Osana Living in Love and Faith (LLF) prosessia Englannin kirkon evankelikaalinen neuvosto (CEEC) julkaisi videon nimeltä ”Kaunis tarina”, jossa esitetään perinteinen Englannin kirkon seksuaalietiikka. Siinä on lähtökohtana Englannin kirkon nykyinen oppi miehen ja naisen avioliitosta turvallisena paikkana harjoittaa seksuaalielämää ja kasvattaa lapsia.Tässä linkki videoon (http://www.ceec.info).
Mielestäni video antaa positiivisen kuvan perinteisestä kirkon seksuaali- ja avioliitto-opetuksesta, joka usein esitetään negatiivisessa, tieteen ja tasa-arvon vastaisessa valossa.
Juontaja Jason Roachen korostaa, että kirkon opetuksen ei pidä assimiloitua yhteiskuntaan tai privatisoitua siten, että kukin vain oman mielensä mukaan improvisoi, vaan se on yhteisölliseen perinteeseen liittymistä ja sen eteenpäin välittämistä. ”Kristittyinä olemme perillisiä, emme keksijöitä. Läpi aikojen me olemme vastaanottaneet Jeesuksen välittämän elämäntavan ja opetuksen, joka on periytynyt meille apostolien välityksellä.” Paavali sanoo saman 1. Kor 15.3:ssa: ”Minä annoin teille ennen kaikkea sen, minkä itse olin saanut .”
Videolla esiintyy heteroita, homoja, sinkkuja ja avioliitossa eläviä. Heitä yhdistää se, että he hyväksyvät kirkon opetuksen ja pyrkivät elämään sen mukaan. Myös ilman seksuaalisuhdetta eläminen on hyvä asia, koska seksi ei ole ihmisyyden perimmäinen todellisuus vaikka kulttuurimme niin viestittää. ”Ajattelin ennen , että minun tuli löytää toinen puolikkaani voidakseni olla kokonainen ihminen. Yritin, metsästin ja etsin ihmisiä, mutta he tuottivat minulle pettymyksen ja loukkasivat minua. Olen pystynyt ajattelemaan uudelleen ja vakuuttunut, että Raamatun mukaan voimme elää kokonaisen, ihanan, täyden elämän ilman avioliittoa ja seksiä”, sanoo pastori Kate Pellereau.
Haastatellut hyväksyvät sen, että kirkon Raamattuun pitäytyvä seksuaaliopetus tulee jäämään kasvavassa määrin vähemmistöön ja joutuu kulkemaan vastavirtaan oman aikamme seksuaalikulttuuriin nähden. Kirkon näkemykset edustavat vastakulttuuria. Kritiikki ja painostus niitä kohtaan voimistuu. ”Jeesuksen seuraaminen tulee maksamaan. Mutta en halua kaventaa sitä, että Jeesus tarjoaa uuden elämän, joka on jotakin parempaa. En halua tarjota mitään puolikasta evankeliumia. Se ei auta heitä laisinkaan. Haluan sanoa, että se on radikaalia. Se on erilaista”, kuvaa pastori Liz Cox.
Videolla seksuaalisuus asetetaan tukevasti luomisen ja kristillisen ihmiskäsityksen yhteyteen. Ensimmäinen kysymys ei ole mitä Raamattu sanoo seksistä, vaan mitä Raamattu sanoo ihmiskunnasta. Haastateltavat luottavat siihen, mitä Raamattu kertoo Jumalan luomistyöstä ja mitä merkitsee olla ihminen Raamatun valossa. 1.Ms.1-2.
Hienosti nostetaan esille myös kristillisen seksuaalietiikan eskatologinen luonne, johon luominen tähtää. Seksuaalisuus ja rakkaussuhde löytävät hengellisen merkityksensä ja tarkoituksensa Kristuksen ja kirkon rakkauskertomuksen yhteydessä, Ef.5:31-32 . Becky Harcourt: ”Avioliitto ei ole vain yhteiskunnallinen sopimus, vaan se on paljon enemmän kuin tämä, koska se heijastaa Kristusta ja hänen kirkkoaan ja tämä on todella ihmeellinen, kaunis ja pyhä asia”.
