Joku puhuu minulle! Heräsin neljän aikaan aamulla ja mieleeni tuli outo sana tai kaksi: Kastiton kristitty! Kuka järkevä ihminen heräisi yöllä miettimään tälläistä? Mietintö sai aikaan sen, että käsitin olevani kastiton. Eihän kastilaitos kristikunnassa niin toimi iten se toimi aikanaan Intiassa. Kristikunnan kastilaitos toimii pörssin periaattein. Elikkä se on kuin eduskunnan hissi. Pitää vain huomioida, että oikea puoli vie ylös ja vasen alas.
Aikanaan ounastelin, että tieni vie ulos kansankirkosta ja siinä vaiheessa puntaroin asiaa julki. Lapsellinen ajatukseni oli silloin, että voin tulla ystäväksi kaikenlaisille kristityille, koska en liittynyt mihinkään uuteen. Pelipuolella ihmisiä myydään ja ostetaan, mutta minulla ei ollut markkinahintaa. Muistan lapsuudestani koulun pelipäivät. Joukkuejaossa olin viimeinen valittava, joka oli pakko sijoittaa puolen tai toiseen. Olin kai ylipainoinen enkä ymmärtänyt yhdestäkään pallopelistä yhtään mitään. Niistä ei opetettu sen ajan Vaasa-lehdessä eikä paikallisessa TeJuKa:sa. Eikä muuta oppilähdettä ollut.
Hengellisten liikkeiden rotaatio vie joskus kunnian kukkuloille, mutta yhtä vakaasti itkunlaaksoon. Kotikylässä oli kaksi rukoushuonetta toinen oli hihhuleiden ja toinen hedbeggiläisten. Molemmat ovat kuihtuneet pois Henrikin seuraajilta meni ensin niin se toinenkin kylmeni. Eri liikkeet ovat kasvattaneet paljon pappeja ja mikä on nousussa, tuottaa sitten myös piispat. Minulla on sellainen olo, että SLEY oli viime vuosituhannella parasta a-ryhmää, mutta loppua kohden pilviä alkoi nousta. Olenkin miettinyt, että missä enempi tapellaan kuin oman perheen keskuudessa, jos sattuu semmonen porukka. Keskimäärin ollaan korvat höröllä, josko jossain on syntymässä kunnon kahina ja niitähän syntyy ja hajannuksia tulee.
Kastittoman ongelma on siinä, ettei ole käytöskoodia miten sellaiseen pitäisi suhtautua. Luterilainen on kehittänyt tavan kohdata vapaita suuntia ja päinvastoin koodikieli pelaa ja juhlapuheissa kahvikupin äärellä ollaan kuin parhaat kaverit. Yhteistoiminta venyy myös mölkkypeliin, kun siinä on ulkopuolisen laatimat säännöt. Jos kastiton eksyy porukkaan, niin mitä hänelle kuuluu tehhä? Ei kukan tiedä. Varmin konsti, ei olla huomaavinaan kyllä kai se osaa lähteä. Olen kai loppuelämäni kuin teräskuula flipperissä! Aina menossa johonkin suuntaan, josta tönäistään toisaalle. Toisaalta aina voin hiipiä takapenkkiin ja nauttia siitä mikä on hyvää. Ei tarvitse kavahtaa mitään suuntausta eikä tehdä käynneistäni tiliä kelleen. Halleluja, nyt olen oikeasti vapaa ja iloinen, johdatuksesta.
Lauri Lahtinen :”Jos kastiton eksyy porukkaan, niin mitä hänelle kuuluu tehhä? Ei kukaan tiedä.”
”Kastittomana” voi sanoa, että haasteellistahan tämä maanpäällisen polun kulkeminen pienyrittäjäsuvun ”riistäjäksi ja porvariksi” ja isäni Suomen Suojeluskunnan sotilaspoika –taustan seurauksena myös natsiksi luokiteltuna jälkeläisenä on ollut. Kun pienyrittäjät sodan jälkeen jätettiin vaille maanhankintalain korvauksia ja vaille mahdollisuutta palata esivanhemmilta perityille kotitiloilleen, joiden tapa elää oli rakentanut heidän sosiaaliset järjestelmänsä ja identiteettinsä, ainoa pelastuskeino huoneen ja kamarin käsittäneessä tilapäiseksi rakennetussa mökissä, jossa asui enimmillään 9 henkeä, oli vauvasta vaariin ”työ vuorotta”.
Tämä on omistettu kaikille sodan kauhut kokeneille kuudelle isoäidilleni, jotka sain tuntea ja joiden jokaisen sielua yhdisti se ”ekumeeninen kattaus-asenne” mistä oheinen laulu kertoo ja mitä myös perheenä halusimme noudattaa vaikka ”irtolaisiksi tai muiksi loisiksi” luokiteltuinakin:
https://www.youtube.com/watch?v=xUdIs5nuPYY
Tulee vaan mieleen että kirjoittaja on niin ”viisas” että osaa erottaa hyvän pahasta eli voi mennä minne vaan kuuntelemaan opetusta ja ottaa vain sen hyvän?
Entä kun lapsille opetetaan juuri tuota että olette jo saaneet ”kyvyn” valikoida hyvän ja pahan väliltä, siis ottaa oikea opetus vaikka kuinka olisi huonoa seassa? ”Näkyykö” tämä keskinäisestä rakkaudesta vai mistä, siis kyllähän uskoa on suomessa jo vuosisatoja ollu joten kaiketi hedelmänkin pitäisi olla sen mukainen?
Älä valita itekkin valikoit ja tyrmäät heti, jos joku ei maistu hyvältä.
Lauri Lahtinen mitä ajattelet onko pienen lapsen parempi totella isänsä varoituksia/kieltoa olla menemästä heikoille jäille vai poikaporukan yleistä mielipidettä että kyllä jää kestää ja voimme kyllä itse tietää missä se ei kestä ja kiertää ne kohdat?
Siis kun Jumala ilmoittaa evankeliumin lapsenkaltaisille niin kuinka sitten Jumalan lapsen tulee tehdä kun Jumala varoittaa etsimästä ”orjantappuroista viinirypäleitä”?
Muistan kerran kun todella viehättävä ja mukava ns ”uskova” nainen, eronnut, todisteli minulle että eronnut voi mennä uudelleen naimisiin jos ei ole eroon itse syypää (toisen haureus) ja otti vielä helluntai saarnaajan opetuksen esille. Olin hämilläni mutta Pyhä Henki kirkasti asian selkeästi että kyllä ”minun Sanani riittää” eli Jeesuksen Sanat. Siis hakisinko enää ko seurakunnasta mitään ”hyvää”, eikö pienikin hapatus hapata koko taikinan?
Mä en nyt ymmärrä yhtään sun ajatuksenjuoksuasi. Tarjoudutko minulle isäksi vai mistä on kyse. Minun isäni on ollut perillä jo kymmeniä vuosia. Jos taas tarkoitat Pyhän Hengen puhetta sismmässä, niin mistä tiedät, etten kuulisis sitä ihan samalla tavalla kuin sinä.
Avioero on siis Pyhän Hengen pilkaan verrattava, jota ei saa anteeksi.