Viime vuoden syksyllä tehtiin Suomessa yksi taloushistoriallisesti mullistava päätös: vuosia yskähdellyt talousveturimme ja kansallinen ylpeydenaiheemme Nokia myytiin monikansalliselle Microsoftille.
Eihän siinä niin pitänyt käydä. Mobiiliteknologian parhaat voimat ja innovaattorithan oli palkattu Nokian palvelukseen. Rahaa ja vaikutusvaltaa oli niin että ranteita pakotti. Nokiasta oli kasvanut suurin ja kaunein, mutta sitten kaikki romahti. Nokian nimi mobiilituotteista häviää.
Kuinka tässä näin pääsi käymään? Varmasti oma osansa oli johtajilla, joiden visiot olivat kapeutuneet suuruuden ekonomiaan. Mutta monet analyytikot ovat olleet sitä mieltä, että varsinaisesti Nokia upposi kahteen tekijään: ylimielisyyteen ja näköalattomuuteen. Nämä vaivat eivät olleet vain Nokian johtajien riesana, vaan ne vaivasivat koko yrityskulttuuria.
Onko kirkollemme käymässä samoin? Tilastojen valossa pahalta näyttää. Tosin kaikki putoamisen oireet ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä. Nyt kirkkolaiva vuotaa molemmista päistä: sieltä, missä usko ei enää merkitse mitään ja sieltä, missä usko otetaan monien mielestä liiankin vakavasti.
Viimeisimmät tiedot vuonna 2013 kirkosta eronneista ovat oireellisia. Pelkästään joulukuun aikana kirkosta erosi hätkähdyttävät 15 000 ihmistä. Ilman, että päiviräsäset tai kirkon herätysliikkeiden edustajat ehtivät ”kissaa” sanoa.
Koko vuoden 2013 miinussaldo lienee 55 000 eronneen paikkeilla. Kirkkoon liittyjiä taitaa olla 14 000, joista muutama tuhat on vanhempiensa tahdosta liitetty kirkkoon alle vuoden ikäisinä, kun heidät on ensin eri syistä johtuen merkitty väestörekisteriin ja vasta sitten tuotu kasteelle.
Joka tapauksessa kirkon miinussaldo vuodelta 2013 lienee yli 40 000 jäsentä, siis hieman yli 1% kirkkoon kuuluvista. Talousluvuiksi muutettuna se on 12-14 miljoonaa euroa eli n. 300 virkaa / työsuhdetta tai yhden uuden espoolaisen kappelin uudisrakentamisen hinta tai kahden kirkon peruskorjauksen verran. Aika paljon tuli takkiin yhdessä vuodessa siis.
Moni nostaa syyttävän sormensa eroakirkosta.fi -sivustoa ja sen takana olevia uskonnottomia tahoja tai vapaa-ajattelijoiden propagandaa kohti. Väärin menee. Sieltä on turha syyllisiä kirkon alamäkeen hakea. Pikemminkin voisimme olla näille tahoille kiitollisia siitä, että he ovat näyttäneet meille, millaiset vaatteet ”keisarilla” on ollut yllään.
Kirkon ongelma ei todellakaan ole ulkoistettavissa petrikarismoille tai vapaa-ajattelijoille. Kirkon ongelma on sisäsyntyinen ja ilmeisen sama kuin Nokian: ylimielisyys ja kyvyttömyys katsoa tulevaisuuteen.
Kun tähän lisätään meidät omaa asemaamme varjelevat, hallinnon ja rakenteiden hienosäätöön keskittyneet ja tulevaisuutta näkemään kykenemättömät kirkon ja seurakuntien johtajat, voidaankin jo puhua Suomen ev.lut. Nokiasta.
Suuruuden ekonomia vaivaa meitä johtajia, vaikka nyt tarvittaisiin kykyä katsoa asioita samasta näkökulmasta kuin kirkon syntyaikoina: emme ole itseämme vaan muita ihmisiä varten. Alkuperäinen tehtäväksianto ei tullut kirkon maineenhallintaa ajatellen, vaan maailman elämän puolesta (Matt 28:18-20).
Kirkkoamme on vuosikymmeniä vaivannut sama ylimielisyys kuin Nokiaakin: eihän tällaisen enemmistöaseman saavuttanutta instituutiota voi mikään pudottaa. Olemme olleet kulttuurisesti ja hengellisesti tässä maassa vuosisatojen ajan ”suurin ja kaunein”.
Meille uskoteltiin vuosikymmenien ajan, että tästä kirkosta ei lähdetä niin kauan kuin jumalanpalveluksissa luetaan uskontunnustus ja Isä meitää. Vielä kaksi vuosikymmentä sitten eräs näkyvä kirkon vaikuttaja ja herätysliikejohtaja totesi, että tämän kansan evankelioimiseksi ja herättämiseksi riittää, kun soitetaan kirkon kelloja suununtaiaamuisin.
Niinpä. Soitettu on, mutta kansa havahtui avaamaan kirkon oven aivan väärään suuntaan. Nyt on tultu kovaa ja korkealta.
Jotkut ovat luonnollisesti vahingoniloisia, joitakin kirkon alamäki vain hymyilyttää tai se saa muutamat hieman kohottamaan kulmiaan, mutta monille se tekee kipeää. Enkä nyt puhu niistä, joiden ylpeyden päälle tämä jäsenkato käy enkä niistä, joiden on pakko yrittää tässäkin tilanteessa selitellä parhain päin tai miellyttää kaikkia.
Puhun niistä, joiden näkynä on ollut palvella tätä kansaa asettumalla vähäväkisten ja marginalisoitujen rinnalle. Puhun myös niistä, joiden intohimona on ollut pitää esillä rauhan evankeliumia Kristuksesta ja tuoda toivoa toivottomille. Sekä niistä, jotka ovat halunneet tarjota turvallisen kasvuyhteisön ja elähdyttävän kokemuksen Pyhän läsnäolosta kaikille sitä kaipaaville.
Jäsenkato iskee juuri tähän – ja tällä hetkellä kovaa. Se on surullista, koska kirkko on ollut myös toivon, yhteyden ja lohdun tuoja sekä vahva innoittaja taistelussa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Kirkosta eroaja sanoo hyvästit myös tälle kirkon työlle.
