39 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.
12:40 Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.
12:41 Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas.
Tässä ilmaus kolme päivää ja kolme yötä käytetään vuorokausi -käsitten ilmauksena. Se siis ei ole samaa kuin pitäisi laskea erikseen kolme erillistä päiväaikaa ja erillistä yöaikaa. Sanonan ilmauksena se on kuin toisinpäin pantuna meidän tapamme sanoa ”kolmena päivänä” ikään kuin öitä ei olisi ollenkaan ollut edes olemassa. Näin siis tuokin ilmaus sopii samaan kaavaan siitä, että Jeesuksen kuoleman vuorokausi oli perjantai ja ylösnousemuksen vuorokausi oli sunnuntai.
Matteuksen versiossa Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat yhtä suurena merkkinä kuin Joonan kirjan kertoma kuoleman esimaku merihädässä ja sieltä pelastuminen merieläimen toimiessa Joonan pelastajana. Tämä merkki mahdollisti profeetan saarnan. Näin myös Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen todellisuus mahdollisti evankeliumin saarnan koko maailmaan.
Sen sijaan vastaava rinnakkaiskohta Luukkaalla ei mainitse mitään merkkiä. Sanoma siis on pelkistetysti, että Jeesus ei anna vastaväittäjilleen mitään muuta merkkiä kuin sanansa, niin kuin Joonakin antoi Niiniven asukkaille oman parannussaarnansa.
Tässä tuo kohta samoin 1938 käännöksen mukaisena
Luukkaan evankeliumi:
11:29 Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: ”Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.
11:30 Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle.
11:32 Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas.
Katse pääsiäiseem kiron opin mukaisesti. Jumala kävi täällä kolmenkymmenen vuoden ajan, josta hän toimi tutkijoiden mukaan noin yhden vuoden verran. Hänellä oli rakastettu Maria, jonka hän jätti töysin heittelle tutkijoiden mukaan. Vielä kirkon uskontunnustuksen mukaan Jeesus Jumala tuomitsee meitä ihmisiä niin elävinä kuin kuolleina, ei rakasta meitä ihmisisiä niin eläninä kuin kuolleina.
Reino
Kiitos näkökohtiesi esiin tuomisesta.
Tässä muutama näkökohta esille nostamiisi kohtiin.
1) Juutalaiselle miehelle ei ollut lupa saada rabbiksi vihkimystä nuorempana kuin 30 vuoden iässä. Siksi Jeesuskin aloitti synagogissa saarnaamisensa vasta tuossa iässä. Kukaan ei myöskään saanut toimia rabbin tehtävässä ilman asianmukaista rabbiksi vihkimystä. Sen Jeesuskin oli saanut, koskapa hän saattoi saarnata synagogassa.
Kolmenkymmenen vuoden ikä siis viittaa hänen julkisen toimintansa alkamisikään.
2) Jeesuksen toiminta-ajasta eri tutkijat ovat eri mieltä, toiset esittävät pidempää aikaa toiset lyhyempää. Aivan ratkaisevaa perustetta ei kumpikaan äärimmäisiä työkauden pituutta esittelevä näkökohta ole voinut tuoda esiin. Sellaiset jäävät vain kunkin tutkijan omien arvailujen varaan. Sinun seuraamasi tutkijat edustavat lyhyemmän kauden veikkauksiensa näkökulmaa.
On kuitenkin nähtävissä että Jeesus toimi yhteen aikaan Galileassa eri puolilla maakuntaa synagogissa julistaen. Tähän hänellä oli mahdollisuutta, koska rakennusmiehistä oli kova kysyntä ja näin hän jo työnsäkin puolesta liikkui ympäriinsä sinne, missä milloinkin ammattimiestä tarvittiin.
Yhdessä vaiheessa Jeesus opetti aikansa korkeimmassa opinahjossa Jerusalemin temppelissä. Tuohon aikaan hän oli aikansa oppinein mies. Häntä seurasi suuri kuulijakunta. Tämä puolestaan sai useampia toisia opettajia kateiksi ja nämä pelkäsivät oman valtansa puolesta. Näin myös on ymmärrettävissä sekä hänen kokemansa arvostus että hänen kokemansa vastustus.
Omasta puolestani olen taipuvaisempi ajoittamaan hänen toimintakautensa pidemmäksi. Mielestäni näin hänen eri kausien toimintansa palaset sopivat paremmin yhteen.
