Suomen kesään mahtuu monenlaisia hengellisiä kesäjuhlia. Kirkon herätysliikkeet, vapaat suunnat ja muut nauttivat suvesta raamatullisten teemojen alla.
Itse olen parhaillaan Oulussa valmistelemassa paikallisen Ouluhallin juhannustilaisuutta, johon odotetaan saapuvan nelisen tuhatta sanankuulijaa. Ensi perjantaina pidettävät aluekonventit, kaksi muuta Helsingissä ja Tampereella, kokoavat juhannusviikonloppuna yli 15000:een nousevan yleisömäärän. Ja kun kaikki viisi tilaisuutta Suomessa on pidetty, saman ohjelman on kuullut ja nähnyt arviolta pelkästään meidän maassamme 25000 Raamatusta kiinnostunutta.
Kuten numeroista voi päätellä, monet ulkopuoliset ovat olleet mukana Jehovan todistajien suurkokoontumisissa, suuriin halleihin kun on helppo tulla ja mennä. Koska valtamedia ei kummoisesti Jehovan todistajien tilaisuuksista raportoi, yritän tässä plogissani hiukan valottaa niiden kokoontumisten luonnetta, joissa opetetaan eniten Raamattua. Oletko sinä ollut suurkokoontumisessa, jossa lähes jokaisella on Raamattu auki samasta kohdasta? (Nykyisin kyllä paljon käytetään myös mobiililaitteita)
Tämän vuoden kokoontumisen teema on lyhyt ja paljon kertova ”Jäljittele Jeesusta”. Jeesus käytti maailmankuulussa opetuksessaan hyvin konkreettisia kielikuvia, ja ne ovat erinomaisia vielä tänäänkin. ”Tarkkaile taivaan lintuja ja kedon liljoja” ja ”Rakenna talosi kalliolle” ovat kehotuksia, joita konventtiohjelma konkretisoi esimerkiksi nykyaikaisia videoklippejä käyttäen.
Jehovan todistajien kokoontumisten ohjelma maailmanlaajuisesti yhteneväinen, ohjelmajäsennykset tulevat yli 200 maahan samanlaisina raamatunjakeineen ja otsikoineen. Kukin ohjelmanpitäjä sitten voi antaa harkintansa mukaan paikallisväriä annettuihin raameihin. Eikö raamatullisen tiedon pitäisikin olla globaalia, samanlaisiahan me ihmiset tällä planeetalla loppujen lopuksi olemme perusolemukseltamme?
Oletko sinä käynyt joskus Jehovan todistajien tilaisuudessa? Minkä koit hengellisesti vahvistavana ja mikä oli sinun mielestäsi kielteistä? Miten sinä näet kansainvälisen ja yhdenmukaisen opetuksen ilman kansallisia virityksiä?
Olet Rauli perehtynyt oppikysymyksiin perusteellisesti. Kerroppa yksinkertaisesti missä kohdin kirkon oppi eroaa olennaisesti Jehovantodistajien opista?
Tulin juuri siitä kesäjuhlasta, jossa käytetään eniten Raamattua. Vaikka kysymyksesi ei liitykään suoranaisesti pääotsikkoon, kannattaa aihetta hiukan käsitellä. Perusteellisemman käsityksen voit saada sitten esimerkiksi nettisivustoltamme http://www.jw.org
Piakkoin siellä on asiaa tuhannella eri kielellä.
Olet oikeassa: olen yrittänyt perehtyä siihen, mitä Raamattu opettaa. Ja aika paljon voin kertoa siitä, kuinka Jehovan todistajat Raamatun sisällön ymmärtävät. Mutta kysymyksesi sisälsi vertailun kirkon opetukseen, ja kukapa sen tietäisi? Toivon, että joku minua viisaampi oikaisee mahdolliset virheeni kirkon suuntaan.
Kaikkein olennaisin ero lienee siinä, ketä palvoa ja siten myös ketä rukoilla. Konventtimme teemana oli ”Jäljittele Jeesusta”, joten voin tuorein tiedoin vedota Jeesuksen malliin. Hänhän antoi jopa sen mallirukoukseksi kutsutun askelmerkin asiassa.
Eikös Jeesus rukoillut Isäänsä eikä itseään: ”Isä meidän”? Me osoitamme rukouksemme ja kunnian Isälle Jeesuksen nimeä käyttäen. Aina.
Kirkossa rukoillaan kolmiyhteistä jumalaa ja valitaan rukouksen osoitteeksi useimmiten(?)Jeesus. Niin minäkin joskus luterilaisena ainakin tein ilman, että asiaa sen kummemmin ajattelin.
Toinen selkeä erilaisuus liittyy siihen työhön, jota Jeesus sanoi maan päällä tehneensä: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille”(Joh 17:6). Menemättä nyt yksityiskohtiin ”Jahve vai Jehova” – muiden kielien versioista puhumattakaan – emme halua julistaa erisnimetöntä Luojaa. Emme kaihda Pojankaan erisnimeä, koska pelastus Raamatussa on vain ja ainoastaan Jeesus-nimessä mahdollinen.
Tämä nimenkäyttö on sinänsä mielenkiintoinen eroavaisuus, koska lähetyskentillä kirkolliset piirit ja muutkin käyttävät usein nimeä Jehova. Jossakin Intiassa kun ei nimettämällä Jumalalla ei pitkälle pötkitä tuhansien erisnimettyjen joukossa.