Ne, jotka ovat tästä eri mieltä, ovat usein vedonneet maailmaan, jossa kirkko ei ole elänyt enää vuosikymmeniin. Kuinkahan monen kirkosta eroamisen tastalla on yhä ollut mielikuva mustakaapuisista ja tuomionpasuunaa töräyttelevistä papeista sekä kirkosta, joka katosi jo viisi vuosikymmentä sitten..?
No, spekulaatiot sikseen. Tosiasia jää, että seuraavan sukupolven aikana luterilaisen kirkon enemmistöasema on historiaa. Helsingissä jo tämän vuoden aikana taidetaan painua joillakin alueilla alle maagisen 50%:n rajan – ensimmäisen kerran 500 vuoteen luterilainen kirkko on jollakin alueella Suomessa vähemmistössä (ellei oteta lukuun ennen vuoden 1944 menetetyn Karjalan alueen seurakuntia).
Pitääkö heittää pyyhe kehään? No, ei taatusti. Nyt on aika katsoa eteenpäin alkuperäisen tehtävänannon mukaisesti: vuonna 2014 rohkeasti Kristuksen kanssa maailman elämän puolesta.
Se ei välttämättä tuo menetettyä valta-asemaa, jäsenkuntaa eikä veroeuroja takaisin, mutta uskottavuuden se palauttaa. Ja siitähän tässä jäsenkadossa on kyse, uskottavuudesta.
Ansiokas kolumni. Itse painottaisin myös kansainvälistä näkökulmaa. Suomen ev.lut. kirkko ei elä tyhjiössä, vaan on samojen syvien trendien vaikuttamana kuin koko eurooppalainen ja ”länsimainen” kristikunta. Käsittääkseni missään maassa Länsi-Euroopassa eivät vanhat historialliset protestanttiset enemmistökirkot kasva. Korjatkaa jos olen väärässä. Pelkästään maamme moninaistuminen ja uskomusvaihtoehtojen lisääntyminen tulee lähestulkoon automaattisesti supistamaan luterilaisen kirkon jäsenistöä. Suomen kansalaisuuden ja kirkon jäsenyyden välillä ei enää ole yhtäläisyysmerkkiä ja elämme tämän kansalaisuskonnollisuuden murtumisen aikaa. Kirkon nelivuotiskertomus on paras analyysi tästä kehityskulusta. Lohduttavaa on se, että ei se ole ainoa tapa olla kirkko, ei edes luterilainen.
Et suinkaan ole väärässä, Vesa Siltala. Maailma on avoin ja eri uskontokuntiin kuuluvat ihmiset kaikkialla maailmassa ovat nykyisin niin paljon vuorovaikutuksissa toistensa kanssa, että väistämättä kaikki uskonnot sekularisoituvat vähitellen ja saavat/ottavat vaikutteita toisiltaan. Samalla ihmiset tavallaan joutuvat miettimään ja vertailemaan omaa ja toistensa uskontoja sekä etsimään niistä sellaista totuudellisuutta, jota itsekukanenkin tuntee tarvitsevansa. Uskonnonvapaus, kunhan se voi vapaasti toteutua kaikissa valtioissa ja uskonnoissa, se antaa maailman jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden vapaasti valita oman uskonvakaumuksensa ja tavan harjoittaa uskonnollisuuttaan juuri niinkuin sen omakseen tuntee. Mikä voisi olla tämän parempaa ja arvokkaampa yksilön kannlta. Uskontokuntien ja kirkkojen täytyy vain hyväksyä tämä tosiasia ja sopeuttaa oma toimintansa olosuhteiden, kiinnostavuuden ja resurssien mukaan. Kirkkojen tulee olla ihmisiä varten, eikä päinvastoin, kuten blogistikin totesi.
Kiitos rohkeasta ja monipuolisesta analyysistä. Suomessa tuntuvat ”suuret ja itsevarmat” olevan luhistumassa yksi toisensa jälkeen. Eräs herätysliikekin tuntuu olevan pahassa kriisissä, rivit rakoilevat. Mikään näistä ei ole ihme. Merkit ovat olleet ilmassa pitkään, kuten blogissa todetaan.
Mutta miten kirkossa näihin haasteisiin vastataan? Kuka tai mikä taho on se, joka tarttuu toimeen ja ryhtyy tekoihin? Vai odotetaanko vain ja katsotaan, miten lopulliseen karikkoon karahdetaan? Blogissa ei ollut ehdotuksia tilanteeseen reagoimiseksi. Eikä niitä ole helppo löytääkään. Mutta onneksi Jumala ei ole neuvoton. Hänen viisauttaan tässä tarvitaan ja suostumista sen etsimiseen. Jumalasta, ”josta ei mitään voida tietää”, ei nyt ole auttajaksi.
Jusu Vihervaara: ”En kuitenkaan usko, että Tarja Aarnion mielen mukainen Raamatun julistaminen alkaisi täyttämään kirkkoja Suomessa.”
Tuskinpa vain, jos siis vaikka alkaisivatkin julistamaan täysin Raamatunmukaista kristinuskon sanomaa. Jo Raamatun teksteistä voi tehdä johtopäätöksen, että sen vastaanottaisi vain pienempi vähemmistö. Näin oli Jeesuksen päivinä ja lienee olemman vielä enemmän näin nykyisin.
Joten ajatus jostain laajemmasta ”kansankirkosta” on oikeastaan mahdottomuus, elleivät sitten keksi tilalle muita asioita, joilla vetää ihmisiä mukaansa, joka tietysti on aina teoriassa mahdollista, ihminenhän on kekseliästä ja luovaa sorttia.
Alla muutama esimerkki Raamatunkohtasiteerauksista joiden perusteella voi tehdä ylläolevan kaltaisia päätelmiä:
Jeesus vuorisaarnassaan (Matteuksen 7. luku): ”Menkää sisään ahtaasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, 14 kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävätät.”
2. Pietarin kirjeen 3. luku: ”3 Sillä te tiedätte ensiksikin sen, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan 4 ja sanovat: ”Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat pois, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.”
Matteuksen 24. luku: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä. 37 Sillä niin kuin Nooan päivät olivat, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan. 38 Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, 39 eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan.”
Luukkaan 18. luku: ”….. Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän kuitenkaan uskoa maan päältä?”
