Lause on minulle ollut, yksi vaikeimmin käsitettäviä Raamatun kohtia. Miksi Jesajan piti julistaa jotain mitä kuulijat ei käsitä. Puuttumatta ollenkaan siihen miten Jesajan ennustus koski Vapahtajamme elämää. Mietinkin miten se koskee meitä.
Äsken silmäilin tunnustuskirjoja ja silmiini osui tieto, jonka mukaan Lutherille oli tärkeää ulkoaopitun ymmärtäminen. Keskiajalla tyypillistä oli vain ulkoaopitun osaaminen. Siksi Luther kyseli: mitä se on, mitä se tarkoittaa ja mitä hyödyttää. Opitun henkinen ymmärtäminen oli Lutherille kaikki kaikessa.
Kysymysten vastaukset oli ennen opeteltava kirkossamme myös ulkoa. Ikään kuin se olisi sama , kuin asian käsittäminen. Näin on jo aikoja sitten palattu keskiaikaiseen ja ennen Lutheria vallitsevaan käytäntöön. Välineestä jonka piti olla apu asioiden käsittämisessä onkin tullut itsetarkoitus. Onhan rippikoululaisen osattava nytkin ulkoa tietyt keskeiset osat. Häneltä ei kuitenkaan ollenkaan edellytetä niiden merkityksen käsittämistä.
Jesajan opetus on näköjään ajankohtainen tänäänkin. Opetamme uskon aivan keskeisiä asioita. Silti kuulijat eivät käsitä lainkaan mistä ja miten merkityksellisestä asiasta on kyse.
Juhlimme pian Lutheria ja hänen työtään. Samaan aikaan mitätöimme hänen työnsä keskeistä osaa.
Paavalilla oli kyllä aivan toinen käsitys. Minäkin olen käsittänyt Evankeliumin, kuten Paavali. Arin käsitys taas on minusta jotain muuta kuin Evankeliumia.
Paavali kertoo Roomalaisille Kristuksen tiestä (7 luku), etkö ole Ari lukenut? Samaa opettaa myös Luther, joka tutki yksin Raamattua ja käänsi sen myös Saksan kielelle, josta me olemme saaneet myös oman Suomen kokeiden käännöksen aikoinaan. (Uusimmat Raamattu tutkimukset ovat todenneet Lutherin käännöksen erinomaiseksi ja lähes virheettömäksi, josta myös Suomen vanhemmat käännökset ovat)
”Vai ettekö tiedä, veljet-minä puhun lain tunteville-että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”.
Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Ismo malinen kerran keskustelin erään luterilaisen pastorin kanssa samasta Room. kirjeen kohdasta ja hän halusi näyttää oman kantansa todeksi Novumin kautta (siis sama kanta kuin sulla), no kuinkas kävikään siellä oli sama ymmärrys kuin minulla että Paavali puhuu tuossa ihmisestä joka ei ole uudestisyntynyt.
Minulle on täydellisen selvää että kun Jumala laittaa lakinsa uudestisyntyneen sydämeen niin silloin tulee sydämen halu elää sen mukaan ja vieläpä Jeesus selkeästi Sanoo että sydämestä lähtee kaikki eli kun nyt siellä onkin Jumalan laki niin kuinkas haluaa elää, ei enää paatuneella sydämellä värkkää uskonnollista valhetta vaan Totuudessa elää vapaana palvellen sydämen halusta elävää Jumalaa Hänen voimassaan.
Mitä on epäusko?
Siis kun isä sanoo pienelle lapselle että heikoille jäille ei saa mennä ne eivät kestä, niin jos kuitenkin lapsi menee ja sitten ilmoittaa isälle että kyllähän ne kesti, miten oli uskoiko lapsi isää vai omaan ymmärrykseen?
Edellä olevan voi tietysti kääntää moninkin päin, kun kerran isä ei sillä kertaa lapsen mielestä ollut oikeassa (jäi henkiin toteamaan tämän, entä jos olisikin ollut oikeassa?)
Entä kun Jumala Jeesuksen kautta Sanoo ettei vääriltä profeetoilta tule etsiä mitään samoin kuin orjantappuroista ei koota viinirypäleitä, miten on kun ihminen kuitenkin etsii ja onnessaan sitten julistaa löytäneensä, uskoiko tämä ihminen Jumalaa, entä miten tässä tapauksessa ihminen voi sanoa (todistaa) olevansa oikeassa ja Jumala väärässä, onko kukaan ihminen tullut sen kertomaan kun on päässyt taivaaseen Jumalan luo iankaikkiseen elämään, eikö YKSIN Jeesus ole tullut alas ja kertonut miten asiat on, uskotko Jeesusta?
Kristillinen usko on yksi ja yhteinen. Siksi kaikkien kristittyjen tulisi voida kokea yksimielisyyttä keskeisissä opin kohdissa. Epäusko ilmenee mielestäni siinä, ettei tätä yksimielisyyttä löydy.
Noin se juuri on, kuten Pekka asian tuo julki. Jos törmäät tuntemattomaan ihmiseen esim. Kaupassa tai jossain ja keskustelun lomassa selviää, että Jeesus on kummallekin rakas, niin aika nopeasti myös hengelliset syvyydet ja yhteys löytyy ja ilahduttaa kummankin mielen. Ihmisestä tulee heti sinun veli tai sisko, ei kiistoja eikä väittelyä, vaan sama ymmärrys yhdistää. Näin siis joskus käy.
