Piispa Irja Askolan ilmoitus eläkkeelle jäännistään ensivuoden marraskuussa, merkitsee että Helsingin hiippakunta siirtyy reformaation juhlavuoteen piispanvaalien valistelun merkeissä. Vaali toimitetaan alustavien aikataulujen perusteella elo–syyskuussa 2017. Vaalien ehdokasasettelu ei ole vielä alkanut, mutta otetaan asiassa varaslähtö.
Palautetaan ensin mieliin keitä Askolalla oli vastaehdokkaina vuonna 2010. Voisiko jotkut heistä olla edelleen kinostuneita virasta. Askolan kanssa valin toiselle kierrokselle ylsi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti Matti Poutiainen, joka edelleen toimii kyseisessä virassa. Hän sai ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä mutta hävisi toisella kierroksella Askolalle. Matti Poutiainen on syntynyt vuonna 1955 ja on noin kaksi ja puolivuotta Askolaa nuorempi.
Lisäksi ensimmäisellä vaalikierroksella mukana oli Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra Leo Glad ja silloinen Huopalahden seurakunnan kirkkoherra Hannu Vapaavuori sekä silloinen tuomiokirkkoseurakunnan johtava kappalainen Marja Heltelä. Vuonna 1953 syntynyt Glad toimiin edelleen kirkkoherranvirassaan, Hannu Vapaavuori jäi eläkkeelle vuonna 2014. Marja Heltelä toimiin nykyään Haagan seurakunnan kirkkoherrana ja on toiminut myös pappisasessorina. Hän on syntynyt vuonna 1961.
Henkilöiltä itseltään mitään kysymättä arvelen että piispanvirkaa vuonna 2010 tavoitelleista Poutiaisella ja Heltelällä on nyt pohdinnan paikka lähteekö tavoittelemaan virkaa jälleen.
Helsingin muista kirkkoherroista esiin nousee todennäköisesti Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo, joka toimii tällä hetkellä myös pappisasessorina ja ensi vuoden alusta Helsingin seurakuntayhtymän johtajana.
Laajasalon ohella Helsingin kirkkoherrakaartista mediajulkisuutta ovat saaneet ainakin kaksi muuta miespuolista kirkkoherraa, nimittäni Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala, oltuaan TV kasvona Ensitreffit alttarilla TV-sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella ja Pitäjänmäen seurakunnan kirkkoherra, kirkolliskokousedustaja Arto Antturi, joka on toiminut aktiivisesti Aito avioliitto yhdistyksessä. En väitä, että kumpikaan heistä olisi virasta kiinnostunut.
Piispaehdokkaan ei tarvitse olla kirkkoherra. Arvelisin että Helsingin hiippakunnan muutoshakuisimmat luottamushenkilöt nostavat omaksi ehdokkaakseen hiippakuntadekaani Reijo Liimataisen. Liimataisen valituksi tulo voisi olla jopa todennäköistä, mikäli piispanvaali käytäisiin Helsingin hiippakuntavaltuustossa. Vaikka piispanvaalissa äänioikeutettut ovat kutakuinkin samoja henkilöitä kuin hiippakuntavaltuuston vaalissa, arvelisin kuitenkin lopullisen valinnan kohdistuvan maltillisempaan ehdokkaaseen.
Helsingin hiippakunnan uusi piispa voi tulla myös hiippakunnan ulkopuolella. Ehdokasasettelu on avoin myös muiden hiippakuntien papistolle. Kuka lopulta valitaan piispa Irja Askolan työn jatkajaksi, sen tiedämme vasta vaalien jälkeen vuonna 2017.
Jukka Kivimäki :”Kenestä piispa Askolalle seuraaja?”
Ai kenestäkö? Toteutuneen ”historiallisen” kehityksen perusteella uusi piispa tulee olemaan joku ”palkansaaja-puoluefriikki”, jolle pääasia on haalia kannattajia puolueelleen ja sidosryhmilleen – ja muiden ”saavutettuina etuina” saatujen veroverojen lisäksi kirkollisveron maksajia ideologialleen.
Tarkoitus olisi keskustella mielummin potentiaalisista ehdokkaista ja tehtävässä taikka valinnassa eduksi katsottavista asioista. Ei siis niinkään arvostella itse virkaa, nykyistä viranhaltijaa taikka virkavaalissa äänioikeutettujen arvostelukykyä.