2. Timoteuksen 4. luku: ”Sillä tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, 4 ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin. 5 Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen”
2. Tessalonikalaiskirjeen 3. luku: ”…että vapautuisimme pahoista ihmisistä, sillä usko ei ole kaikkien omaisuutta.”
2. Timoteuksen 3. luku : ”Viimeisinä päivinä tulee kriittisiä aikoja joista on vaikea selviytyä…………..ihmiset tulevat olemaan itserakkaita rahaa rakastavia…kiittämättömiä, uskottomia…… nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia… heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he osoittautuvat pettymyksiksi sen voimaan nähden …………..pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan eksyttäen ja eksyen.”
Nämä ylllä olevat sitaatit eivät ole ihan Raamattumme mukaisia, ja niissä on sanoja, jotka eivät tekstiin kuulu.
Muuan kemianopettaja kysyi tentin bonuskysymyksenä, onko helvetti endoterminen (lämpöä sitova) vai eksoterminen (lämpöä vapauttava).
Neuvokas opiskelija aloitti päätelmänsä sillä, että valtaosa maailman uskonnoista lähtee siitä, että uskontokuntaan kuulumattomat joutuvat helvettiin. Koska uskontokuntia on useita ja ihmiset kuuluvat vain yhteen uskontokuntaan, tästä seuraa, että kaikki ihmiset menevät helvettiin. Syntyvyyden ja kuolleisuuden perusteella voidaan siis sanoa, että helvettiin tulevien siulujen määrä kasvaa eksponentiaalisesti.
Boylen lain mukaan on tällöin kaksi vaihtoehtoa:
(1) Jos helvetti laajenee hitaammin kuin sinne tulevien sielujen tilavuus, paine ja lämpötila jatkavat kasvuaan kunnes helvetti räjähtää.
(2) Jos helvetti laajenee sinne virtaavien sielujen tilavuutta hitaammin, paine ja lämpötila jatkavat laskuaan kunnes helvetti jäätyy.
Opiskelijan nykyinen tyttöystävä oli muutama vuosi sitten uhannut opiskelijapoikaa sillä, että helvetissä on todella kylmä päivä ennen kuin hän menee pojan kanssa sänkyyn. Edellisen yön tapahtumien perusteella opiskelijapoika päätteli, että helvetin on täytynyt jäätyä.
Tästä teoriasta seuraa myös se, että jäätynyt helvetti ei enää vastaanota uusia sieluja ja että yliluonnollisia hahmoja on olemassa. Pojan tyttöystävä olisi nimittäin hokenut edellisenä yönä: ”voi hyvä jumala”.
Tämä on tieteellinen päätelmä siitä, kuinka ahdasta siellä taivaassa on…
jorma ojala: ”Nämä ylllä olevat sitaatit eivät ole ihan Raamattumme mukaisia, ja niissä on sanoja, jotka eivät tekstiin kuulu.”
Voisitko mielellään keskittyä itse esitettyyn asioihin, eikä vain toisarvoisiin sivuasioihin ja ”lillukanvarsiin.” Jos kyseisiä kohtia vertaa esim, vanha kirkkoraamattukäännöksestä ja uusi kirkkoraamattukäännöksen välillä, on niissäkin eri sanavalintoja ja lausemuodostelmia, mutta asiasisältö on täysin sama. Muista kielistä käännetyissä teksteissä tämä on täysin luonnollista.
Katos Vesa.
Se on sillä tavalla, että Raamattuun tekstin lisääminen ei ole pelkkä lillukanvarsi, kuten ei varmasti niillekään jotka ovat tuon oman käännöksensä tehneet – muutenhan he käyttäisivät kirkkoraamattua.
Kun asia sinulle on toisarvoinen. käytä täällä palstalla virallista käännöstä-
Pahoittelen tieteellistä kömmähdystä. Edellisessä laskelmassa helvetin jäätymisen ehto on tietysti se, että helvetti laajenee nopeammin kuin sinne virtaavien sielujen tilavuus…
Jusu Vihervaara: ”Neuvokas opiskelija aloitti päätelmänsä sillä, että valtaosa maailman uskonnoista lähtee siitä, että uskontokuntaan kuulumattomat joutuvat helvettiin. ”
Kristikunnan helvettiopetus on tosiaankin ehtymätön vitsien aihe, ja hyvä niin, naurunhan sanotaan pidentävän ikää. Ikävä vain, että joskus menneisyydessä ovat jotkut ottaneet sillä peloittelun aivan tosissaankin. Se on kuitenkin täysin ei-raamatullinen opetus. Lähtöisin alunperin muinaisen Babylonian, Assyrian ja Egyptin ns. pakanauskonnoista. Sieltä se omaksuttiin muinaisen kreikkalaisen filosofian jumaluustaruihin. Sieltä se kulkeutui kauan Raamatun kirjoittamisen ja Jeesuksen ja apostolien päivien jälkeen muodostuneeseen ”luopumuksen” jälkeiseen kirkkolaitokseen muiden ns. pakanoilta tehtyjen lainauksien kera.
”Kuinkahan monen kirkosta eroamisen taustalla on yhä ollut mielikuva mustakaapuisista ja tuomionpasuunaa töräyttelevistä papeista sekä kirkosta, joka katosi jo viisi vuosikymmentä sitten…?”
Kuinkahan moni on jättänyt uskon puutteestaan huolimatta vielä eroamatta ev-lut. kirkosta, koska kirkko on onnistunut ylläpitämään valheellista mielikuvaa, että se käyttäisi erityisen suuren osan menoistaan, eritoten kirkollisverokertymästään, diakoniaan, auttamistyöhön, hyväntekeväisyyteen, filantropiaan?
Kirkko käyttää oman tilinpäätöksensä mukaan 0,89%,(kyllä, alle yhden prosentin), vuotuisesta kirkollisverokertymästään, vajaasta 1000Me:stä, diakoniaan.
Kuitenkin se kehtaa ihan pokkana maanitella ihmisiä pysymään jäsenenään, = maksamaan kirkollisveronsa, uskosta viis, koska kirkko on muka Suomen suurin hyväntekeväisyysjärjestö ja ”tekee niin paaaljon hyvää”. Ei tee – ei ainakaan kirkollisverotuotolla.
