Lause on minulle ollut, yksi vaikeimmin käsitettäviä Raamatun kohtia. Miksi Jesajan piti julistaa jotain mitä kuulijat ei käsitä. Puuttumatta ollenkaan siihen miten Jesajan ennustus koski Vapahtajamme elämää. Mietinkin miten se koskee meitä.
Äsken silmäilin tunnustuskirjoja ja silmiini osui tieto, jonka mukaan Lutherille oli tärkeää ulkoaopitun ymmärtäminen. Keskiajalla tyypillistä oli vain ulkoaopitun osaaminen. Siksi Luther kyseli: mitä se on, mitä se tarkoittaa ja mitä hyödyttää. Opitun henkinen ymmärtäminen oli Lutherille kaikki kaikessa.
Kysymysten vastaukset oli ennen opeteltava kirkossamme myös ulkoa. Ikään kuin se olisi sama , kuin asian käsittäminen. Näin on jo aikoja sitten palattu keskiaikaiseen ja ennen Lutheria vallitsevaan käytäntöön. Välineestä jonka piti olla apu asioiden käsittämisessä onkin tullut itsetarkoitus. Onhan rippikoululaisen osattava nytkin ulkoa tietyt keskeiset osat. Häneltä ei kuitenkaan ollenkaan edellytetä niiden merkityksen käsittämistä.
Jesajan opetus on näköjään ajankohtainen tänäänkin. Opetamme uskon aivan keskeisiä asioita. Silti kuulijat eivät käsitä lainkaan mistä ja miten merkityksellisestä asiasta on kyse.
Juhlimme pian Lutheria ja hänen työtään. Samaan aikaan mitätöimme hänen työnsä keskeistä osaa.
Perustavaa on kysyä MIKSI ihminen ei ”kuule eikä näe”, koska elää pimeydessä eli erossa Jumalasta, paatuneella sydämellä ei voi ymmärtää Jumalan Sanaa.
Nyt kun pääsee pimeydestä valkeuteen niin ensinnäkin todella ymmärtää kuinka ITSE oli elänyt pimeydessä, siis täydellisesti ”kuulematta ja näkemättä” .
Kun on päässyt valoon niin kuinka suhtautua toisiin, ymmärtäen etteivät nämä voi ”nähdä ja kuulla” niin ei tuomitse heitä vaan elää heitä kohtaan evankeliumin sanomaa todeksi rakastaen vaikka he tekisivät tai sanoisivat mitä tahansa, toisaalta ns ”uskovien” kuurojen ja sokeitten kohdalla on pyrittävä (mielestäni) evankeliumin Sanan kautta tuomaan heidän uskonsa valhe esille että ehkäpä Jumala antaisi piston jonkun sydämeen että he kääntyisivät valheesta parannuksen kautta valkeuteen.
Siis kun tuon tässä blogissa luterilaisuuden oppi-isän kirjoituksen kautta esille kuinka rakkaudetonta opetusta hänellä on nuorille jotka eivät halua oppia ulkoa tiettyjä oppikohtia, niin kuinka tämä voi olla päässyt valkeuteen kun on niin armoton?
Ehkä me ihmiset olemme niin kova korvaisia, että Isä joutuu joskus silittämään meidän päänahkaamme, niin, että verinahka paistaa… (kuvainnollisesti saamme siis kuritusta)
Meidän on ehkä vaikea käsittää, että Jumala pelastaa meitä iänkaikkisella Pelastuksella ja iänkaikkisella Evankeliumilla, siinä ei sitten meidä kuolevaisten mielipiteet paljon paina. Joku on sanonut, että Jumala ei ”pakota” ketään uskomaan itseensä, mutta joskus saattaa tehdä niinkin.
Meidän käsitys on usein vajaata ja sen myöntäminen on viisautta, että ymmärrämme KAIKEN tulevan Jumalasta. Sanoohan Herra profeettansa suulla:
”Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.
Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.
Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: ”Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!”
Voi sitä, joka sanoo isälleen: ”Mitä sinä kelpaat siittämään?” ja äidilleen: ”Mitä sinä kelpaat synnyttämään?”
Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.
Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.
Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Herra Sebaot.” Jes. 45: 5-13
Muistatko Ari miten vapahtaja vastasi eräille, jotka kysyivät: olemmeko mekin sokeat?”
Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”.
Siis kyllä nykyisin helposti löytää vastauksen netistä.
Mitä yllä oleva tarkoittaa, minulle se on että jos ihminen ei ole nöyrtynyt tunnustamaan Jumalan edessä omaa sokeuttaan niin eipä Jeesuskaan ole päässyt parantamaan, eihän terveet tarvitse parantajaa.
Fariseukset uskoivat olevansa näkeviä. He tunsivat tarkoin sanan ja säännöt ja myös noudattivat niitä tarkemmin kuin meistä kukaan. He uskoivat näkevänsä, koska luottivat omaan parannukseensa. Eivätkä tajunneet olevansa ihan hakoteillä. Näin mekin Ari helposti alamme luottaa siihen mitä Jumala on meissä vaikuttanut. Silloin on suuri vaara sokeutua. Unohdamme sen, että kaikesta huolimatta olemme itsessämme Jumalan tuomion alaisia. Yhtä heikossa asemassa, kuin jumalattomat ja synnissä tietoisesti elävät.
