Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse. Ps. 57:2
Tässä on hyvä olla. Ympärillä riehuu tosin myrsky, salamat lyövät tauotta ja sade piiskaa metsää, mutta minun on silti ihmeen hyvä olla. Sydämessä on rauha, vaikka mitään uutta syytä rauhaan ei olisi.
Huusin Jumalaa armahtamaan minua, ja hän antoi sydämeeni rauhan. Ulkona myrskyää niin kuin ennenkin, mutta enää en pelkää. Käyköön miten vain, Jumala on minun kanssani. Olen kätketty hänen siipiensä suojaan, kunnes myrsky on ohitse.
Jumala armahti minua ja antoi sydämeeni rauhansa. Mitä enää pelkäisin?
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2021.
Kiitos toimitukselle tästä infosta kuten myös luonnollisesti toiminnan suunnittelijoille ja hankkeen käynnistäjille.
Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myöskin kaikki ovat kuolleet. 2. Kor. 5:14
Sen, joka tahtoo uskoa itsensä autuaaksi, on uskottava se, mikä tapahtui yhdeksäntoista vuosisataa sitten Kristuksen kuolemassa. Hänen on asetettava uskonsa Golgatan eikä oman kurjan parannuksensa tai hurskautensa perustukselle.
Sen tähden olet aina velvollinen uskomaan Kristukseen, kuinka ansioton sitten itse lienetkin (Me olemme ansiottomia palvelijoita. Luuk. 17:10), sillä se, minkä Kristus teki, on kuitenkin aina yhtä täydellistä.
Carl Olof Rosenius (1816-1868), Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Jos joku kehuskelee hurskaudellaan ja parannuksellaan, se on ylpeyttä. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (1. Piet. 5:5, Sananlaskut 3:34)
Joka kerskaa (KR 1992: ylpeilee), sen kerskauksena olkoon Herra. 1. Kor. 1:31, Jeremia 9:23-24
Mika Rantanen olisi mielenkiintoista tietää mitä parannus sinulle itsellesi merkitsee?
Jeesus sanoo seuraavasti:
Luuk. 13:5
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”
Luuk. 15:7
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Sinä, Ari, jankutat aina tätä samaa. Olen usein vastannut tähän kysymykseesi.
Mika Rantanen anteeksi kun en muista, siis muistini virkistämiseksi olisitko armollinen ja vastaisit?
Nuo esille tuomani jakeet ovat Jeesuksen sanoja joten en esitä omia ajatuksiani.
Oikeassa parannuksessa on kaksi osaa: synnin tunteminen ja armon tunteminen tai, käyttääksemme tutumpia nimityksiä, Jumalan pelko ja luottamus laupeuteen.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 7, Concordia ry, 2022.
Parannus on katuvan syntisen turvautumista Jumalan ansaitsemattomaan armoon Kristuksessa.
Fredrik Wislöff, Kirkon armonvälineet, s. 103, Kirjaneliö, linkki, 1980.
Voidaan puhua myös kääntymisestä ja mielenmuutoksesta. Esim. Luuk. 13:5 uudemmassa käännöksessä käyttää sanaa kääntyä.
Onko parannus yhden kerran tapahtuva vai tehdäänkö sitä ”joka päivä”?
Minulle parannus on kääntymistä pois jumalattomuudesta Jumalan puoleen eli pimeydestä valoon, siis ainutkertainen tapahtuma jonka Jumala saa aikaan kutsuessaan ja kun ihminen nöyrtyy.
Jokapäiväinen parannus on myös Raamatun oppi. Mutta sinähän olet sitä mieltä, ettet sinä enää sitä tarvitse. Vai onko näin? Esim. Isä meidän rukouksessa rukoilemme syntejämme anteeksi.
Mika Rantanen noin sanoessasi antaisitko nyt Raamatun kohdat joista noin päättelet?
Minulle on ihmisen tila ennen parannusta ja uudestisyntymää se ettei ihminen tiedä ja kuule Jumalan tahtoa, on siis tietämätön ja tekee sen takia syntiä.
Miksi sitten kutsut sitä tapahtumaa kun Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja näin ihminen alkaa kuulla Hänen äänensä?
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Ari, etkö rukoile koskaan Isä meidän rukousta, joka on kuitenkin Jeesuksen itsensä opettama, kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta, kuinka tulee rukoilla?
Mika Rantanen tottakai rukoilen, miten se liittyy tähän parannus kysymykseen?
Eikö muuten siinä rukouksessa ole selkeä pyyntö ettei Jumala saattaisi meitä kiusauksiin ja päästäisi meidät pahasta?
