Hymy karehti suupielissäni, kun luin pari päivää sitten erään tänne aktiivisesti kirjoittavan pappishenkilön ohjeistuksen näille sivustoille kirjoittaville ihmisille siitä, keiden kirjoittamia blogeja ei pitäisi kommentoida (ilmeisesti erimielisyyden pelossa). Kaikkien blogien kommentointi ei kuulemma ole viisasta, eikä kristillistä. Mikähän tällä foorumilla keskustelemisesta tekee epäkristillistä???
Itselläni on ikuinen porttikielto tuon pappishenkilön kirjoituksia kommentoimaan. Sen sijaan minun kirjoitusteni kohdalla sana on vapaa. Kirottuja olkoot ”trollit”- keitä sitten lienevätkin.
Julkisella foorumilla jokaisella ihmisellä on SLEY:n pappien tahdonilmauksista huolimatta oikeus itse päättää mihin keskusteluun osallistuu, mitä kommentoi ja mitä mieltä mistä ja milloinkin on. Jokainen täällä kirjoittaa omalla nimellään (ainakin pitäisi) ja vastaa omista mielipiteistään.
Olkoon siis ylin tuomiovalta kirjoitusten suhteen sivuston ylläpitäjällä.
Oli miten oli, ko. pahaa trollifobiaa potevan pappishenkilön ohjeistus sai minut kaikesta huolimatta pohdiskelemaan muutamia oleellisia kysymyksiä siitä, mikä on hyvää- ja mikä taas huonoa käytöstä kun puhutaan julkisille mielipidepalstoille kirjoittavien teksteistä.
Onko huonoa käytöstä:
-ajatella omilla aivoillaan?
-olla kirkosta eronnut ateisti tai uskonnoton?
-olla rationaalinen realisti?
-kritisoida väärinkäytöksiä?
-väittää vastaan papeille?
-olla tunnustamatta pappien auktoriteettia?
-väittää kirkon auktoriteetin rapistuvan kiihtyvää vauhtia?
-pitää Raamatun kertomuksia ihmisten kirjoittamina tarinoina?
-uskoa evolutioon?
-luottaa tieteelliseen tutkimukseen ja tieteen saavutuksiin yli minkään sorttisten ”pyhien” kirjoitusten?
-uskoa, että Tellus on vanhempi kuin 6000 vuotta?
-olla perustellusti eri mieltä asioista kuin asioista?
-olla ”pikkutarkka” ja kaivella epäjohdonmukaisuuksia?
-kysellä kiusallisia kysymyksiä?
-penätä uskottavia perusteita uskonnollisille väittämille?
-epäillä perusteettomia tai huonosti perusteltuja väitteitä?
-Ilmaista mielipiteensä suoraan kiemurtelematta kukkaiskielen koukeroissa?
-olla sarkastinnen?
-olla kärkevä?
-olla liberaali?
-olla uskomatta henkiolentoihin?
-uskoa ihmisten, kuten kaiken elollisen kuolemaan, kun aika koittaa?
-puolustaa kaikkien ihmisten oikeuksia tasa- ja ihmisarvoiseen elämään?
-puolustaa tasa-arvoista avioliittoa?
-puolustaa homoseksuaalien kirkollista vihkimistä niille pareille, jotka sitä haluavat?
-puolustaa naisten tasa-arvoa työelämässä (myös kirkon palveluksessa)?
-puolustaa uskon-, ajatuksen- ja mielipiteenvapautta
-osallistua uskonnottomana uskonnollisiin keskusteluihin julkisella foorumilla?
-omata kyky erottaa usko ja luulo tosiasioista?
-olla paksunahkainen luupää, johon ei kritiikki eikä usko tartu?
Onko hyvää käytöstä:
-jakaa julkisesti vähintäänkin kyseenalaisia väittämiä totuutena?
-jakaa vanhentunutta, tulkinnanvaraista ja ristiriitaista tietoa totuutena?
-uhata toisin ajattelevia ja eri mieltä olevia helvetillä/kadotuksella?
-leimata synnynnäisten ominaisuuksiensa mukaan eläviä ihmisiä syntisiksi?
-leimata eri mieltä olevat vääräuskoisiksi?
-leimata ateistit ja uskonnottomat trolleiksi?
-olla sietämättä kritiikkiä?
-olla hyväksymättä naisten pappeutta?
-korottaa itsensä kaiken tietäväksi muiden ihmisten yläpuolelle?
