Viime vuoden syksyllä tehtiin Suomessa yksi taloushistoriallisesti mullistava päätös: vuosia yskähdellyt talousveturimme ja kansallinen ylpeydenaiheemme Nokia myytiin monikansalliselle Microsoftille.
Eihän siinä niin pitänyt käydä. Mobiiliteknologian parhaat voimat ja innovaattorithan oli palkattu Nokian palvelukseen. Rahaa ja vaikutusvaltaa oli niin että ranteita pakotti. Nokiasta oli kasvanut suurin ja kaunein, mutta sitten kaikki romahti. Nokian nimi mobiilituotteista häviää.
Kuinka tässä näin pääsi käymään? Varmasti oma osansa oli johtajilla, joiden visiot olivat kapeutuneet suuruuden ekonomiaan. Mutta monet analyytikot ovat olleet sitä mieltä, että varsinaisesti Nokia upposi kahteen tekijään: ylimielisyyteen ja näköalattomuuteen. Nämä vaivat eivät olleet vain Nokian johtajien riesana, vaan ne vaivasivat koko yrityskulttuuria.
Onko kirkollemme käymässä samoin? Tilastojen valossa pahalta näyttää. Tosin kaikki putoamisen oireet ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä. Nyt kirkkolaiva vuotaa molemmista päistä: sieltä, missä usko ei enää merkitse mitään ja sieltä, missä usko otetaan monien mielestä liiankin vakavasti.
Viimeisimmät tiedot vuonna 2013 kirkosta eronneista ovat oireellisia. Pelkästään joulukuun aikana kirkosta erosi hätkähdyttävät 15 000 ihmistä. Ilman, että päiviräsäset tai kirkon herätysliikkeiden edustajat ehtivät ”kissaa” sanoa.
Koko vuoden 2013 miinussaldo lienee 55 000 eronneen paikkeilla. Kirkkoon liittyjiä taitaa olla 14 000, joista muutama tuhat on vanhempiensa tahdosta liitetty kirkkoon alle vuoden ikäisinä, kun heidät on ensin eri syistä johtuen merkitty väestörekisteriin ja vasta sitten tuotu kasteelle.
Joka tapauksessa kirkon miinussaldo vuodelta 2013 lienee yli 40 000 jäsentä, siis hieman yli 1% kirkkoon kuuluvista. Talousluvuiksi muutettuna se on 12-14 miljoonaa euroa eli n. 300 virkaa / työsuhdetta tai yhden uuden espoolaisen kappelin uudisrakentamisen hinta tai kahden kirkon peruskorjauksen verran. Aika paljon tuli takkiin yhdessä vuodessa siis.
Moni nostaa syyttävän sormensa eroakirkosta.fi -sivustoa ja sen takana olevia uskonnottomia tahoja tai vapaa-ajattelijoiden propagandaa kohti. Väärin menee. Sieltä on turha syyllisiä kirkon alamäkeen hakea. Pikemminkin voisimme olla näille tahoille kiitollisia siitä, että he ovat näyttäneet meille, millaiset vaatteet ”keisarilla” on ollut yllään.
Kirkon ongelma ei todellakaan ole ulkoistettavissa petrikarismoille tai vapaa-ajattelijoille. Kirkon ongelma on sisäsyntyinen ja ilmeisen sama kuin Nokian: ylimielisyys ja kyvyttömyys katsoa tulevaisuuteen.
Kun tähän lisätään meidät omaa asemaamme varjelevat, hallinnon ja rakenteiden hienosäätöön keskittyneet ja tulevaisuutta näkemään kykenemättömät kirkon ja seurakuntien johtajat, voidaankin jo puhua Suomen ev.lut. Nokiasta.
Suuruuden ekonomia vaivaa meitä johtajia, vaikka nyt tarvittaisiin kykyä katsoa asioita samasta näkökulmasta kuin kirkon syntyaikoina: emme ole itseämme vaan muita ihmisiä varten. Alkuperäinen tehtäväksianto ei tullut kirkon maineenhallintaa ajatellen, vaan maailman elämän puolesta (Matt 28:18-20).
Kirkkoamme on vuosikymmeniä vaivannut sama ylimielisyys kuin Nokiaakin: eihän tällaisen enemmistöaseman saavuttanutta instituutiota voi mikään pudottaa. Olemme olleet kulttuurisesti ja hengellisesti tässä maassa vuosisatojen ajan ”suurin ja kaunein”.
Meille uskoteltiin vuosikymmenien ajan, että tästä kirkosta ei lähdetä niin kauan kuin jumalanpalveluksissa luetaan uskontunnustus ja Isä meitää. Vielä kaksi vuosikymmentä sitten eräs näkyvä kirkon vaikuttaja ja herätysliikejohtaja totesi, että tämän kansan evankelioimiseksi ja herättämiseksi riittää, kun soitetaan kirkon kelloja suununtaiaamuisin.
Niinpä. Soitettu on, mutta kansa havahtui avaamaan kirkon oven aivan väärään suuntaan. Nyt on tultu kovaa ja korkealta.
Jotkut ovat luonnollisesti vahingoniloisia, joitakin kirkon alamäki vain hymyilyttää tai se saa muutamat hieman kohottamaan kulmiaan, mutta monille se tekee kipeää. Enkä nyt puhu niistä, joiden ylpeyden päälle tämä jäsenkato käy enkä niistä, joiden on pakko yrittää tässäkin tilanteessa selitellä parhain päin tai miellyttää kaikkia.
Puhun niistä, joiden näkynä on ollut palvella tätä kansaa asettumalla vähäväkisten ja marginalisoitujen rinnalle. Puhun myös niistä, joiden intohimona on ollut pitää esillä rauhan evankeliumia Kristuksesta ja tuoda toivoa toivottomille. Sekä niistä, jotka ovat halunneet tarjota turvallisen kasvuyhteisön ja elähdyttävän kokemuksen Pyhän läsnäolosta kaikille sitä kaipaaville.
Jäsenkato iskee juuri tähän – ja tällä hetkellä kovaa. Se on surullista, koska kirkko on ollut myös toivon, yhteyden ja lohdun tuoja sekä vahva innoittaja taistelussa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Kirkosta eroaja sanoo hyvästit myös tälle kirkon työlle.
Ne, jotka ovat tästä eri mieltä, ovat usein vedonneet maailmaan, jossa kirkko ei ole elänyt enää vuosikymmeniin. Kuinkahan monen kirkosta eroamisen tastalla on yhä ollut mielikuva mustakaapuisista ja tuomionpasuunaa töräyttelevistä papeista sekä kirkosta, joka katosi jo viisi vuosikymmentä sitten..?
No, spekulaatiot sikseen. Tosiasia jää, että seuraavan sukupolven aikana luterilaisen kirkon enemmistöasema on historiaa. Helsingissä jo tämän vuoden aikana taidetaan painua joillakin alueilla alle maagisen 50%:n rajan – ensimmäisen kerran 500 vuoteen luterilainen kirkko on jollakin alueella Suomessa vähemmistössä (ellei oteta lukuun ennen vuoden 1944 menetetyn Karjalan alueen seurakuntia).
Pitääkö heittää pyyhe kehään? No, ei taatusti. Nyt on aika katsoa eteenpäin alkuperäisen tehtävänannon mukaisesti: vuonna 2014 rohkeasti Kristuksen kanssa maailman elämän puolesta.
Se ei välttämättä tuo menetettyä valta-asemaa, jäsenkuntaa eikä veroeuroja takaisin, mutta uskottavuuden se palauttaa. Ja siitähän tässä jäsenkadossa on kyse, uskottavuudesta.
