Mitä meillä oli ennen kuin oli blogeja? Oliko maailma yksiäänisempää ennen somea? Ovatko kännykät lisänneet vai vähentäneet rukoilemista? Miksi sisäministeri Räsäsen puhe alkoi elää omaa elämäänsä?
Monista hyvistä blogipuheenvuoroista, joissa kesän 2013 Isoa Juttua eli Räsäs-kohua arvioidaan, voidaan nostaa esiin Antti Mustakallion postaus
Päivi Räsänen ja suuri polemiikki
Postauksessa todetaan muun muassa: ”Mikäli joku KD-puolueen jäsen ei Simolan pääkirjoituksen luettuaan koe enää olevansa tervetullut kirkkoon ja päättää siitä erota, on se nähdäkseni hivenen johdonmukaisempaa kuin eroaminen Räsäsen puheen takia. Onhan Simola ihka aito kirkon edustaja, Helsingin seurakuntien keskeinen äänen- ja vallankäyttäjä, ja siinä roolissaan hän haikailee puolueen lakkauttamista tai ainakin puheenjohtajan vaientamista.– Kenties on niitäkin, jotka kokevat Simolan ärsyyntyneen purkautumisen terapeuttiseksi. Monikasvoiseen keskustelun kirkkoon mahtuu monenlaista.”
Varmasti sosiaalinen media osaltaan on lisännyt myös uskonnollisten näkemysten moninaisuutta. Olen usein pohtinut sitä, että millainen kuva kirkon todellisuusesta tämän K24 uutissivuston kautta oikein välittyy. Itsekin käyn usein täällä lukemassa, joten koskee minuakin. Hieman enemmän täälläkin voisi toimitus uutisoida aivan tavallisista kirkon työn arkea lähellä olevista aiheista. Ei vain ristiiriidoista ja vastakkaisista mielipiteistä. Niistä toki saa ja pitää kertoa, mutta eivät ole koko totuus kirkosta tämän päivän Suomessa.
@Ville Jalovaara
Minun mielestäni tämän sivuston kautta välittyy aito ja rehellinen kuva kirkon olemuksesta. Kirkko on sateenvarjo-organisaatio, jonka sisälle mahtuu keskenään täysin vastakkaistakin toimintaa. Minun mielestäni tämä on jokaiselle aikuiselle suomalaiselle itsestään selvä asia. Tuntuisi vähän omituiselta mikäli Kotimaa24 typistyisi pelkiksi kirkollisiksi pikkuilmoituksiksi ja yleiseksi hymistelyksi siitä kuinka me kaikki yhdessä rakastamme Jeesusta.
Jeesuksen rakastamista kannattaa hymistellä ja harjoittaa ihan käytännössäkin, koska siinä olisi siunaus tällekkin kansalle.
Raamatusta pullahti mieleeni kaksi erilaista tapaa suhtautua sanaan vanhantestamentin aikana. Kun Jeremian kirjaa luettiin kuninkaalle ääneen, hän sivu sivulta leikkasi pois ja heitti hiilipannuun.
Toinen tapa, joka olisi nyt siunauksellisempi. Joku sattui avaamaan komeron oven temppelin rauniossa. Mitä sieltä löytyikään? Kirjakäärö, jonka kuningas totesi seuraamisen arvoiseksi ja sitten sitä luettiin ja tehtiin parannusta. Mahtuvatko nämä molemmat tavat myös tänne?