Mielipiteeni tähden minut tuomittiin äskettäin seksistiseksi. Kiinnostuin oikein tuosta uudesta nimityksestäni. Mitähän se pitää sisällään. No kirjoittamalla siitä blogi, se ehkäpä teidän avullanne parhaiten selviää.
Wikipediasta katsoin mitä siellä sanotaan ja sain käsityksen, että kaikki sukupuoleen perustuva erottelu on seksismiä.
Joidenkin mielestä tällainen erottelu on kaiken pahan alku ja juuri. Mikäli seksismi saadaan poistettua, niin hyvän ja onnellisen elämän rakennusaineet on käsissämme.
Tältä pohjalta alan käsittää sitäkin, että lapsille ei saisi enää kertoa kumpaa sukupuolta he ovat.
Aikuistuttuaan he saisivat itse päättää siitä. Tai ehkäpä valita jokin muun. Ajatus on kuitenkin ristiriidassa peruslähtökohdan kanssa. Sukupuolisuuden valinta johtaa sukupuoleen liittyvään erotteluun. Josta juuri piti vapautua.
Pisa tutkimus on myös perustaltaan seksistinen. Siinähän erotellaan poikien ja tyttöjen tulokset.
Tulisi tietenkin tutkia ainoastaan oppilaiden tuloksia. Erottelematta heitä mitenkään. Näin voitaisiin lakata murehtimasta poikien huonommasta tilanteesta. Eikä sillä enää tarvitsisi vaivata tutkijoiden päitä.
Myös miesten varhaisemmat kuolinajat saataisiin siivottua tilastoista. Ei tarvitsisi meidän miesten enää siitäkään murehtia. Avioparitoimintakin helpottuisi melkoisesti. Enää ei tarvitsi ottaa lainkaan huomioon eri sukupuolien erilaisia tarpeita, tai odotuksia suhteen laadusta.
Jotkut lukijoistani ovat varmasti paljon paremmin perehtyneet siihen mitä seksismin poistamisella aikaansaadaan. Nämä hatarat käsitykseni voivat olla täysin virheellisiä. Olisi mielenkiintoista tutustua uuteen nimitykseeni paremmin.
Ehkäpä joku lukijoistani voi kertoa, miten sukupuoleen kohdistuvan erottelun lopettaminen tulee parantamaan elämämme laatua.
Tosi kiva kun Seija lähdit tähän keskusteluun, ihan asia pohjalta. Niin paljon on sellaista väittelyä ja toisten näkemysten mollaamista, että harkitsin äskettäin vakavasti lopettaa.
Kielitoimiston määrittelyt ja Wikipedia on oma juttunsa ja niiden toteutus taas elämässä ihan omansa. Kasvatustieteen opinnoissa olisi pitänyt paneutua myös tähän puoleen, kun mahdollisuus siihenkin olisi ollut.
Naiseus ja miehuus kai toteutuu parhaiten silloin kun voi, tuntea iloa siitä mitä on. Sellaisena naisena, tai miehenä mikä sattuu olemaan. Toteuttaa sitä naisellisella, tai miehisellä tavalla.
Aika hankala määritelmään on kummastakaan sanoa. Joskus harvoin tapaa miehiä, jotka tiedostavat hyvällä tavalla miehuutensa. Liian monet miehet ovat siinä suhteessa rikkinäisiä. Kipeiden miesten pitää aina yrittää todistaa olevansa miehiä. ”Miehekkään” miehen ei tarvitse. Hän vain on mies. Tosin vasta matkalla siihen.
Itsensä mieheksi tunnistava mies, tunnistaa myös naisen tarpeen olla nainen. Mies antaa siihen tilaa ja mahdollisuuksia. Keskinäisessä suhteessa ei tarvita silloin mitään valtataistelua. Molemmat toteuttavat ilolla omaa olemustaan ja tukevat siinä toisiaan.