-pitää toisin uskovia, omista raamatuntulkinnoista poikkeavia harhaoppisina?
-pitää omia käsityksiään kaikista asioista ainoina oikeina?
-julistaa ”pelastusta” – mitä sitten tarkoittaneekin – kyseenalaisin perustein?
-lupailla ”taivasosia” yhtä ainoaa uskoa tunnustaville?
-kopioida Raamatun tekstejä väitteidensä tueksi oman tulkintansa mukaan?
-kuvitella omaavansa ainoan oikean raamatuntulkinnan?
-Raamatulla ”päähän lyöminen”?
-oman uskonsa tyrkyttäminen?
-kuvitella omaavansa papillista auktoriteettia toisia ihmisiä kohtaan?
-kuvitella omaavansa valtuudet opettaa, ohjata ja ohjeistaa muita ihmisiä
oikeanlaiseen käyttäytymiseen ja elämiseen?
-vastaväitteiden tai omasta kannasta poikkeavien mielipiteiden evääminen?
-rajoittaa mielipiteen vapautta poistamalla tiettyjen kirjoittajien mielipiteet
ainoastaan siksi, että ei niihin pysty kunnollisia vasta-argumentteja löytämään?
-rakastaa oikeassa olemista?
-tuomita vastakkaisen, omasta poikkeavan mielipiteen edustajat ”trolleiksi”
Mitä tänne kirjoitettujen blogien kommentointiin yleensä ottaen tulee, ja jos suosiota mitataan lukukerroilla tai keskusteluun osallistuvien määrällä, rohkenen väittää, että tämän blogin kirjoittajan
blogeja on luettu ja kommentoitu mielestäni varsin runsaasti.
Foorumi on vapaa. Pohtikaa ja antakaa palaa.
Mielestäni listaamillasi asioilla ei ole mitään tekemistä käytöksen kanssa. Ne ovat maailmankatsomuksellisia kysymyksiä.
Se, miten maailmankatsomustasi tuot esiin ja puolustat, onkin sitten käytökseen liittyvä asia.
Kaimamies: ”Mielestäni listaamillasi asioilla ei ole mitään tekemistä käytöksen kanssa.”
Mielipiteesi on noteerattu. Joka tapauksessa minun käytöstäni on arvosteltu suorasanaisuuden, kärkevyyden, uskonnottomuuden, sarkasmin ja toisten vakaumuksen kunnioittamatta jättämisen johdosta. Olen valmis kunnioittamaan ja aina kunnioittanut toisten ihmisten vakaumusta ihan samassa määrin kuin omaani on kunnioitettu. Miksi minun pitäisi kunnioittaa uskonnollista vakaumusta, jos omaa, uskonnotonta vakaumustani ei kunnioiteta ja mielipiteeni luokitellaan täysin aiheetta trollaukseksi.
Onko arvosteltu, ettet ole uskossa?
Reijo: ”Onko arvosteltu, ettet ole uskossa?”
Kaltaisiani uskonnottomia on uhkailtu helvetillä ja kadotuksella, kyselty mitä asiaa ateistilla on kristillisille sivustoille, ja syytetty aiheetta oman ateistisen agendan levittämispyrkimyksistä. Onko sellainen käytös mielestäsi hyvää käytöstä?
Kimmo W. ,
Sittenhän se mielestäni tarkoittaa, että on arvosteltu, ettet ole uskossa.
Siitä seuraa uhka, että helvetti on edessä ja että se on jo nyt selvää kohdallasi. Tämä on Raamatun sanoma, keskeinen. Eli ei sinua kukaan tuomitse eikä uhkaile, vaan se Sana, johon tälläkin foorumilla monet uskoo, kertoo näin. Siksi on uskovia, jota kristitty-nimitys tarkoitti, eli Jeesuksen seuraajia, joka päivä.
Rejo: ”Siksi on uskovia, jota kristitty-nimitys tarkoitti, eli Jeesuksen seuraajia, joka päivä.”
En kuulu siihen sakkiin.
Reijo: ”Siitä seuraa uhka, että helvetti on edessä ja että se on jo nyt selvää kohdallasi. ”
Ok. sitten mennään sinne. Siellä ne kaveritkin sitten ovat tai sinne joka tapauksessa tulevat. Taivaassa ei taida tuttuja ollakaan.