Kirkko ei salli kirkollisverotuottoihin koskettavan, niitä auttamiseen käytettävän, eikä juuri mihinkään muuhunkaan kuin kirkkovenhon, itse tehottoman kirkkoinstituution, ylläpitämiseen, pöhöttyneen hallinnon ja ylisuuren palkollisten määrän ylläpitoon ja palkkoihin, ja vähintäänkin puolityhjillään isoimman osan ajasta kumisevien kirkkojensa ja muiden kiinteistöjensä ylläpitoon, vaikka yrittää kirkkojensa ylläpidonkin yhä enenevässä määrin maksattaa yhteiskunnalla, valtiolla ja kunnilla.
Kirkko ei auta tee palveluksia yhteiskunnalle hyvää hyvyyttään ja ilmaiseksi, ei edes ns. asevelihintaan, enimmäkseen lievää törkeämpään ylihintaan, vaan vain ja ainoastaan jos joku muu maksaa viulut. Siinä tapauksessa kirkko kyllä mieluusti toimii muiden keräämän avun jakelijana välikätenä ja ottaa kunnia itselleen ”suurena filantrooppina”.
Kun kirkko neuvottelee valtion ja kuntien kanssa kirkolta ostettavista palveluista, useimmiten neuvottelupöydän molemmilla puolella istuu ”kirkon miehiä”, jääviysdestä viis.
Heinola ja Nastola sentää näkivät jo valon ja lopettivat koululaisten iltapäiväkerhojen ostamisen paikallisilta srk:ilta, kun totesivät pystyvänsä tuottamaan ne itse paljon halvemmalla.
Miksi kunta maksasi ja vielä ylihintaa siitä että kirkko saa tilaisuuden tuputtaa uskomuksiaan koululaisille iltapäiväkerhoissa? Eikö kirkon tehtäviin kuuluisi luontevasti järjestää ihan omalla kustannuksella kerhoja, ainakin jäsenilleen, jos haluavat kirkkoon kuulumattomia sorsia. Se on toki kirkon vallassa, ei sen ole pakko kirkkoon kuulumattomia palvella jos ei taho. Tosin se ei mielestäni ole kristinuskon periaatteiden mukaista mutta jos kirkko halua kostoksi lisääntyneelle kirkosta eroajien määrälle rajata (ilmais)palvelunsa vain kirkon jäsenille, nii kyllä se vain minulle passaa, kirkko tehköön niin kuin parhaaksi omalta kannaltaan katsoo.
Kirkon ongelma on se että esim. Helsingissä pyhäkoululaisia on vain muutama prosentti puhäkouluikäisistä, viimeisin näkemäni luku on 892 pyhäkoululaista. Monissa Hgin srk:ssa ei ole pyhäkoulua ensinkään – kun ei ole tulijoita. Niinpä kirkko soluttautuu kunnan kustannuksella lasten iltapäiväkerhotoimintaan.
Kummallinen tapa vain minusta kostaa luopioiden lähtö hukkuvasta kirkkolaivasta kurittamalla puolustuskyvyttömimpiä, mm. lapsia ja vanhuksia. Kirkkohan, sen edustajat, ovat toistuvasti uhanneet kostaa lisääntyvät erot kirkon jäsenyydestä leikkaamalla diakoniasta, mm, perheterapiasta ja muusta auttamistyöstä ja lapsityöstä, näin eroajia syyllistäen. Katse peiliinkin välillä kirkko, eikä vain kysyäksenne: ”Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?”
Srk:t Nastolassa ja Heinolassa olisivat halunneet jatkaa kerhojen tuottamista kunnille, vaikka väittivät tekevänsä sitä mukamas tappiolla. Kirkko ei edes joudu maksamaan ALV:tä omilla työntekijöillään tuottamistaan palveluista, eli sekään ei selitä kirkon perimää kiskurihintaa kunnan omaan tuotantoon verrattuna.
Joku kirkon edustaja, muistaakseni pohjanmaalta, vasta kirjoitti että kirkko arvostaa vapaaehtoistyötä! Kas kun ei yllätä. Sehän on kirkolle ilmaista apua!
Kovia sanoja kirkon valheellisuudesta.
Ei kirkko rahojaan hukkaankaan käytä, kyllä ne toimintaan menevät.
Pienessä seurakunnassa on 3 pappia ja 2 kanttoria, kaikki tarvitaan.
Diakonian tehtävissä on 2 virkaa + sitten vielä lapsityö ja päiväkerhot 3 virkaa (diakoniaa nekin)
yhteensä 5 ihmistä.
Toimintamääräahoista n. 40-50 % menee tähän, siis diakoniaan.
Samoin puolet palkkamenoista.
Ei se apu ja tuki ja lohtu ihmisten luo itse lennä, siihen tarvitaan ihmisiä.
Suistuisivatko vapaa-ajattelijat tekemään tämän työn ilmaiseksi.tai k
En ole nähny tai kuullut, että Keniassa tai Hong Kongissa olisi yhtään vapaa-ajattelijoiden ylläpitämää turvakotia tai sairaalaa. Kirkko avustaa sielläkin monia työntekijöitä.
Mistähän tuo 0:89% on saatu???
Suosittelen, että vapaa-ajattelijat ottavat jatkossa hoitaakseen ne tehtävät, joista kirkko joutuu lupumaan. Voihan olla, että se ei onnistu alkua pitemmälle, sillä tehtävien hoitamiseen tarvitaan henkilöresursseja, tieto-taitoa, varoja ja ennenkaikkea empaattista halukkuutta kulkea rinnalla ja auttaa.
Suuta osaa kuka vain soittaa.
Yhtäältä ihmettelen, miksi vapaa-ajattelijoiden tulisi huolehtia kirkon puolesta uskonnon harjoittamisesta. Toisaalta totean, ettei kirkolla ja uskovaisilla ole mitään monopoliasemaa empatiakykyyn.
Nythän valitettiin siitä, että kirkko ei muka harjoita diakoniaa, joten vaparit voivat alkaa sitä harjoittamaan.Heikomman rinnalle asettumiseen ja ennenkaikkea itsensä likoonpanemiseen auttamisen kautta tarvitaan empatiaa. En ole missään sanonut, että kirkolla olisi monopoliasema empatiakykyyn. Se on sitä rivien väliin lukemista, mitä täällä harjoitetaan ikävän usein.