Kun puhut parannuksesta jokapäiväisenä, niin minulle pyhitys on se mitä tapahtuu uskoon tulon eli parannuksen jälkeen, esimerkiksi kun Jumala alkoi työnsä minussa niin olin mieleltäni sen yhteiskunnan mukainen jossa elin eli esim kun olin ns ”vapaa” eli en seurustellut tai ollut naimisissa niin seksuaalinen kanssakäymine toisen samanmoisen nkanssa oli ok, mutta kun kerran niin olin tekemässä niin Jumala toi sydämeeni eetei se ollut Hänen tahtonsa ja jo housut kintuissa yhtäkkiä lopetin ja vedin housut ylös ja totesin asian ko naiselle ja siihen loppui naisten kanssa pelehtimnen jota on jatkunut yli 20 vuotta.
Siis tietämättömyys on lihallisen ns ”kristillisyyden” merkki, ei tiedetä mikä on Jumalan tahto.
Se on juuri parannuksen tekemistä, kun Isä meidän rukouksessa pyydämme syntejämme anteeksi.
Mika Rantanen saat olla tuota mieltä, minulle siinä on myös se puoli että Jumala antaisi meille meidän synnit anteeksi NIINKUIN mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet eli siinä putoaa pois se että velkoisimme toisilta jotain kun he rikkovat meitä vastaan.
Siis ymmärrys siitä että kun Jeesus on kuollut minun(kin) syntien puolesta niin Hän on myös kuollut muidenkin ja kun minä saan armosta syntini anteeksi niin minun tulee olla armollinen myös lähimmäiselleni, sillä jos tuomitsisin lähimmäiseni teot niin Jumala tuomitsisi myös minunkin teot, yksinkertaista eikä olekkin?
”Jo housut kintuissa yhtäkkiä lopetin ja vedin housut ylös, totesin asian ko naiselle ja siihen loppui naisten kanssa pelehtimnen, jota oli jatkunut yli 20 vuotta.” Tämä on aika kömpelö kuvaus uskonnollisesta kääntymisestä. Voisihan mielenmuutosta pitää ihan vain aikuistumisenakin. Sukupuolielämän pitäminen ’naisten kanssa pelehtimisenä’ on näet kovin keskenkasvuinen asenne. Samoin on synnin ymmärtäminen pelkästään eroottisena hurjasteluna.
Martti Pentti et ymmärtänyt mistä kirjoitin eli en puhunut uskoontulosta enkä kääntymyksestä vaan PYHITYKSESTÄ.
Pyhitys elämä seuraa juuri kääntymystä eli kun alkaakin kuulemaan Jeesuksen äänen niin entinen lihan mieli muuttuu Pyhän Hengen kirkastamana Jumalan mielen mukaiseksi, ennen kun oli uskonut luterilaiset valheet niin sitten alkaakin ymmärtämään Jumalan sanaa ja Hänen tahtoaan.
Oho! Itkeäkö vai nauraa tuolle ’housut kintuissa -pyhittymiselle’? Toistat väitettä luterilaisista valheista, vaikka oma teologiasi on ytimeltään hyvin luterilaista. Kasteen merkityksestä tosin olet kovasti eri mieltä.
Martti Pentti en oikein ymmärrä miksi sinun pitäisi ”itkeä tai nauraa” kun Pyhä Henki avaa toiselle ymmärryksen Jumalan tahdosta, tekisitkö niin jos murhaaja olisi ampumassa toista ja silloin saisi piston sydämelleen ettei se ole Jumalan tahto ja jättäisi tekemättä?
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka ajattelet ”teologiani” olevan ytimeltään luterilaista?
Luterilaisuudessa ei ole Jumalan rakkautta vaan se perustuu lihalliselle uskonnollisuudelle ja muuttaa muotoaan nykyisin ihmismielen mukaan, kuten juuri tässä esiintulleessa kysymyksessä ei enää olekkaan syntiä harjoittaa avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita tai jos vielä ajatellaan aviorikoksia niin ei ne ole enää mikään synti tai ainakaan Jumalasta erottava teko.
En tiedä ”itketkö vai nauratko” kun huomaat kuinka luterilaisuudessa on juuri ymmärrys Jumalan tahdosta muuttunut aikojen saatossa, ennen jokin teko oli jopa kuolemalla rangaistava kun taas nykyisin ei vaikuta elämään ja Jumala suhteeseen mitenkään, kuinka voit ajatella puuta josta ennen ei olisi voinut kuvitelllakkaan koottavan hedelmää jota se nykyisin tuottaa, onko luterilaiset onnistuneet kehittämään orjantappurapensaan josta voi koota viinirypäleitä?