Matti Aaltonen: ”Tarkoitan ainakin Apt. 9:10-16. Herra ilmestyy ja käskee Ananiaksen mennä Paavalin luokse. Ananias vastustelee, koska Paavali on valtuutettu vangitsemaan kaikki, jotka sinun (Jehovan??) nimeä avuksi huutavat. Edelleen hän sanoo Paavalille, että hänet, Ananiaksen lähetti Herra eli se Jeesus, joka ilmestyi Paavalille tiellä. Osaatko erottaa tässä kohdassa nämä “Herrat” toisistaan?”
Siinähän Jeesus ilmestyy Ananiakselle. Herralla siinä kohtaa tarkoitetaan tietysti Jeesusta
Se, että siinä mainitaan ” huudetun avuksi Jeesuksen nimeä”, voidaan ymmärtää muiden Jeesuksen opetusten perusteella. Jeesushan sanoi: ”Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.) Jeesus on siis se, jonka välityksellä me voimme lähestyä Isää, Jehovaa. Jeesus neuvoikin seuraajiaan rukoilemaan Jehovaa hänen nimessään. (Johannes 14:13; 15:16). Se ei tarkoita, että meidän pitäisi rukoilla Jeesusta vaan sitä, että rukoilemme Jeesuksen nimessä muistaen, että juuri hänen ansiostaan voimme lähestyä täydellistä ja pyhää Isäämme.
Jeesushan itse rukoili usein, ja vielä välittömästi ennen kuolemaansa, Isäänsä Jehova Jumalaa. Puhui Jehovasta opetuslapsilleen ”Minun Jumalani ja teidän Jumalanne.”
Matti Aaltonen: ”Matti Aaltonen: ”Odotan mielenkiinnolla tulkintaasi myös esittämästäni Heprealaiskirjeen kohdasta, sillä psalmit ilman muuta puhuvat Israelin Jumalasta (ehjee asher ehjee – jahve), mutta UT:n kirjoittaja panee Jahven tilalle kakistelematta Pojan.”
Voisitko mielellään tarkentaa mistä jakeista kyseisessä siteerauksessa on kyse, niin tutkin ja tarkistan asian.
Näe, Vesa, se vaiva, että selaat ensimmäiseen vastaukseeni, siihen sisältyy Heprealaiskirjeen kysymykseni. Hyvää loppiaista!
Matti Aaltonen: “Odotan mielenkiinnolla tulkintaasi myös esittämästäni Heprealaiskirjeen kohdasta, sillä psalmit ilman muuta puhuvat Israelin Jumalasta (ehjee asher ehjee – jahve), mutta UT:n kirjoittaja panee Jahven tilalle kakistelematta Pojan.”
En oikein saanut selvää mitä ajoit siinä takaa. Jos tarkoitat Heprealaiskirjeen 1:8:aa, niin siinähän siteerataan Palmien 45:6. Siinä puhutaan tosiaan Jehovasta.
Siteerattuna heprealaiskirjeeseen siinä mainitaan myöskin Poika Jeesus Kristus. Tarkoittaen, että Jeesuksen hallitusvallan perusta on Jehova = on saanut sen häneltä. Tämä on sopusoinnussa muun Raamatun asioiden selityksen kanssa. Psalmissa 45 lisäksi puhutaan alunperin Israelin ihmiskuninkaalle, jota ei voitaisi kutsua Jumalaksi. Sen siteeraaminen Uudessa testamentissa osoittaa kuitenkin, että se on myös lupaus ja ennustus Jeesuksen tulevasta kuninkaallisesta asemasta, jonka hän saa Jehovalta.
Kristillisten kirkkojen varsinainen oppihan näyttää olleen ja edelleen olevan se, että on olemassa jokin ikuinen kadotus eli helvetti, jonne kirkkoon kuulumattomat tai kirkon opin kanssa erimieliset joutuvat. Tosiasiassa Raamattu ja Jeesuksen opetukset eivät puhu tällaisesta ikuisesta kadotuksesta ja kärsimyksestä yhtään mitään. Siitä huolimatta kirkot tuputtavat jo lapsijäsenille esim. kouluissa oppiaan siitä, että Jeesus muka lähetyskäskyssään asetti tällaisen painajaismaisen ”ilo”sanoman levittämisestä kaikille kansoille. Ajattelevat ihmiset lopulta havahtuvat siihen tosiasiaan, että kirkko edustaakin jotain aivan kauhistuttava maailmankatsomusta. Mitä kirkko vastaa heille: Miksette halua ottaa vastaan ilosanomaa Jumalan rajattomasta armosta ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja Jeesuksen opetuksia lähimmäisenrakkaudesta? Todellisuudessa kirkkoon kuuluvia kuitenkin vaaditaan hyväksymään kirkon oppi, jonka mukaan, esim. Gandhi, Dalai Lama ja miljardit muut ”vääräuskoiset” kärsivät ikuisesti helvetissä, jotta seurakuntalaiset saisivat kirkon ”ilmaiset” perheneuvonta-, lasteniltapäivähoito-, hautaus- ja yms. palvelunsa.
Uskon, että tämä on yksi niistä syistä, mikä johtaa ihmiset epäuskoon ja/tai eroon kirkosta, koska edes Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista ei löydy perusteita kaikille kirkon opeille.
Taisi kyllä Nokiakin yritti pitkään uskotella kuluttajille, etteivät iPhonet, jne. olisi vakavasti otettavia uhkia ja vaihtoehtoja Nokian puhelimille, mutta kuinkas kävikään…
”Todellisuudessa kirkkoon kuuluvia kuitenkin vaaditaan hyväksymään kirkon oppi, jonka mukaan, esim. Gandhi, Dalai Lama ja miljardit muut ”vääräuskoiset” kärsivät ikuisesti helvetissä, jotta seurakuntalaiset saisivat kirkon ”ilmaiset” perheneuvonta-, lasteniltapäivähoito-, hautaus- ja yms. palvelunsa.”
Missä seurakunnassa ja kenen toimesta opetetaan kuten yllä on kerrottu?
Epäilen, ettei missään. Mutta jos näin todella on sanottu, niin siitä pitää tehdä kantelu tuomiokapituliin, sillä tuo on vastoin kirkon sanomaa.
En ole koskaan kuullut kenenkään opettavan, että Gandhi, Dalai Lama ja miljardit muut ”vääräuskoiset” kärsivät ikuisesti helvetissä, jotta seurakuntalaiset saisivat kirkon ”ilmaiset” perheneuvonta-, lasteniltapäivähoito-, hautaus- ja yms. palvelunsa. Täysin utopistinen ajatus.
(Ehkä se on vain provokatiivinen leiskaus täällä?)
Olihan tuo Eskon kirjoitus toki provokatiivinen. Tietääkseni pitää kuitenkin paikkansa, että kristinuskon mukaan vain oikein uskomalla voi pelastua. Jos näin on, vastaavasti väärin uskovat päätyvät tämän opin mukaan kadotukseen.
Sitten on tietty ne tavalliset disclaimerit: Jumala yksin tietää ja tuomitsee, kuka muka on sanonut että ******* ei pääse taivaaseen, muutkin uskovat tietämättään saman jumalaan, jne.
Eija Moilanen: ”Laitan minäkin lusikkani soppaan Minusta on hieno lukea ja käydä dialogia, mutta ei tulla käännytyskohteeksi..”
Eikös Luther sanonut jotain tyyliin, ”että hän on valmis muuttamaan joitakin näkemyksiään, jos hänen tulkintansa kyetään Raamatulla ja järkisyillä osoittamaan vääriksi.”
Darwin sanoi jotain samantyylistä, ei tosin Raamatusta.
Vesa Alfors. Miksi Jehovan todistajilla ei ole omaa keskustelupalstaa, että nämä siihen liittyvät keskustelut voitaisiin käydä niillä sivuilla, eikä täällä? Pelkäättekö liian hankalia kysymyksiä? Olisin kysynyt minäkin jotain opeistanne, mutta en täällä.
