Katso ihmistä, heikkoa, kärsivää, kuolevaa.
Muistatko vielä Biafraa?
Tai HelsinkiMission kampanjaa,
mi vanhusten itsemurhat paljastaa?
Nyt Yhteisvastuu Kuolemaa hyvää mainostaa
ja kuvilla kursailemattomilla ison hälyn aikaan saa.
LAHJOITA HYVÄ ELÄMÄ kuvissa lukee,
vaan aatos tuskin eutanasiaa tukee.
Meidät kaikki elämä surupukuun pukee.
Ei kuoleman tarvitse tabu olla,
keskustella siitä pitää kunnolla.
Hyvä on kuoleman mielessä pysyä,
toisilta pelkoon apua kysyä.
Kuvista näistä tää muista:
ei ole kyse vain lihasta, luista,
ei lopusta ilottomasta
vaan ilosta loputtomasta.
Kaikki muuttuu hyväksi kerran,
kaikenlaiset asiat luona Herran.
.
PS: Tuosta Päivin kommentista ymmärsin, että rikoin vasten parempaa tietoani noiden kuvien visuaalisen kokonaisviestin jättämällä puolet pois.
Vasta kun kaikki neljä kuvaa ovat yhtä aikaa läsnä, tästä hoksaa paremmin, että kyse on hyvästä saattohoidosta!
Biafran luurangonlaiha pikkulapsi kohti valokuvaajaa on nuoruuteni vahva muistikuva. Samoin se juutalaispoika, joka tuijottaa suurin silmin lippalakkinsa alta monissa kuvituksissa. Sinun kuvasi kertovat kuolemisen jälkeisestä tilnteesta kuten Michelangelon patsaskin. Aivan vaikuttavia. Kuitenkin ”hyvän kuoleman” prosessi on jotain muuta. Jeesus oli jo kuollut ruumis, jonka saattohoito oli katkeraa kalkkia Golgatalla. Marian läsnäolo oli seisomista avuttomana kidutuksen silminnäkijänä. Ikoneissa kuvataan sitä, tosin aika ”viitteellisesti”. Olen miettinyt Kirkon keräyksen kuvitusta. Minusta se menee hieman ohi maalinsa.
Olet oikeassa, Päivi. Nuo taitavat tuossa olla jo kuolleet, mutta niissä kahdessa kuvassa, joita en tuohon laittanut, ihmiset eivät vielä olleet ylittäneet rajaa.
Moni saattaa loukkaantua termiin Hyvä Kuolema, sillä he tahtovat lukea rivien välistä kuolinapu-sanan…
Raamattu kuvaa kuolemaa ”viholliseksi”, jonka Jumala lopultaa poistaa ihmisiin vaikuttavana ilmiönä, kun hän lopulta toteuttaa tahtonsa ja päätöksensä alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti maan ja ihmisyhteisön suhteen.
20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
24. sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
25. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”.
26. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”
Ilmestyskirjan 21. luku: ”alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Alla olevan kommentin ensimmäinen siteeraus on 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvusta (vanha kirkkor. käännöksestä).
Hyvä Kuolema! Kuolema ei ole – vai onko (?) – hyvä eikä paha. Ei kai syntymäkään ole hyvä tai paha? Syntymä on elämän edellytys, niinkuin tietenkin myös kuolema. Siis toisen elämän (tai tavallaan vain ELÄMÄN). Jos toinen ei kuole, toinen ei elä. Siitä kai on kysymys, että koska kaikki – nekin jotka näkevät sen ”todellisen elämän ” toteutuvan vasta kuoleman jälkeen – pelkäävät uutta elämän muotoa = kuolemaa, haluaisimme – me jotkut – helpotusta tästä tuntemastamme elämänmuodosta irrottautumiseen, tukea niiltä, jotka jäävät tänne.
raija ala-lipasti: ”nekin jotka näkevät sen “todellisen elämän ” toteutuvan vasta kuoleman jälkeen – pelkäävät uutta elämän muotoa = kuolemaa, haluaisimme ..”
Saarnaajan kirjan 9. luku: ”5. Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.
6. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla………
10. Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.”
Apostolien tekojen 24, luku: ” ja minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, joka näilläkin miehillä on, että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.”
Johanneksen evank. 11. luku: ” 11. Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta”. ……13. Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.
14. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut,…….
23. Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun veljesi on nouseva ylös”.
24. Martta sanoi hänelle: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä”.
Tämä kolumni kuuluu aivan ehdottomasti tähän yhteyteen:
http://suomenkuvalehti.fi/rajalla/2014/01/21/kuolemaa-saa-mainostaa/
Kyllä kuuluu. Toivottavasti Terhokodin ja järkyttävän harvan muun paikan kaltainen hyvä ja osaava saattohoito saadaan kaikille mahdolliseksi!
Suo anteeksi minun mieltymykseni, mutta nämä kuvat ovat karun kauniita. Kun turvaudun Kristuksen ikuiseen elämään, ei pelko kuolemaan saa minussa otetta ja eikä kuvat kovin herättänyt pelontunteita.
Toisin oli kun näin pienenä lapsena kuolemaleiristä dokumentin, jossa amerikkalainen traktorilla kuormasi kuihtuneita ruumita joukkohautaan. Se sai kysymään pienenä, mihin he kuolivat. Pelko valtasi pienellä. Nyt tiedän, että kuolivat meidän armottomuuteen olla ihminen ihmiselle. Sama on tänäkin päivänä.