Kimmo,
Luulen, että täällä kuten muuallakin somessa pätee kaikille tasapuolisesti se, että mielipiteensä saa sanoa, mutta pitää miettiä, miten sen sanoo. Tästä samasta asiastahan väännetään myös politiikassa, kun puhutaan sananvapaudesta. Toiset toki loukkaantuvat helpommin kuin toiset, mutta meidän pitäisi itse kunkin kunnioittaa toisiamme.
Ihmisillä nyt vain on mitä kummallisimpia mielipiteitä asiasta kuin asiasta, emmekä aina ymmärrä niitä.
Kari: ”Toiset toki loukkaantuvat helpommin kuin toiset, mutta meidän pitäisi itse kunkin kunnioittaa toisiamme. Ihmisillä nyt vain on mitä kummallisimpia mielipiteitä asiasta kuin asiasta, emmekä aina ymmärrä niitä.”
Olen samaa mieltä. Kuitenkin mielestäni on tärkeämpää ajatella mitä sanoo, ei niinkään välttämättä, joka käänteessä, miten sanoo, eikä peittää sanottavaansa kukkaiskielen kiemuroihin.
Selkeä suorasanaisuus ei mielestäni ole pahe, enempää kuin huonoa käytöstäkään. Pitäisi kommentoida mielipiteitä, ei mielipiteen esittäjän persoonaa. Siviilielämässäni ja aikaisemmin työelämässä olen saanut monta kertaa useammin kiitosta kuin kritiikkiä suorasanaisuudestani.
Mitä poliittiseen sanankäyttöön tulee, niin kannattaa seurata eduskunnan täysistuntoja ja esim. brittiparlamentissa yleisesti käytettyä varsin värikästä kieltä.
Ei toki mitään kukkaiskieltä tarvita, mutta silti näen toisen ihmisen loukkaamisen pahempana asiana kuin suorasanaisuuden. Jos näistä kahdesta pitää valita, niin mieluummin jätän loukkaamatta ja mietin mitä ja miten sanon. Tämä on nähdäkseni juuri se asia, mikä niin täällä luin muuallakin nykyään närästää.
Joskus vanhoina aikoina on saanut ”arvokkailtakin” tahoilta ilmeisesti saanut kirjoittaa ja sanoa mitä ja miten tahansa ja siitä on varmaan syttynyt sotiakin ja muita suuria erimielisyyksiä, mutta nykyään halutaan siistiä tällaista sananvapautta, mikä on mielestäni todella hyvä asia.
Tuosta poliittisesta puolesta vielä, niin ei noista kiihkeistä parlamenttipuheista ainakaan kannata mallia ottaa. Ovatko ne ikinä johtaneet mihinkään hyvään? Niitäkin koetetaan nykyään siistiä.
Kunnioitan näkemyksiäsii Kari, vaikka mielipiteemme jossain määrin poikkeavatkin toisistaan. Yritän vastaisuudessa loiventaa jyrkkäsanaisuuttani, vaikka koiran – varsinkin vanhan – onkin vaikea päästä karvoistaan.
Ongelmana lienee, että joillekin on heidän vakaumuksensa niin olennainen osa heidän henkilöään, että kokevat eri mieltä olemisen hyökkäyksenä heitä itseään eikä ainoastaan heidän käsityksiään kohtaan.
Martti, olen aina kunnioittanut viisaita kommenttejasi. Niin nytkin. Vaikka emme uskonasioista samalla tavalla ajattelekaan. Kiitos, että osallistuit keskusteluun.
Sivuston ylläpidon antama ohje kuuluu siten, että blogistit saavat siivota asiattomia kommentteja, mutta blogisteilla ei ole oikeutta valita keskustelukumppaneitaan. Kommenttien mielivaltainen tai henkilöön perustuva sensurointi ei ole luvallista.
Omista näkemyksistä eroavat mielipiteet eivät ole trollaamista.
Siinä vaiheessa kun joku kehittelee omalle blogilleen mustan listan ei-toivotuista henkilöistä, suosittelisin nauttimaan elämästä tämän hiekkalaatikon ulkopuolella.
Lisäksi muistuttaisin että ylläpito aikanaan kommentoi, että suuri enemmistö heidän poistamista kommenteista edustaa äärikonservatiivisia näkemyksiä, joissa tiettyjä vähemmistöryhmiä kohdellaan hyvin asiattomin sanakääntein.
Hyvä kommentti Mikko. Tuskinpa tuota selkeämmin voisi sanoa. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.
