Kuten paljon siteerattu ajattelija Matti Nykänen on todennut, elämä on ihmisen parasta aikaa. Parasta aikaa vietettävä kesäloma-aika ei kuitenkaan sitä näyttäisi olevan. Kesällä on liikaakin aikaa nähdä roska toisen ihmisen silmässä. Silloin on tilaisuus herätä huomaamaan, miten mänttejä ovat esimerkiksi oma puoliso, työtoverit, ministerit ja muut poliitikot sekä ennen muuta kaiken pahan alku ja juuri eli kirkko.
Yhteisellä ulkomaanreissullahan näkee parhaiten, millainen kumppani on. Vieraskoreus katoaa reissussa varsin pian rähjääntymisen yhteydessä. Pullon henki saa myös jurot suomalaiset heiluttelemaan nyrkkejä ja laukomaan totuuksia toisistaan. Kun tullaan kotimaahan, todetaan: Tämä taisi nyt olla tässä. Jätän sinut. Hyvästi!
Kännykät opettivat suomalaiset puhumaan toisilleen. Vihapuhe niissä ei oikein onnistunut, kun se vihapuhuteltu saattoi aina painaa punaista nappulaa, jossa on luurin kuva. Mutta netti päästi vihailon irti ihmisten elämästä. Moni tappouhkauksien lähettäjä on edelleen niin naiivi, että luulee ei-jäävänsä kiinni moisesta harrastuksesta.
Tunnemme sanonnan Opin sauna autuas aina. Ei ole kovinkaan monta vuosikymmentä siitä, kun Opin sauna lämmitettiin erikseen tytöille ja pojille. Yhteiskoulusauna oli aivan sula mahdottomuus. Kesällä Opin sauna muuttuu Prometheus-leirien yhteissaunoiksi, joissa on ihan luonnollista, että karvattomat apinat keskenään kylpevät. Näin opitaan laumakäyttäytymistä. Reeg-ah, Tarzan bundolo!
Uskonnottomilla leireillä ei tarvitse häpeillä, koska synti ei niillä ole mikään ongelma. Ensimmäiset nakupellet Aatami ja Eeva rupesivat ujoilemaan vasta rikottuaan Jumalan käskyä vastaan. Alkoi lymyily ja selittely, toisen syyttely. Kiukustunut Jumala duunasi mokailijoille kledjut ja antoi sitten kummallekin kalossinkuvan persuuksiin.
Nyt meillä on kaupat pullollaan vaikka minkä merkkisiä, halpatuontimaista tuotuja ja kalliilla myytäviä rätei ja lumpui, joilla voimme alastomuutemme verhota, mutta originaalit nahkakuteet Made by God-ateljeesta sai vain tuo paratiisista karkotettu pari.
Epämääräistä tunnetta siitä, että olemme vaatteittemme alla ihan alasti, ei voi millään mihinkään häivyttää. Pienet lapsetkin syntyvät aika usein alastomina (mitä nyt joillakin on kultalusikka suussaan), mutta heti ne halutaan kapaloida.
Mahdatteko muuten tietää, miksi totuuden sanotaan olevan alaston? Alaston totuus ei tule Keisarin uudet vaatteet-nimisestä sadusta, niin kuin voisi luulla, vaan syynä on muinaiskreikkalaisen Aisopoksen taru:
Totuus ja valhe menivät kerran yhdessä uimaan ja riisuivat vaatteensa rannalle. Valhe kiiruhti ennen totuutta takaisin rantaan ja puki ylleen totuuden vaatteet. Kun totuus ei puolestaan tahtonut vetää ylleen valheen kaapua, se jäi alastomaksi. Näin totuus ei voi koreilla vaatteilla, kun taas valhe usein esiintyy totuudeksi naamioituneena. Kaikki, mikä kulkee totuuden nimissä, ei sitä suinkaan ole. Siksi totuudet on aina koeteltava.
Aisopoksen tarina kuvaa hienosti totuuden asemaa ihmisten keskinäisessä seurustelussa kotona, työssä, politiikassa, seurakuntaelämässäkin.