Anita Ojala: ”Vesa Alfors. Miksi Jehovan todistajilla ei ole omaa keskustelupalstaa, että nämä siihen liittyvät keskustelut voitaisiin käydä niillä sivuilla, eikä täällä? Pelkäättekö liian hankalia kysymyksiä?”
Pyritkö sananvapauden rajoittamiseen? Tai siihen, että vain täysin samanmieliset kommunikoisivat ja keskustelisivat keskenään? Voisiko sellainen johtaa lopulta mihinkään hyvään kehitykseen, avartaa näkemyksiä, ymmärrykseen mitä toiset ajattelevat, vai jumittaisiko se vaan entisestään näkemyksiä sisään päin lämpiäväksi, jossa kaikki ulkopuoliset vaikutteet, huomaamatta jääneet tosiasiat, näkemykset suljetaan täysin pois huomiolta? Saman kysymyksen voisin minäkin esittää: ”Pelkääkö täällä joku hankalia kysymyksiä”, tai jopa tosiasioita siitä mitä Raamattu asioista opettaa ja kertoo?
Anita Ojala: ”Olisin kysynyt minäkin jotain opeistanne, mutta en täällä.”
Kysyit tämän blogin kommenttiketjussa aiemmin minulta jotain, Vastasin myös siihen. On tainnut jäädä sinulta uusien kommenttien vuoksi piiloon näkemättä.
Hyvä vaihtoehto voisi olla, että Vesa A. saisi aloittaa täällä oman blogin, jossa noita jehovanuskoisten ja luterilaisten raamatullisia eroavuuksia saisivat pohtia he, joita se kiinnostaa.
Täällä on esim. Juha Heinilän ansiokas blogi, jossa voi keskustella Raamatun aiheista ja niiden merkityksestä ihan raamatullisin kommentein. Vesa A. voisi avata oman foorumin samaan tapaan jos Ylläpito sen sallii.
Laitan minäkin lusikkani soppaan Minusta on hieno lukea ja käydä dialogia, mutta ei tulla käännytyskohteeksi. Siltä tämä on alkanut tuntumaan. Mutta toki tästä voi tehdä sellaisen. Mieluusti anna tilaa ja pysyn pois.
Vähän samalla kannalla Eijan kanssa. Blogin aiheita väännetään jatkuvasti sivuun, blogeja säännöllisesti tukitaan ”keskustelevilla” vyörytyksillä. (Riittää minun kommentikseni koko asiasta)
Salme Kaikusalo: ”Hyvä vaihtoehto voisi olla, että Vesa A. saisi aloittaa täällä oman blogin…….. jos Ylläpito sen sallii”
Sopisi kyllä minulle.
Osmo Peltonen: ”Blogin aiheita väännetään jatkuvasti sivuun, blogeja säännöllisesti tukitaan “keskustelevilla” vyörytyksillä. ”
Tyypillistä täällä vähän joka kommenttisarjalle. Yksi kommentoija kirjoittaa ensin vähän, vähemmän jonkun uutisnotiisin tai blogin asian vierestä, toinen kommentoi sitä ja mennään yhä enemmän aiheesta syrjään, ja sitä rataa.
Jos täällä nyt joku haluaisi kieltää kaikki vähänkin Jehovan todistajuudelta kalskahtavat, tai siihen suuntaan viittaavat kommentit, niin voisi todeta, että täällä kylläkin esiintyy usein myös Jehovan todistajia kritisoivia kirjoituksia, joten vastakkaistenkin näkemysten esille tuominen pitäisi nyt kohtuuden nimessä olla myöskin sallittua. Todistajia kritisoivat kirjoituksetkin pitäisi sitten myöskin tasapuolisuuden nimissä kieltää. Kommentointini täällä muutoin alkoi siitä, että kommentoin erästä todistajia suorastaan parjaavaa ja herjaavaa kirjoitusta. Ajattelin, että disinformaation levittämiselläkin pitäisi nyt sentään olla jonkinlaisia rajoja.
Minulle tuli mieleen sama ajatus kuin Salmelle, ja ehdotinkin sitä jo ylläpidolle.
Esko Ruokonen: ”Uskon, että tämä on yksi niistä syistä, mikä johtaa ihmiset epäuskoon ja/tai eroon kirkosta, koska edes Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista ei löydy perusteita kaikille kirkon opeille. Taisi kyllä Nokiakin yritti pitkään uskotella kuluttajille, etteivät iPhonet, jne. olisi vakavasti otettavia uhkia ja vaihtoehtoja Nokian puhelimille, mutta kuinkas kävikään…”
Esko Ruokoselle pisteet siitä, että yritti palauttaa aivan muualla velloneen keskustelun hieman lähemmäs alkuperäisen blogini aihetta viittaamalla Nokian ylimielisyyteen suhteessa esim. juuri Applen tuotteisiin.
Sen sijaan hänen muut ajatuksensa harhailivat kyllä pahasti jossain muualla kuin siinä, mistä kirkkomme oikeasti asioista opettaa. Voisipa jopa sanoa, että tarkoitushakuisesti ja manipuloivasti – kuten useimmat V. Ahlforsinkin kommentit.
Kirkkomme Katekismus (2000) kertoo asian seuraavasti: ”Aikojen lopulla Kristus tulee takaisin. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle. Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo. Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.”
Raamattuviitteeksi riittäköön ote Paavlin kirjeestä roomalaisille: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34)
Onko siis niin, että käsitys armottomasta Jumalasta perustuu tarkoitushakuiseen ja vääristelevään tulkintaan kirkkomme opetuksesta?
Missä siis kirkkomme opettaa, että Dalai Lama tai Gandhi joutuvat kadotukseen..? Tai Ruokonen tai Ahlfors..?
Jos luemme tekstejä niin kuin ne on kirjoitettu, kirkkomme opettaa yhtäpitävästi Raamatun kanssa, että viimeisellä tuomiolla meitä kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Siellä ei ole tuomarina sen enempää paavi, arkkipiispa, kirkkoherra, vahtimestari, Ruokonen tai Ahlforskaan.
Kristus yksin ratkaisee sen, kuka pelastuu ja kuka joutuu ikuiseen kadotukseen. Kirkkomme opetuksen mukaan varmaa on, ettei viimeisellä tuomiolla kenellekään tehdä vääryyttä. Ja yhtä varmaa on ettei yksikään, joka uskoo Jeesukseen, joudu kadotukseen vaan pelastuu ikuiseen elämään, Kristuksen näkyväksi tulevaan valtakuntaan.
Kun tältä todellisuuspohjalta lähdetään, ei tarvitse manipuloida, ei maalailla ”piruja seinälle”, ei lupailla liikoja eikä ottaa Kristuksen valtuuksia toimia viimeisenä tuomarinamme.
Jos siis joku eroaa kirkosta sen vuoksi, että hän uskoo kirkkomme opettavan viimeisestä tuomiosta niin kuin Ruokonen tai Ahlfors kuvittelevat, hän tekee vahinkoa lähinnä itselleen kuvittelemalla olemattomia ja spekuloimalla asioilla, jotka ovat yksin kaikkivaltiaan Jumalan käsissä.
Kirkkomme ei siis uppoa opetukseensa viimeisestä tuomiosta ja ikuisesta kadotuksesta. Toivottavaa olisi, etteivät siitä levittäisi vääriä käsityksiä myöskään muut.
Eikös se olisi aika lailla reilun pelin mukaista?
Toisaalta, kyllä kirkon kanta lienee se, että muut uskonnot tai uskonnottomuus eivät ole suotavia (eivätkä toimivia) taivaspaikan tavoittelun keinoja. Kuuluupa kirkkoon sellainenkin hetätysliike, jossa varsin selväsanaisesti opetetaan, millainen elo ja olo vie taivaaseen tai helvettiin 😉
Risto, kirkko opettaa että ihminen pelastuu kadotuksesta varmasti uskomalla Jeesukseen. Lähetystyötä tehdään juuri tältä pohjalta: se merkitsee valmiutta dialogiin ja toisten kuuntelemiseen.