”Lisäksi muistuttaisin että ylläpito aikanaan kommentoi, että suuri enemmistö heidän poistamista kommenteista edustaa äärikonservatiivisia näkemyksiä, joissa tiettyjä vähemmistöryhmiä kohdellaan hyvin asiattomin sanakääntein.”
Tämä taisi olla sitä aikaa kun Jusulla oli homouutiset tai jotain sensuuntaista. Tietty porukka taisteli keskenään ja ulkopuolisoa oli välillä hämmentämässä soppaa. Onneksi en osallistunut noihin vääntöihin.
Uskonnot ja uskovaisuus eivät sinänsä minua kammota. Lähinnä kiinnostavat. Mikä saa ihmiset uskomaan jumaliin? Aikoinaan – rippikoulun jälkeen – minäkin yritin tulla uskoon ihan tosissani, mutta aikomukseksi jäi. Usko ei yksinkertaisesti minuun tarttunut. Pidin ja pidän vieläkin uskonasioita liian abstrakteina ja absurdeina minulle. Siihen se jäi vajaan parikymppisen miehen usko. Näilläkin sivuilla on monia kristittyjä uskovaisia – tosin liberaalimmasta päästä – joiden kanssa tulen mainiosti toimeen ja joiden kommentteja arvostan.
Minua ärsyttää ainoastaan tyhmyys, tekopyhyys ja mielestäni perusteeton jauhaminen Raamatun ehdottomata totuudesta, joka sinänsä on jo pari tuhatta vuotta vanhaa, ihmisten kirjoittamaa aikansa historiaa, jolla ei tämän päivän käsitysten ja elämän kanssa ole mielestäni mitään tekemistä. Minua ärsyttävät myös Raamatun, lukijasta täysin riippuvainen, omia tarkoitusperiä tukeva tulkinta sekä Raamatun varjolla tehtävä ihmisten tasavertaisuuden ja ihmisarvojen polkeminen.
Raamatun ”totuuksista” ovat erimielisiä jopa alaan vihkiytyneet tiedemiehet, eksegeetit, teologit ja lukuisat eri suuntaukset, yhteisöt, lahkot ja kirkkokunnat. Kukaan tänä päivänä elävä ihminen ei tiedä pitääkö Raamatun lupaus kuoleman jälkeisistä asioista: helvetistä, iankaikkisesta taivaallisesta ilosta ja autuudesta paikkansa. Kysymyshän on pelkästä uskosta – ei tiedosta. Haluaisin myös tietää millä perusteella muiden uskontojen pyhät kirjat ovat epätosia?
Naitä asioita pyrin selvittämään itselleni ehkä lapsellisilla kysymyksilläni ja joskus turhautuneena mielestäni perusteettomiin vastauksiin, ehkä turhankin suorasukaisilla kommenteilla.
Jatkan vielä:
Olen kanssasi monesta äsken kirjoittamastasi asiasta melko samaa mieltä ja nuo ovat juuri sellaisia asioita, jotka mietityttävät monia uskoviakin. Erimielisyyttä on ja paljon. Epäselviä ja todistamattomia asioita on paljon. Raamattu on vanha. Sen kieli ja tavat ovat vanhoja. Me emme tiedä, mutta se ei estä uskomista. Jeesus Nasaretilainen on mies, jota lienee tutkittu viimeisen 2000 vuoden ajan enemmän kuin ketään muuta. Ollako vai eikö olla, kas siinäpä pulma. Hän ei ollut ”satuhahmo” vaan ihan konkreettista lihaa ja verta. Hän ei mitä ilmeisemmin ollut mielenvikainen eikä mikään haihattelija. Hän ei ollut yksi niistä ”wannabe-messiaista” joita siihen aikaan pyöri samoilla seuduilla, jotka halusivat sotia roomalaisia vastaan. Hän oli erilainen. Hän oli jotain, mikä aiheutti sen, että Hänestä edelleenkin puhutaan ja Häneen uskotaan. Hän ja Hänen sanansa ja tekonsa olivat jotain sellaista, mihin ei oikein kukaan silloinkaan kyennyt uskomaan, koska se oli jotain niin… erilaista.
Kaiken lisäksi Hän heräsi kuolleista, joka oli aivan käsittämätöntä. Niin ei vaan ihmiselle tapahdu. Eikö Hän ollutkaan tavallinen ihminen?
Häneen kristinusko kulminoituu. Hän on peruskivi ja peruskallio.