Piispa Huovista pidin kyllä Primus saarnaajana, mutta en ajatellut hänen pitäneen mainittuja asioita noin/kovin tärkeinä. Vaikka hän taisi mielellään nimittää sosiaalidemokraatteja tärkeisiin tehtäviin.
Osaatteko sanoa minkä puolueen ”friikkejä” nykyinen Helsingin hiippakunnan piispanviranhaltija on mielellään nimittänyt? Voisiko heistä joku olla seuraaja?
Luullakseni Laajasalo on vahvoilla. Profiloitui ensin liberaaliksi, mutta sittemmin kosiskellut – aika onnistuneesti – myös konservatiiveja. Väitetellyt, vaikkakin kasvatustieteistä. S Ainesta sillanrakentajaksi ja luultavasti onnistuisi parhaiten Jukan manitsemista ehdokkaista pitämään Helsingin hiippakunnan edes jotenkin yhtenäisenä.
Helsingin hiippakunnan historiaa ajatellen piispa voisi tulla myös Helsingin yliopistosta: Aarre Lauha oli VT:n eksegetiikan – , Aimo T. Nikolainen UT:n eksegetiikan – ja Eero Huovinen dogmatiikan professori ennen piispaksi valintaa (Simojoki oli tohtori, mutta ei prof., Samuel Lehtonen oli ainoastaan lisensiaatti ja Irja Askola enää maisteri, mutta nainen, joten Helteläkin voi olla vahvoilla).
S
Yliopistotaustalta on tosiaankin tullut monta piispaa. Tarkastelua ei ehkä kannattaisi rajata vain Helsingin yliopistoon, vaikka heillä onkin jonkinmoinen kotikenttäetu. Ehdokkaita voi kuitenkin tulla myös Itäsuomen yliopistosta taikka Åbo akademin suunnalta.
Myöskään kirkolliset järjestöt eivät ole kokemustaustana poissuljetut, varsinkaan jo on kokemusta myös seurakuntavirasta. Suoraan toimittajataustalta ei liene piispoja valittu.
Tutkiskelin hieman vaaliasetelma jossa vastakkain olisivat kirkkoherrat Laajasalo ja Heltelä.
Laajasalo tuli valittua pappisasessoriksi105 äänellä kaudelle 2016 -2018, tehtävää aikaisemman kauden 2014 – 2015 hoitanut Marja Heltelä sai kolme ääntä. Kaikkiaan ääniä sai 13 eri henkilöä.
Laajasalo ja Heltelä eivät kumpikaan olleet ehdolla alkuvuodesta käydyissä kirkolliskokousvaaleissa. Edellisissä vuoden 2012 vaaleissa Heltelä oli ehdolla Tulkaa kaikki – liikkeen listalla ja sai 23 ääntä, Laajasalo sai Kaikkien kirkko -listalla 12 ääntä. Heltelä tuli valituksi ensimmäiselle varasijalle. Hiippakuntavaltuuston vaalissa Heltelä tuli valituksi 29 äänellä. Laajasalo jäi toiselle varasijalle 13 äänellä.
Kansanvaalina toteutetussa Kallion Khr vaalissa Laajasalo sai 1055 ääntä, muut ehdokkaat joista Heltelä oli yksi saivat yhteensä jotain 400 ääntä. Seurakuntalaistenkin kannatus on hyödyksi Piispalle.
Jos Yliopistosta ajattelisi nimenomaan Helsinkiin sopivaa (nais)piispaa, niin Jaana Hallamaa olisi teologiselta substanssiltaan ylivoimainen, ja kirkkopoliittisesti Helsinkiin sopiva, mutta kirkollista kokemusta ei taida kuitenkaan kovin paljoa olla.
Naispuolisista teologian tohtoreista on aiemmin osoittanut kiinnostusta piispan virkaan ainakin Pauliina Kainulainen.
Kirkon koulutuskeskuksen johtajan virasta on perinteisesti noustu piispaksi johonkin. Joko Kopperi olisi kasvanut korkoa tarpeeksi?
Esimerkiksi Olavi Rimpiläinen tuli piispaksi kirkon koulutuskeskuksen johtajan virasta.
Samoin piispa Simo Peura oli kirkon koulutuskeskuksen johtaja.
Piispa Seppo häkkinen oli kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajana ja Piispa Matti Repo oli kirkkohallituksen ulkoasian osastolla teologisten asian sihteerinä.
Toiminnallisen osaston nykyinen johtaja on kirkkoneuvos Pekka Huokuna, ulkoasianosaston johdossa on kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen. Kirkkohallituksen tämän hetkinen kansliapäällikkö on Jukka Keskitalo.
