Pienelle huomiolle on jäänyt kirkon virkamiesoikeudellinen lainsäädäntöuudistus, joka tulee voimaan 1.6.2013.
Asia odotutti vuosia valtion puolella.
Lehdistö on repäissyt pientä riemua siitä, että papin voi nyt irtisanoa. Ehkä se joissakin yksittäistapauksissa voi olla tarpeellinen asia, mutta paljon muutakin olisi voinut huomata.
Vaikkapa sen, että melkein kaikki kanttoreita koskevat asiat on nyt uskottu seurakuntiin. Virantäytöt todennäköisesti nopeutuvat, mutta esim. kelpoisuuden tutkimisessa riittänee päänvaivaa.
Kirkon virkasuhteisen työntekijän tulee vastedes olla konfirmoitu. Pelkkä jäsenyys ei siis riitä. Sama vaatimus koskee työsuhteisia, joiden tehtävät liittyvät jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen tai sielunhoitoon.
Kurinpitomenettely poistuu. Tästä moni henkäisee helpotuksesta. Järjestelmä on ollut raskas ja työllistävä. Menettelyn alaiset ovat kokeneet pitkät tutkinta- ja odotusajat rangaistuksena jo ennen kuin asiassa on tehty päätöstä. Vastedes mahdolliset hölmöilyt tutkitaan yleisen lain mukaan.
Uutta on myös kielto kilpailevasta toiminnasta. Pappi ei esim. saa vapaa-ajallaan alkaa antaa maksullista sielunhoitopalvelua. Monet konsultit ja terapeutit joutunevat miettimään, mitä kenenkin laskuun voi tehdä.
Muutama seurakunta on vielä velvoittanut asumaan virka-asunnossa. Nyt tuokin rasite poistuu.
Nämä ja monet muut muutokset tuovat kirkon ja seurakuntien käytännöt lähemmäksi ns. tavallista elämää. Säätyajattelun aika on ohi.
Pätevää tekstiä Raimo Turuselta, ymmärtääkseni. Esityshän vamistui kirkolliskokoukselta lähellä eduskuntavaaleja.
Mutta siitä en ole varma, että esitys palautuisi kirkolliskokoukselle, jos se raukeaisi. Kyseessähän on hallituksen esitys, olkoonkin, että se on kirkolliskokouksen valmistelema. Vaalien jälkeen tuleva hallitus voi antaa rauenneen esityksen uudelleen eduskunnalle. Näin tapahtui esimerkiksi seksuaalirikoksia koskevaa lakia uudistettaessa 1970 – jonka jälkeen minäkään en enää ollut rikollinen. Tuskin menettely on tässä suhteessa muuttunut.
Lainuudistuksesta jäi puuttumaan syrjintäpykälä, joka oli kirkolliskokouksessa hyvin kiistanalainen kysymys.
Olen käsitellyt asiaa blogissani Kaivattu ja kammottu syrjintäpykälä (8.4.2013)
Kiitos tarkennuksesta, Jorma Hentilä. Lain vieminen eduskuntaan vasta vaalien jälkeen on luotettavalta taholta kuulemaani ja ymmärrettävää. Loppu on omaa vajavaista tulkintaani. Kommenttisi syrjintäpykälästä pitää paikkansa.
Syrjintäpykälän jääminen puuttumaan merkitsee sitä, että kirkossa sovelletaan virkamiesoikeudellisissa kysymyksissä muualla lainsäädännössä voimassa olevia syrjintää koskevia säännöksiä. ”Laittomuuden tilassa” ei siis eletä.
Kiitos tiedoista, vaikka eipä ne enää minua juuri kosketa, kun olen eläkeiässä. Mutta kyllä ennenkin saattoi helposti päästä ikävästä työntekijästä eroon lakkauttamalla virka alta. Ei tosin kirkkoherrasta, jollainen täytyy lain mukaan olla.
Selkeä yhteenveto uudistuksesta, kiitos! Sen verran kommentoin, että todellisuudessahan tuo joidenkin seurakuntien velvoite virka-asunnossa asumiseen on kumoutunut jo vuosia sitten perustuslaissa. Käytännössä seurakunta voi tietenkin yhä painottaa virka-asunnossa asumista valitessaan pappia.