Ihmisten oli vain sisäinen pakko lähteä kertomaan Hänestä jopa silloisten pakanoiden asuttamille seuduille kauas kotoaan. Kyse oli jostain niin suuresta. Ei mistään sadusta.
No kyllähän se ”vanhakin koira”…
Tämä oli ihan erilainen Kimmo kuin monesti aiemmin.
Sanoit, että joskus yritit tulla uskoon. Luulen, että se ei oikein yrittämällä onnistukaan. On vain uskottava. Mihin? Siihen, että Jeesus on Jumala. Sen jälkeen asioita saattaa lähteä aukeamaan kummasti. Sitä paitsi tuo ”uskoon tuleminen”, jota monet herätysliikeaktiivit paljon käyttävät, kuulostaa turhan vaativalta ja oudolta. Ei ihmisen tarvitse olla konservatiivinen, kaikkia mahdollisia omituisiakin opinkappaleita noudattava uskoakseen Jeesukseen. Olen viimeisen 40 vuoden aikana nähnyt elämää, jossa Jumala ei merkitse mitään sekä myös elämää herätysliikkeissä ja jotain siltä väliltäkin. Löysin nämä asiat 18-vuotiaana ja siitä lähtien tavallisen työ- ja kotielämän ohessa ihmetellyt niitä monelta kantilta. Välillä epäillyt kaikkea, välillä taas uskonut syvästikin.
Menivät näemmä väärään järjestykseen yllä olevat kommentit, sorry.
Kari: ”On vain uskottava.”
Kukaan ihminen ei voi pakottaa itseään uskomaan mihinkään. Sama kuin unettomuudesta kärsivä yrittäiisi pakottaa itsensä nukkumaan tai yrittäisit pakottaa itsesi rakastumaan vaikkapa johonin naiseen. Ei se pakottamalla mihinkään muuhun johda kuin itsepetokseen.
Oin rippikoulun jälkeen varsin herkkä ja tunteellinen nuori miehenalku ja ihan oikeasti yritin uskoa Raamatun sanomaan. Rippipappi kehotti käyttämään ”etsikkoajan” Jeesuksen etsimiseen koska kolkuttavalle kuulemma avataan ja etsivä löytää. Asia oli minulle vain yksinkertaisesti liian absurdi, ei avattu, enkä Jeesusta löytänyt. Se siitä uskosta. Rippikouluaikaan tosin löysin kuitenkin jotain tärkeää elämääni – kauniin 15- vuotiaan, pienen, tumman tytön, joka on ollut rakas vaimoni kohta jo 53 vuotta.
Kimmo,
En tarkoittanut pakottamista, vaan sitä että tavallaan hyväksyy Jeesuksen eikä yritä taistella Häntä vastaan tieteen tai puuttuvan todistusaineiston tai jonkun muun syyn takia.
Meillä on usein taipumus taistella asioita ja ihmisiä vastaan, koska luulemme olevamme oikeassa.
Herkkyys on muuten minullekin tuttua.
Kari, monet uskon fundamentit ja kirkko ovat kriisissä, juuri nyt. Nuoriso ei usko niihin ja jopa piispamme kyseenalaistavat ”perustotuuksia”, joihin kirkko on aiemmin nojannut. Raamattu, tunnustuskirjat, Luther, taivas, helvetti, kaste, ehtoollinen, Jeesuksen jumaluus ja yliteologiset tekstipohdinnat ovat out ja tilalle on nousemassa merkityksellinen elämä, myötäeläminen, toivo, poliittinen uskonnollisuus ja vastuu tässä ajassa. Pyhyys ja jumaluus henkilön oman kokemuksen kautta. Kun sanot, että on vain uskottava, että Jeesus on jumala, niin siinäpä se. Kuka niin enää kohta uskoo?
Aika vähän voi itselle tuttua termistöä käyttää, jos Kimmon luettelon lukee tarkasti.
Siinähän tuomitaan huonoksi käytökseksi, juuri ne uskon perusrakenteet, joiden varassa koko kristillinen opetus on. Tietysti listassa on monia aiheellisiakin syytöksiä.
Tulin aikanaan tänne, kun kuvittelin, että täällä voi toisten kanssa keskustella joistakin kristillisistä aiheista. Keskusteluja on kuitenkin jatkuvasti vedetty väärille raiteille. Jolloin ne on menettäneet merkityksensä. Semmoinen on hyvin turhauttavaa. Nyt kun Manu nosti tuon ongelman pintaan, niin minusta se oli tosi hyvä juttu. Moni kokee, että täällä ei kannata olla, kun keskustelut torpedoidaan.
