Suomen kesään mahtuu monenlaisia hengellisiä kesäjuhlia. Kirkon herätysliikkeet, vapaat suunnat ja muut nauttivat suvesta raamatullisten teemojen alla.
Itse olen parhaillaan Oulussa valmistelemassa paikallisen Ouluhallin juhannustilaisuutta, johon odotetaan saapuvan nelisen tuhatta sanankuulijaa. Ensi perjantaina pidettävät aluekonventit, kaksi muuta Helsingissä ja Tampereella, kokoavat juhannusviikonloppuna yli 15000:een nousevan yleisömäärän. Ja kun kaikki viisi tilaisuutta Suomessa on pidetty, saman ohjelman on kuullut ja nähnyt arviolta pelkästään meidän maassamme 25000 Raamatusta kiinnostunutta.
Kuten numeroista voi päätellä, monet ulkopuoliset ovat olleet mukana Jehovan todistajien suurkokoontumisissa, suuriin halleihin kun on helppo tulla ja mennä. Koska valtamedia ei kummoisesti Jehovan todistajien tilaisuuksista raportoi, yritän tässä plogissani hiukan valottaa niiden kokoontumisten luonnetta, joissa opetetaan eniten Raamattua. Oletko sinä ollut suurkokoontumisessa, jossa lähes jokaisella on Raamattu auki samasta kohdasta? (Nykyisin kyllä paljon käytetään myös mobiililaitteita)
Tämän vuoden kokoontumisen teema on lyhyt ja paljon kertova ”Jäljittele Jeesusta”. Jeesus käytti maailmankuulussa opetuksessaan hyvin konkreettisia kielikuvia, ja ne ovat erinomaisia vielä tänäänkin. ”Tarkkaile taivaan lintuja ja kedon liljoja” ja ”Rakenna talosi kalliolle” ovat kehotuksia, joita konventtiohjelma konkretisoi esimerkiksi nykyaikaisia videoklippejä käyttäen.
Jehovan todistajien kokoontumisten ohjelma maailmanlaajuisesti yhteneväinen, ohjelmajäsennykset tulevat yli 200 maahan samanlaisina raamatunjakeineen ja otsikoineen. Kukin ohjelmanpitäjä sitten voi antaa harkintansa mukaan paikallisväriä annettuihin raameihin. Eikö raamatullisen tiedon pitäisikin olla globaalia, samanlaisiahan me ihmiset tällä planeetalla loppujen lopuksi olemme perusolemukseltamme?
Oletko sinä käynyt joskus Jehovan todistajien tilaisuudessa? Minkä koit hengellisesti vahvistavana ja mikä oli sinun mielestäsi kielteistä? Miten sinä näet kansainvälisen ja yhdenmukaisen opetuksen ilman kansallisia virityksiä?
Surullinen juttu. Itsekin Afganistanissa olleena 2008-2009 tunnistan maan vaarat. Ko järjestö oli kotimaan uutisissa edellisten murhien jälkeen: http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/427/iam_ei_aio_vetaytya_afganistanista – Siunausta läheisensä menettäneille. On hyvä rukoille sekä heidän että järjestön työn jatkumisen puolesta.
Tätähän tämä on. Muistan kuinka sain runsaasti ”pyyhkeitä” diktaattorin tukemisesta, kun vastustin julkisesti Irakin sotaa. Mielestäni me emme voi viedä omaa tulevaisuutta visioivaa ajatteluamme kulttuureihin, joissa uskotaan, että maailma pelastuu vain noudattamalla sitä mitä esi-isiltä on opittu ja kaikenlainen tulevaisuuden ennakointi ml. visiot tuhoavat maailman.
On edesvastuutonta, että suur- tai muutkaan vallat kasvattavat omaa valtaansa tai alueitaan myymällä tai ”järjestämällä” aseidensa tuote-esittelyjä näissä valtioissa, joissa ainoa lopputulos on kuitenkin se, että ihmiset tappavat toisiaan.
https://www.youtube.com/watch?v=GhxqIITtTtU
Tuula Hölttä on arviossaan väärässä. Vastuulliseen lähimmäisen rakkauteen kuuluu välittäminen niistäkin, joiden omassa kulttuurissa länsimaista lääketieteellistä ja psykiatrista tietoa pidetään vahingollisena. Riskit on avustustyössä tiedostettava, mutta välinpitämättömyys näiden ihmisten hyvinvoinnista on heidän hylkäämistään
Juuri näin kuin Jouni T. sanoo.