Haastatellut tunnustavat reilusti, että kirkko on epäonnistunut monilla seksuaaliopetuksen alueilla. Homofobisia asenteita esiintyy. Avioliitosta on annettu epärealistisen ruusuinen kuva. Sinkut on unohdettu. Tällaiset epäonnistumiset vaativat aitoa parannuksen tekemistä ja uudistumista, mutta eivät sitä, että muutamme Raamatun opetusta tai pidämme sitä vanhanaikaisena. Lancasterin piispa Jill Duffissa ilmentyvät nämä molemmat puolet. Hän sanoo, että jos kirkko laittaa esteitä ja antaa ihmisten kokea etteivät kaikki ole tervetulleita, niin silloin se on epäonnistunut tärkeän evankeliumin puolen viestittämisessä. Samalla hän hän kuitenkin viittaa omaan paastokokemukseensa, jonka seurauksena hän joutui tarkistamaan näkemyksiään. ”Osana LLF -prosessia kävimme paastoamaan ja rukoilemaan kuukauden ajan koska tämä on niin tärkeä asia kirkolle. Salaisessa paikassa yllätyksekseni tunsin Jumalan tuomion. Hän käskee meidän olla kuuliaisia tässä asiassa. Tämä ei ole triviaali asia, vaan tämä on osa apostolista opetusta. Jeesus sanoi: Minä rakennan seurakuntani ja tuonelan portit eivät voi sitä estää.(Mt.16:18) Koen ettei Jumala ota tätä kevyesti”, piispa sanoo.
Haastatteluissa viitataan myös ongelmiin, joita seksuaaliopetuksen muuttaminen lännessä on merkinnyt moraalikulttuuriltaan vanhoillisimmissa maissa asuville kristityille ja lähetystyölle, esim. Nigeriassa. Papiksi vihittävä Oyin Oladipo ihmettelee, miksi me lännessä teemme asioista yhtä sekasotkua kun kristityt Nigeriassa samaan aikaan antavat henkensä uskonsa puolesta. Taustalla heijastelee ex- piispa Gene Robissonin tapaus ja identiteettipolitiikan sopimaton tuputtaminen. Piispa Rod Thomas sanoo: ”Emme voi olla huomaamatta, että enemmistö anglikaaneja elää alueilla, jossa katsotaan järkyttyneinä sitä tapaa, millä me kyseenalaistamme sen, mitä Raamattu sanoo tästä mielipiteitä jakavasta seksuaalisuuden kysymyksestä.”
Seksuaalivähemmistöjen kysymyksiä katsotaan osana kirkon kaikkien jäsenien yhteistä seksuaali- ja avioliitto-opetusta. Videolla kirkon omaa seksuaaliopetusta seuraavat homoseksuaali-kristittyt, joka pidättäytyvät aktiivisesta seksuaalielämästä ja saman sukupuolen avioliitosta astuvat kaapista ulos keskustelun keskiöön. Heille perinteinen seksuaaliopetus luo turvallisen tilan kirkkoon, jossa he voivat etsiä yksilöllistä tapaansa elää seksuaalisuuttaan kirkon yhteydessä . Avioliittokäsityksen muuttaminen vetäisi heiltä maton alta. David Bennett , joka on itse homoseksuaali sanoo: ”Se, mitä haluan kirkon ymmärtävän, jos se muuttaa avioliitto-opetustaan, merkitsee sitä, että se tosiasiallisesti painostaa yhtä Lgbt -yhteisön ryhmää, jotka ovat päättäneet seurata Jeesusta Kristusta. Se vaikuttaisi murskaavasti heihin ja minuun seksuaalisuhteista pidättäytyvänä homoseksuaali-kristittynä ja se merkitsisi sitä, että meidän kuuliaisuuttamme ei arvostettaisi kirkossa, eikä meillä olisi turvallista tilaa kirkossa.”