Jos joku sitten vakuuttuu siitä, että Jeesuksen rakkaus ja hänen uhrinsa sekä voittonsa kuolemasta ja pahan voimista kuuluu myös hänelle, niin se sanoma (evankeliumi) itsessään olkoon se vakuuttava juttu. Ei manipulointi, pahan puhuminen tai ”käännyttäminen”, jotka eivät ole reilun pelin mukaisia.
Eikös reilua peliä ole se, että omaansa saa kehua, mutta toisia ei pidä mennä haukkumaan (vaikka olisikin kriittinen).
Ihmisten kapeutta on sitten kaikissa yhteisöissä – se ei ole vain meidän kristittyjen erityisoikeus.. 🙂
Kyllä reilua peliä noin voi kuvailla. Lähetystyössä se ei vain koskaan toteudu. Vai oletko kuullut, että kohteen alkuperäisiä uskomuksia pidettäisiin yhtä suuressa arvossa kuin kristinuskoa?
Lähetystyö perustuu ylivoimaan. Aikoinaan vahvempiin sotavoimiin, myöhemmin (myös) parempaan tietoon, sivistyksen, lääketieteeseen yms.
Ei se ole dialogia eikä toisten kuuntelemista, että ihmisille kerrotaan kadotuksen odottavan niitä, jotka eivät ota Jeesusta sydämeensä. Se on painostusta. Kun keskustelukumppanilla on terävämpi miekka, isompi kukkaro tai taianomaiset parantajan taidot, lähtökohta ei ole tasa-arvoinen.
Kyse on tavallaan kaksinaismoraalista. Kristitty lähetystyöntekijä uskoo toimivansa oikein ja vievänsä maailmalle kalleinta lahjaa mitä voi kuvitella. Mutta kristinuskon ulkopuolella siinä ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin missään muussakaan uskonnossa, tai siinä ettei ihmisellä ole uskontoa lainkaan. Lähetystyö on ymmärrettävää ja kristinuskon sekä vallankäytön kannalta perusteltua. Reilua tai tasapuolista se ei ole.
Minä uskon kirkkoherran Turtiaisen tietämykseen siitä, mitä kirkossamme opetetaan. Miksi? Koska olen koko elämäni kuullut/saanut samaa opetusta kirkossa.
Jouni Turtiainen: ”Sen sijaan hänen muut ajatuksensa harhailivat kyllä pahasti jossain muualla kuin siinä, mistä kirkkomme oikeasti asioista opettaa……kuten useimmat Ahlforsinkin kommentit……Jos siis joku eroaa kirkosta sen vuoksi, että hän uskoo kirkkomme opettavan viimeisestä tuomiosta niin kuin Ruokonen tai Ahlfors kuvittelevat…”
Aivan samoista asioista en tämän blogin kommenteissani ole kirjoitellut kuin Esko Ruokonen, joten voisitko mielellään minun osaltani tarkentaa tätä?
Risto puuttui nimenomaan lähetystyöhön. Nyt kannattaisi ymmärtää, ettei se oma maailman kuva ole uskovan maailman kuva. Toista ihmistä voi kohdella tasavertaisesti vaikka ei yhdistäisikään uskonkäsityksiä. Tähän pystyvät myös toisuskoiset. Kaksi ihmistä kohtaa ja heillä on erilainen maailmankuva, niin he pyrkivät tarjoamaan sitä muille. Näin sinäkin toimit Risto, vaikka et ehkä itse sitä huomaa.
Siinä mielessä olen samaa mieltä, että tällä hetkellä kirkolla on tahoja, jotka katsovat oman ideologian viemisen lähetystyön tarkoitukseksi ja tällaista on löytänyt kautta aikojen. Mutta se ei poista kristityn kulmaa, että Jumalan yhteyteen pääsee vain Jeesuksen kautta. Tosin kovasti ihmisellä on pyrkimys sille paikalle kammeta. Ottaa sitten tai jättää, mutta tuomiovalta on vain Jumalalla. Kun lähtökohta on, että Jumala on, niin ei se muuksi muutu vaikka kukaan ei uskoisi. Reilua tai ei mutta sen voi jättää suurempiin käsiin.
Risto Korhonen: ”Vai oletko kuullut, että kohteen alkuperäisiä uskomuksia pidettäisiin yhtä suuressa arvossa kuin kristinuskoa?”
Kyllä olen. Olen itsekin entinen kirkkomme lähetystyöntekijä. Olen aina lähtenyt siitä, että jokaisessa uskonnossa on sama kaipuu totuuteen ja yhteyteen Jumalan kanssa kuin kristinuskossakin. Kaikissa uskonnoissa on myös aitoa hurskautta, jossa omani useimmiten kalpenee..
Miksi ne siis olisivat ”huonompia” uskomuksia kuin oma kristinuskomme? Tai miksi uskonnottomuus olisi ”huonompaa” kuin uskominen?
En oikeastaan käsitä sitä, miksi pitäisi olla ”parempia” tai ”huonompia” uskomusjärjestelmiä tai vakaumuksia? Tällainen keskustelu ei minua suoraan sanoen edes kiinnosta.
Siksi en esim. juurikaan välitä kommentoida Ahlforsin ja muiden ”raamatunlauselinkojen” tai samaa levyä pyörittävien ”keskustelijoiden” juttuja. Niissä päämäränä ei ole kohtaaminen vaan käännyttäminen eli manipulointi. Ne perustuvat triumfalistiseen ajatteluun: omaa ihannetta verrataan muiden todellisuuteen. Siis ei reilua peliä lainkaan.
Minua kiinnostaa se, mikä vakuuttaa ihmisen jonkun asian / väitteen totuudesta ja mistä ihminen löytää turvan ja lohdun sellaisten kovien tosiasioiden edessä kuin oma pahuus ja kuolema..
Tässä keskusteluusa kristinuskolla on paljon sanottavaa. Jos se vakuuttaa jonkun, niin ok. Jos ei vakuuta, niin so what..?
Kukaan meistä ei viimeisellä veräjällä ole ilkkumassa, että ”mitäs minä sanoin” tai riekkumassa jonkun ”vääriä valintoja”. Siellä kysytään vain mitä teimme / jätimme tekemättä Kristus-tuomarin ”vähimmille veljille” (Matt 25).
Minulla on sellainen hytinä, että siinä tilanteessa tukitaan jokainen suu, verbaalisesti lahjakkainkin vaikenee – olipa kristitty, juutalainen, jehova, hindu, muslimi tai uskonnoton tai jotain ihan muuta.
Jos joku tässä testissä pelastuu, sen täytyy olla Jumalan armosta. Omat teot ja credit-puolikin on pakkasella – silläkin joka laskee sen varaan, että on taatusti toiminut aina oikein eikä varsinkaan ole yhtään ”pahempi kukaan muukaan”.
P. Paavali kohtasi aitoa totuuden etsintää vieraillessaan Ateenassa (Apt 17). Kuuluisassa ns. Areiopagi-puheessaan hän lähtee siitä, mistä jokaisen lähetystyöntekijän tulee lähteä: arvostaen sitä uskonnollisuutta, joka jo on olemassa.
Sitten kerrotaan se, mistä ei vielä tiedetä: Jumalasta, joka rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa meidän veljeksemme ja Vapahtajaksemme sekä herätti hänet kuolleista, jotta meillä olisi toivo tämän elämän jälkeen.
Tämä osoitus Jumalan armosta riittää minulle. Siihen panen toivoni sillä kirkon uskolla, jonka olen Jumalalta saanut. Jos joku tarjoaa jotain vakuuttavampaa, niin antaa tulla vaan!