Pääasia luterilaisuudessa on ihmisen pelastuminen armosta Kristuksen tähden uskon kautta. Se on myös Raamatun opetus. Oikea pyhityselämä tulee tämän ymmärtämisestä. Muuten, Ari, mihin seurakuntaan nykyisin kuulut?
Mika Rantanen milloin ihminen opii erottamaan valheen Totuudesta?
Siis kun ihminen syntyy onko hän kykenevä siihen?
Kun lapsi varttuu ja hänelle opetaan myös uskonnollisia asioita niin kuinka lapsi erottaa oikean ja väärän?
Ihminen tajuaa luonnostaan jonkin verran lakia. Tietenkin hänelle on opetettava käskyjä. Ihan hyvä, että rippikoulussa pitää osata kymmenen käskyä. Evankeliumi on kuitenkin luonnolliselle ihmiselle salaisuus.
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. 1. Kor. 2:14
Mika Rantanen luonnolliselta ihmiseltä puuttuu Jumalan rakkaus eli ei ole millä rakastaa Jumalaa eikä lähimmäistä, evankeliumi on niin pelastus kuin parantamis sanoma, Jumala parantaa ihmisen ja antaa tälle rakkautensa Pyhän Hengen kautta jolloin ihminen tässä uudessa luonnossa kykenee rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä.
Kun ihmisellä on Jumalan rakkaus itsessään ei häntä enää tarvitse lain rangaistuksien kautta pitää ”aisoissa” vaan hänellä on sydämen halu elää Jumalan tahdossa.
”Luterilaisuudessa ei ole Jumalan rakkautta vaan se perustuu lihalliselle uskonnollisuudelle ja muuttaa muotoaan nykyisin ihmismielen mukaan.” Sinun käsityksesi luterilaisuudesta on kaukana totuudesta. On totta, että minkä tahansa kirkkokunnan piirissä on tehty virheitä ja tehdään vastakin. Raadollisia ihmisiähän me kaikki olemme, sinäkin. Jos kuvittelet muuta, olet harhassa.
Martti Pentti sanoppa nyt ystävällisesti mikä minun käsityksessäni luterilaisuudesta on ”kaukana totuudesta”?
Ohjaako luterilaisia ihmisiä rakkaus vaiko jokin muu, kuten vaikkapa ”perisynti”?
Luterilaiset ovat hyvän Jumalan johdatuksessa siinä missä muutkin kristityt. Liian moni tosin on välinpitämätön sen suhteen ja moni vastustaakin. Joukko on kirjava kuten mikä ihmisryhmä tahansa. Täydellistä pyhien seurakuntaa ei täällä ajassa ole.
Lähdenkin tästä viettämään Juhannusta ja näin toivotan mukavaa Juhannusta kaikille!
Kiitos samoin!
Mika
Kiitos blogistasi
Kiitos että tuot esille useita nasevia sitaatteja, joita monet hengellisesti rakentavia teoksia kirjoittaneet ovat tuottaneet
Kiitos Jumalalle.
Syntien anteeksiantamus on näet ollut kaikkina aikakausina sama, ”sillä Kristus on sama tänään ja eilen” (Hebr. 13:8). Siksi he pelastuivat ja saivat syntien anteeksiantamuksen luottaessaan tulevaan Kristukseen, me puolestamme luottaessamme ilmestyneeseen, kärsineeseen ja kirkastettuun Kristukseen.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 73, Concordia ry, 2022.
Synnit ovat teille anteeksi annetut hänen (Jeesuksen Kristuksen) nimensä tähden. 1. Joh. 2:12
Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” Joh. 7:16-17
Kristus kuoli oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Room. 5:6
Jos ei saa sitä, mitä rakastaa, on parasta rakastaa sitä, mitä on saanut. Thomas Corneille
Opi viihtymään omassa tuvassasi vilkuilematta naapurin palatsiin. Joka kerta elämän kieltäessä sinulta toivomuksesi täyttymisen saat lisäopetuksen, jos iloisen tasapainoisesti pystyt kantamaan pettymyksen. Joka kerta kun kiitollisena istut syömässä vaatimatonta arkiateriaasi, olet päässyt tyytyväisyyden kultaisessa taidossa askelen edemmäs. Arvioi oikein kaikkea sinulle annettua, olkoon se kuinka pientä ja vaatimatonta tahansa.
Sanat matkaoppaana 2, WSOY, 1976.