Peuran edeltäjä Lapuan piispana oli Jorma Laulaja, joka oli ennen piipanvirkaa kenttäpiispana. Laulajan seuraaja kenttäpiispan virassa oli Hannu Niskanen joka oli ehdolla ainakin Mikkelin piispaksi, mutta hävisi vaalin Seppo Häkkiselle. Kenttäpiispan virkaa hoitaa nykyään kanssabloggaajamme Pekka Särkiö.
Myös Kalevi Toiviainen ja Juha Pihkala toimineet KKK:n johdossa.
KK:n johtajana toimi myös Matti Sihvonen.
Helsingissäon paljon fiksuja moderneja naisteologeja. Ei pitäisi olla ongelmaa.
Helsinkiin mahtuu lisää myös yksinkertaisia, tavallisia ja fiksuja naisia, jotka haluavat seurata ja oppia tuntemaan patavanhoillista jeesusta. Tavallinen kristitty perheenäiti, lehtori tai ruustinna voi monesti olla ylivertainen uskonnollinen vaikuttaja isän tehtävässä (engl. father) olevaan naiseen verrattuna.
Onhan niitä /heitä nimiä heittää ehdolle selä naisia että miehiä. Vaikkapa körttikansan ehdokkaana Heinimäen Jaakko… Valittavan suurin meriitti ei ehkä sittenkään ole suurin julkisuusnäkyvyys tällä hetkellä vaan kypsyys ja taito hoitaa virkaa menestyksellä. Missionaarinen ja ekumeeninen ote on hyväksi. On hyvä muistaa, että piispa vaikuttaa vain joiltakin osin suoraan ihmisiin, nykyisiin ja mahdollisiin tuleviin seurakuntalaisiin, ja enemmän välillisesti kirkkoherrojen, pappien, seurakuntien ja niiden muiden työntekijöiden kautta. Piispa on myös hallintohenkilö vaikka hengellinen paimentaminen onkin ykköstehtävä.
Rehellisesti sanoen minulle nousi Heinimäestä päällimmäisenä mieleen virsilaulutilaisuudet, joissa nautitaan viiniä. Lienee uutisoinnin vaikutusta?
En tarkoittanut sanoa etteikö piispaksi voitaisi valita viestinnän ammattilaisena kunnostautunutta pappia. siis esimerkiksi Jaakko Heinimäkeä.
Mitä puolestaan körttikansaan tulee, niin sillä suunnalla katseet saattavat kääntyä Ouluun tai sitten Turkuun. Piispa Samuel Salmi täyttää maaliskuussa 66 vuotta ja jää joka tapauksessa lähivuosina eläkkeelle. Turun piispa Kaarlo Kalliala on puolitoista kuukautta piispa Irja Askolaa vanhempi, eli saattaa koska tahansa antaa vastaavan ilmoituksen kuin Askola.
Lapuan piispa Simo Peura on syntynyt vuonna 1957, joten seuraava piispanvaali Lapualla mennee tulevalle vuosikymmenelle.
Salme: Etkö ole ollenkaan tutstunut Heinimäen kirjalliseen tuotantoon? Suosittelen lämpimästi: hänen kirjoissaan on runsaasti evankeliumia, vähemmän viiniä ja laulua.
Voisiko Setan avittamana hiippakuntadekaani Reijo Liimataisella mahdollisuuksia tulla valituksi?
Reijo Liimatainen selvisi ”pään silityksellä” toissakesäisestä kirjoituksestaan Helsingin Sanomissa, mutta on sittemmin jäänyt tuomiokapitulissa sisäiseen oppositioon. Tuomiokapitulin jäsenten enemmistö tukee piispa Askolan linjaa sitoutua piispojen keskinäiseen konsensukseen.
Mikäli hiippakuntadekaani Liimatainen asetettaisiin ehdolle ja Tulkaa kaikki -liikkeen piirissä keskittäisivät äänensä hänelle, Liimatainen saattaisi hyvinkin päätyä vaalin toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella tilanne kääntyisi, kirkon perinteistä linjaa kannattavien keskittäessä äänensä vastaehdokkaalle, olipa tämä sitten mies taikka nainen.
Setan avittamana? Herranpieksut! Täytyy olla salaliittoteorioihin vihkiytynyt, jos pystyy näkemään Setan jonkinlaisena toimijana Helsingin hiippakunnan piispanvaalissa.