Islamilaisen tai hindulaisen hegemonian tai sekulaarin enemmistön keskellä kristinuskon vaikutus ei perustu (inhimilliseen) voimaan. Eikä se perustunut (inhimilliseen) voimaan alkukirkonkaan aikoina. Vasta Rooman valtakunnassa kristinuskon tultua vainotusta uskonnosta keisarin uskonnoksi, siitä tuli osa voimapolitiikkaa – valitettavasti.
Kristinuskon varsinainen voima on jossain muualla: kun ihminen vakuuttuu Jumalan rakkaudesta ja saa toivon ikuisesta elämästä, se synnyttää uskon ja yhteisön, jossa tätä uskoa harjoitetaan.
Tappelut vallasta ja muut inhimillisen elämän lainalaisuudet alkavat vasta sitten, kun yhteisölle kertyy rahaa ja maallista vaikutusvaltaa.. Olipa kyseessä mikä inhimillinen yhteisö tahansa.
Vai oletko sinä kuullut riidattomasta ja harmonisesta yhteisöstä, jossa vain rakastetaan toisiaan ja lähimmäisiään..?
Ei se mitään, en minäkään.
Mutta uskon, että perillä Kristus-kuninkaan valtakunnassa se on todellisuutta, kun kenelläkään ei ole enää mitään omaa pullisteltavaa – ei rahaa, valtaa eikä omia intohimoja, joiden alle muiden olisi alistuttava.
Kirkko on täällä sitä varten, että tätä todellisuutta saa jo nyt harjoitella – toki kaiken inhimillisyyden ja epätäydellisyyden keskellä.
Minulla ei ainakaan ole varaa olla kaksinaismoralistinen, kun omakaan moraali ei oikein pelitä.
Rehellistä ja aitoa kohtaamista toki kaipaan. Kun haava kohtaa haavan ja kipu tunnistaa kivun.
Siitä voisimme aloittaa. Muuten käy helposti nokiat: ylimielisyys ja näköalattomuus omasta ja maailman todellisuudesta tekevät tepposet..
Jouni Turtiainen: ”jokaisessa uskonnossa on sama kaipuu totuuteen ja yhteyteen Jumalan kanssa kuin kristinuskossakin. ……..Miksi ne siis olisivat “huonompia” uskomuksia kuin oma kristinuskomme? Tai miksi uskonnottomuus olisi “huonompaa” kuin uskominen? En oikeastaan käsitä sitä, miksi pitäisi olla “parempia” tai “huonompia” uskomusjärjestelmiä tai vakaumuksia?”
Miksiköhän sitten Raamatun teksteissä tuodaan esiin, että ne epäjumalia palvovat ja pakanat itseasiassa ”uhraisivat demoneille/pahoille hengille” ja palvoisivat niitä? Esim. 1. Korinttolaiskirjeen 10: 19-21. Mitenkä sovitat lausumasi sen kanssa?
Tai osoitetaan, että myös kristillisyyteen tulisi Saatana Panettelijan vaikutuksesta tapahtuvia ilmiöitä ja opetuksia? Esim. 2. Tessalonikalaiskirjeen 2: 1-3 ja 9-12 jakeet. Apostolien tekojen 20: 28-30.
Tai että Jeesus ns. vuorisaarnassaan varsin suorasukaiseen tyyliin sanoi, että niidenkin joukossa, jotka sanovat palvovansa Jumalaa ja turvaavansa myöskin Jeesukseen olisi niitä jotka eivät saavuttaisi Jumalan hyväksyntää. Matteus 7:21-23.
Kaikki uskonto kylläkin alunperin pohjautuu totuuden etsimiseen. Sääli vain, että aikoinaan osittain tietämättömyys luonnon toiminnoista ja luonnonlaeista, osittain tietämättömyys vielä nykyisinkin Raamatun todellisista opetuksista on siinä ollut esteenä. Kaiken suurimpana syynä tietysti se, että ”tämän maailman jumalaksi ja hallitsijaksi” kuvattu taho ”sokaisee” ja ”verhoaa” ihmisten ”näkökykyä” pääsemästä totuuden tuntemiseen Jumalasta ja tämän tarkoituksista. Liikkeellä olleet ja yhä olevat väärät uskonnolliset opetukset ovat olleet siinä tekemässä myöskin omaa osaansa.
Jouni Turtiainen: ”Siksi en esim. juurikaan välitä kommentoida Ahlforsin ja muiden “raamatunlauselinkojen” tai samaa levyä pyörittävien “keskustelijoiden” juttuja. Niissä päämäränä ei ole kohtaaminen vaan käännyttäminen eli manipulointi.”
Miten sitten selität, että Jeesus, apostolit ja muut opetuslapset lähestyivät ihmisiä Jumalan valtakunnan hyvän uutisen opetus- ja saarnaamistyön merkeissä? Eivätkö nuo sanasi ja suhtautumisesi muistuta mielestäsi edes yhtään niiden aikojen uskonnollisten johtajien ja kirjanoppineiden ja fariseusten suhtautumista alkukristittyihin?
Jouni Turtiainen: ”Minua kiinnostaa se, mikä vakuuttaa ihmisen jonkun asian / väitteen totuudesta ja mistä ihminen löytää turvan ja lohdun sellaisten kovien tosiasioiden edessä kuin oma pahuus ja kuolema.Tässä keskusteluusa kristinuskolla on paljon sanottavaa ”
Se kuulostaa jo paremmalta. Samoja kiinnostuksen aiheita on minulla, ja olen pyrkinyt tuonmaan esiin Raamatusta jonkin verran vastauksia niihin. Etkö jostain syystä mahdollisesti hyväksy niitä? Jos et, niin silloin, miksi?
Jouni Turtiainen: ”Kukaan meistä ei viimeisellä veräjällä ole ilkkumassa,……
Minulla on sellainen hytinä, että siinä tilanteessa tukitaan jokainen suu, verbaalisesti lahjakkainkin vaikenee – olipa kristitty, juutalainen, jehova, hindu, muslimi tai uskonnoton tai jotain ihan muuta.”
Ilkkuminen ei todellakaan ole Jumalan periaatteiden mukaista, mutta mitä kummaa? Kaikkivaltias Jumala JHWH/Jehova/Jahveko ”olisi ilkkumassa”? Mainitset tämän yllä luettelossasi. Tämän on antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle tuomiovallan toteuttaa tuomioitaan. Nyt kyllä kirjoittelet jotain aivan päätöntä. Ps. Erisnimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella.
Jouni Turtiainen: ”Paavali kohtasi aitoa totuuden etsintää vieraillessaan Ateenassa (Apt 17). Kuuluisassa ns. Areiopagi-puheessaan hän lähtee siitä, mistä jokaisen lähetystyöntekijän tulee lähteä: arvostaen sitä uskonnollisuutta, joka jo on olemassa.”
Tämä on totta ja osuu ns. ”naulankantaan:” 1. Pietarin kirjeen 3. luku: ”……olkaa aina vvalmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.”
Eija, ei pidä paikkaansa että omaa katsomusta tai maailmankuvaa aina yritettäisiin tarjota muille. Silloinhan nimenomaan ei kohdeltaisi toista tasavertaisesti. Tuo käsityksesi lienee yksilöllistetty muunnelma argumentista ”ateismikin on uskonto”. Virhe tulee ehkä siitä, että kun kristittyjä ohjaa lähetyskäsky, kuvitellaan että muutkin toimivat samalla tavalla. Mutta ei se niin mene.