Toivon, että tämä video käännetään suomeksi ja löytää tiensä kirkkoon, sillä monille meistä Raamatun perinteisellä seksuaali- ja avioliitto-opetuksella on vielä paljon annettavaa. Se toimii hengellisenä majakkana ja turvasatamana nykykulttuurin moraalikaaoksen keskellä ja on yhä vielä Kaunis tarina eikä ole korvattavissa postmoderneilla itsensätoteuttamisen tarinoilla.
Tässä blogissa käytttämäni lainaukset ovat omia käännöksiäni.
Kuinkahan mones sadas blogi tämä oli tästä aiheesta. Eikö monilla kritityillä todellakan ole juuri muuta mietittävää ?
Seija, minusta kokeen voisi silti tehdä 🙂 Kumpi puoli onnistuu olemaan aloittamatta yhtään aihetta homoudesta. Tauko aiheesta voisi tehdä hyvää puolin ja toisin.
Ja ylipäätään voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen MITÄ kirjoitetaan. Onko sinulle jäänyt käsitys, että homoparien kirkkovihkimistä vastustetaan itsetarkoituksellisesti?
Mitä jos tehtäisiin toisenlainen koe. Ne, jotka haluavat aloittaa aiheesta yhä uusia keskusteluja, voisivat kokeilla roolipeliä. Vaihtaa puolta kokeeksi, perustella kuten vastapuoli perustelee.
Sinulla tuntuu olevan suurta vihaa ja katkeruutta niitä kohtaan jotka ”vastustavat homoparien kirkollista vihkimistä”, mutta onko sinulle jäänyt mieleen miten esim. minä olen sitä perustellut? Tai blogisti? Tai joku toinen joka on perustellut kantaansa niin hyvin kuin mahdollista? Onko mitään jäänyt mieleen?
Nämä vihollisasetelmat olisi hyvä saada purettua. Ymmärrän oikeasti sen, että homopareille halutaan hyvää ja siunausta. Tämä on yksinkertainen asia.
Seppo, mikä taho ”lanseerasi” tämän uuden näkemyksen avioliitosta kirkkoon? Katoliset ja ortodoksit ovat iloisen vapaita tästä teemasta.
Minua eivät sänkykamarit kiinnosta, vaikka sitä ajatusta sinä myös jatkuvasti tyrkytät vanhaa avioliittoa ymmärtäville. Uusi oppi on luotu ja yritetään kirkkoon tuoda. Sinulle se on selvää kuin vesi, jollekin toiselle ei, sitä jaksat jatkuvasti ihmetellä.
”Heinilälläkään ei ole juuri muuta aihetta”
Joo Heinilällä on noin 270 blogia Kotimaassa. Yhdenkään otsikossa ei ole tätä aihetta. Mutta hän on kyllä kirjoittanut Kristillisestä avioliitosta. Ja siitähän on sopivaa kirkossa opettaa.
Seija voit olla ihan vapaa kenttäpiispastakin. Pääesikunnan toimistoissa käsitellään nyt 2000-2005 syntyneiden papereita. Ja rukoillaan heidän avioliittojen puolesta.
”Siis yllä oleva kolumnisti aloittaa puheen homoudesta, Erkki Auranen aloittaa puheen homoudesta, Ilpo Nurmesniemen blogien pääasiallinen fokus on homous, Antti Hämäläisen fokus on homous, sinun kommenttiesi – usein sellaisiinkin blogeihin, joiden sisältöön seksuaalinen suuntautuneisuus ei oikeasti kuulu – on homous,”
-Seija, näetkö asian siten, että aihetta tuodaan blogeihin ja keskusteluihin väen vängällä ja ihan kiusallaan.
Omat kommenttini ovat lähes aina vastauksia jonkun toisen kommenttiin. Ei minulla ole mitään tarvetta pitää homoaihetta mitenkään itsetarkoituksellisesti esillä. Ja lähtökohtaisesti kommentoin vasta kun on pakko oikaista jotain.
Täällä on paljon sellaisia kirjoittajia, myös liberaaleissa, joiden koko kirjoittamisen ja keskusteluihin osallistumsen fokus on homoasia. Kai olet tämänkin pannut merkille?
