Maailmassa on vain yksi oikea usko ja koska se on meillä, niin silloin sitä ei voi olla muualla.
Uskovaiset tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta ja koska muualla ei voi olla oikeaa keskinäistä rakkautta, eivät he voi olla oikeita uskovaisiakaan.
Pyhä Henki ei synnytä kahta eri seurakuntaa samalle paikkakunnalle ja koska meillä on Pyhä Henki, muiden seurakunta ei voi olla Pyhän Hengen synnyttämä.
Raamatun sanoma avautuu Pyhän Hengen avulla ja koska vain meillä on Pyhä Henki, niin vain me osataan tulkita Raamattua oikein.
Tunnen sydämessäni, että olen oikeassa uskossa. Muualla ei voi näin tuntea, koska missään muualla ei ole oikeaa uskoa.
Minulla on rauha Jumalan kanssa, koska syntini ovat anteeksi, muualla en voisi näin kokea, koska missään muualla ei voi saada syntejä anteeksi ja rauhaa tunnolle.
Ihminen saa Pyhän Hengen, kun hänelle annetaan Jumalan valtakunnassa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muualla ei voi saada syntejä anteeksi vaikka käytettäisiin samoja synninpäästösanoja, koska muualla saarnatuissa synninpäästösanoissa ei ole Pyhän Hengen voimaa.
Jeesus on antanut omilleen vallan päästää ja sitoa syntejä ja koska elävän uskon jatkumo on siirtynyt uskovaiselta ihmiseltä toiselle katkeamattomana ketjuna päätyen vihdoin meille. Muilla ei ole valtaa päästää ja sitoa kenenkään syntejä, koska muut eivät ole tuon apostolisen jatkumon tämän hetkisellä päätepysäkillä.
Sitten tunnusmerkkejä Oikealle Uskovaisuudelle:
Lapsi on uskon esikuva. Jos et usko lapsenmielisesti kyselemättä ja kyseenalaistamatta, mitä Jumalan valtakunnassa saarnataan, et ole oikeassa uskossa. Pieni lapsi ei kysele, vaan uskoo, mitä vanhemmat hänelle sanovat.
Siitä tiedetään, että ollaan oikeassa uskossa kun meitä pilkataan ja vainotaan niin kuin Jeesustakin pilkattiin ja vainottiin. Jos maailma antaisi meidän olla rauhassa, meillä olisi syytä hätääntyä. Näin kuuluukin olla, että maailma pilkkaa ja vainoaa ja saamme jopa iloita asiasta.
Jumalan valtakunta näyttäytyy maailman ihmisille hakomajana Yrttitarhassa ja uskovaisille kultaisena kynttilän jalkana. Minkälaisena näet Jumalan valtakunnan, siitä tiedät, kummalle puolelle valtakunnan rajaa kuulut.
Uskovainen kokee olevansa huono uskovainen ja se onkin uskovaisuuden tunnusmerkki. Jos uskossa alkaa kokea onnistumisia, on syytä huoleen; uskovainen ei voi kokea olevansa hyvä uskovainen. Myöskään vanhemmuudesta ja kasvattamisesta ei voi kokea onnistumisia.
Kuuntelin Johanna Korhosen ajatuksia fundamentalismista, oleppa hyvä, kuuntele sinäkin:
http://areena.yle.fi/1-2666633
”Asia on näin, koska tämä on totta ja koska mikään muu ei ole totta, tästä seuraa että, asia on näin, koska tämä on totta ja koska asia on näin, koska tämä on totta ja koska mikään muu ei ole totta, tästä seuraa että, asia on näin, koska tämä on totta ja koska asia on näin, koska tämä on totta ja koska mikään muu ei ole totta, tästä seuraa että asia on näin, koska tämä on totta ja koska asia on näin, koska tämä on totta ja koska mikään muu ei ole totta…”
Usko kantaa ja Jumalan voima antaa uudelleen ja uudelleen uutta rohkeutta toimia. Tänäänkin lähden kohta opettamaan miesten piiriin UT:ta Matteus 16 luku. Jeesuksen sanat on tässä opetuksen välineenä olevassa Raamatussani punaisin kirjaimin. Jeesus on paras opettaja. Miesten säännöllisesti viikoittain kokoontuvia raamattupiirejä ei ole kovin paljon ja vain pieni osa miehistä on valmis sitoutumaan Raamatun opiskeluun ”herätysliikkeiden” ulkopuolella.
Voi kun Suomeen tulisi pohjalainen kateusajattelu Pyhän Hengen kasteen saamisesta. Kun nuo ovat saaneet Pyhän Hengen kasteen, niin minäkin sen haluan. Näin yrittäjyys on kehittynyt Pohjanmaalla. Tämän kaltaista kateutta Pyhän Hengen kasteen ilmiötä kohtaan rukoilen, eikä jatkuvaa vikoilua. Pietariakin olisi ollut helppo pitää ylpeänä, kun hän voimalla julisti evankeliumia äänensä korottaen saatuaan Pyhän Hengen kasteen. Tätä väärää kateutta on havaittavissa kovin ”nöyrissä” ja hiljaisiksi tulleista kristityistä Suomessa. Lamppu ei ole monellakaan lampunjalassa. Minulle on tullut selväksi oikea usko ja siitä haluan julistaa voimieni mukaan. Anteeksi, kun olen puutteellinen opettaja, joka suosittelen kuitenkin parasta opettajaa ja mestaria Jeesusta. Jeesus pelastaa ja häneen minä uskon. Hän on ainoa pelastajani.