Kolmas ero sisältyy siihen teemaan, josta Jeesus saarnasi. ”Jumalan valtakunta” ei liene kirkossa ihan niitä selkeimmin määriteltyjä ilmauksia. Jehovan todistajat ymmärtävät sen olevan Kristuksen johtama hallitus, joka ”murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti”(Dan2:44)
Tässä tuli aika paljon jo eroavuuksia, joista ei liene asiakokonaisuuden laajuuden vuoksi kovin yksityiskohtaista keskustelua virittää. Ainakin otsikon tulisi olla rajatumpi. Toki mielelläni ainakin jotakin perusteluja voin jatkokeskusteluun heittää.
”Ylipappi Kaifas lausuikin osuvan ennustuksen: “Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?”
Yo merkittävä Ut:n lause Jeesuksen luovuttamisen ja telottamisen perusteluna on jäänyt vaille ansaisemaansa huomiota. Eli oliko Jeesus-liike vaarantamassa koko kansan olemassaolon? Vai puhuiko Kaifas vain uskonnollis/retorisesti? Mitä roolia näytteli asiassa Sejanus?
“Kreikan kielen verbi paradidomi merkitsee ‘antaa, uskoa haltuun , siirtää, luovuttaa’. Ehkäpä Juudas siis toteutti Jeesuksen k ä s k y n (…tee se pian!) eikä hän ‘kavaltanut’ Jeesusta vaan ‘luovutti’ hänet. Järjestely perustui sopimukseen, joka tehtiin, jottei roomalainen Sejanus tuhoaisi koko kapinoivaa juutalaista kansaa (Josephus!) kuten oli luvannut. Itseuhraus-ajatus sai lisätukea porukalle mitä ilmeisimmin tutusta näkijä Theiraan kertomasta sodasta, missä eräs prinssi uskoi pelastavansa kansansa uhraamalla itsensä viholliselle: “Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa.” Isä (mahdollisesti Joseph Kaiphas alias Arimatialainen alias Ari Mattheus) uhrasi siis oman poikansa olemalla mukana suuressa neuvostossa antamassa ko. kuolemantuomion. Lukekaa asiassa Jaakobin protoevankeliumi, mistä ilmenee Jeesuksen isän Joosefin olleen suuren neuvoston jäsen.
Saamme myös tietää juutalaisilta Viisailta:
”Jos on olemassa ryhmä ihmisiä ja pakanat sanoisivat heille: L u o v u t t a k a a yksi teistä meille ja me tulemme lyömään hänet kuoliaaksi; jos te ette luovuta, me tulemme lyömään teidät kaikki kuoliaaksi; (sääntönä on) antakaa lyödä kaikki kuoliaaksi älkääkä luovuttako heille yhtä ainutta sielua Israelissa; mutta jos he erottavat hänet joukosta…antakaa heidän luovuttaa hänet heille, ettei teitä kaikkia lyödä kuoliaaksi.” (32. Tos.Terumot 7:20 ja J.Terumot VIII 46b, Safrain lainaamana, ”Teaching of the Pietists”, s. 25 ja viite 52 siellä. Katso myös viitettä 30.)
Luulenpa, että ym. Viisaitten kertomassa tavassa luovuttaa yksi sijaiskärsijä viholliselle on selitys myös Jeesuksen lavastetun tuntuiselle nimen omaan luovuttamiselle.
Ymmärtääksemme paremmin Caiafaksen suhtautumista Joh. 11:47-52 Jeesuksen kansanliikkeeseen, täytyy olla tietoinen, että pelko, joka koski kansalaisen luovuttamista vieraalle vallalle (mikä melkein varmasti merkitsi saattamista uhrin alttiiksi teloitukselle) ei rajoittunut farisealaiseen rabbinismiin. Essealaisen Temppelikäärön mukaan (64:7-8): ”Jos joku herjaa Minun kansaani ja luovuttaa Minun kansaani vieraalle kansalle ja tekee pahaa Minun kansalleni, sinun pitää ripustaa hänet puuhun ja hänen pitää kuolla…” [31.Katso D.Flusser: ”Ein Sendschreiben”, ss. 13-16.
Hei Rauli! Kirjoitin ylläpidolle kysymyksen miten on mahdollista, että Jehovan Todistaja on saanut oman blogin ja vieläpä oikeuden sensuroida kommentteja. Saisinkohan Vartiotorniin oman blogin jos kauniisti pyytäisin?
Raamatun lukeminen ei takaa mitään. Varsinkin kun luetaan jehovan todistajien omaa väännöstä, mikä on heidän opin mukaan käännetty.
Alkukirkossa monet olivat lukutaidottomia, kaanio oli vaiheessa ja tekstejä oli harvakseltaan. Ei ole siis mikään itseisarvo lukea Raamattua. Kysymys on laajempi kristiuskossa.
Mitä tekstejä alkukirkossa luettiin? Ei uuden maailman käännöstä, vaan oikeata Raamattua. SIkis Jehovan todistajat eivät lue raamattua vaan enemmänkin omia opillisia tekstejä. Siis Rauli väite ei pidä paikkaansa.