Kenen motiivit aiheesta kirjoittamiseen siis ovat hyväksyttäviä? Sen joka esittää väitteen tai vaatimuksen, vai sen, joka oikaisee mielestään väärää väitettä tai kommentoi esitettyä vaatimusta?
Kuinka paljon kotimaa-lehdessä tai kristillisillä foorumeilla keskusteltiin homoista, ennenkuin alettiin vaatia kirkon avioliittokäsityksen muuttamista? Ja väittää että sen ennallaan pitäminen on syrjintää?
Sanoit että olen ”yksi aktiivisimmista homojen kirkollisen vihkimisen vastustajista”. Itse asiassa en niinkään vastusta sitä aktiivisesti, mutta toki perustelen asiaa hyvinkin aktiivisesti.
Sitä vain ihmettelen, edelleen, että perusteluja, ylipäätään kenenkään ja minkäänlaisia, perusteluja sille miksi avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä, ei huomioida mitenkään. Ei muisteta lainkaan mitä siitä on kirjoitettu.
On kirjoitettu ansiokkaasti johdonmukaisia ja teologisesti perusteltuja blogeja siitä miksi avioliitto on miehen ja naisen välinen. Tämän voi nähdä vain henkilön omana mielipiteenä, mutta minusta siihen voisi osoittaa edes kiinnostusta.
Olen perustellut asiaa omasta puolestani yhä uudestaan, ja teen niin jatkossakin, jos näyttää että sitä ei edelleenkään ymmärretä eikä huomioida, vaan puhutaan vain ”syrjinnästä” 🙂
Keskustelu aiheesta ei ole ollut kovin hedelmällistä. Enimmäkseen, uskaltaisin sanoa, juuri siksi että meidän perinteisellä avioliittokannalla pysyvien perusteluja ei huomioida mitenkään, vaan ainoastaan päivitellään miten emme muka ”osaa ajatella mitään muuta kuin toisten makuuhuonepuuhia”.
Tosiasiassa se ei kiinnosta. Vaan kirkon avioliitto-opetus. Joka tosin varmaan on jo menetetty.
Olen pahoillani, Seija, että syytin sinua katkeraksi. Mutta se on vain mietityttänyt miksi kommenttisi ovat niin vihaisia. Keskustelun kannalta olisi toivottavaa, että joskus perustelisit omalta puoleltasi itse asiaa. Lähes kaikki kommenttisi koskevat toisia kirjoittajia.
Ja muuten, tätäkään kyseistä blogia ei tarvitsisi nähdä ”homoaiheena”, vaan kirkon seksuaaliopetuksen aihe on paljon laajempi.
Tästä aiheesta on oikeasti syytä keskustella, mitä kirkon seksuaaliopetus on tai onko enää mitään ”kirkon seksuaaliopetusta”.
Seksuaalielämässä ja sen eri ilmentymissä eri ihmisillä on paljon muutakin kirkon perinteisestä opetuksesta poikkeavaa kuin homosuhteet.
Toivoisin oikeasti että keskustelua syntyisi muustakin. Siis kaikesta muustakin. Mutta kun itse olen ottanut esiin näitä muita seksuaalikäyttäytymisen muotoja, niin sekään ei ole hyvä. Pitäisikö sitten puhua vain homoudesta? 🙂
Toivoisin että täälläkin jo havahduttaisiin siihen mitä yhteiskunnassa on tapahtumassa. Mitä Setan ym. tahoilta ollaan tuomassa lainsäädäntöön ja toki myös siitä mikä homoseksuaalien tilanne on yhteiskunnassa kun heidän olemassaolonsa oikeutta uhkaa toinen vähemmistöryhmä.