Olisi kyllä hyvä jos joku keksisi tähänkin ongelmaan toimivan ratkaisun.
Tuomitaanko? Vakavasti otettavia kysymyksiä hän esittää vaikka ei tuomitse. Hänen omat kantansa niihin ovat toki arvattavissa. Sen verran malttia pitäisi olla, ettei kyseenalaistamista pidä ’tuomitsemisena’ tai ’torpedoimisena’. Kommenttien poistaminen ja keskustelijoiden torjuminen on pikemminkin sellaista.
Pekka: ” Siinähän tuomitaan huonoksi käytökseksi”
Eikä tuomita, vaan esitetään kysymys: Onko hyvä käytös….. Jokainen voi pohtia asiaa ihan vapaasti omasta näkökulmastaan.
Pekka: ”Tietysti listassa on monia aiheellisiakin syytöksiä.”
Listassa ei ole ainuttakaan syytöstä. Ei aiheellisia enempää kuin aiheettomiakaan.
Olisi toivottavaa, että tekstini luettaisiin tarkasti, siis se, mitä niihin on kirjoitettu, jotta kommentit olisivat myös ajatuksella kirjoitettuja. Tai sitten pitäisi ilmeisesti harjoitella luetun ymmärtämistä.
”Eikä tuomita, vaan esitetään kysymys: Onko hyvä käytös….. Jokainen voi pohtia asiaa ihan vapaasti omasta näkökulmastaan.”
-No mitä sinä ajattelet? Onko usko, tai uskon puute, tai vaikka naispappeuden vastustaminen ”huonoa käytöstä”? Maailmassa on vaikka minkälaisia vakaumuksia ja uskontoja, jotka sisältävät vaikka minkälaisten asioiden vastustamista, mutta ei mikään vakaumus tai ajattelutapa ole sinänsä hyvää tai huonoa käytöstä.
Minusta suurin osa tuon otsakkeen alle listatuista asioista ei liity minkäänlaiseen käytökseen yhtään mitenkään. Eli oliko tämä kompakysymys?
”Sen verran malttia pitäisi olla, ettei kyseenalaistamista pidä ’tuomitsemisena’ tai ’torpedoimisena’. ”
-Aika lailla liioittelua on minusta myös väittää, että ”uhataan” tai ”uhkaillaan” helvetillä ja kadotuksella.
”-Ilmaista mielipiteensä suoraan kiemurtelematta kukkaiskielen koukeroissa?”
-Kun taas esim. tämä. Tällainen voi olla huonoa käytöstä, mutta ei välttämättä. Ihmiset, jotka pitävät itsellään oikeuden sanoa asiat ”suoraan”, voivat loukata toisia ja syyllistyä huonoon käytökseen. Se olisi minusta hyvä myöntää. Sitä sattuu itse kullekin…
”-omata kyky erottaa usko ja luulo tosiasioista?”
-Tämä taas vähän hymyilyttää, koska jäljempänä annetaan ymmärtää, että varmuus omasta oikeassaolemisesta on ”huonoa käytöstä”.
Myöskään minkäänlainen ”kuvitteleminen”, sana jota käytetään usein, ei ole huonoa käytöstä, sellaisenaan.
Turha varmaan joka kohtaa ruotia. Mutta myös koska monet kohdat ovat hyvin tulkinnanvaraisia, pidän listoja hieman ongelmallisina, monellakin tavalla. Kuin myös, kuka määrittää mikä on ”kyseenalaista”? Ja onko Raamatun siteeraaminen ”Raamatulla päähän lyömistä”?
Eli tässä muutamia pohdintoja. Toivoisin kyllä että blogisti kertoisi selkeästi oman näkemyksensä asioihin. En ihan ymmärrä tällaisen kysymyslistan pointtia…
Joskus on hyvä esittää olennaisia kysymyksiä, joita itsekin pohtii. Keskustelu ja sen avulla tapahtuva ajatusten tuuletus etenee parhaiten usein kysymysten eikä vastausten kautta. Niin vältetään sekin, että ollaan jotakin mieltä vain sen vuoksi, että halutaan kannattaa tai vastustaa tiettyjä henkilöitä.
