Mieleeni tuli Merilain opettaja Merisotakoulun ajoilta 60-luvun puoliväliltä. Hän käytti melko paljon sanaa: Niinku! Joku palvelustoveri käytti sanaa: Muka! Sehän sitten olikin huvittavaa, kun se joskus vesitti varsinaisen asian. Jotain täytesanoja ilmeisesti meillä kaikilla on. Useasti ne voivat olla kirosanoja tai muuta puuta heinää.
Hengelliseen kenttään on tullut myös sellaisia leimasanoja, joilla voidaan polveilevaa asiaa ojentaa, kukin oman mielensä mukaan. Katsotaan muutamaa lyhyesti:
Lakihenkisyys = Vaatimuksien ja pakottamisen harjoittamista toista ihmistä kohtaan. Usein myös sana, joka koskee kuulijan omaantuntoon, joka ei ole valmis tekemään asiassa parannusta
Hurmahenkisyys = Raamatun sanasta irrallista iloitsemista ilman synnintuntoa ja parannuksen tekoa, jossa ihmiset saatetaan tavalla ja toisella tilaan, joka ei ole normaalia. Kiemurtelut ja kouristelut ja oudot äänet! Joskus nimitetään myös aitoa Pyhän Hengen vaikuttamaa iloa ja ylistystä!
Harhaoppinen = Joka julistaa toista Kristusta, joka ei ole verisenä ollut ristillä ja ylösnoussut, vaan on kiiltokuvamainen hyväntekijä, joka ei sano koskaan mitään synnistä. Harhaopiksi sanotaan myös sitä, jos jotain ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, koska oma perinne on jämähtänyt johonkin.