3) Maria nimi oli hyvin yleinen Jeesuksen ajan juutalaisten keskuudessa. Toisinaan eri Marioita on sekotettu pahanpäiväisesti joissakin teoksissa. Huolelliselle lukijalle kuitenkin pitäisi kuulua jo tutkimuksen alkeisiin huomata, ketä Mariaa kussakin tilanteessa tarkoitetaan.
3 A ) Autuas Neitsyt on kautta koko kristikunnan ollut ylistetty ja korkeasti kunnioitettu. Koska hän synnytti Jeesuksen, joka on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, niin Ikuinen Neitsyt on Jumalan äiti ja hän on ylistetty yli kaikkien sukupolvien.
Elisabet lausuu tunnustuksen siitä, että Maria on Jumalan äiti, ”Herrani äiti”.
Luukkaan evankeliumi:
1:43 Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
Marian ylistyslaulussa todetaan Marian olevan ylistetty kautta kaikkien sukupolvien.
Luukkaan evankeliumi:
1:48 sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
3 B ) Magdalan Maria ei ollut Jeesuksen perhettä vaan ainoastaan yksi hänen seuraajistaan. Maria oli saanut kokea suuren vapautuksen Jeesuksen tekemän ihmeen välityksellä ja näin hänen elämänsä oli uudistunut.
Hänen merkittävin asemansa opetuslastensa seurassa oli toimia ylösnousemuksen ensimmäisenä todistajana. Tässä tehtävässä hän siis eräässä mielessä oli apostolien apostoli, Jeesuksen ylösnousemuksen todistaja apostoleille.
4) Eräissä myöhäperäisissä gnostilaisissa teoksissa mainittu Magdalan Mariaksi esitetty persoona on etääntynyt niin voimakkaasti historiallisesta Magdalan Mariasta, että tämä tarinoiden Maria on aivan eri luokan henkilöhahmo kuin Jeesuksen seuralaisiin kuuluneet reaaliset ihmiset. Näitä ei yhdistä mikään muu kuin saman nimen käyttö.
Kuvitelma, että Magdalan Maria olisi muka ollut Jeesuksen vaimo tai rakastettu liikkuu tuon gnostilaisuuden huomattavasti myöhäisemmässä perinteessä keksittynä tarinana vasta neljännellä vuosisadalla.
En tiedä keneen tutkijaan vetoat väittäessäsi tämän kuvitteellisen Marian muka olleen sama Magdalan Maria kuin Jeesuksen parantama apostolien apostoli.
Reino
5) Ilmaus siitä, että Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita viittaa heprealaiseen tapaan ilmaista se, että hän hallitsee koko maailmankaikkeutta.
Kyseessä siis ei ole hänen vihansa meitä ihmisiä kohtaan vaan se, että hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Sen sijaan kolminaisuusopin suuri sanoma on siinä, että Jumala on rakkaus ja siksi hänen rakkautensa kuuluu koko hänen luomakunnalleen, kaikille ihmisille. Sitä varten Jeesus on tullut ja sitä varten kirkon julistus yhä edelleenkin juiistaa sanomaa Jumalan armosta ja laupeudesta, hänen rajattomasta rakkaudestaan, joka on tullut koko ihmiskunnan osaksi Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Panenpa tähän esiin Johanneksen evankeliumin todistuksen Jumalan rakkaudesta.
Johanneksen evankeliumi:
3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
13:1 Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.
13:34 Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne.
15:9 Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
15:12 Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
17:23 minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
17:24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
17:26 Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.”
Matias
Ei Daavidin herättäminen ole hindulaisuutta, se on raamatusta. Vai katsotaanko Daavidin herättäminen antikristukseksi. Ja kuten kerroin, ei sen tarvitse tarkoittaa ruumiillista tulemista, vaan Daavidillista hengen vuodatusta. Eihän Jeesuskaan voinut jaella kuin Daavidin armoja.
Hesekiel 34:23
Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Minä Herra olen heidän Jumalansa, ja palvelijani Daavid on heidän kaikkien ruhtinas.
Jumalan inkarnoituminen ihmiseksi Kristuksessa, on sama kuin hindulaisuuden Krisnalaisuus, jossa Krisna syntyy neitseellisesti Vichnun navasta kasvaneesta lootuskukansa ja on nykyisin jo laajentunut pääjumalaksi. Molemmilla Krisna ja Kristus on sama lupaus; Vapauttaa vahingollisten tekojen vastavaikutuksista, eli kristillisesti syntien mitätöiminen. On siis aivan sama oletko kristuksessa vai krisnassa, molemmat ovat myös jäsenistään koostuva ruumis, jossa on erilaisia jäseniä.