Miksi kuolemaa pelätään? Kukaan ei tiedä miten ja milloin se omalle kohdalle tulee. Eniten kai siksi.Jokaisen kuolema on omansalainen, vaikka käytännössä se on vain henkäys, jonka jälkeen ei seuraa uutta henkäystä vaan hiljaisuus.
Katselin kuvia pitkään. Oliko kuvan kuolleiden kuolema ollut hyvä? Voiko nuoren ihmisen kuolema koskaan olla hyvä? Onko nuoren vuoteeseen taudin riuduttamana kuoleminen parempi, kuin Vesijärven satamaan 20-vuotiaana kuolleen,puukko kahvaa myöten rinnassa, kasvoilla ihmettelevä ilme.
Tärkeintä minusta on, että muistaisimme elää ”kuin viimeistä päivää” lähimmäistemme kanssa. Suru, johon liittyy omantunnon soimausta tekemättä ja sanomatta jättämisistä on kaksinverroin raskas kantaa.
Muistanko pyytää, varjele meitä pahalta äkkikuolemalta? Entä jos makaa pitkäaikasosastolla 5 vuotta tai enemmän? Jaksaako kukaan enää saattaa?
Näen hyvänä asiana sen, että puhumme tänä keväänä enemmän asiasta, jota emme kukaan pysty välttämään. Ja mitä sen jälkeen. Kukaan ei ole tullut kertomaan.
Suomen Rauhanpuolustajilla on kyllä niin synkkä menneisyys, että sinne ei pitäisi valtion taholta antaa euroakaan.
Jaa-jaa. Päivi Räsänen olisi jakanut kenties nämä rauhanrahat valoisamman
näkemyksen mukaan.
Rauhanpuolustajien rauhan puolustaminen on vitsi: järjestö oli 1968 niitä harvoja tahoja Suomessa, jotka vilpittömästi hyväksyivät Tsekkoslovakian miehityksen. Käytännössä järjestö oli nk. taistolaisten hallussa pitkään 1980-luvulle, eikä linja ole sanottavammin sen koomin muuttunut.
Jaa-jaa. Kyllä minäkin poliittisen tarkoituksenmukaisuuden Rauhanpuolustajien toiminnassa muistan ja otin siihen kantaakin v. 1961, kun Neuvostoliitto teki ydinkokeen tuossa Novaja Zemiljalla NKP:n puoluekokouksen aikaan. Rauhanpuolustajien pääsihteeri Mirjam Vire-Tuominen tästä julisti:
”Se oli rauhan pommi”.
Syystä tai toisesta kannanootoani ei julkaistu vähän oikeistolaisemmissakaan lehdissä. Silloin kyyristeli porvarikin ja Honkakin luopui presidenttiehdokkuudesta.
Niilo Johansson :”Syystä tai toisesta kannanottoani ei julkaistu vähän oikeistolaisemmissakaan lehdissä. Silloin kyyristeli porvarikin ja Honkakin luopui presidenttiehdokkuudesta.”
Honka-liiton hajoamisen sai aikaan se, että NKP halusi tukemansa Kekkosen presidentiksi ja jätti 30.10.61 Suomen hallitukselle nootin, jossa vaati YYA-sopimukseen vedoten sotilaallisten neuvottelujen aloittamista sillä perusteella, että Länsi-Saksa pyrki laajentumaan Itämeren alueella Norjan, Tanskan ja Ruotsin avulla ja että ”tietyt piirit Suomessa” tukivat pyrkimystä.
Tässä yksi ”Huippusalainen” esimerkki silloisesta ”lähialueyhteistyöstä”:
”Toveri N.S. HRUŠTŠOVILLE,
Ilmoitan Teille, että Suomen presidentin luottomies, maalaisliiton johtoryhmän jäsen Korsimo, on pyytänyt KGB:n Helsingin-residenttiä välittämään Teille henkilökohtaisesti pyynnön 10 miljoonan Suomen markan lisäavun saamisesta. Korsimo on todennut, että maalaisliittolaiset tarvitsevat ko. summan niiden velkojen maksamiseen (9 miljoonaa markkaa), jotka ovat syntyneet presidentti Kekkosen vaalikampanjan rahoittamisesta sekä maalaisliiton eduskuntaryhmän uudistamisesta 4.-5.helmikuuta tänä vuonna pidettävissä eduskuntavaaleissa tukemalla Kekkosta lähellä olevia kansanedustajaehdokkaita niissä vaalipiireissä, joista on aikaisemmin valittu puolueen oikeistosiiven edustajia.”
[Tšernous-Rautkallio, NKP ja Suomi: NKP:n yleiselle osastolle 26.1.1962]
Tollaisille muinaistaistolaisten ulkomuseoiden suojatyöpaikoille myönsivät rahnaa rauhantyöhön?
Eikös noitten hyvävelikerhojen toiminta ollut aikanaan erilaiset julkilausumat Neuvostoliiton rauhaarakastavan puna-armeijan ylistykseksi. Sitten seurasi vuosikymmenten hiljaisuus. Entä nyt?
Ovatko peräti uudistuneet, ja keksineet ”länsimaisen imperialismin vastustuksen” teemoikseen.