Tiedostaa olevansa riittävä ja rakkauden arvoinen naisena, tai miehenä.
”Silleen mie aattelen.”
Miehisyydestä ja naisellisuudesta ajattelen äärimmäisyyksien kautta. Määritelmät, jotka silloin tulevat mieleen, ovat loukkaavia: kova karju ja höpsö kana. Näistä ääripäistä lähtevä lähestyy ’kultaista keskitietä’, kummallekin sukupuolelle yhteistä ihmisyyttä. Raamatun ilmoitus ihmisestä viittaa minusta juuri tähän. Ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi.
Mukavasti tuossa sanelet, Pekka. Olen samoilla linjoilla. Ja Martinkin kanssa: ihmisyydestä on kysymys. Ja ihmisiksi olemisesta naisina ja miehinä.
Minusta surkeinta nais- ja mieskuvaa tarjoilevat julkisuudessa kaupalliset mainokset. Ja valitettavasti nuoret helposti luulevat, että mainosten toistama kuva omasta sukupuolesta on se, johon kannattaa pyrkiä. Se on aika kammottavaa.
Totta valitettavasti sekin, mitä Pekka sanot, että on paljon turhaa väittelyä ja toisten mielipiteitten mollaamista. Itse yritän näin uutena vuotena, olla sellaiseen mukaan menemättä, vaan asioista rauhallisesti keskustelemaan. Yksi keino lienee se, että jätän tiettyjen kommentoijien repliikit kokonaan lukematta, niin ei tuhraannu kallista elinaikaa kaikenlaisten höpöjuttujen ja vihanpurkausten lukemiseen.
Isät luovat pojille mieskuvaa vahvasti yhä. Ei netti kuitenkaan kaikkea määrittele.
Sodan käyneet miehet välittivät tuleville sukupolville kuvan miehestä tunteensa kieltävänä ja kovana. Sama malli kulkee yhä sukupolvelta toiselle. nelikymppisenä se kokee pahan haaksirikon. malli ei toimikkaan, kun eteen tulee kovat vastoinkäymiset.
Mies joka ei uskalla kohdata omaa haavoittuvuuttaan, ei siedä sitä myöskään naisessaan ja mitätöi tämän intuitiivista kykyään tunteiden kautta löytää ratkaisuja. Jopa sellaisiin kysymyksiin, joita mies ei järkeilyllään kykene ratkaisemaan. Ehkäpä siinä yksi syy miksi mies kokee usein alamittaisuutta. Sitä miehen on kuitenkin mahdoton tunnustaa. Siitä syntyy tarve mitätöidä naisen tunneherkkyyttä. Mies pakenee kuvitteluun ylemmyyteensä.
Voi tietysti olla noinkin. Me, joiden isät kuluttivat parhaat nuoruusvuotensa rintamalla ja tulivat sodasta kuka milläkin tavalla haavoittuneina, jouduimme varmaan monesti kohtaamaan poissaolevan ja rikkinäisenkin isän. Mutta suhtautuisin kuitenkin positiivisesti tulevaisuuteen. Seuraavan sukupolven miehet näyttävät jo ihan erilaisilta. Omassa sukulais- ja ystäväpiirissäni näen monia nuoria isiä, jotka ovat valtavan upeasti läsnä lapsiensa kasvussa ja osaavat näyttää tunteensakin avoimesti.
Pekka saanen taasen ”pilata” keskustelusi, siis kun ihminen omassa viisaudessan ja ymmärryksessään yrittää ottaa selvää itsestään jayleensäkin ihmisyydestä niin se ei onnistu, ihminen ei voi tutkia itseään ilman Pyhää Henkeä ja yhteyttä Jumalaan.