Mitä rivien välistä lukemiseen tulee, en minäkään ole sanonut että sinä olisit sanonut kirkolla olevan monopoliaseman empatiaan.
Risto Väyrysellä tuntuu olevan vahva affekti päällä, kun hän väittää: ”Kirkko käyttää oman tilinpäätöksensä mukaan 0,89%,(kyllä, alle yhden prosentin), vuotuisesta kirkollisverokertymästään, vajaasta 1000Me:stä, diakoniaan.”
Tilastollisesti tämä voidaan eittämättä osoittaa todeksi, mutta se ei kerro mitään todellista kirkon tekemästä diakoniatyöstä – vaikka Väyrynen hengenheimolaisineen ilmeisesti toivoisi näin olevan.
Kerronpa esimerkillä, mitä tällä tarkoitan. Oman seurakuntamme Espoonlahden viime vuoden n. 4,1 miljoonan euron budjetista käytettiin tilastollisesti kustannuspaikalla nimeltä ”diakoniatyö” n. 400 000 euroa, siis vajaa 10%. Se ei ole paljon.
Samanaikaisesti meillä tehtiin nuorisotyötä (ml. rippikoulu- ja partiotyö), lapsi- ja perhetyötä yhteensä 1,3 miljoonalla eurolla, siis n. 1/3 koko budjetista. Joku voi ajatella, ettei sekään nyt ole kovin paljon. Lopuilla rahoilla hoidettiin jumalanpalvelus ja musiikityö, kirkolliset toimitukset, viestintä, sielunhoito, lähetys- ja aikuistyö sekä hallinto.
Riippumatta siitä, mille kustannuspaikalle budjetin rahat on merkitty, koko toimintaamme leimaa diakoninen työote. Esim. minun palkkani on sijoitettu hallintoon, mutta juuri minun päätösteni kautta ohjautuvat rahat diakoniatyössä ihmisten auttamiseen.
Olen jo virkani puolesta (mutta myös omasta suuresta halustani) mukana Yhteisvastuu-keräyksen jokavuotisessa projektissa ylimpänä vastuunkantajana, vaikken kaikkea voi luonnollisesti tehdä itse (seurakuntamme on ollut toistuvasti Suomen kärkikaksikossa YV-keräystuotossa yhdessä Seinäjoen srk:n kanssa, vaikka oma ansioni tässä onkin olematon).
Lasken tekemämme linjauksen ja diakonisen työotteen myötä itsenikin diakoniatyöntekijäksi, vaikka minulle varsinaisesti maksetaankin koko seurakuntaruletin pyörittämisestä.
Lisäksi lapsi- ja perhetyö sekä nuorisotyö yhä enenevässä määrin ovat luonteeltaan diakonista: vähäväkisten kuuntelemista, syrjäytyneiden etsimistä ja heidän monenlaista auttamistaan arjessa. Nuorisokahvilassamme Sodessa tarjotaan iltapäivisin erityisesti maahanmuuttajanuorille ja lapsille voileipiä ja kaakaota, koska kotona sellaista ei jostain syystä saa, vaikka koulun jälkeen nälkä on jo kova.
Sen vuoksi meillä perhetyöstä vastaava viranhaltija ja yksi nuorisotyössä oleva viranhaltija on diakonissa (siis sairaanhoitajan koulutuksen saanut kirkon diakoniatyöntekijä). Nuoristyötäkin vetää diakoni. Juuri hänen aloitteestaan ja nuorisotiimin visiosta on näitä iltapäivän kaakao-voileipähetkiä ryhdytty järjestämään.
Yksikään näistä em. viranhaltijoista ja heidän palkka- tai muita kulujaan ei näy Väyrysen mainitsemassa ”diakonia”-tilastossa, mutta todellisuudessa jokaisen työntekijän arkeen kuuluu paljon diakonisia tehtäviä.
On siis harhaa kuvitella, että jokin tilastollinen nimike ja yksi muuttuja nimeltä ”diakoniatyö” kertoisi sen, kuinka paljon kirkossa / paikallisseurakunnassa panostetaan itse diakoniaan ja ihmisten auttamiseen. Kirkko rakentuu diakoniselle työotteelle muuallakin kuin meillä Espoonlahdessa.
Oma toiminta-ajatuksemme on: ”julistamme Kristusta, hoidamme yhteyttä ja ruokimme nälkäisiä”. Tähän kaikkeen uppoaa meidän koko budjettimme. Mikä kohta tässä olisi sellainen, joka ei kuuluisi dikoniatyöhön ja jolla ei ihmisiä heidän hädässään autettaisi?
@Salme
Ne tehtävät jotka kirkko nyt hoitaa ylikompensaatiolla yhteiskunnan ”puolesta” voi hoitaa valtio ja kunnat, kunhan lopettavat perustettoman vastikkeettoman rahan lappamisen kirkon kankkulan kaivoon.
Yleisellä tasolla heitetty suun soittamisesta moittiminen on yhtä tyhjän kanssa. Jos kritiikkisi minulle kenties osoitit niin pureudupa siihen mitä sanoin ja osoita mikä siinä ei pitänyt paikkaansa?
En minäkään täällä koskaan sano vain että kirkko on syvältä, vaan jos sanon niin, niin perustelen sen esimerkein.
Kirkko on muuten nauttinut jo 2 päivää taas uudesta, lukemattomien entisten rinnalla, verovapaudesta, YLE-verovapaudesta.
Iltalukemisiksi laitan linkin aloittamaani kerkeisteluun suomi24.fi:ssä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10598278 (Kirkon etuoikeudet?)
Hyvää Uutta Vuotta kaikille – erityisesti uskonnotomille! Kaipa tuo sallitaan, kun pressakin erikseen toivotti uskovaisille jumalan siunausta uuden vuoden puheensa päätteeksi.
Sanon itse, ettei uskovaisten tarvitse vaivautua, että pressahan tietysti toivotti jumalan siunausta kaikille, myös uskonnottomille. Minulle sillä ei vain ole höykäsen pöläyksen merkitystä, yhtä vähän kuin uskovaiselle jos pressa tai kuka muu tahansa lähettäisi terveisiä paholaisen nimissä. En oikein osaa mieltää miksi pressa erityisesti muistaisi toivotuksessaan uskonnollisen vakaumuksen omaavia. Kun toisille kumartaa, niin vääjäämättä toisille pyllistää.
