Kauneus – Jumalan äidinkieltä

Ikonit puhuttelevat meitä jatkuvasti. Kauneus on idän kirkon suuria lahjoja ihmisille. Koemme, että taiteen ilmaisukeinoin on monesti ytimekkäämpää kuvata näkymätöntä, tuoda näkymätön näkyväksi, kuin tehdä sitä puhutulla kielellä. Hyvyys, kauneus ja pyhyys kulkevat käsi kädessä.

Olen aina ihaillut Tapio Wirkkalan, Alvar Aallon ja monen muun suomalaisen taiteilijan designia. Tuntuu, että monet näistä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun merkittävistä designereista ovat työssään olleet myös isänmaan asialla. Muotoilemalla uniikkeja taideteoksia ja käyttöesineitä he ovat ilmentäneet suomalaisuutta, jolla on juuret syvällä luonnossa ja sen pyhyydessä.

Voimakkaan kauneuden ja sielua virkistävän kokemuksen olen saanut katsellessani Lasin ja keramiikan mestarit -teossarjaa, jonka äskettäin sain Kyösti Kakkoselta. Siinä esitellään hänen upeaa taidekokoelmaansa.

Tämä hänen 10 000 taide-esineen kokoelmansa on mykistävä saavutus. Siihen on tarvittu paljon ponnistelua, pitkäjänteistä työtä, joka on kestänyt sukupolven ajan. Puhumattakaan tätä taidetta esittelevästä kuusiosaisesta kirjasarjasta, joka säilyy myös uniikkina dokumenttina nuoren valtion vakiintumisessa osaksi nyky-Eurooppaa.

Minua on puhutellut erityisesti kokoelman varhaisemman kauden edustaja Toini Muona (k. 1987). Kyösti Kakkoselta kuulin, että kokoelman kerääminen 1980-luvulla alkoi Muonan keramiikasta. Olisiko Muonan tausta itäsuomalainen? Naapurikylässäni asui yksi muu Muonan perhe. Eikä siinä kaikki. Kyösti Kakkonen on kotoisin kotikyläni naapurista, Joensuun eteläpuolelta.

Päätän tämän pohdiskelun taiteesta, luovuudesta ja pyhyydestä Fjodor Dostojevskin ajatukseen: kauneus pelastaa maailman. Kiitos Kyösti K:lle ja hänen monille työtovereilleen tästä fantastisesta ja puhuttelevasta julkaisusarjasta. Vita brevis, ars longa!

Isä Ambrosius
23.4.2021