”Tämän kaltaista kateutta Pyhän Hengen kasteen ilmiötä kohtaan rukoilen, eikä jatkuvaa vikoilua.” Pyhä Henki on Jumala eikä mikään ilmiö. Kaste on sakramentti eikä mikään ilmiö. Hurmokselliset kokemukset ovat ilmioitä. Kaste ja Jumala meidät pelastaa, eivät mitkään ilmiot.
Kovin moni kuvaa Pyhän Hengen kastetta eri osailmiöinä havaittavissa olevana summana. Ilmiöllä tarkoitan havaittavia asioista. Yksilön oma voiman kokemus on vaikeammin kuvattava. Meidät pelastaa usko Jeesuksen ristintyöhön. Jeesus kastaa uskovat Pyhällä Hengellä, jotta me saisimme voimaa ja rohkeutta lähetystyöhön. Pyhä Henki vaikuttaa hurmoksellisia Hengen vaikuttamia havaittavia ja kuvatavia ilmiöitä myös Pyhän Hengen kasteen yhteydessä. Arveltiin mm., että he olivat humalassa. Hurmos voidaan tulkita vahvassa Pyhän Hengen vallassa olemiseksi. Joka ei tunne Pyhän Hengen kastetta sellaisena, kuin se esiintyi 1. helluntaina, niin hän antaa omia harhaisia mielipiteitään tästä Pyhän Hengen yhdestä ilmiökokonaisuudesta merkkeineen. Muita osa(ilmiö)kokonaisuuksia ovat Hengen jakamat armolahjat, Hengen hedelmä ja Hengen täyteys.
Paavali todistaa 1.kor 12, että Hän jakaa jokaiselle lahjoja niinkuin tahtoo. Jumala siis tahtoo jakaa kaikille lahjoja. Jos jokaista varten on varattu oma lahjansa, niin ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää.
Niinpä. Meidän tulisi olla kiitollisia siitä, minkä Jumala on tahtonut kullekin antaa. Lahjojen vertailuun ei pidä ruveta. Toistemme jakaminen oikein tai väärin uskoviin on Jumalan työhön puuttumista ja väärin.
Lauri Lahtinen. Paavali kehottaa anomaan ja tavoittelemaan Hengen jakamia armolahjoja 1 Kor 12 ja varsinkin luvussa 14! On siis jakamisen totuus ja tavoittelemisen totuus olemassa. Jos molemmat on totta samaan aikaan ja tavoittelemista ja rukousta riittävän sitkeästi, voi lahjoja saada. Joitakin saa tavoitella jopa vuosia.
Martti Pentti. Isä antaa lahjoja lapsilleen, kun he osaavat niitä käyttää ja Taivaallinen Isä Hengen jakamana, kun he ymmärtävät niiden merkityksen lähimmäisten ja hengellisen työn parhaaksi.
Niin antaa. Niille, jotka eivät osaa Hänen lahjojaan käyttää, Hän anta jotain muuta. Siinä ei sinnikäs rukous vaikuta suuntaan eikä toiseen. Päätös on yksin Jumalan. Hän tietää, mikä on kenellekin parhaaksi ja toimii sen mukaan.
Martti Pentti. Luepa huolella Luukas 11:1(1-4) 5-13 (Isältä parhaita lahjoja ja Pyhää Henkeä) sekä lisäksi 1 Kor.14:12-13, 1 Kor 14:1 sekä 1 Kor 14:39. Rukouksesta, anomisesta, etsimisestä ja kolkuttamisesta opetti Jeesus sekä tavoittelemisesta ja pyrkimisestä saamaan armolahjoja opetti Paavali.
Luukkaalta puuttuu Herran rukouksen kohta: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Jeesuskin rukoili: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”
”Veljet, tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa älkääkä estäkö kielillä puhumista. Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä.” Tuohon hyvään järjestykseen kuuluu mielestäni se, etteivät kaikki pyri profetoiksi. Kielillä puhumisenkaan tarkoitus ei ole aikaansaada sekavaa hälinää. ”Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi.”
Martti Pentti. Herran rukousta en tarkoittanutkaan, vaan sen jatkona olevaa Jeesuksen opetusta, joka liittyy Pyhän Hengen rukoilemiseen. Kielilläpuhumisen estäminen on tavanomaista luterilaisessa kirkossa, koska paikalla on hengellisen seurakunnan ulkopuolisia ja epäuskoisia. HE eivät ymmärrä kielillä puhumista. Liian harvalle kielillä puhumisen ja kielillä rukoilemisen merkitys on opetettu kunnolla kirkossamme.
Olen ollut yli kuusikymmentä vuotta luterilainen. Tänä aikana vain kerran olen kuullut seurakunnan tilaisuudessa kielilläpuhumista. Tavanomaisesta asiasta ei siis ole kysymys. Muistaakseni (siitä on viitisenkymmentä vuotta) henkilöä ei estetty mitenkään. Jumalanpalvelus jatkui hänen lopetettuaan.
Kielilläpuhumisen ymmärtämisessä on Paavalinkin mukaan oleellista ymmärtää puhuttua kieltä. Joko puhujan itsensä tai jonkun toisen on osattava kääntää se kuulijoille. Liian usein kuulee hurmoksessa puhuvien toistavan joskus elämänsä varrella oppimiaan ’portugalilaisia hävyttömiä kirosanoja’. Silloin on kysymys sielullisesta eikä hengellisestä ilmiöstä.