Arille vielä; Paavali oli muuten kohdannut Kristuksen Damaskoksen tiellä vuonna 33 (Tutkijoiden mukaan) Apostolien tekojen mukaan Paavali menetti näkönsä kirkkaan näyn vuoksi ja kuuli kehotuksen mennä tapaamaan kristittyä nimeltä Ananias. Ananias julisti hänelle evankeliumia, jolloin Paavali sai näkönsä takaisin, kastettiin, tuli täytetyksi Pyhällä Hengellä ja koki kääntymyksen.
Vuonna 54 (Tutkijoiden mukaan )Paavali kirjoitti Roomalisille kirjeensä, jota pidetään yksimielisesti juuri samaisen Paavalin kirjeenä, joka oli aikaisemmin kirjoittanut seurakunnille Korintissa ja Galatassa.
Paavalin Room kirj. On nimenomaan uudestisyntyneen Kristityn kirjoitus, jossa Paavali asettaa itsensä ja oman hengellisyytensä meille esimerkiksi. Paavali siis puhuu tuossa Kristityn kahdesta luonnosta, joka on jokaisessa Hengestä syntyneessä selviö. Luonnollinen ihminen ei voi erottaa sitä mikä on Hengestä ja siksi Laki ja Evankeliumi menee sekaisin. Paavali opettaa Room. Kirjeessä mitä on elämä Kristittynä.
Jos ihminen ei tunne Jumalan vanhurskautta, niin ihminen pyrkii pystyttämään omaa vanhurskauttaan. Sellainen ihminen ei ole alistunut Jumalan vanhurskauden alle, vaan elää lain alla. Sanotaanhan kuitenkin: Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Tää on mielenkiintoista ”keskustella” aiheesta ”katsomalla katsokaa,älkää ymmärtäkö”, siis kuka tuon voi sovittaa itseensä, minä voin ensimmäiset 40 vuotta sanoa olleeni sokea Jumalan Sanalle, sen jälkeen Jeesus paransi paatuneen sydämeni ja näin avasi silmät ja korvat kuulemaan ja näkemään Jumalan valtakunnan evankeliumin.
Siis kun nyt olen Jumalan lapsi niin ketä Isänä kuuntelen, Jumalaa enkä ihmisiä, kyllä Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen Sanat ja varoittaa etsimästä MITÄÄN sieltä missä todella näkee huonoa hedelmää.
Tuon mukaan voisi sanoa, että meillä on yhtäläiset kokemukset, minäkin olen elänyt pimeässä tuntematta Kristusta, vaikka en Jumalan olemassa oloa nuoruudessakaan epäillyt. Synnin mitta tuli täyteen.
Meillä on jokaisella oma matka ja sen suhteen onkin oltava nöyränä. Jos minulle on tapahtunut ihmeitä ja elämäni on muuttunut, niin en voi vaatia kenekään muun elämää muuttumaan, sen perusteella mitä minulle on tapahtunut, sillä Jumalla on jokaisen kohdalla oma aikansa, eikä meistä kukaan voi suositella itseään, sillä todistamme Kristuksesta, emmekä itsestämme ja silti on niitäkin, jotka eivät ymmärrä Jumalasta mitään ja siltikin istuvat portin vartijoina, eivätkä päästä etsiviä sisään. Sanoohan Paavali:
Älkää eksykö. ”Huono seura hyvät tavat turmelee.”
Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.
Tuon sanoi Kristityille kehoituksena. (Oikealla tavalla raitistuminen on hyvän ja pahan tunnistamista ja vääryyden kavahtamista.)
Ismo Malinen:”(Oikealla tavalla raitistuminen on hyvän ja pahan tunnistamista ja vääryyden kavahtamista.)”
Tässä onkin se asian ydin joka erottaa meidät, hyvän ja pahan tunnistaminen ja vääryyden kavahtaminen.
Minä kavahdan vääryyden tekijöiden oppia eli kun selkeästi voin ”nähdä” Lutherin teoista vääryyden niin kavahdan häntä (ja myös hänen seuraajiaan), siis tunnistan pahuuden joka yrittää pukeutua valkeuden vaatteisiin Pyhän Hengen avulla, en elä enää pimeydessä.
Jeesus selkeästi Sanoo ettei vanhasta saastaisesta elämästä voi etsiä MITÄÄN, tätä on uudestisyntyminen, siis ei voi elää maailmassa ja sitten palata takaisin vanhaan uskonnollisuuteen ja saada sieltä armo.
Kyllähän niin moni todistaa ”SUURESTA” muutoksesta elämässä kun palasi takaisin luterilaisuuden kasteen armoon, mutta se on valhetta jolla sielun vihollinen pitää ihmiset poissa todellisesta Jumalan valtakunnasta.
Vastatkaa jo edellä esitettyyn kysymykseeni eli uskoiko lapsi isäänsä jos meni heikoille jäille?
Siis on usko sitä että kun kerran kaikki muut lapset on siellä heikoilla jäillä niin minäkin voin siellä olla vaikka isä on sen kieltänyt ja ””näen” että se jää kestää?
Siis kuka on joka VARMASTI TIETÄÄ kuinka Jumalan valtakuntaan päästään ja sen voi kertoa? VAIN YKSIN JEESUS.
Jäälle meno ja oikea usko on ihan eri asioita. Miten siihen voi vastata?