Jounille kiitos mielenkiintoisesta ja monipuolisesta vastauksesta. Arvostan periaatteitasi ihmisten kohtelussa. Mutta mutta… Parempi/huonompi, oikea/väärä, mitä nimeä nyt sitten kukin haluaa käyttää. Miksi sitä kristinuskoa sitten pitää maailmalle viedä, jos ei sen tarkoitus ole juuri väärän uskon korvaaminen? (Joo tiedän minä miksi, mutta kummasti se käsky on enimmäkseen tuntunut merkitsevän valloitettuja maita ja alistettuja kansoja.)
Kuten sanoin, lähetystyö on kristitylle loogista ja perusteltua. Vaan paraneeko sen toisin uskovan elämä sittenkään siitä, että alkaa pelätä kadotusta? Se vanha, ”yhtä hyvä” usko toimisi ihan yhtä hyvin.
Ei ole Risto virhe. Huomauttaisin, että en aina ole ollut uskossa ja vanha ei enää kelpaa. Mutta mielessäni ei käynyt edes ajatella ateismia uskontona, kun mietin maailmankuvia yksilötasolla. Tuo vaikuttaminen oman maailman kuvan tarjoamisen tarpeesta omasta maailmankuvasta tuli esiin viestissäsi ja sitä tarkoitin, että et huomaa.
”Kristitty lähetystyöntekijä uskoo toimivansa oikein ja vievänsä maailmalle kalleinta lahjaa mitä voi kuvitella.”
Mielestäni kun tarjoat omaa maailmankuvaasi , se on aivan luonnollista. Ei keskustelu ilman sitä onnistuisi. Mutta ei se muuksi muutu. 🙂
Lisään vielä, että näinhän se on itsellänikin, vaikka yritän kiltisti pysyä dialogissa. En koe tarvetta muuhun omien kokemuksien takia. Sen verran toteaisin, että turha helvettiä on pelätä, kun peli vielä on kesken. Ei se ketään pelasta.
http://www.youtube.com/watch?v=c-roLkViKZ0
Risto Korhonen: ”Miksi sitä kristinuskoa sitten pitää maailmalle viedä, jos ei sen tarkoitus ole juuri väärän uskon korvaaminen?”
Se, onko joku usko väärä vai oikea, ratkeaa lopullisesti vasta viimeisen tuomion jälkeen.
Lähetysyötä tehdään erityisesti siksi, että se on Vapahtajan antama tehtävä.
Jos on lisäksi itse vakuuttunut armon todellisuudesta ja Jumalan rakkauden voimasta, eikö sitä olisi oikeus tarjota muillekin?
Jos jotakuta ei kiinnosta, niin eikun ”eteenpäin, sanoi mummo lumessa”.
Aina lopulta löytyy joku, joka taistelee oman riittämättömyytensä kanssa (vaikka olisi kuinka edistynyt oman uskontonsa / uskonnottomuutensa harjoittamisessa). Sellaiselle yleensä kelpaa sanoma Jumalan edellytyksettömästä armosta: Jeesus Kristus on kaikkea sitä, mitä me emme ole.
Ja tämän Jeesuksen täydellisyyden ja rakkauden Jumala ”lukee” meidän hyväksemme ja antaa voimaksemme taistelussa epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Tässä se kristinuskon sauma ja oikeutus on: sanomassa Jumalan armosta Kristuksessa.
Jätetään ne ”oikeat” ja ”väärät” uskot / uskonnottomuudet viimeiselle veräjälle erehtymättömän Tuomarin käsiin..
Kuten jo aiemmin pariin kertaan sanoin, kristillisessä viitekehyksessä asia on kiveen hakattu. Järkeily sen perustelemiseksi tosin edellyttää kehäpäätelmää, mutta ei toki vähennä oikealla asialla olemisen tunteen merkitystä.
Tasa-arvo, dialogi ja muiden uskomusjärjestelmien arvostaminenkin määritellään lähetystyössä oman, kristillisen arvomaailman kautta.
Minua ei voi lähetystyöllä käännyttää. Sen varmistaa (minun kohdallani) se, että olen suomalainen, hyvästä koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmästä nauttiva, rippikoulun käynyt ihminen, jota jostain syystä ei kiinnosta maailman selittäminen yliluonnollisilla asioilla.
Minuun verrattuna varmastikin hyvin toisenlainen tapaus on äärimmäisessä kurjuudessa ja köyhyydessä elävä lukutaidoton ihminen. Oletan, että tällaiseen maaperään on otollista kylvää kristinuskon siemeniä, varsinkin jos siinä sivussa annetaan ruokaa, terveydenhoitoa ja opetusta. Tuhannen taalan kysymys on se, auttaisiko edellä mainittu yhtä hyvin ilman lähetystyötä 😉
Jouni Turtiainen: ”Kirkkomme Katekismus (2000) kertoo asian seuraavasti: “Aikojen lopulla Kristus tulee takaisin. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle. Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo. Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.”
Mikä se ”Kristuksen valtakunta” on kirkon mukaan? Viitaten Jeesuksen ns. Isä meidän rukouksen toiseen lauseeseen: ”Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.”? Mitä taas on se ”kadotus”?
Raamattu Jumalan valtakunnasta (muun muassa:
Dan. 2:44: ”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava pois kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”
Ps. 2:8, 9: ”Pyydä minulta, että antaisin kansakunnat perinnöksesi ja maan ääret sinun omaisuudeksesi. Sinä murskaat ne rautavaltikalla, kuin savenvalajan astian sinä isket ne palasiksi.”
Ilmestyskirja 15: ”Ja taivaassa kuului suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän tulee hallitsemaan kuninkaana aina ja ikuisesti.”
16 Ja ne kaksikymmentäneljä vanhinta, jotka istuivat Jumalan edessä valtaistuimillaan, lankesivat kasvoilleen ja palvoivat Jumalaa 17 sanoen: ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suuren voimasi ja alkanut hallita kuninkaana. 18 Mutta kansakunnat vihastuivat, ja tuli sinun oma vihastuksesi sekä määräaika tuomita kuolleet ja antaa palkka orjillesi, profeetoille, ja pyhille ja nimeäsi pelkääville, pienille ja suurille, ja saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata.”
2 Pietarin kirjeen 3: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”
Ilmestyskirjan 21. luku: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ole. 2 Minä näin myös pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, tulevan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin miehelleen kaunistettu morsian. 3 Sen jälkeen minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. 4 Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet”
Kadotus sitten? Monin kohdin missä kirkkoraamattukäännöksissä käytetään sitä ilmaisua, alkukielen tekstit puhuvat ikuisesta tuhosta, häviämisestä olemassaolosta = kuolemasta ilman ylösnousemustoivoa. Ei tietenkään missään tietoisessa olotilassa. Kuolema sinällään on rangaistus, jonka lisäksi ei muuta tarvita.
Tuomiopäivä ja tuomiot sitten: ”Nykyisen maailman/maailmanajan lopussa/muutoksessa Jeesus toimii ihmisyhteisön tuomarina. Ihmiskunnan tuomiopäivän voi sanoa olevan Kristuksen taivaallisen tuhatvuotisen valtakuntahallituksen alaisuudessa maan päällä. Miljoonat muinoin kuolleet saavat ylösnousemuksen ja heidän kelpoisuutensa iankaikkisen elämän palkintoon päätetään silloin.
1. Korinttolaiskirjeen 15. luku: ”Sitten tulee loppu, kun hän luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen tehtyään tyhjäksi kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. 25 Sillä hänen täytyy hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. 26 Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema. 27 Sillä Jumala ”alisti kaiken hänen jalkojensa alle”. Mutta kun hän sanoo, että ’kaikki on alistettu’, niin on selvää, että poikkeuksena on se, joka alisti kaiken hänen alaisuuteensa. 28 Mutta kun kaikki on alistettu hänen alaisuuteensa, sitten Poika itsekin alistuu hänen alaisuuteensa, joka alisti hänen alaisuuteensa kaiken, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle.”.