Olen ollut ilahtunut huomatessani, että vaikka olen ainakin tietyllä lailla ”änkyräkonservatiivi” olen alkanut suuresti arvostaa, jopa ihailla monia homoseksuaaleja. Jotka uskaltavat puolustaa omia oikeuksiaan todellista uhkaa vastaan. Eivätkä valita siitä, että kun heitä ei vihitä kirkossa ja olisivat valmiita muuten elämään vain omaa tavallista elämäänsä, esittämättä että on mukamas vielä paljon saavutettavaa ja siksi kannattaa marssia Pridessa…
Tämä blogisti ansaitsee hatunnoston. Osallistuin keskusteluun kommenttiosiossa. Ehkä tunnistatte ahdasmieliset mielipiteeni sieltä 🙂
https://laventeliveikkonen.blogspot.com/2020/12/transaktivistien-manipulointi-ja.html
Kirkolla nyt tuksin on todellista pätevyyttä seksuaaliopetukseen, sillä sen työntekijät tuskin ovat lukeneet lääketiedettä tai psykologiaa riittävästi vastaaman ihmisten monimutkaisiin seksuaalisiinongelmiin. Moralisointi vain sormi pystyssäei ole mitään minusta oikeaa opetusta. Kun tuo sokea sormi ei näe ihmisen aivojen sisään eikä nahan alle.
Seppo on taas oikessa. Koska kirkolla ei ole koulutusta, ymmärrystä eikä aikaa tähän homokysymykseen. Eikä se ole kirkon alaa. Tämän alan kysymykset tulisi ohjata Setaan ja Tulkaa Kaikki liikkeen osoittamaan paikkaan.
Ja kirkolle jäisi enemmän aikaa pohtia asiaa: Lisääntykää ja täyttäkää maa.
Seija, on helppoa huudella sivulta jonkun ihmisen ammattitaidosta tai taitamattomuudesta. Mistä sinä tiedät millä tavoin blogin perheneuvoja toimii? Millä tavoin hän kohtelee asiakastaan, ja millä tavoin hän asiakasta arvostaa ja kunnioittaa tätä tämän omasta tilanteesta käsin? Totuus voi olla toinen kuin sinun näkemäsi?
”Sateenkaariperheet ovat niin fiksuja, että eivät perheneuvontaa tarvitse”. / Seija Rantanen. Näin tämä asia on usein esillä sateenkaari-väen puolelta. Heidät esitellään muita ihmisiä parempina ja fiksumpina. Onko se myös totta? Ovatko he muita parempia ihmisiä?
”Tämä blogisti ansaitsee hatunnoston.”
No nyt on suorastaan harhaista menoa! 😀 Kauhea kuristusote yhteiskunnasta muka mutta ei ole saatu edes translakia eteenpäin…
Ihan kuule Pyhä Joulupukki uskallan yleisen elämänkokemuksen perusteella olettaa ettei teltantekijän koulutuksen saanut poikamies Paavali ja siis neitsyt ollut mitenkään pätevä seksuaaliterapeutti…
”Seppo, mikä taho ”lanseerasi” tämän uuden näkemyksen avioliitosta kirkkoon?”
Entä sitten,eikö kirkoon ole lanseerattu mitään muita aiheita tai ihan lanseeraamatta ole muita mielenkiintoisia kysmyksiä käsiteltäväksi näilläkin palstoilla. Ai juu, onhan se iänikuinen naisppapeus, mutta sukupuoleen liittyvä aihe sekin.
> Kuinka paljon kotimaa-lehdessä tai kristillisillä foorumeilla keskusteltiin homoista, ennenkuin alettiin vaatia kirkon avioliittokäsityksen muuttamista?
Minun käsitykseni mukaan huomattavasti enemmän ja keskustelua käytiin erityisesti avioliittolainsäädännön muuttamisesta ja siitä, minkä sukupuolisia pareja maistraateissa pitäisi vihkiä. Sen jälkeen kun eduskunta oli avioliittolakiin muutoksen tehnyt, keskustelu täällä väheni dramaattisesti.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa uskoisin, että lähivuosien (jopa vuosikymmenten) status quo tulee olemaan se, että alati kasvava joukko pappeja vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, tuomiokapitulit eivät niihin puutu ja kirkolliskokous toisensa jälkeen käsittelee asiaa saamatta siihen ratkaisua aikaiseksi.
Sitä mukaa kun samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen alkaa olemaan kirkossa vallitseva käytäntö, olettaisin että siitä puhuminen loppuu.