Miten mahtaa seuraavan Helsingin piispan valintaan vaikuttaa se, että piispa Irja Askola teki siitä tasa-arvokysymyksen? Ylen uutisten mukaan (http://yle.fi/uutiset/3-9370513) hän on sanonut näin: ”Lähtökohtaisesti sanon, että jos meillä on kymmenen piispaa tässä maassa, joka on kuitenkin tasa-arvon maa, ja Helsingin hiippakunnassa jo reilu puolet papeista on naisia, niin onhan se minusta outo rakenteellinen kuva kirkosta, jos kaikki piispat ovat miehiä.”
Itse asiassa piispa Askola ei tehnyt Helsingin piispan vaalista tasa-arvo kysymystä, vaan vastasi toimittajan suoraan kysymykseen. Helsingin hiippakunnassa on vain yksi piispa, joten tasa-arvon nimissä tehtävään tulee voida valita joko mies tai nainen.
Kirkollamme on yhteensä kymmenen piispaa ja Askolan mukaan olisi outoa, jos kaikki kymmenen olisi miehiä. Seuraava naispuolinen piispa voidaan yhtä hyvin valita myös Ouluun taikka Turkuun.
Niin… Askolahan sanoitti asian juuri kuten se on.
Kuitenkin, koska sukupuoli ei ole kirkossa viran ehto, niin silloin myös esim. piispat voivat olla miehiä, ja yhtälailla vaikka naisia.
Olisiko niin, että koska Helsingin hiippakunnassa vaikuttaa vallitsevan joidenkin papiston jäsenten sekä monien maallikoiden keskuudessa jokseenkin vahvaa oppositiota kirkon virallisia linjauksia vastaan, niin hiippakunta tarvitsee vahvan piispan, joka kunnioittaa kirkon yhteisiä linjauksia? Siis jos hiippakunta mielii pysyä ev-lut.kirkon yhteydessä yhtenä sen hiippakunnista. On olemassa vaara, että hiippakunta ajautuu omaksi irralliseksi yksikökseen omien linjaustensa perusteella.
Mielenkiintoista pohdiskelua näissä kommenteissa. Kiitos niistä.
Markku Koivisto oli ehdolla aikoinaan Tapereen piispaksi. Hänellä sanottiin olevan kansansuosiota. Minulla tuli mieleeni, että kansansuosio ei ole äänivaltainen vaan vaalityö pitää tehdä siellä missä kannatus ja äänioikeus on eikä se ole aina samaa kuin yleinen mielipide.
Aika näyttää, ketkä asettuvat ehdolle. Jo mainittujen hyvien nimien lisäksi kiinnostava ehdokas olisi myös Tallinnan suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana ansioitunut, Helsingissä pappina ja yliopistolla pitkään toiminut TT Hannele Päiviö (ent. Repo). Häneltä löytyisi kykyä sanoittaa kirkon asiaa nykyihmisen kielelle ja syvällinen ymmärrys kirkon elämästä ja tehtävästä, ja iän tuomaa elämänviisautta ja kauaskatseisuutta. Kiintoisaa on myös nähdä, lähtevätkö Luther-tutkijat (mm. Kari Kopperi) tässä vaalissa liikkeelle.
Kymmenen vuoden periodi Virossa on varmaankin opettanut kaikenlaista Hannele Päiviölle. Taustalla myös nimitys vuoden papiksi 1995, mutta löytyykö nyt laajapohjaista kannatusta? Onko samanaikaisesti kyllin liberaali ja konservatiivi? Helsinki tarvitsee piispan joka kykenee luovimaan erilaisten kirkollisten ryhmittymien välillä ja saman aikaisesti sitoutumaan piispojen keskinäiseen konsensukseen.
Piispojen keskinäinen konsensus ei aina ole ollut rikkomaton – ja y¨tuskin on vastaisuudessakaan.
Luen Jukka Kivinäen tekstiä niin, että arvelen hänellä konsensuksesta puhuessaan olevan mielessään lähinnä ajankohtainen avioliittokysymys ja ylipäänsä suhtautuminen sateenkaariväen asemaan kirkossa.
Konsensus rikkoutui tätä aihepiiriä koskien jo 1966, kun piispoista Borgå stiftin Karl Forssell ja Oulun hiippakunnan Hannes Leinonen jättivät allekirjoittamatta piispojen seksuaalieettisen kannanoton ”Ajankohtainen asia”, Forssell nimenomaan homoseksuaalisuutta koskevan kohdan vuoksi, jota hän piti liian jyrkkänä.