Tunnustan, olevani sokea turmelukselleni. Siksi kaipaan ja suorastaan janoan jatkuvasti Jumalan armoa osakseni. Se on ainoa parannus johon kykenen.
Juuri noin minäkin koen turmelluksen olevan, kuten Pekka hyvin tuossa asian ilmaisee. Synti on niin kokonaisvaltaista, etten edes ymmärrä sen laajuutta. Minun onkin uskottava myös se synti jota en vielä edes tunne itsessäni. En ole koskaan tappanut ketään, mutta mistä tiedän, ettei joku ole tappanut itseään minun suutuksissa sanottujen sanojeni tähden?
Perisynti on turmellut ihmisluonnon kuin hapatus joka hapattaa taikinan, mutta samoin on myös Jumalan Sanan laita, kun se saa meissä sijaa, niin alkaa puhdistamaan ja parantamaan meitä. Niinpä Totinen Parannus onkin Jumalan Sanan aikaan samaa mielenuudistusta.
Uskonlain merkitys onkin siinä, että pysyn Kristuksessa, enkä enää luota omaani, en ihmisten filosofiaan, enkä omiin tuntemuksiini, vaan yksin Jumalan Sanaan. Jeesus sanoikin: ”Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.”Joh.7
Pekka Pesonen & Ismo Malinen kuvaatte hyvin jokaisen ihmisen tilaa ennen kuin Jeesus pääsee parantamaan, ihminen ei näe omaa turmeltuneisuuttaan, voi tehdä mitä tahansa uskoen sen olevan oikein ja vieläpä Jumalan tahdon mukaista kuten esimerkiksi tässä blogissa esille tuomani Luther tekstin käsky kuinka kohdella nuoria jotka eivät halua oppia ulkoa tiettyjä opetuksia, siis kyllä Luther ”uskoi” todella olevansa Jumalan asialla mutta oli sokea eikä ymmärtänyt ettei pakottamalla eikä väkivallalla viedä evankeliumia eteenpäin.
Kun Jeesus parantaa niin todella ymmärtää eläneensä pimeydessä ja tehneensä pimeyden tekoja, mutta kun pääsee valkeuteen niin Jumalan voima ja rakkaus on tullut ihmiseen ja nyt uudessa tilassa voi elää Jumalan tahdon mukaan, nyt sitten osaa armahtaa vielä pimeydessä eläviä ja rakastaa heitä vaikka he tekisivät tai sanoisivat mitä tahansa jopa vihollisiakin hermostumatta Jumalan rauhan varjellessa sydämen.
En tiedä onko minun Kristillisyydessäni vikaa, kun näen syntini joka päivä kirkkaammin Kristuksen valossa ja ripustauden joka päivä tiukemmin Vapahtajaani. Parannus jonka Jumalan Voitelu saa aikaan haavoissani on jokapäiväistä lääkettä sielulleni.
Ehkä minä en ole vielä saanut tarpeeksi Jumalalta, koska en ymmärrä mitä tarkoittaa Jumalan tahdon mukaan eläminen Kristuksen kohtaamisen jälkeen.
Olen kyllä päässyt eroon monesta matkaavaivasta Jeesuksen parantamana ja muuttunut ihmisenä monen ulkopuolisenkin lausumana, vaikka en ole itse sitä pannut edes merkille, mutta kaiketi Kristus on saanut minussakin jotain muotoa, kun en enää tuhoa itseäni ja muita itsekkyydellä ja ahneudella, kärsimättömyydellä ja sydämmen kovuudella, joka onkin kaikkein kovinta laatua. Turhamainen ja ylpeä.
Jospa saisin kerran päästä lopullisesti vapaaksi tästä synnin ja kuoleman ruumiista, joka pitää minut vankina, niin, etten voi olla kovin iloinen itsestäni, kun Henki paljastaa aina vain uutta ja syvemmälle ulottuvaa raadollisuutta sydämmestäni.
Iloni ja Rauhani ovat kuitenkin Lepo Kristuksessa, jossa todellinen Elämäni on kätkettynä ja toivossa odotan Herrani ja Vapahtajani kohtaamista. Mistä minulta vielä puuttuu, sen Jumala katsoo minun hyväkseni Kristuksen tähden.
”Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.” 2.Kor.1:5
Helpolla pääsee Jumalan tahdon mukaiseen elämään, jos syntinä pitää pelkästään tiettyjä tekoja. Taipumusta pahaan on hankalampi eliminoida itsestään.
Pekka Pesonen mitä on taipumus pahaan, siis uudestisyntyneelle ?
Kun ajattelee evankeliumissa olevaa niin kun Jeesus KUTSUI opetuslapsia seuraamaan itseään HE LÄKSIVÄT, koko sen ajan Jeesus varjeli opetuslapsia pahalta, siis konkreettisesti. Entä kun Jeesus vangittiin niin enää ei opetuslapset olleetkaan Jeesuksen varjelluksessa, niin kuinkas kävikään, Pietarikin lankesi kieltämään Jeesuksen ja pelko valtasi heidät.
Jäikö opetuslapset vaille varjellusta, eivät vaan Pyhä Henki lähetettiin puolustajaksi eli kun Jeesus parantaa paatuneen sydämen niin ensinnäkin tulee SYDÄMEN HALU elää Jumalan tahdossa ja toiseksi Pyhä Henki on voima tähän, SIIS EI OLE ENÄÄ MITÄÄN TAIPUMUSTA PAHAAN, mot.