Teillä jäi huomioimatta se tärkein, eli tuhat vuotta, kuin yksi päivä.
Tarja
1) Viittaat Hesekiel 34:23 tekstiin. Tuossakaan ei ole arkisen historian kannalta muuta sanottu kuin heprealaiseen ylisukupolviseen tapaan lausuttu se, että myöhemmin tulee uusi hallitsija joka on yhtä voimallinen kuin mitä Daavid oli aikoinaan.
Hesekielin aikana tuo saattoi vielä monen mielessä olla jopa mahdollisesti Daavidin sukuun kuuluva tuleva hallitsija. Olihan vasta kulunut vain muutama vuosi viimeisen Daavidin sukuun kuuluneen hallitsijan viemisestä pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.
On huomattava että tuohon aikaan sukujen historian kertomuksissa toistettiin esivanhempien tekoja iltoja istuttaessa niin että isovanhemmat kertoivat sanoen tai laulaen ikivanhoista suvun, heimon tai kansan menneistä tapahtumista ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa kuuntelivat näitä. Menneisyys siis eli nuorempien sukupolvien arkielämässä alati toistuvina samojen laulujen ja tarinoiden kertautuessa vuodesta toiseen.
Mutta kuten jo edellä totesin niin myöhemmin tämänlaiset tekstit kasvoivat Raamatun perinnettä tutkivien pohdinnoissa yhä selvemmäksi ja selvemmäksi Messiaan odotukseksi. Niinpä Jeesuksen tullessa Jumalan voimassa väkevien tekojen ja opetuksen uudessa innoituksessa kansa oli valmis näkemään profetioiden täyttymyksen Vapahtajassamme Jeesuksessa.
2) En pidä mitenkään mielekkäänä samaistaa Kristusta ja Krishnaa.
Kristus sana on kreikan voideltu -sanasta Khristos, joka puolestaan on vain kreikannos heprealaiasesta Messias -sanasta
Kristus sanan kreikkalaisesta muodosta tässä osoitteessa
https://biblehub.com/greek/5547.htm
ja Messias sanan heprealaisesta muodosta tässä osoitteessa
https://biblehub.com/hebrew/4899.htm
Sen sijaan intialaisten uskontojen Krishna on aivan eri lähteistä peräisin,
Devanagari kirjaimin : कृष्ण, josta kirjain kirjaimella vastine olisi Kṛṣṇa.
Pelkkänä sanana sanskritin kielessä nimi tarkoittaa mustaa, tummaa tai tummansinistä, joten edes sanastollisesti niillä ei ole mitään yhteistä.
Krishnan esiintymiä eri perinteissä ja teologisissa systeemeissä menee tämän keskustelun laajuuden yli, joten en siihen enenpää puutu. Totean vain, että eri perinteissä hänet kuvataan teologisesti hyvinkin eri tavoin ja erilaisin mytologisin kertomuksin. Eri alueiden perinteillä on myös suuria eroja.
”Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.”
Perjantaista lauantaihin on yksi yö ja lauantaista sunnuntaihin on yksi yö. = kaksi yötä Jeesuksella.
Ei ollut maan povessa perjantaina koko päivää, ainoastaan lauantaista tulee koko päivä, nousee ylös sunnuntainan jo aamulla. Ei tule kolme päivää Jeesuksella.
”Ihmisen poika ” on oleva maan povessa ? Ei ollut maanpovessa Jeesus, vaan kalliohaudassa. Sekään ei sovi.
Tarja
Eri kielten tapa lmaista asioita eroavat toisistaan. Niinpä vuorokausi -käsitteen laskeminen ei onnistu tavallasi. Päivän ja yön yhteenkuulumista ei vuorokausi -käsitteessä voi erottaa toisistaan. Niinpä tuon ”päivä ja yö” ilmauksen synonyymi ”kolmena päivänä” mahtuisi myös nykyaikaiseen ajanlaskuun, perjantai, lauantai ja sunnuntai, mutta tuonaikaisen vuorokausi käsitteen pakottaminen ikään kuin eri osiensa summaksi on yhtä lailla kielen realiteetin sivuuttava, kuin jos vertaisin jalka sanaa juuri tämän hetken kirjoittamistilanteeseeni.
