Kenen kirkkopäivät – ja kenen kirkko?

Turussa toukokuun loppupuolella pidettävät Kirkkopäivät saivat näkyvyyttä ja huomiota, mutta eivät varmaan aivan järjestäjien ja muiden kirkon toimijoiden toivomalla tavalla. Kohua herätti mainoskampanja ja erityisesti sen yksi kuvamainos, jossa on nuorehko nainen alusasussa ja teksti: ”Sä oot hyvä just sellaisena kuin oot – Jezus”. Järjestät ilmoittivat, että tuo mainos poistetaan tulleen palautteen perusteella.

Kirkkopäivien mainoskampanja perusteltiin sillä, että se suunnattiin niille, jotka eivät ole aktiivisia seurakuntaelämässä. Näin Kirkkopalveluiden viestintäjohtaja Salla Peltonen kuvasi kampanjan ideaa ja tavoitetta.

Kirkossa on hyvä suunnata katse niihin, jotka eivät ole aktiivisia. Samalla usein lausutaan julki sellaista, mikä ei loppuun asti ole totta tai mikä on sellaista, mistä emme tiedä kaikkea. Tuollaisessa suuntautumisessa ei aktiiveihin saatetaan samalla ilmaista jotakin kirkkokäsityksestämme.

Siinä ilmaistaan helposti sellaiseen suuntaan, että vain toiminnassa aktiivisesti mukana olevat ovat ”oikeita seurakuntalaisia”. Toki samalla muistamme rehellisinä, että opetuksemme mukaan kristittynä eläminen edellyttää jonkinlaista seurakuntayhteyttä tai että siihen kuuluu jonkinlainen seurakuntayhteys tai yhteys sanaan ja sakramentteihin. Kuitenkin samalla on muistettava, että kaikki kastetut jäsenet ovat ”samalla viivalla” olevia kirkkomme ja Kristuksen ruumiin jäseniä, joille kuuluvat Jumalan lahjat ja lupaukset. Emme voi tietää, mitä ”ei aktiiviset” sydämessään tuntevat.

Kirkkopäivien mainonnan tavoitteen osalta on hyvä samalla kysyä sitä, kenelle kirkkopäivät on tarkoitettu. Yksi linjaus tai tavoite on ollut, että pyritään järjestämään ”kaiken kansan kirkkopäivät”. Eli kirkkopäivät on tarkoitettu kaikille. Samalla ne ovat tapahtumana vahvistamassa kirkon yhteyksiä eri tahoihin yhteiskunnassa.

Kirkkopäivien mainoskampanjan tavoitteesta lähestyä ei aktiivisia kirkon jäseniä tulee mieleen päämäärä ”tavoittaa” sellaisia ja saada heitä kirkon vaikutuspiiriin tai toiminnan piiriin. Itse kuitenkin näen, että kirkkopäivien luonne ei ole olla tuollainen vieraantuneita tavoittava tapahtuma. Enemmänkin kirkkopäivissä on kyse kirkossa eri tavoin toimivien ja elävien ”kokoontumisajoista” ja tapahtumasta, jossa on virkistystä, koulutusta, uusia kokemuksia ja jossa koetaan yhteyttä eri puolilta kirkkoa tulevien ja erilaisten kirkon jäsenten kesken.

Kirkkopäivien tavoite on varmaan luoda ulospäin kuvaa kirkosta ja avata ainakin henkisessä mielessä ovia myös uusien ihmisten löytää kirkko ja seurakunta uudella tavalla. Kirkon tavoittava työ tehdään kuitenkin muualla. Se tehdään perustyössä eli ensisijaisesti seurakunnissa ja paikallisesti. Tähän juuri kaivattaisiin uusia tuulia ja kokemusten sekä näkemysten vaihtoa. Tällaiseen kirkkopäivät voisivat olla mainio foorumi. Kirkkopäivien ideana on ainakin minun mielikuvissani toisaalta tuulettaa tapoja joilla toimimme sekä rohkaista ja vahvistaa meitä jatkamaan ja uudistamaan työtämme.

Kirkon viestinnässä pitää olla rohkeutta ja raikkautta. Samalla pitää välttää kosiskelu ja se, että oma ideamme kirkosta jää rohkeiden kampanjaideoitten jalkoihin. Kirkon viestinnässä pätee sama mikä pätee muuten tavoittavaan toimintaan. Koko kirkolla on hyvä olla jäntevä viestintä, mutta edelleen perustyö tehdään paikallisesti. Siinä on kaksi lähes ”rahatta ja hinnatta” olevaa suuntaa: On se, mitä voidaan tehdä ja tehdään jo some-kanavissa ja on se, mitä tehdään ihmisten kanssa perustyössä. Niiden pohjalta syntyy vahvin viesti kirkosta ja seurakunnasta. Niihin kuuluvat aitous, rohkeus, uudistushenkisyys ja uskollisuus omalle sanomalle.

Kenen kirkkopäivät ovat kysymykseen liittyy vielä organisatorinen ja demokraattinen ulottuvuus. Kirkkopäivien järjestäjä on Kirkkopalvelut eri yhteistyötahojen kanssa. Me seurakuntina ”omistamme” Kirkkopalvelut. Silloin meidän vastuumme on myös ohjata sitä, mitä Kirkkopalvelut tekee ja millaisia kirkkopäiviä se järjestää puolestamme ja kanssamme. Tätä ”omistajaohjausta” ei ehkä ole huomattu ja käytetty riittävästi.

Edellisen sanottuani pidän kirkkopäiviä hyvänä tapahtuma. Olen ollut muutamilla kirkkopäivillä ja kokenut ne hyvinä. Nytkin pitää varoa sellaista, että asiat polarisoituvat, kun esitetään kirkkopäivien kritiikissä jatkumoa ”kirkon muulle luopumukselle”. Onneksi viime mainitun kaltaista kritiikkiä on vain pieni osa. Kirkko ja siinä toimivat ovat ja pysyvät vajavaisina kilvoittelun tiellä. Etsimme yhdessä sitä, mitä Jumalan valtakunta tarkoittaa tämän elämän keskellä.

Toivo Loikkanen