En toki kuvittele Salmen tai muidenkaan tosiuskovien tätä kririikkiäni ymmärtävän. Toisaalta en tuosta suurta vammaan mieleeni saa, me uskonnottomat kun olemme niin tottuneet olemaan hyljeksittyjä kakkosluokan kansalaisia. Uskovat taas ovat tottuneet koko elinikänsä uskonnollisen yhteisönsä. ev-lut. kirkon suosituimmuusasemaan, perusteettomiin taloudellisiin ja toiminnallisiin etuoikeuksiin. Jos niihin puututaan tai niitä edes kristisoidaan niin uskovan maailma järkkyy.
Jos en ihan väärin muista niin Salme sanoi joskus kauan sitten tällä areenalla, että ei ”uskalla”/halua e.m. linkkiin tutustua. Totuus kirkon etuoikeuksista voi satuttaa uskovaista, ymmärrän. Yöunet siinä voi kärsiä. Nukkuminen on tärkeää, tärkeämpää kuin toisiasioiden kuuleminen kirkosta? Vastaan itse: ”Kyllä!” (Ja vakuutan – tämä ei ole ironiaa!)
Risto Väyrynen: Sanon itse, ettei uskovaisten tarvitse vaivautua, että pressahan tietysti toivotti jumalan siunausta kaikille, myös uskonnottomille.”
Tämä tosin ei maininnut mitä maailman monista ”jumalista” tarkoitti. Esim. hindulaisuudessahan on noin 300 000 eri ”jumalaa”. Jotkut pitävät taas materiaalisia asioita, nautintoja tai tiedettäkin eräänlaisina ”jumalinaan”. Ehkä tämä jätti valinnan kuulijalle – mene ja tiedä. Jos niin, niin nokkelia sanavalintoja.
@Risto
Hyvää uutta vuotta sinullekin!
Ps. Mitä tulee Suomi24.fi keskusteluihin, niin en jaksa (ei kiinnosta) paneutua niihin. Kyse ei ole uskaltamisesta tms. kutet ounastelit. Luen ja kommentoin täällä ja parissa muussa foorumissa.
Minäkään en loukkaannu tai vedä hernettä nenään, vaikka uskoani mollataan. Olemmehan aikuisia ihmisiä.
Monissa uskonnoisa vallitsevan pappi – maallikko jaottelun ja palkkapappijärjestelmän, siis mallin joka ei perustu Uuteen testamenttiin, huonoja vaikutuksia:
1. Pappien erottaminen omaksi luokakseen antaa ymmärtää, että Jumalan palvelemiseen tarvittaisiin jokin erikoinen kutsumus. Raamatun mukaan kaikkien kristittyjen tulisi palvoa Jumalaa ja pyrkiä saavuttamaan hengellinen kypsyys ja yhä lujempi usko.
2. Voi mahdollistaa vähän muutakin. Puhe ns. “leipäpapeista” on kiertänyt kansan keskuudessa jo kauan. On siis ihmisillä ollut joskus vaikutelmia sellaisestakin. Jumalaahan tulisi palvoa vain uskosta ja sisäisistä vaikuttimista. Esiintyy myös toisinaan pappismiehiä, joilla ei tunnu olevan niin ”kovin palavaa uskoa”, vaan vaikuttavat olevan enemmän kiinnostuneita ihmisviisaudesta, -filosofiasta tai ”nykyisen maailman” asioista ja jopa joskus politiikastakin. Pappeutensa vuoksi saavat usein näkemyksilleen erityishuomiota.
3. Jaottelu korottaa pappisluokkaan kuuluvat korkeampaan asemaan, josta monet imartelevat kirkon piirissä esiintyvät arvonimet ovat todisteena. Vastoin Jeesuksen ohjeita.
4. Palkattu papisto voi tulla raskaaksi taloudelliseksi taakaksi maallikoille (Suomessa verotusoikeus). Alkukristillisen seurakunnan vanhimmat elättivät itse itsensä työnteolla.
5. Papit saattavat toisinaan myöskin tuntea olevansa riippuvaisia toisten taloudellisesta tuesta, ja voivat siksi tuntea kiusausta vesittää Jumalan sanan sisältöä ja periaatteita miellyttääkseen seurakuntansa jäseniä.
6. Jaottelu jättää usein uskonnon harjoittamisen palkatun papiston vastuulle ja seurakuntalaisille siitä saattaa tulla vain muotomeno ja rituaali ilman sen kummempaa sisältöä.
7. Kun maallikoilla ei ole juurikaan tietoa Raamatusta ja uskon sisällöstä, ovat nämä helposti pappien harhaan johdateltavissa ja ohjailtavissa. Historia on täynnä esimerkkejä tälläisisestä. Esim. sotiin, väkivaltaisiin tai poliittisiin hankkeisiin ryhtymisestä, tai suhtautumista moraalisiin kysymyksiin, täytyisi kunkin yksilön päättää itse.
Ei ”diakonia” ole mitenkään erityisesti vapareiden tehtävä. Palveluiden järkkääminen ja sosiaalityöä, heikompien auttaminen on valtion ja kuntien tehtävä, jonka ne voisivat hoitaa paljon nykyistä paremmin, jos eivät ostaisi ylihinytaisia palveluita seurakunnilta ja muilta kirkon etäpesäkkeiltä, jos jonkinlaisilta kristillisilä toimijoilta.
Tietääkseni vapareita ei ole vapautettu valtion ja kunnallisveroista, ei se vaparit ninitys siitä tule, vaan siitä että ajattelevat omilla aivoillaan, eräistä poiketen. Vaparit kantavat oman kortensa yhteiskunnan kekoon. Ja pakosta kirkonkin kekoon – miksi?- sitä en tajua mutta olenhan vain pikku tyhmä ateisti, jolla ei ole jumalaista viisautta käytössään, niin kuin uskovilla, vaikka sanovatkin usein että tutkimattomat ovat Herran tiet.
Sillä rahalla, jonka valtio ja kunnat nyt syytävät tehottaman kirkon pohjattomaan kitaan, ne, valtio ja kunnat saisivat paljon enemmän aikaan vähäväkisten auttamiseksi, kuin mitä kirkko samalla summalla aikaan saa.