Kuule Vesa Ahlfors. Me kaikki tiedämme, että kuulut yhteen niistä ryhmistä, jotka yksin uskovat pääsevänsä taivaaseen ihan piittaamatta siitä, mitä Raamatussa sanotaan. Joten se siitä.
Mutta please, voisitko vähän lyhentää noita viestejäsi. Tiivistää ja kertoa omin sanoin aatoksesi. Joskus täällä ylläpito mielestäni on maininnut, että tolkuttoman pitkiä kommentteja Raamatusta pitäisi välttää.
Tarja Aarniolle: Tuomiovalta kuuluu vain Kaikkivaltiaalle Jumalalle JHWH/Jahve/Jehovalle ja hänen asettamalleen hallitsijalle ja tuomarille Jeesukselle Kristukselle. Ei ihmisille. Yllä olevat Raamatunkohta lainaukset olivat eri paikoista, siis lyhyitä siteerauksia eri kohdista.
” Tuomiovalta kuuluu vain Kaikkivaltiaalle Jumalalle JHWH/Jahve/Jehovalle ja hänen asettamalleen hallitsijalle ja tuomarille Jeesukselle Kristukselle.” Vesa A.
Jeesus Kristus on Jumala, ei alempiarvoinen tuomari/hallitsija.
Jeesus ei ole luotu olento vaan hän on ollut ennen aikojen alkua. Yhdessä uskontunnustuksessa sanotaan ”syntynyt ei luotu”.
Raamatussa kerrotaan, että ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”.
Jeesus ei ole enkeli, arkkienkeli Mikaelin kaltainen.
Salme Kaikusalo: ”Jeesus Kristus on Jumala, ei alempiarvoinen tuomari/hallitsija. Jeesus ei ole luotu olento vaan hän on ollut ennen aikojen alkua. Yhdessä uskontunnustuksessa sanotaan “syntynyt ei luotu”. Raamatussa kerrotaan, että “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”
Eivät ole nuo kuitenkaan Jumalan henkeytetyn Sanan Raamatun mukaisia käsityksiä, vaan ihmisten tekemiä lisäyksiä ja omia käsityksiä. Ns. ”uskontunnustukset” ovat vain ihmisten aikaansaannoksia ja näkemyksiä.
Jeesus suoritti maan päällä Kaikkivaltiaalta Jumalalta JHWH/Jehova/Jahvelta saamaansa tehtävää. Siirryttyään takaisin taivaaseen, ”asettui Jumalan oikealle puolelle” odottamaan tältä saatua ”kuninkaallista valtaa.” Heprealaiskirjjen 10. luku kuvaa Psalmin kirjaa siinä siteeraten, odottaen myös saadakseen vallan maahan ja ihmisyhteisöön nähden. Jeesusta Raamatussa kuvataan myöskin Jumalan ensimmäiseksi luomukseksi jonka kautta/välityksellä sitten kaikki muu olevainen luotiin.
Tämä on hyvä kirjoitus, johon ei valitettavasti voi sanoa muuta kuin ”aamen”.
Kirkon edustajien viimeaikaiset puheenvuorot median ja Vapaa-ajattelijoiden syyttelyineen ovat olleet lähinnä noloja.
Vaikka itsekään en diggaile nykymedian saatikka Vapaa-ajattelijoiden retoriikkaa, niin kirkon jäsenkadosta heitä on kuitenkin aivan turhaa syyttää. Uskoisin, että Jounin esille tuomat ajatukset ja pohdinnat ovat varmasti pyörineet myös piispojen ja muiden kirkon nokkamiesten mielissä. Miksi siis lähteä halvan populistiselle ”mutta ku nuo kiusaa” – linjalle?
Kirkon on nyt rehellisesti katsottava maailmaa sellaisena kuin maailma nykyisellään on, ja tietysti Kristuksen kanssa, kuten Jounikin totesi. Kristushan sitä katsoo joka tapauksessa, kirkon kanssa tai ilman.
Tätä samaa (siis sitä maailman rehellistä katsomista) toivoisi myös kirkon sisällä vaikuttavilta herätysliikkeiltä.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/4049/jarjestojohtajat_suhteet_kirkkoon_hyvat_median_antama_kuva_ei_vastaa_todellisuutta
Tuossa uutisessa on mutaman herätysliikeläisen realistisia näkemyksiä.
En todellakaan halua aloittaa mitään herätysliikkeet vs. kirkko taistelua, eikä kommenttini herätysliikkeistä ollut sen suurempaa kritiikkiä heitä kuin yleiskirkkoakaan kohtaan. Ajatus oli lähinnä se, että kaikki kirkon sisällä tapahtuva taistelu ja kiistely vie haparoivia ja epäröiviä jäseniä entistä etäämmälle kirkosta (ja samalla tietysti myös sen herätysliikkeistä). Tämä on yhteinen ongelma ja siitä ovat kaikki ”osapuolet” saman verran vastuussa.
En tiedä miten näihin, tälläkin palstalla jo aikoja sitten ikuisuuskysymyksiksi muuttuneisiin kiistoihin saataisiin ratkaisu. Salmen linkittämästä artikkelissa Juha Auvisen esittämän toiveen ”Eläkäämme sen mukaan [Kristuksen ruumiina maailmassa] rauhassa ja Herraamme sekä toisiamme palvellen lähellä ja kaukana.” toteutuminen tuntuu joskus olevan niin kaukana, että paruusia koittaa ennen kuin kristittyjen keskinäisiin kiistoihin saadaan selvyys.
Risto Korhonen: ”Kuten sanoin, lähetystyö on kristitylle loogista ja perusteltua. Vaan paraneeko sen toisin uskovan elämä sittenkään siitä, että alkaa pelätä kadotusta? Se vanha, “yhtä hyvä” usko toimisi ihan yhtä hyvin.”
Tähän voisi kylläkin todeta, että useimpiin maailman uskontoihin kuuluu uskomuksia johonkin ”tuon puoleiseen” elämään, tai kuoleman jälkeen pahojen tekojen aiheuttamasta rangaistuksesta. Kristikunnan kirkkolaitokset tosin ovat alkaneet muuttamaan sitä entistä helvetin tulen rangaistuksen käsitystään hieman epämääräisemmäksi ”kadotukseksi tai kadotukseen joutumiseksi.”
Raamattuhan taas opettaa, että kuolema sinällään on rangaistus jonka jälkeen ei ole mitään tietoista olotilaa. Se kertoo kuoleman suhteen ylösnousemus odotteesta, joka toteutuu Kristuksen taivaallisen valtakuntahallituksen ajan aikana joko taivaalliseen tai maan päälliseen elämään.
Moniin maailman uskontoihin liittyy myöskin ”pahojen henkien” lepyttelyä ja pelkoa niiden ihmisille aiheuttamasta vahingosta. Itse asiassa kristikunnan ns. ”pyhäinpäivän” tai kuolleiden muistopäivään liittyy alunperin juuri tälläistä.
Raamatun totuuksien ja sen todellisten opetusten tunteminen vapauttaa kuitenkin kaikesta tälläisestä. Toteutuu siis myös se mitä Jeesus eräässä oåetuksessaan sanoi: ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.”
Olisi hyvä, että se Raamattu, jonka valossa tutkimme asioita, olisi sama kaikilla heillä, jotka osallistuvat keskusteluun. Nythän näin ei ole, vaan Vesan Raamattu on jehovantodistajien painos ja muut käyttävät kirkkoraamatun eri vuosina ilmestyneitä painoksia.
Minkä Raamatun mukainen ”totuus tekee vapaaksi”?
