” Miksi minun luona käydään vain silloin, kun ehditään? Miksi minun takiani ei kukaan tule tähän kaupunkiin?”
Tyttäreni marisee suutuksissaan puhelimessa.
Hyvä kysymys. Rupesinkin sitä oikein kunnolla pohtimaan.
Tähän ko. kaupunkiin matkustan silloin tällöin lastenlapsia hoitamaan. Nämä ” keikkamatkat” tapahtuvat aika harvoin ja silloin on yleensä tarkka päiväjärjestys. Jos aikaa on löytynyt, olen toki käynyt myös tätä tytärtäni tervehtimässä. Nyt hän oli erityisen vihainen, kun yksi hänen sisaristaan ei joutanut kuin pikipäin pistäytymään. Joka kerta kuulemma sama juttu. Ei ehditä viipyä kuin pieni hetki ja sitten on jo kauhea kiire pois. Miksi?
Hän haluaisi kunnolla jutella.
Mutta hänen luonaan kyläily, ei ole ihan mutkaton juttu. Koska hän on mielenterveyskuntoutuja, niin joskus hän ei yksinkertaisesti ei voi tai halua avata ovea kenellekään. Tai hän on ottanut liikaa alkoholia, joten keskusteluyritykset ovat mahdottomia. Lisäksi hän tupakoi sisällä jatkuvasti, joten vaatteetkin tuoksuvat pitkän aikaa tosi pahalta. Näin ollen hän itse rajaa pois monet hyvät yritykset vierailla hänen luonaan.
Mutta tajusin kuitenkin miten oikeassa hän oli. Milloin olen matkustanut vain hänen luokseen? Ilman, että minulla olisi meneillään joku lastenhoitoprojekti tai lastenlapsien syntymäpäivä. Minähän todellakin voisin matkustaa vain hänen takiaan ko. kaupunkiin. Yöpyminen järjestyisi poikieni perheisiin tai sitten viime kädessä hotelliin. Tällöin voisimme mennä hänen ehdoillaan koko vierailun.
Soitin hänelle ja kerroin tästä ideasta ja lisäsin vielä innokkaana, että tehdään sitten yhdessä kaikkea kivaa, äiti ja tytär.
Hän sanoi, liikuttavasti, että en kaipaa mitään muuta kuin saada puhua sinun kanssasi äiti.
Hän oli tavattoman onnellinen tulostani hänen luokseen pikapuoliin.
Vain hänen luokseen.
Seurakunnan tulee pyytää museoviraston lausunto vanhaan kiviaitaan tehtävistä muutostöistä. Ilmeisesti tässä tapauksessa niin ei ole tehty? Ongelmaksi museoviraston lausunnoissa näyttää toisinaan nousevan niiden epämääräisyys. Missä määrin ne ovat velvoittavia ja milloin suosituksia? Kaikkia päätöksiä lukiessani en ole saanut täyttä selvyyttä siitä, miksi Museovirasto esittää tiettyä muutosta esimerkiksi historiallisen kohteen saneeraukseen.
Tässä on eräs esimerkki siitä, että museovirastolla on aivan liian paljon toimivaltaa tämän kaltaisissa asioissa.
”Vain hänen luokseen.”
Ja vain hänen vuokseen. Upeeta.