Kauramaitoa ja isoja rakenteellisia muutoksia

Osa millenniaaleistamme on lapsiperheen vanhempia. Iso osa ei. Vaikka suurin osa y/z-sukupolvista asuu sinkkuna tai dinkkuna, noin viidennes heistä asuu alaikäisten lasten kanssa.

Millenniaalien sukupolvi lykkää perheen perustamista. Lapsikysymystä siirretään ainakin opintojen ja työelämän tieltä. Tämä taas luonnollisesti vähentää myös lasten saamisen mahdollisuutta. Millenniaaleille vapaaehtoinen lapsettomuus on paljon yleisempää kuin aiemmilla sukupolvilla. Millenniaalit ovat urbaani sukupolvi. Kaupungistuminen ja vapaaehtoinen lapsettomuus näyttävät liittyvän toisiinsa. Poikkeus lapsilukumäärässä liittyy maahanmuuttajataustaisiin millenniaaleihin, joiden keskuudessa lasten määrä on keskimäärin selvästi suurempi.

Syystä tai toisesta millenniaalit punnitsevat asioitaan enemmän omista yksilöllisistä tarpeistaan käsin verrattuna aiempien sukupolvien yhtenäisempiin valintoihin. Globaalit ilmasto- ja ympäristökysymykset, oman talouden ja tulevaisuuden epävarmuus värittävät millenniaalien elämää ja osaltaan nostavat pintaan entistä enemmän jaksamisen ja mielenterveyden haasteita. Tutkimuksista tiedämme, että uskonnon merkitys on vähäisempää kuin aiemmilla sukupolvilla ja millenniaalit ovat aiempia sukupolvia liberaalimpia arvoiltaan.

Edelleen myös osa y/z-sukupolvien jäsenistä tulee jossain vaiheessa vanhemmaksi.  Elämä muuttuu merkittävällä tavalla. Vanhemmuus tuo elämään uudenlaista vastuuta, ja aikaa omille asioille jää vähemmän. Lapsen kasvaessa vanhemman tehtävät, huolet ja ilonaiheet muuttuvat, ja vanhempi joutuu mukautumaan lapsen uusiin kehitysvaiheisiin. 

Mitä seurakunnan tulee tehdä, jotta näitä perheitä voidaan kohdata ja tukea? Miten kristilliseen pedagogiaan painottava lapsi-ja perhetyömme kohtaa millenniaaliperheiden moninaiset elämänkysymykset ja tilanteet?

 Seurakuntien varhaiskasvatuksen työvoimaa on viime vuosina vapautunut uudenlaiseen kehittämiseen päiväkerhotoiminnan muutoksessa ja myös papistosta, joilla vastaavasti toimitusten määrät ovat laskeneet. Iso muutos seurakunnan lapsi- ja perhetoiminnassa on tapahtunut nopeasti, koska lapset ovat hävinneet perinteisistä päiväkerhoista. Yksivuotiaita lapsia osallistui 2020 yhteiskunnan tarjoamaan varhaiskasvatukseen kaikkiaan on 36,8 prosenttia. Kaksivuotiaista lapsista jo 71,6 prosenttia ja viisivuotiaista lapsista 90,9 prosenttia. Arkipäiviin ja päiväaikaan painottuva seurakunnan kokoava perhetoiminta voi kohdata siis pääasiassa vain niitä perheitä, joissa on alle yksivuotiaita lapsia ja vanhempi on kotona.  

 Millenniaali -vanhempien kysymykset ovat hyvin monitahoisia ja yksilöllisiä. Tukiverkostojen puute, jaksaminen ja yksinäisyys ovat tunnistettuja isoja teemoja. Vanhemmat kaipaavat tukea myös vanhemmuuden kysymyksiin sekä tukea parisuhteelle.

Perhekeskusverkostoissa peräänkuulutetaan systeemistä ajattelua. Minkälainen rooli seurakunnalla on tässä laajemmassa verkostossa vanhemman rinnalla? Seurakuntien toteuttamat avoimet kohtaamispaikat, perheiden kotiin ulottuva apu Pikkuhelppi, erilaiset yksinäisyyttä taklaavat toiminnat ja kokeilut ovat osa sitä suuntaa, jota kiivaasti yhdessä etsimme, jotta voimme kulkea Polkua perheen arjessa ja olla mukana sillä tavoin kuin he toivovat. 

 Teimme viime viikolla pientä palvelumuotoilua kohtaamispaikkatoimintaan liittyen ja mieleeni jäi yksi kuvaava toive seurakunnan järjestämälle toiminnalle. Se oli KAURAMAITO. On tärkeää että teemme nopeasti tämän kaltaisia pieniä muutoksia. Näillä pienillä symbolisilla asioilla voi olla yllättävän iso merkitys. 

Pienet muutokset auttavat alkuun, mutta jotta voimme olla olemassa ja saatavilla milleniaalisukupolven perheille, tarvitsemme johtamisessa uudenlaista ajattelua ja toimintaa sekä rohkeutta miettiä, mistä toimimattomista käytännöistä voimme luopua. Työtä tulee tehdä perheiden kanssa dialogissa ja hyödyntää monialaista asiantuntijuutta. Meillä ei ole valmiita vastauksia.

Millenniaalit eivät solahda minkään työalan sisään. Meidän tulee purkaa työalasiilot, käydä yhteiseen dialogiin sekä luoda tätä aitoa vuoropuhelua tukevia rakenteita.

 

Hanna Rajalin

Perheystävä-hanketyöntekijä, Lasten ja Nuorten keskus

Vahvasti X-sukupolven edustaja



kirkko Millenniaalien
kirkko Millenniaalien
Z/Y-sukupolvien kanssa vuorovaikutukseen asettuminen on tämän vuosituhannen ensimmäisten vuosikymmenten olennaisin kysymys kirkolle. Sitä pohditaan tässä blogissa. Kirjoitukset keskittyvät y- ja z-sukupolviin monesta eri suunnasta. Blogia koordinoi kokonaiskirkollinen Millenniaalien kirkko - hanke. Kirjoittajat ovat joko kirkon liepeillä liikkuvia millenniaaleja tai hankkeen asiantuntijoita, joissakin tapauksissa molempia. Jos haluaisit osallistua blogin kirjoittamiseen, ota yhteyttä jussi.laine@evl.fi.