Anteeksi arvoisa Salme, mutta en oikein pysty ottamaan vakavasti väittämiäsi Raamatunkäännöksistä. Kuulostaa korvissani niin epäintelektuellilta kuin nyt vain jokin asia yleensä voi. Syynä nähdäkseni voi olla joku seuraavista: 1. Tietämättömyys asioista. 2. Joidenkin tahojen harjoittaman propagandan aiheuttama harhaanjohtaminen 3. Ilkeämielisyys tai halu jostain syystä levittää harhauttavaa tietoa. Alla linkissä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan nettisivujen selvitystä kielenkääntämisestä: ”http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaantaminen3.html#7
Vesa A. Sinä saat olla rauhassa mitä mieltä haluat. Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että kolminaisuus, kadotus ja ihmissielun kuolemattomuus eivät ole epäraamatullisia opetuksia, kuten jehovantodistajat väittävät kun he käyttävät yleensä Raamatusta omaa käännöstään, jota kutsutaan Uuden maailman käännökseksi.
Menee nyt ohi aiheen tämäkin, mutta Jouni ja ylläpito sallii copy paste miehen , joten ajattelin laittaa hiukan linkkejä Raamatun tutkimiseksi. Kaikkinaisten väitteiden sekamelskassa on aika helppo oppia henkilökohtaisesti tarkistelemaan asioita, jottei kirkolle käy kuin Nokialle.
http://www.scripture4all.org/
http://www.du.fi/fi/index.php?sid=88
http://biblehub.com/text/genesis/1-1.htm
Tämän lisäksi Itä-Suomen avoimella yliopistolla on kreikan verkkokurssi, jonka avulla voi opetella tutkimaan Raamattua kriittisesti. Tämän lisäksi ylläpidolla on linkissään kielioppeja. Uskoisin ihmisillä olevan välineitä tämän päivän suomalaisessa koulutetuissa yhteiskunnassa tarkistaa ja tehdä itse omia löytöjä. Jos joku tietää Raamatun tutkimista auttavia linkkejä niin laittakaa tähän. Enkä nyt tarkoita valmiiksi pureskeltuja vuodatuksia.
Kun edelliseen kommenttiini kirjoittamani linkki Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan nettisivuille koskien Raamatunkäänöksiä ei tuntunut siinä aukeavan, niin alla kopioituna ote siitä:
”Hyvä, parempi, paras raamatunkäännös?”
”Raamatunkäännöksiä arvioitaessa ja arvosteltaessa unohtuu helposti, ettei ole vain yhtä tapaa kääntää oikein ja että käännöstä on tarkasteltava kääntäjien toimeksiannon valossa. Lukija, joka ei tunne alkukieliä eikä käännöstyön problematiikkaa, ymmärrettävästi vertaa uutta käännöstä vanhaan ja määrittää uuden laadukkuuden vanhan perusteella – milloin huonommaksi, milloin paremmaksi. Niinpä monet kaipaavat jouluevankeliumiinsa vuoden 1938 kirkkoraamatun juhlallista aloitusta ”Ja tapahtui niinä päivinä” ja pitävät vuoden 1992 suomennoksen ”Siihen aikaan” -aloitusta kuivan asiallisena. Vuoden 1938 käännöksen sanamuotoja kaipaavan lukijan on kuitenkin hyvä tietää, että 1) ”ja tapahtui” -ilmaus on hepreasta periytyvä täysin formaalinen lauseen aloitustapa, joka vastaa lähinnä suomen ”sitten, silloin” -ilmaisuja, 2) että kirkolliskokoukselta saadun tehtävän mukaan vuoden 1992 suomennoksen käännöskomitean oli noudatettava normaalia suomen yleiskieltä ja 3) että vuoden 1938 kieli oli tietoisesti viritetty arkaaisen juhlalliseksi. Itse asiassa ”Ja tapahtui niinä päivinä” on käännöksenä ongelmallinen, koska se tuo tekstiin muodollista juhlavuutta, joka alkutekstistä puuttuu.”
” Nimitys kirkkoraamattu sisältää ajatuksen, että kyseessä on virallisen kirkollisen statuksen saanut käännös, jolloin sen on sovelluttava ensisijaisesti jumalanpalveluskäyttöön mutta myös muuhun kirkon toimintaan. Kääntäjien on ajateltava asiaa siltä kannalta, millaiset ilmaukset ovat nimenomaan jumalanpalveluskäytössä mahdollisia, mutta heidän on otettava huomioon myös muut käyttöyhteydet. Esimerkiksi rippikoulu- ja nuorisotyö yleensäkin vaatii omanlaistaan kieltä. Käännös on näin väistämättä monien kompromissien tulos. Sinänsä hyväkään käännös ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla kaikissa eri käyttöyhteyksissä.”
” Huomautettakoon lopuksi, että yksi olennainen seikka raamatunkäännöksen laadukkuutta arvioitaessa on se asu, jossa teksti julkaistaan. Yleinen tapa pilkkoa teksti yksittäisiksi kuin oman kappaleen muodostaviksi jakeiksi on ongelmallinen sekä viestinnällisesti että teologisesti – ikään kuin Raamattu olisi sarja yksittäisiä virkkeen tai parin ilmoituksia.”
” Absoluuttisesti parasta raamatunkäännöstä ei ole olemassakaan. Tietty yksittäinen käännös on hyvä jossakin käyttötilanteessa, ei kaikissa. Formaalinen käännös on jossakin tilanteessa hyvä, toisessa huono, ja vastaava koskee dynaamista käännöstä. Niinpä se, joka haluaa perehtyä Raamattuun ilman alkukieliä, tekee viisaasti, kun hankkii erilaisia äidinkielisiä ja vieraskielisiä käännöksiä ja vertailee niitä keskenään.”
Jouni Turtiainen. Totesit: Pikemminkin voisimme olla näille tahoille kiitollisia siitä, että he ovat näyttäneet meille, millaiset vaatteet ”keisarilla” on ollut yllään.
Minua kiinnostaa, mitä oikein tarkoitit. Millaiset vaatteet kirkolla sitten on ollut yllään, jotka nämä eroajat ovat paljastaneet?
Anita Ojala: ”Millaiset vaatteet kirkolla sitten on ollut yllään, jotka nämä eroajat ovat paljastaneet?”
Näin ulkopuolisen tarkkailijan ominaisuudessa arvelisin ettei sillä itsellä ole ollut, eikä se ole tarjonnut ihmisille tarpeellisessa määrin Efesolaiskirjeen 6. luvassa kuvattua ”varustusta”:
”Ottakaa tämän vuoksi Jumalan koko sota-asu, jotta voisitte tehdä vastarintaa pahana päivänä ja kaikki perusteellisesti tehtyänne pysyä lujina.
14 Pysykää sen tähden lujina, kupeenne totuuteen vyötettyinä ja yllänne vanhurskauden rintahaarniska 15 ja kenkinä jaloissanne rauhan hyvän uutisen varusteet. 16 Ennen kaikkea ottakaa uskon suuri kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki paholaisen palavat heittoaseet. 17 Ottakaa myös vastaan pelastuksen kypärä ja hengen miekka, toisin sanoen Jumalan sana, 18 samalla kun kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin jatkatte rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä. Ja sitä varten pysykää hereillä täysin kestävinä ja rukoillen kaikkien pyhien puolesta, 19 minunkin puolestani, jotta minulle annettaisiin suuni avatessani kyky puhua tehdäkseni vapaasti puhumalla tunnetuksi sen hyvän uutisen pyhää salaisuutta, 20 jonka puolesta toimin lähettiläänä..”
Tarkoitin sitä, että usein ulkopuoliset huomaavat sen, mikä asianomaiselta on jäänyt huomaamatta. Tässä tapauksessa kyselen sitä, onko kirkkomme ollut uskollinen alkupräiselle tehtävälleen vai vaurastuessaan keskittynyt johonkin muuhun..
Nokia upposi siihen, ettei osannut tehdä ajoissa korjausliikkeitä oman osaamisensa ydinalueella. Pelkään että kirkkomme on tällä samalla tiellä.
Toivottavasti olen väärässä.