Kristallipalloni sanoo myös, että kirkosta tulee irtaantumaan joukko urkupillin kireämpiä ääniä, jotka voimakkaasti kritisoivat piispojen ja tuomiokapitulien puuttumattomuutta homoparien vihkimisiin. Aika näyttää, syntyykö heistä oma joukkueensa vai kanavoituuko pettymys jonkin herätysliikkeen vaiko lähetyshiippakunnan kautta. Jokin taho nämä konservatiivien sielut kerää. Ainakin historiassa emokirkko on aina hiihtänyt liberaalimpaa latua ja suksien mennessä ristiin konservatiivien joukko on lähtenyt omalle pyhiinvaellukselleen.
Tänä sunnuntaina 20.12.2020 on Hesarissa pitkä arkkipiispa Luoman haastattelu. Valitettavasti se on vain tilaajille, mutta jos vain saatte sen käsiinne, kannattaa lukea. Haastattelu sopii enemmän kuin nenä päähän tämän blogin aiheeseen. Luoman kaltaisia kirkonmiehiä ja -naisia me tarvitsemme.
Kyllä niinkin Leeni.
Mutta piispat Juva, Vikström ja Mäkinen uskalsivat panna jopa oman persoonansa peliin, he uskaltautuivat jopa asettua konservatiivien sylkykupeiksi puolustaessaan vähemmistöjä.
Mikä on Englannin anglikaanisen kirkon perinteellinen kanta seksuaaliopetukselle? On mielenkiintoista kysyä sitä , että koska ja miten sellainen kanta syntyi?
Hauska kuriositeetti on se että Englannin kirkon perusta on kuningas Henrik Vlll sukupuolielämästä lähtöisin. Hänhän halusi tehdä niin kun hän tahtoi ja kun paavi ei sellaisesta tykännyt niin Henrik perusti oman kirkkonsa ja jatkoi mielensä mukaista seksielämää. Hänen jälkeensä tuli useampia kuninkaita jotka siittivät suuren joukon lapsia rakastajatariensa kanssa. Ei muuten mutta kunikaat ovat Englannin kirkon pää.
Vaikka kirkko palasi aikojen kuluessa samaan moraalisoivaan käsitykseen seksistä kun muutkin kirkkokunnat , niin tietääkseni anglikaaninen kirkko ei koskaan ole kyseenalaistanut oman kirkkokuntansa perustaa Kuningatar Maria (Verisen) jälleenkatollistamisyritysten jälkeen.
1600-luvun sosiaaliset ja uskonnolliset levottomuudet veivät kirkkoa matalakirkollisuutta kohti johon sitten syntyi korkeakiekollinen reaktio.
Englannin kirkko on mielenkiintoinen siinä että kaikille kirkollisille suuntauksilla on sen sisällä tilaa. Samoin usealle käsitykselle sukupuolisuudesta.
Mielenkiintoisia ovat myös monien englantilaistenkin kirkkorakennusten symboliikat kuten ovaali oviaukko ja pysty torni .
Eikö sinulla Seppo kristittynä olisi muita mielenkiinnon kohteita kuin arkkitehtuuri?
Sir William Temple on esittänyt huomattavia lausumia kirkon ymmärtämistä preesenseistä. Niitä kannaisi ehkä vilkaista.
Varmaan Tulkaa Kaikki aktivistit pitävät huolta, että liikkeen nimimerkin alla homokeskustelu Kotimaassa on taas aktiivista Joulun juhlapyhien aikaan.
Werneri: ”Varmaan Tulkaa Kaikki aktivistit pitävät huolta, että liikkeen nimimerkin alla homokeskustelu Kotimaassa on taas aktiivista Joulun juhlapyhien aikaan.”
Toivottavasti.
Seppo Heinola. Itse asiassa kirkon perhetyöntekijät ja sairaalateologit ovat erittäin hyvin koulutettuja juuri seksuaalisuuden ja parisihde- sekä kriisiosaamisen osalta. Samaa ei voi aina sanoa meistä seurakuntapapeista.