Uskallatko sinä, lukija, olla totuudellinen oman itsesi suhteen? Vai onko parempi sittenkin etsiä edes vähän viikunanlehtiä verhoksi…?
Tämänkertaisen blogizzan raaka-aineina on käytetty seuraavia uutisia:
https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/12006-il-kesaeloma-aiheuttaa-avioeropiikin
Ruttopuiston pastori puhuu asiaa. Tämmöistä se elämä on, varsinkin ihmisen elämä.
Mitähän varten, Salme, meillä pitää Suomessa olla tällaisia sanontoja kuin:
– itku pitkästä ilosta
– Tästä on nyt leikki kaukana
– Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta…
On paljon herttaisempaa ajatella, että joku kuoli nauruun kuin että hänen ohimosuonensa pullistuivat raivosta, naama tuli tulipunaiseksi kiukusta, hampaat kiristyivät – ja sydän pysähtyi.
Sisäpaisti: Huumorilla kohdattavat asiat purkavat – ainakin spykologien mielestä – ns. pakoviettiä: Emme lähdekään karkuun vaan otamme ahistavat asiat käsittelyyn uudella tavalla, näkemällä kaikissa asioissa myös niiden koomisen puolen.
Hannu,
luulen, että me suomalaiset olemme niin melankolista joukkoa, että pelkäämme, että vaikka tänään paistaa aurinko niin huomenna jo sataa.
Minäkin olen jo alkanut surra, että kohta se kesä loppuu.
Kertookohan tää laulu ministeri Räsäsestä vai onko vain lohtuna Salmelle? Se jääköön kuuntelijoiden päätettäväksi:
http://www.youtube.com/watch?v=bJBgtoah0f4
Kiitos Elias!
Kommenttisi ja linkki oli parasta mitä olen täältä saanut viime aikoina.
Tähän minun on hyvä lopettaa myös Räsäs-kommentointini täällä.
Kiitos vielä kerran!
Kaikki minun juttuni ovat aina väärässä paikassa. Menin nyt typeyyttäni puhumaan rutosta kun tämän blogin ensimmäisessä vastauksessa komeilee sana Ruttopuisto. eikä puisto mielestäin ole ruttpuisto vaan kolerapuisto.
Ei tuo rutto ole ollenkaan huono sana. Itse en ole vielä kyennyt alistumaan sen edessä, jos asioita vääristellään. On ihan sama kenen sanomisia vääristellään, mulle tulee reaktio oikaista ja nähdä vaivaa sen eteen. Milloin minä tajuan, että ei nämä sotkut mulle kuuluu. Nytkin on mennyt hyvää kesää hukkaan. Ei kaikki oikeasti edes halua tietää. Pitäisi muistaa tämä. Linkki liittyy tuohon Hannun kuvaukseen totuudesta ja valheesta.
http://www.youtube.com/watch?v=D3WJjCpJ9rQ
Tuskin maltan odottaa sitä suurta hetkeä, jolloin framille taputetaan Vuoden mediatekona palkittavaksi toimittaja, joka sai Räsäs-kohun aikaan…:p
Kyllähän Räsäskohun pääasiallinen vaikuttaja oli Räsänen. Hän ansaitsisi kaikkien aikojen erottajan pystin eroakirkosta.fi:n ylläpitäjiltä.
Hannu kysyy, uskallanko olla totuudellinen itseni suhteen. Vastaus on EN. Moni vanha asia vaivaa ja on jäänyt kertomatta kenellekään. Olen ollut lapsesta saakka sellainen. Kuulija pitää valita hyvin. Mutta mitä se oikein tarkoittaa? Tänään luotettava, huomenna kaikki tietävät asiasi. Siksi olisin mieluummin se Vimma Pea Pirpana. Se, että itse kuulen ja työssäni kuulin paljon asioita, on joskus rasittavaa ja sanon silloin, että kaikenlaista voi kuulla, mutta kaikkkea ei tarvitse uskoa. Siis kuljemme vyötettyinä vaatteeseen ja etsimme tietä totuutta ja elämää.