Kiitos pohdinnoistasi Sari.
Olen samaa mieltä Martti.
”Kiitos pohdinnoistasi Sari. Mielipide on vapaa, vapaassa maassa.”
-Kiitos tästä. Olisin varmaan ansainnut sellaisen ”kukkaiskielen kiemuroihin takertumattoman suoran vastauksen” 🙂
Minua vain harmitti se, kun näytti että kysymysten kautta sanotaan jotain (ja viitataan tiettyihin toisiin blogisteihin) mutta sitten ne jäävätkin vain ”avoimiksi kysymyksiksi”, joita jokainen voi pohtia.
Eli kai mielipide, vakaumus, näkemys tai kanta johonkin asiaan, ole itsessään ”huonoa käytöstä”? Siis oletko pohdinnoissasi päässyt johonkin lopputulokseen siinä, mitä huono käytös oikeastaan on?
”-uhata toisin ajattelevia ja eri mieltä olevia helvetillä/kadotuksella?”
-Eli tämä on turhan negatiivisesti ja liioitellusti ilmaistu. Monissa uskonnoissa on olemassa jonkinlainen ”kadotus”. Ei siihen uskominen ole huonoa käytöstä. Se voi olla, jos jatkuvasti ja henkilökohtaisesti jotakuta tällä vainoaa. Sen sijaan sen ilmaiseminen, keskusteluissa tai kysyttäessä, ei ole ”uhkailua”.
”-julistaa ”pelastusta” – mitä sitten tarkoittaneekin – kyseenalaisin perustein?
-lupailla ”taivasosia” yhtä ainoaa uskoa tunnustaville?”
-pitää toisin uskovia, omista raamatuntulkinnoista poikkeavia harhaoppisina?”
-Samoin nämä. Kuuluvat uskontoon ja sen harjoittamiseen. Ja tämäkin on vain uskon asia. Ja myös aika tulkinnanvarainen asia.
No mutta. Ei tarvitse tästä varmaan jatkaa.
Sari: ”No mutta. Ei tarvitse tästä varmaan jatkaa.”
Ei tarvitse, mielipiteesi tuli jo täysin selväksi ja uskon, että minunkin mielipiteeni selviää blogistani.
Kyllä jokainen joutuu painimaan näiden asioiden kanssa, jotkut löytävät uskon ja jotkut eivät, on kumminkin tärkeää saada kysymyksiin vastauksia. Plogissa on niin paljon lueteltuna asioita, että siinä on täytynyt paljon miettiä ja etsiä sitä, mistä löytyisi elämän oikeat arvot. Se on kumminkin tärkeää, että etsii ja hakee vastauksia niihin kysymyksiin, jotka askarruttavat. Toivon hartaasti, että löydät etsimäsi.
Tällaisissa asioissa täytyy olla vilpitön, kun näistä keskustellaan. Lähimmäisen kunnioitusta ei saa unohtaa, vaikka toinen olisi täysin eri mieltä.
Olen samaa mieltä siitä, että eri mieltä saa olla.
Ei erimielisyyttä tietenkään kielletä. Kukin saa olla mitä mieltä tahansa. Se tässä on vain ongelmana, että tuonkaltaiset keskustelut joita käydään tuossa Tiituskirjeen pohjalta ovat harvinaisia. Keskustelijat ovat saaneet pysyä asiassa kiinni. Vaatii tiettyä perehtyneisyyttä, että siihen kykenee asiallisesti menemään mukaan. Asiantuntijoiden tekstejä on kiva lukea. Eivät hekään näytä olevan kovin ole yksimielisiä.
Pekka: ” Moni kokee, että täällä ei kannata olla, kun keskustelut torpedoidaan. Olisi kyllä hyvä jos joku keksisi tähänkin ongelmaan toimivan ratkaisun.”
Niinpä. Pastori, johon blogini alussa viittasin on varsin ansioitunut torpedoimaan keskusteluja poistamalla kaikki omistaan poikkeavat kommentit ja kieltämällä mustalla listallaan olevien keskustelijoiden kommentit kokonaan muka trollauksena. Lisäksi suurin osa hänen blogeistaan on totaalisessa kommentointikiellossa. Ne, jotka saavat armon joihinkin keskusteluihin määräaikoina osallistua, ovat poikkeuksetta samanmielisiä konservatiiveja ja hännystelijöitä.
Sitä kutsuisin keskustelujen torpedoinniksi.