Jouni Turtiainen :”Vastuulliseen lähimmäisen rakkauteen kuuluu välittäminen niistäkin, joiden omassa kulttuurissa länsimaista lääketieteellistä ja psykiatrista tietoa pidetään vahingollisena. Riskit on avustustyössä tiedostettava, mutta välinpitämättömyys näiden ihmisten hyvinvoinnista on heidän hylkäämistään”
Tosiasia on, että avustusyöntekijöiden turvallisuus on vähentynyt. Mielestäni lähimmäisen rakkauteen kuuluu myös heidän turvalliisuudestaan välittäminen. Voin tietysti olla väärässäkin mutta olla myös olematta.
Tässä lisätietoa asiasta Jouni Turtiaiselle ja muillekin kenties kiinostuneille:
”Viime vuosina humanitaaristen työntekijöiden turvallisuustilanne on heikentynyt heihin kohdistuvien hyökkäysten ja kidnappausten yleistyessä. Työntekijöiden turvallisuudesta onkin tullut merkittävä haaste avustustyölle ja rajoite humanitaariselle toiminnalle. Viimeksi elokuun alussa Afganistanissa tapettiin kahdeksan ulkomaalaista avustustyöntekijää.
Vuonna 2009 avustustyössä kuoli kaikkiaan 102 ihmistä, 72 enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Uhrien määrä on nykyään suurempi kuin rauhanturvaoperaatioissa.
Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan valtiot ovat vastuussa siviilien kuten avustustyöntekijöiden suojelusta. Väkivallan yleistyminen kuitenkin osoittaa, ettei tämä vastuu aina toteudu käytännössä, kun valtiot ovat konfliktien aktiivisia osapuolia. Humanitaariset operaatiot tapahtuvat usein hauraissa tai romahtaneissa valtioissa, mikä vaikeuttaa entisestään avustustyöntekijöiden turvallisuuden takaamista.
Tulevaisuudessa humanitaarisen avun tarve todennäköisesti kasvaa. Avustusjärjestöjä vastaan tehdyistä iskuista kärsivät eniten köyhimmät ja haavoittuvimmat ihmiset, jotka jäävät ilman tarvitsemaansa apua.” [UM Tiedote 230/2010. 18.8.2010]
Avustustyöstä luopumalla ei turvallisuusongelmia ratkaista.
Elias Tanni :”Avustustyöstä luopumalla ei turvallisuusongelmia ratkaista.”
Ei niin, mutta ehkä opettelemalla ymmärtämään paremmin avustettavien maailmankuvaa.
Esim. Afganistanin sodan aikana seurasin tiedotteita, jotka Unicefin Afganistanissa toiminut ja afganilaisten kanssa sotaa ja kyliin kohdistuneita ”mattopommituksia” paennut kenttätyöntekijä raportoi.
Kylien ihmiset eivät olleet tietoisia ulkomaailman poliittisista tilanteista, eivätkä he ymmärtäneet, miksi pommitukset kohdistuivat heihin. Voi hyvin kuvitella että esim. vuoristokylissä kodeissaan nukkuneet pienet lapset eivät voineet eivätkä ehkä koskaan voi ymmärtää sitä, että heitä satutettiin niin kovasti, vaikka he olivat olleet aivan kilttejä.
Syvä osaanotto kaikille läheisille. Järkyttävä uutinen.
Osanotto uhrien omaisille. Surullisia uutisia on kuultu tänä kesänä liikaa eripuolilta maailmaa.
Osanottoni.
Lämmin osanottoni. Esirukoukset seuraavat murhattujen KL:n työntekijöiden omaisia ja läheisiä sekä koko lähetystyön tulevaisuutta.
Lähes neljä vuosikymmentä sitten Barentsenien perheen vanhemmat ja nyt tämä. Voimia ja siunausta myös KL:n johdolle ja työyhteisölle.
Osanotto menehtyneiden lähettien omaisille järkyttävän tilanteen keskellä.
Lähettävän järjestön työtovereille myös jaksamista.
Todella järkyttävää. Syvä osanottoni.
Nuo vainajat seurasivat Jeesusta ristin tietä todella loppuun asti. Kunnia heidän muistolleen!
Toinen surmatuista oli lähetyskurssitoverini – maailman iloisin ja lämpimin ihminen.
Hyvä Jumala kummankin Kristuksen todistajan surevia omaisia vahvistakoon sillä perustellulla toivolla, että he nyt saavat nähdä sen, mihin he ajassa uskoivat ja mikä sai heidät vaarasta hyvin tietoisina tekemään vaikeaa työtä jalossa kutsumuksessaan.