Nuoruuteni junavaunut olivat sinisiä. Niiden WC:n ovessa luki ”käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa”. Lähes poikkeuksetta tarraa oli raavittu niin että ovessa luki ”käymälää kyttää ain junan kissa”.
Olemmeko siirtyneet tai siirtymässä kyttäysyhteiskuntaan? Liberaali yhteiskunta on korostanut yksilön vapautta toteuttaa itseään. Siksi on nurinkurista, että tämän vapauden toteutuminen vaatii kyttäämistä. Mitä tarkoitan? Esimerkiksi sitä, että sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantulo näyttää kaventavan sanan- ja toiminnanvapautta. Uuden Suomen blogeista on jo pitemmän aikaa poistettu blogeja, jotka silittävät sukupuolineutraalia ideologiaa vastakarvaan. Asiaan kriittisesti suhtautuvien ammattikasvattajien ammattitaitoa kyseenalaistetaan, heistä kannellaan esimiehille ja heitä pidetään epäilyttävinä roolimalleina nuorille. Arkkipiispa on toivonut, että vastoin kirkon opetusta tässä asiassa toimivista papeista ei tehtäisi kanteluita tuomiokapituliin (toisin kuin alttariyhteistyöstä naispuolisten pappien kanssa kieltäytyvistä).
Missä junan vessassa kyttää kohta se kissa, joka valvoo, että avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona pitävät kynsitään verille? Osuvasti kirjoittaa kirjailija Timo Hännikäinen artikkelissaan: ”Kun seksuaalisuuteen liittyvät sosiaaliset ja institutionaaliset pidäkkeet poistetaan, tuloksena ei ole tasa-arvoinen ja ahdistuksesta vapaa yhteiskunta, vaan kaikkia aikoja karkeampi ja armottomampi seksuaalinen nokkimisjärjestys. Siinä eroottisesta puoleensavetävyydestä tulee kovinta sosiaalista valuuttaa ja useimmille se tuottaa enemmän tyhjyyttä kuin hekumaa. Tällaista järjestelmää voisi kutsua erotokratiaksi eli haluttavien vallaksi. ” (Hännikäinen, Timo: Seksuaalisen vallankumouksen jälkeen) Samoin kirjoittaa itsensä entiseksi homorummuttajaksi esittelevä Marko Hamilo: ” Todellinen ongelma on kaliiperiltaan avioliittolakia paljon suurempi. Ihmisoikeuksien merkitys on hämärtymässä, kun mitä tahansa agendaa on mahdollista ajaa esittämällä se vastoin vakiintunutta oikeudellista argumentaatiota muka ihmisoikeuskysymyksenä. — Kun todelliset ihmisoikeudet julkisessa keskustelussa hämärtyvät, ne ovat vaarassa. Näitä ovat muun muassa sana- ja mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus.”
Todellisista ihmisoikeuksista puheenollen. Hallituksen ministerityöryhmä on pistänyt koko luovuutensa peliin keksiessään kyttääjien verkostoa turvapaikanhakijoiden karkottamiseksi Suomesta. Käytännössä kaikkien hyvinvointipalveluja tuottavien tulisi ilmoittaa poliisille ns. paperittomien hakeutuessa heidän asiakkaikseen. Siis terveyspalvelujen, koulun, kirkon, kansalaisjärjestöjen- ja yksittäisten kansalaisten. Kissa kyttää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakasta koskevat asiakirjat ovat pääsääntöisesti salassa pidettäviä. Nyt olisikin yhtäkkiä ryhmä, jonka lääkärissä käyminen olisikin poliisille tiedotettava asia. Trumpin suunnittelema muuri Meksikon rajalle on vain jäävuoren huippu. Samasta maaperästä tuo perussuomalaisenemmistöisen ministeriryhmän tahtotilakin kumpuaa. Enkä nyt tarkoita sitä, että vaikkapa terroristeja pitäisi alkaa hyyssämään. En, mutta jo ennestäänkin kovien asenteiden koventumisesta olen huolissani.
Käymälää kyttää ain junan kissa. Kyttääjiä ovat niin liberaalit kuin konservatiivitkin – tosin eri asioissa. Olemmeko menettäneet ison siivun sivistyksestämme ja ihmisyydestämme?
Kaimamies: ”että avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona pitävät kynsitään verille?”
Ei sunkka tommost sentä kukka tee. Mää ainaki ole siä miät, et kyl miähet ja naiset viäl keskenäs saa naimissi men ja ol nii kaua ku kualema heitit erotta.