Pekan esittämään ongelmaan löytyy varsin yksinkertainen ratkaisu: Vapaa sana, antaa kaikkien kukkien kukkia vapaassa maassa.
Omituisia käsityksiä trollaamisesta. Blogistiaikanani en ole nähnyt yhtään trollia palstalla. Ja minä satun olemaan tietotekniikka-alalla. Huomaan sen sijaan, että erilaiset mielipiteet käyvät konservatiivien hermoille. Te, jotka haluatte laulaa samaa virttä, mistähän te keskustelisitte? Manu, pappina edellyttäisin sinulta muidenkin äänien kuuntelemista. Kirjoitan mielipiteeni tietysti tänne, koska arvelen tulevani poistetuksi Manun blogista. Minähän olen harhaoppinen ja bloginsa mukaan jo se on hyvä syy poistaa kommentti palstalta!? Nyt toimit sensuurin edistäjänä itäisen naapurimme tyyliin, vaikka Virkasi edellyttäisi sinulta aikuista käytöstä. Jos täällä joku on trolli tai verkkohäirikkö, niin arvaatko kuka?
Heikki: ”Jos täällä joku on trolli tai verkkohäirikkö, niin arvaatko kuka?”
Eipä ole kovin vaikea arvata.
Kyseinen herra näyttää nykyään pitävän tätä sivustoa SLEY:n äänenkannattajana ja omana julistusalustanaan.
Erittäin hyvä blogi Kimmolta. Jos en olisi ’pienenä pudonnut pataan’ kuten Obelix Asterix- sarjakuvassa ja jos oma käsitykseni kristinuskosta olisi pitänyt muodostaa tämän palstan ’raamattu-uskollisten’ kirjoituksien perusteella, en ikinä olisi kirkkoon päin pieraissutkaan.
Kiitos Seija.
Rouva Rantanen. ” jos oma käsitykseni kristinuskosta olisi pitänyt muodostaa tämän palstan ’raamattu-uskollisten’ kirjoituksien perusteella, en ikinä olisi kirkkoon päin pieraissutkaan”.
Minusta sinä ja herra Wallentin olette samassa hengessä. Vaikka et enne olisi kirkkoon päin pierassutkaan, nythän toki teet sitä säännöllisesti uskovia näykkimällä. Siihenhän Wallentinkin on erikoistunut.
Antti Hämäläinen, nyt taisit itsekin liittyä samaan ’torvisoittokuntaan’. Piikittely on yhtä tuhmaa puolin ja toisin. Pyydän anteeksi omia tölväisyjäni.
Hämäläinen: ”Minusta sinä ja herra Wallentin olette samassa hengessä. Vaikka et enne olisi kirkkoon päin pierassutkaan, nythän toki teet sitä säännöllisesti uskovia näykkimällä. Siihenhän Wallentinkin on erikoistunut.”
Kiitos osallistumisestasi Antti. Olinkin jo menettää toivoni päiväni pelastavia viisauksiasi odotellessani. Eikö niitä tulekaan? Huojennukseni oli kuitenkin suuri, kun viimein näin kommenttisi. Kiitos myös siitä, että uskalsit uhmata täällä aikaisemmin erään linja-autonkuljettajan ohjeistuksia siitä millaisiin blogeihin on syytä olla kommentoimatta.
Joudun kuitenkin ikäväkseni toteamaan, että kommenttisi on minulle lievä pettymys. Se kertoo enemmän sinusta itsestäsi, kuin valaisee käsiteltävää asiaa. Syy pettymykseeni on kuitenkin minun. Ei olisi pitänyt odottaa liikoja.
Älä kuitenkaan masennu. Yritä toki uudelleen oikein ajatuksen kanssa ja kirjoita lisää. Yrittänyttä ei laiteta.
”Ei ole sellaista keinoa, johon ihmiset eivät turvautuisi välttääkseen ajattelemisen vaivan.”
— Thomas Alva Edison (1847-1931)
Antti: Vahvasti kirkollisessa kodissa kasvaneena ja armollisen uskon äidinmaidossa imeneenä kristillisyys on aina ollut osa minua. Ja Suomen ev.lut. kirkkohan on kaiken aikaa kehittynyt tismalleen siihen suuntaan, mihin sen toivonkin kehittyvän. Eli kirkko ei juuri ilmavaivoja aiheuta, mutta Jumalan paikalle asettuvat ’raamattu-uskovaiset’ kyllä.