Viittaan aikaisempaan esimerkkiini Heinolasta ja Nastolasta ja aikaisempaan antamaani linkkiin kirkon (perustettomista) etuoikeuksista.
Kirkko voisi panna likoon vähän enemmän niitä kirkollisveroeuroja siihen diakoniaan. Jos maksat kirkkoveroa 400e vuodessa siitä menee, kirkon omien tilikirjojen mukaan daskoniaan n. 4 euroa!
Jos joku rahankerääjä tekisi tuollaisella hyötysuhteella rahankeräystä hyväntekoon, se päätyisi käräjille rahankeräysrikoksesta, ja jos joku mainostaisi itseään, tuotteitaan, todistamattomilla markkinointiväitteillä, kuten kirkko mm. ikuisella elämällä Taivaallisessa paratiisissa, vastalahjana uskosta kirkon ilmoittamaan jumalaan, niin saisi uhkasakon niskaansa, joka pantaisiin maksuun mikäli harhauttava mainonta ei loppuisi. Kirkko saa tätä perätöntä mainontaansa tehdä jopa ilmaiseksi YLEn kanavilla radiossa ja TV:ssä, satoja tunteja vuodessa.
Uskallan luulla että ateistitkin antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, eivät vain erityisen paljon ainakaan uskonnollisesti puolueellistenavustus järjestöjen kautta, vaan uskonnollisesti puolueetomien , jotka usein ovat myös poliittisesti sitoutumattomia.
Toki atesitit on pakotettu rahoittamaan myös esim. KUAn ja pikkuruisen hellareiden lahkon, FIDA, peiteltyä lähetys-/kännytystyötä. KUAn rahoista liki puolet tulee valtion kassasta, siis ateistienkin taskuista, Fida saa jopa 80% yksittäisen hankkeensa rahoituksesta valtiolta.
Mutta tästä nyt on turha juupaseipäskiistellä kuka antaa hyväntekeväisyyteen ja mitä. Kerran erehdyin täällä kilpakehumaan itseäni nykyisen kenttäpiispan kanssa, kumpi meistä elää ekologisemmin ja enemmän alle varojensa. Hävisin sen väittelyn 6-0. Kyllä nolotti, ei se tappio väittelyssä kylläkään, vaan se että allennuin sellaiseen pelleilyyn – sanoisinko Särkiön tasolle. (En sano – sanon kuitenkin!)
Esim SRP ja UNICEF pystyvät paikallisten asiantuntevien kumppaniensa ansiosta tehokaaseen auttamiseen ja edullisii suuriin yhteisiin hankintoihin, esim, punaisia puolikuita ja ristejä on liki 200 eri maassa.
Ne ovat paljon tehokkaampia kuin kirkon ja sen etäpesäkkeiden puuhastelu. Ei se asiaa auttaisi jos vaparit alkaisivat omaa kehitysapuorganisaatiota pykäämään. Miksi alkaisivat, kun tehokkaita puolueettomia toimijoita on jo olemassa. Kuitenkin pitäisi olla sitten kinumassa valtiolta rahoitusta, niin kuin kirkko tekee. Auttaa toisten rahoilla ja ottaa kunnian itselleen suurena filantrooppina
Ei vaparit tarvitse omaa avustusorganisaatioita, (rahaahan siihen vain tuhrautuisi, kirkolla sitä tuhrautuu rutosti vaikka sillä on jo valmis organisaatio, se kun avun tarvitsijoiden pahaksi onneksi on niin peevelin pöhöttynyt), vain nostaakseen omaa häntäänsä. Oman hännän noston jätämme, en tosin ole vapareiden jäsen, joten mikä minä ole heidän nimissään puhumaan, suosiolla kirkolle, sen erikoisalaksi.
Jos en ihan väärässä ole niin SPR:n toiminnoissa saattaa olla mukana uskonnottomiakin hyväntekijöitä.
Keskustellaan ihan rauhallisesti.
”jos joku mainostaisi itseään, tuotteitaan, todistamattomilla markkinointiväitteillä, kuten kirkko mm. ikuisella elämällä Taivaallisessa paratiisissa, vastalahjana uskosta kirkon ilmoittamaan jumalaan, niin saisi uhkasakon niskaansa, joka pantaisiin maksuun mikäli harhauttava mainonta ei loppuisi.” Risto V.
Ylläoleva on jokseenkin omituinen näkemys/päättely kirkon toiminnasta.
Suomessa(kin) on uskonnonvapaus. Suomessa on vapaus harjoittaa uskoa, puhua siitä ja uskon sisällöstä. Se koskee kaikkia uskontoja, ei vain kristinuskoa.
Ps. SPRn toiminnoissa on mukana myös uskovaisiakin hyväntekijöitä mm. minä 🙂
Kirkon edustajatkin tuon tuostakin huutavat että ei vähäväkisten auttamistyö ole kirkon vaan yhteiskunnan tehtävä!
Kirkosta kiihtyvät erot kostetaan luopumalla oleellisesta osasta kristinuskoa, kummallinen kosto luopioille, epäämällä kirkon palvelut lapsilta vanhuksilta nälkäisiltä ja varsinkin ei-jäseniltä, ja uskomattomilta.
Eikös se oleellinen juttu kristinuskossa olisi yrittää voittaa uskomnattomat ”jumalan”, no ainakin kirkon, puolelle. Ei se oikein taidä syyllistämällä ja auttamisesta luopumalla onnistua. Ramatulla päähän lyömäällä se ei ainakaan onnistu.
Ex-arkkipiispa Jukka Paarmakin patrahti useammin kuin kerran,että ei ruuan jakaminen nälkäisille ole kirkon vaan yhteiskunnantehtävä?! Uskomatonta kun ottaa huomioon,että siitä kirkonkin jakamasta ruoka-vusta suuri osa tulee kirkolle ilmaiseksi. hat would Jeesus do? Jotain ihan muuta kuin Paarma. ”Viisi leipää ja kahdesta turskasta hän siunasi särvintä hurskasta.”
Jeesus antoi vaikka vaatteet päältänsä tarvitsevalle, Paarma se vain laskeskeli arkkipiispana kirkon rahoja ja selaili kirkon tilikirjoja.
