Kenttäpiispa tulessa

Kotimaa nostaa pintaan Andre Swanströmin kirjoituksen Vartija-lehdessä. Tämä on epäsuora syyte kenttäpiispaa kohtaan. Onhan se vähän kutkuttelevaa kun piispa tasoisen henkilön kimppuun on käyty.

Olen nyt lukenut sekä Särkiön että Swanströmmin tekstit useampaan kertaan Ja allan epäillä Swanströmmin sisälukutaitoa. Tai ei oikeastaan. Kun hän tahallisesti on ymmärtämättä sitä mitä Särkiö kirjoittaa ,niin hän saa niitä pisteitä joita johtavissa asemassa olevien kritisoiville annetaan.

Swanström, joka oman kirjoittelunsa myötä pitää itseään varmaankin asiantuntijana SS-pataljoona kysymyksessä , lankeaa kiusaukseen käydä kenttäpiispan kimppuun. Mutta onko hän oikeastaan lukenut Särkiön tekstin?

Särkiö ei vähättele, ei kiellä eikä puolustele sitä että mahdollisia sotarikoksia tapahtui.

Että Särkiö tässä yhteydessä vetää esiin suomalaisten sodanaikaisen suhtautumisen juutalaisin sotilaisiin on sivulyönti. Ehkä tarkoitettu huomioksi sille että suomalaiset , sodanjohdon ja valtiollisella tasolla, ottivat välimatkaa Saksan juutalais-kysymykseen.

Jos nyt halutaan löytää mustia pilkkuja suomalaisten sotilasmaineeseen, niin tunnetuin on kai se kuinka suomalaiset tunnetulle kaukopartioretkellä onnistuivat tuhoamaan vihollisen asevarikon. Mutta samalla he tuhosivat lähettyvillä olevan sotasairaalan, tappaen sekä potilaita että henkilökuntaa.

Suomalaisten sotavankien käsittely kaipaisi myöskin tarkastelua. Kuolleisuus suomalaisilla sotavankileireillä oli hyvin suuri verrattuna monen muun maan vankien kohteluun.

Suomalainen SS-pataljoona pataljoonana ei syyllistynyt systemaattiseen sotarikollisuuteen saksalaisten SS-joukkojen tapaan . Jotkut yksilöt osallistuivat, mutta se ei tee koko pataljoonasta kanssasyyllisiä.

Kun Särkiö nyansoi kuvaa ,niin hän ei suinkaan vähättele tapahtunutta . Hän puolustaa syyttömiä ja siinä hän tekee oikein.