”Mitä jos kirkolla onkin juuri sitä, mitä tämä aika kaipaa? Yhteiskunnassa on tilaa esimerkiksi menestyksen uudelleen määrittämiselle.” Pitkän linjan toimittaja Reetta Räty ravisteli Kirkon viestintäpäiville viime viikolla osallistuneita toimittajia ja viestijöitä. Hän muistutti, että kirkolla on käytettävissään sellaisia sanoja, joita muut eivät voi samalla arvolatauksella käyttää. Anteeksianto. Armo. Rakkaus. Hyväksyntä.
Helsingin kaupungin nuorisotoimen johtaja Tommi Laitio räjäytti muutama vuosi sitten oman organisaationsa toimistoista kaduille: ”Enää emme pyöritä palveluja vaan parannamme kaupunkia”. Asian omistajuus on asianosaisilla eli nuorilla – ei työntekijöillä. He vain tarjoavat omia resurssejaan nuorten avuksi. Laitio muistutti, että myös kirkolla on mahdollisuus olla rohkea, sallivan hyvyyden apostoli.
Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo kehotti antamaan avaimet niille jotka haluavat tehdä. Alppilan kirkossa pyörii nyt stadinkuulu brunssi. Joskus sen nimi taisi olla lähetyslounas. Kirkolla on monia tällaisia outoja sanoja. Piirimme pyörivät muita häiritsemättä, muita leikkiin kutsumatta. Laajasalon 2000-luvun lammasteologia haastaa: ”Olemmeko haltioissamme sen yhden löytämämme lampaan vierellä samaan aikaan kuin 99 onkin eksyksissä?”.
Tuttuja sanoja ja toimintamuotoja kannattaa aina ravistella. Ja kokeilla, myös riskillä, sillä ehdottomasti parempi on, että brändi herättää tunteita. Niitähän kirkko herättää parhaillaan yhdellä rintamalla runsaasti, mutta moniäänisyyttä ei kannata pelätä. Me olemme kirkon kasvot. Joka ikinen edustaa kirkkoa omilla kasvoillaan. Mutta kukaan ei edusta koko kirkkoa. Se olisi liian raskas taakka kenen tahansa hartioille kantaa, huomautti Ruotsin kirkon viestintäyksikön johtaja Kristiina Ruuti.
Journalismin trendeissä pitkään nousussa ovat olleet ihmiset ja heidän elämänsä, lifestyle. Kun katsoin Ruotsin kirkon esittelyvideota, totesin, että siinä se on. Koko elämän kirjo, ilopainotteisesti esiteltynä. Lifestyle. Mitä jos kirkolla onkin juuri sitä, mitä tämä aika kaipaa?
”…kirkolla on käytettävissään sellaisia sanoja, joita muut eivät voi samalla arvolatauksella käyttää. Anteeksianto. Armo. Rakkaus. Hyväksyntä.”
Kannattaa lukea tämän blogin rinnalla rovasti Hannu Kiurun blogin ”Halpa Armo” ( https://www.kotimaa.fi/blogit/halpa-armo-merkitsee-synnin-eika-syntisen-vanhurskauttamista/ ) ja mietiskellä.
”Halpaa armoa on anteeksiantamuksen saarna ilman katumusta, kaste ilman seurakuntakuria, ehtoollinen ilman synnintunnustusta, synninpäästö ilman henkilökohtaista rippiä. Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta Kristusta”.
Hieno mahdollisuus vuoropuheluun! Kiitos vinkistä!