Kiitos jälleen kerran blogistille maltillisesta ja hyvästä kirjoituksesta. En ajatellut osallistua sen kummemmin, mutta Sari Weckroth on mielestäni hyvin oikeassa, kun hän kysyy, miksi vain spn-avioliittoa tukevat perustelut nostetaan esiin, mutta ei perinteistä heteroavioliittoa tukevat? Minäkin olen ihmetellyt asiaa monta kertaa.
Muutoin kyselen, kuka nimimerkin Santa Claus taakse kätkeytyy? Korvatunturin poroisännästä tuskin on kyse.
Onko tuo koulutus ollut akateemista lääketieteelliset kriteerit täyttävää?
Joo, kyllä toisten ihmisten seksuaalisuuden ruotiminen voisi jo pikkkuhiljaa loppua tai ainakin vähetä, noin ihan yleisestikin ottaen.
Mitä se kellekään ulkopuoliselle kuuluu mitä ihmisten, kahden (tai useamman), makuuhuoneissa puuhastellaan, jos kaikki mitä siellä puuhastellaan on vapaaehtoista, eikä ole rikollista. Kaiken vähiten se kuuluu kirkolle tai minkään sorttiselle muullekaan uskonnolliselle kuppikunnalle.
Kyllä ne vällyjenaluspuuhat kuuluvat vain ja ainoastaan asianosaisille itselleen ja ovat mitä suurimmassa määrin ykksityisasioita.
Perheneuvontaan tulee myöskin sekä pariskuntia että yksilöitä jotka hyväksyvät näkemyksen siitä että avioliitto tulisi olla elämän mittainen ja että syrjähypyt ovat vaarantaneet avioliiton. Silloin on oikeastaan aivan kohdallaan että löytyy perheneuvojia jotka avoimesti ilmoittavat että he ovat samaa mieltä.
Sellaisessa tilanteessa syntyy keskustelu siitä miksi asianomaiset eivät jaksaneet elää oman moraalinsa mukaista elämää. Hyvin koulutettu perheneuvoja ymmärtää asian sekä moraalisen että psykoloogisen puolen. Hänen ei tarvitse moralisoida koska molemmat ovat yhtä mieltä siitä että tässä on ongelma joka vaatii tarkastelua.
Liian liberaaliset kaiken sallijat ja ymmärtäjät voivat olla sokeita asiakkaan moraaliselle ongelmalle eivätkä ymmärrä sitä. He eivät voi auttaa sellaista asiakasta.
Mielestäni on olemassa yleinen tendenssi vähätellä moraalisia ongelmia luullen että vapaamielisempi asenne on ratkaisu niihin. Näin ei ole koska se mikä tulee esiin moraalisena ongelmana on jäävuorenhuippu identiteettimuodostumassa. Jollei ymmärrä ihmisten moraalisen minän olemassaolon välttämättömyyttä ,niin sellaisen on vaikeata toimia perheneuvojana , sairaalasielunhoitajana tai terapeuttina.
Moralismin väheksyminen on toisenlaista moralismia.
Seppo, kysymykseesi voivat parhaiten vastata perheneuvojat ja sairaalateologit itse. Akateemisesta tai muuten tieteelliset kriteerit täyttävästä koulutuksesta on todellakin kysymys.
Seksualisuus on muutakinkuin ihmissuhteita ja psykologiaa, se on myös aivan keskeisesti bilogiaa ja fysiologiaa ja tällä alueella oleva ’neuvonta’ tulisi perustua lääketieteeseen ja sen asiantuntijoihin kuten psykiatreihin, gynegologeihin ja urologeihin, jotka ovat lisäksi lukeneet psykologiaa.
Raamatun muutama 4000-2000 vuotta vanha patriarkaalinen käskytys ei tässä oikein taida olla enäävalidia.
Korjaus: En ole kiinnostunut ruskean reiän ritareista! Jättäköön minut rauhaan!
Tänä sunnuntaina 20.12.2020 on Hesarissa pitkä arkkipiispa Luoman haastattelu. Valitettavasti se on vain tilaajille, mutta jos vain saatte sen käsiinne, kannattaa lukea. Haastattelu sopii enemmän kuin nenä päähän tämän blogin aiheeseen. Luoman kaltaisia kirkonmiehiä ja -naisia me tarvitsemme.