@Salme
Toki meillä on uskonnonvapaus. Tosin soisin, että meillä olisi vakaumuksenvapaus, joka jo nimensä puolesta pitää sisällään sekä uskonnottomat että uskonnolliset vakaumukset, toisin kuin uskonnovapaus,joka terminä korostaa uskonnollisen vakaumuksen ensiarvoisuutta.
”Lain lopusta pitää lukea pikkuprintistä suurennuslasin avulla” että uskonnonvapaus pitää sisällään oikeuden olla myös uskomatta yhteenkään jumalaan ja olla olematta minkään uskonyhteisön jäsen – tosin lapsilla tätä oikeutta ei Suomessa ole, sitä ei ole heille suotu.
Tästä voisimme alkaa keskustelun vanhempien oikeudesta päättää lastensa ”oman” uskonnon mukaisesta kasvatuksesta. Lapsilla ei ole omaa uskontoa, eivät esim. kirkkoon liitetyt vauvat tajua jumalasta ja Jeesuksesta yhtään mitään, ei kyllä vähän vanhemmatkaan lapset, kun Kirkko ja kaupungin mielipidepalstan mukaan häiritsevät käytöksellään jumalanpalveluksia ja muita kirkkotilaisuuksia – en yhtään ihmettele.
”Oman” uskonnon, eli vanhempien usein muodollisen tapauskonnon opettaminen, lapselle kouluissa yhteiskunnan kustannuksella!, on nimen omaan pyrkimys estää lasta omaksumasta, muodostamasta omaa vakaumustaan, vaikkapa eri aineksia yhdistelemällä, ei ole mikään pakko tyytyä kokonaisratkaisuun nimelätä vaikkapa kristinusko tai islam.
Tämän takia kouluissa opetetaan uskontoa segregaatio/apartheid-menetelmällä, jokaiselle uskonnolle omat ryhmänsä, vaikki kirkko puhuu juhlapuheissaan niin lämpimästi yhteisöllisyydestä ja dialogista. Miten voi keskustella, kun ollaan eri luokissa?
Mutta jos lapsen vanhemmat ovat ateisteja, niin silloin uskovien mielestä lasten uskonnollinen kasvatusoikeus onkin isovanhemmilla, jos vain sattuvat olemaan uskovaisia, (”mitäs pahaa siinä nyt on, jos mummi ja vaari vähän lapsenlapsilleen ilta- ja ruokarukousta opettaa?”),jos eivät niin vastuu siirtyy naapurin sedälle tai talkkari akalle, kenelle tahansa, kunhan jostain löytyy joku uskovainen.
Vauvakaste on ei-raamatullinen pirunkaste, monet lahkot tämän tajuavat, vain uskovaisen kaste on oikea kaste, Ensin usko, sitten kaste. Vauvakaste on myöhempi keksintö, jonka perusta on kirkon rahan- ja vaikutusvallanahneus. Molemmat päämäärät edellyttävät maksimaalista jäsenmäärää.
Uskonnovapaus ei tarkoita sitä, että uskovaisilla olisi rajoittamaton oikeus tuputtaa uskomuksiaan missä ja milloinka vain, esim. kaikissa paikoissa joissa ihmiset jostain muusta syystä kuin uskonnoharjoittaminen ovat koolla, esim. vaikkapa koulut.
Uskovaisilla, heidän yhteenliittymillään, kirkoilla, niiden seurakunnilla, on oikeus, eikä sitä mikään Suomessa estä, järjestää uskonnonharjoittamistilaisuuksia omissa tiloissaan ja monessa muussakin paikassa, jos maanomistajan kanssa asiasta sovitaan, esim. Suviseurat, tai vaikkapa jäähällin omistajan kanssa.
Oleellista on että uskonnoharjoittamista varten tulee järjestää ihan omia tilaisuuksia, joihin tulevat paikalle ne jotka haluavat nimen omaan harjoittaa uskontoa. Ei niin että viekkaudella ja vääryydellä tungetaan tupututtamaan uskoa sellaisiin väenkokouksiin joita ei ole järjestetty, kutsuttu koolle, nimenomaisesti uskonnonharjoitamista varten.
Jos ihmisiä ei kiinnosta e.m. kaltaiset tilasuudet sen vertaa, että jaksaisivat takalistonsa esim. kirkon penkkiin raahata, niin ei voi kuin valittaa – kirkon kannalta.
Uskovaisten omahyväinen tulkinta uskonnonvapauden suomista oikeuksista on lievästi sanottuna liioitteleva, yliampuva ja kohtuuton uskonnottomia kohtaan.
Risto Väyrynen: ”Oleellista on että uskonnoharjoittamista varten tulee järjestää ihan omia tilaisuuksia, joihin tulevat paikalle ne jotka haluavat nimen omaan harjoittaa uskontoa. Ei niin että viekkaudella ja vääryydellä tungetaan tupututtamaan uskoa sellaisiin väenkokouksiin joita ei ole järjestetty, kutsuttu koolle, nimenomaisesti uskonnonharjoitamista varten.”
Niitä tilaisuuksia lienee oleman kuitenkin sallittua tehdä tunnetuksi ja kutsua ihmisiä niihin. Kristillisyyteen liittyy oleellisena osana kylläkin myös Jeesuksen käskyn: ”Valtakunnan evankeliumin (=hyvän uutisen) maailmanlaajuinen saarnaamis- ja opetustyö kaikille kansoille ja sitten tulee loppu (= maailmanaikojen muutos, ihmishallitusten ajan loppu, Jumalan taivaallisen valtakuntahallituksen aika). Tarkoitus on siis viedä ihmisille siitä tieto ja saada ihmiset ottamaan siihen kantaa – ottaa vastaan tai hylätä.
Jos siitä ei ole kiinnostunut, voi asian ilmaista sivistyneesti ilman kiihtymystä ja tunteenpurkauksia. Ateisteiltakin on taas kohtuuton vaade, ettei heidän tarvitsisi koskaan nähdä silmissään tai kuulla korvissaan mitään uskontoon liittyvää. Sellainen alkaisi jo muistuttamaan totalitääristen valtioiden meininkiä. Vapaa-ajattelijoillakin on täysi oikeus kampanjoida julkisesti ja toimia toisten ihmisten nähden ja kuullen.
Jaha nythän tänne on saatu taas uus saarnamies paikalle. Ihan hyvä alku, mutta jotain puuttuu. 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=HqvfjHn4NwM