Minun jalkani ulottuvat tuolilta lattialle, mutta näppäimistöä valaiseva lampun jalka on vain kolmen vaaksan pituinen. Ruveta sitten asettelemaan minun koipiani tuon lampun paikalle kaataisi kaikki ne tavarat, jotka lampun lähistöllä ovat suurina kirjaröykkiöinä. Minun kinttuni eivät vain mahtuisi tuohon tilaan.
Samaa on todettava yrityksestä muinaisen vuorokausi ilmauksen sijoittamisesta meidän aikamme kolmen erillisen yön ja kolmen päivän jaksoon. Se ei vain tekisi oikeutta ilmaisun tarkoitukselle.
Edelleen on huomattava että vain suomen kielessä on eron tekeminen kokonais- ja osaobjektin välillä. Niinpä on käytettävä kokonaisarvioita siitä, milloin jonkun toisen kielen sana tarkoittaa kokonaisobjektia tai osaobjektia.
Tuossa ilmauksessa ”nousi kolmantena päivänä kuolleista” käytetään perjantaita ensimmäisen päivän ilmauksena, lauantaita toisen päivän ilmauksena ja sunnuntaita kolmannen päivän ilmauksena. Kokonaisobjektin pakottaminen tuohon ei tee oikeutta ilmaisun tarkoittamalle asialle, vaan vääntää vinoon koko lauseen tarkoituksen.
Edelleen maaperä voi olla erilaista eri puolilla maailmaa. Näin myös kiviä voi olla toisin paikoin enemmän kuin toisin ja tomua voi olla toisin paikoin kuin taas toisaalla. Niinpä nuo tekstit joissa käytetään kahta erilaista ilmausta puhuvat asiallisesti samasta todellisuudesta: Kätketään maahan, maan poveen, palaa tomuun, viedään kallioluolaan tms ilmaisevat asiallisesti saman toimituksen ja saman tarkoituksen, ihminen haudataan maaperään niin, ettei vainajan ruumis jää petojen raadeltavaksi eikä ihmisten silmien nähtäväksi.
Tarja
5) Vielä viides kohta tekstistäsi kaivannee pienen selityksen.
Sinä viittaat syvällisiin kohtiin, joita on paljonkin käytetty mitä erilaisimpien filosoifia suhteellisuutta vaativien pohdintojen tukena.
Sanot:
Pietari sanoo.
”Teille on puhuttu vertauksilla, mutta tämä yksi, veljet, älköön olko teiltä salassa, Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. ”
Sama löytyy myös Psalmista 90 : ”Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki. ”
Jatkan ajatuksen kulkua kertomalla näiden jakeiden alkuperäiseen yhteyteen viitaten.
Ps. 90:4 liittyy ihmisen elämän lyhyyden pohdiskeluun Jumalan ikuisuuden rinnalla. Ihmisen elämä on vain rahtunen, vain kuin pieni hetki Jumalan iankaikkisen elämän rinnalla. Jumalan edessä koko meidän elinaikamme on vain kuin hetken kestävä ruoho tai yksi ainoa päivä.
Lähtökohtana siis on se, että ikuisen Jumalan huolenpidon varassa me katoavan hetken kestävät ihmiset olemme kokonaan hänestä riippuvaisia. Hänen apunsa ja turvansa kestää ihmisiän yli, on ylisukupolvinen, polvesta polveen ikuisesti. Ihmisen rajallisuus ei siis rajoita hänen armoaan ja apuaan. Vaikka vuosisadat tai tuhannet kuluvat niin kaikki nuo aikakausien ketjut ovat Jumalan edessä kuin silmänräpäys meiden elämämme kulussa. Jumala ei väsy eikä tule heikommaksi. Hän on ikiaikojen Jumala, kaikkien sukupolvien Herra.
Pietarin kirjeen kohta puolestaan vastaa kysymykseen, miksi kovasti kaivattu Kristuksen takaisin tulo kunniassaan jo ole tapahtunut. Sen sijaan että antaisimme tämän heikontaa luottamusta takaisin tulon riemulliseen vapautukseen, saammekin huomata, että Jumala päin vastoin tahtoo evankeliumin menevänkin eteenpäin. Näin useampi pääsee takaisin tulon tuomasta ilosta ja taivaan kirkkaudesta osallisiksi.
Kohta siis haluaa sanoa, että Jumala näkeekin kauemmaksi eteen päin ja haluaa armossaan koota useampia taivasten valtakunnan osallisuuteen ennen kuin lopun ratkaisu tulee Kristuksen näkyvässä takaisintulon kirkkaudessa.