Tämäkin ”keskustelu” todistaa kuinka selkeästä Jumalan ilmoituksesta ”keskustellaan” aivan niinkuin Jumala ei olisi lapsilleen ilmoittanut kaiken tarpeellisen miehistä ja naisista. Siis sekottaja sekottaa ja hajottaa kaiken Jumalan tahdon mukaisen, niinkuin nyt miehisyyden ja naisellisuuden, kuten myös lasten kasvatuksen, avioliiton, seksuaalisen kanssa käymisen, näissä kaikissa sielun vihollinen tahtoo muuttaa Jumalan tahdon mukaisen toiseksi.
Kun ihminen tulee uskoon niin hänelle valkenee oma identiteettinsä joko miehenä tai naisena ja sydämen halu elää sen mukaan mitä Raamattu ilmoittaa Jumalan tahdoksi omassa identiteetissä.
Puhut Ari P. anteeksi vaan taas kerran täyttä roskaa. Jos ihminen syntyy hermafrodiittina ja molemmin sukelimin varustetuna ei mikään Pyhä Henki tee hänestä vain tosita sukupuolta.
Niin Seija. Tottakai on lähipiirissänikin ihan mahtavia ”nuoria” isiä. Joiden lapset saavat kohdata aivan toisenlaisen lapsuuden ja isyyden. Upeaa katsella nuorta isää jonka kärsivällisyys riittää täysin rauhalliseen suhtautumiseen vaikka sylissä on raivoava lapsi. Lapsi saa siinä suukkoja ja hellyyttä ja hetkessä tyyntyy.
Oma isäni oli kyllä ihan mahtava tyyppi. Väänsin kerran ratin niin vasemmalle kuin pystyin. Isä ajoi sen tähden kiveen, kun piti nopeasti lähteä. Rangaistus oli se etten enää saanut mennä hänen autoonsa, vaan pihaan tuotiin auton koppi, jossa saatoin jatkaa automiesleikkiäni.
Erään tulitikkuleikin rangaistus oli kehotus allekirjoittaa paperi, jossa luki: Lupaan etten enää ota tulitikkuja ilman lupaa, mutta jos sen teen….jne.
Taisin mennä toiselle vuosikymmenelle, ennen kuin lupaa en enää kysynyt.
Varmaan oli paljon tehokkaampi rangaistus, kuin naapurin pojan kotoaan saama selkäsauna samasta tilanteesta.
Pekka mistä olet tuon ajatuksesi saanut:
”Varmaan oli paljon tehokkaampi rangaistus, kuin naapurin pojan kotoaan saama selkäsauna samasta tilanteesta.”
Minä taasen uskon täsin sen mitä Raamattu Sanoo:
Sananl. 13:24
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
Tämän sanon vielä kokemuksesta eli maallinen isäni kyllä antoi vitsaa rangaistukseksi mutaman kerran ja siis todella asiasta. Se mikä siinä oli mielestäni todellinen opetus vaikkakin isä ei ollut ns ”kirkkouskovainen” vaikkakin luterilainen niin hän ei kertaakaan lapsena ja nuorena ollessani hermostunut minuun eli ei menettänyt malttiaan vaan rauhallisesti esitti asian josta oli rangaistuksena jopa vitsaa, siinä pieni poika joutui kohtaamaan tekojensa seuraukset eikä katse kääntynyt huutavaan isään, tämä kuvastaa todellista Raamatullista ”isän” kuritusta. Kun kuritus tehdään Raamatun Sanan mukaan kantaa se hyvää hedelmää.
Maailman henki tahtoo kääntää Jumalan Sanan mukaisen kurituksen väkivallaksi, mitä kuritus onkin jos sitä ei tehdä Jumalan Sanan mukaan.
”Jos vanhemmilla on tottelematon ja uppiniskainen poika, joka kurituksesta huolimatta ei kuuntele heitä, heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille ja sanottava kaupungin vanhimmille: ’Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.’ Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä. Hävittäkää paha keskuudestanne. Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tuomiosta, että he ottaisivat opikseen.” Uskot varmaan täysin tämänkin, Ari Pasanen. Olen kirjoituksistasi saanut käsityksen, että pidät itseäsi tuollaisena ’uppiniskaisena poikana’. Armo on siis syrjäyttänyt lain sinunkin kohdallasi. Tätä armoa meidät kristityt on kutsuttu julistamaan eikä kuria.
4-5 vuotiaat pojat kun löytävät tulitikut ja keksivät mennä metsään tekemään nuotion, niin mitään pahaa tai, vaarallista he eivät käsitä tekevänsä. Isäni ymmärsi tämän, eikä antanut selkään. Naapurin poika oli sen sijaan kovassa kurissa ja alkoholisoitui aikuisena. Joku sitten kerran kuunteli hänen kovan tarinansa ja juominen loppui siihen. Miten tärkeää voikin olla toisen kokonaisvaltainen kuuntelu.
Pekka olen kyllä samaa mieltä kuuntelemisen tärkeydestä, ok.
Siis kun lapset kasvatetaan ilman kuria niin eivät he ymmärrä tekojen seurauksia, siis kun puhumalla ja sopimalla päästän pälkähästä niin ei siitä Jumalan pelko aikuisenakaan tule mieleen, siis kuinka helppo on toitottaa ”armo riittää” vaikka kuinka synnissä eläisi. Ei enää mistään elämä ”romahda” vaan keplotellaan ja syyllistetään toisia ja vaaditaan että kohtele mua niin kuin mä haluan niin sitten voin rakastaa sua, siis tätäkö rakkaus avioliitossa jossa Jumalan pitäisi olla mukana?
Martti Pentti tuot esille hyvän kysymyksen:
”” Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.’ Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä. Hävittäkää paha keskuudestanne. Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tuomiosta, että he ottaisivat opikseen.” Uskot varmaan täysin tämänkin, Ari Pasanen.””
Siis kenelle tuo on annettu, juutalaisille eli Jumalan omalle kansalle, siis siinä tulee selkeästi esille kuinka tärkeää on pitää Jumalan lapset puhtaana.
Se mitä juutalaisille kävi on meille merkkinä siitä ettei kukaan voi omassa voimassa elää Jumalan tahdossa eli vaikka oli noin kovat rangaistukset niin kuitenkin oli niitä juutalaisia jota rikkoivat näitä käskyja ja heidät tuli poistaa Jumalan kansasta.
Nyt sitten on kysymys onko Jumala antanut luvan omille lapsilleen tehdä samoja syntejä joista juutalaisia rangaistiin kivittämisellä, siis onko Jeesus kuollut sen tähden että voisimme tehdä syntiä ”surutta”?
Vai kuoliko Jeesus että voimme kääntyä Jumalan puoleen ja saada syntimme anteeksi ja voiman elää Jumalan tahdossa?
Stereotypiat on yksi muotisanonta myös. Mitenkähän arkkityypit nivoutuu seksismiin?
Hahmotammehan elämää kukin oman kokemusmaailmamme kautta. Lapsuudessa äidiltä ja siskoilta saamaamme kohtelua peilaamme luonnostaan muihinkin naisiin.
Eli ehkäpä hahmottamisen tueksi tarvitsemme stereotypioita.
Pekka oletko joskus kuullut (tai muistatko itse olleesi) kuinka terhakasti pienet pojat puolustavat isänsä kantaa mikä on oikea auto?
Kun isä sanoo että volvo on ainoa oikea auto niin kyllä siitä tappelun helposti saa aikaan jos naapurin poika sanoo volvoa traktoriksi, siis tätä on lapsen usko isän sanaan.
Onko nyt sitten niin ettei usko Jumalaan ole tätä vaan voi rauhassa etsiä omaa mielipidettä ja muuttaa sitä toisten mielipiteitten mukaan mikä porukassa tuntuu olevan suvaittua ja mieluista tai ympäröivässä yhteiskunnassa hyväksyttävää?
Enää ei sanota syntiä synniksi.