Myrskyisen yön pimeys tuntuu läpitunkemattomalta. Tuuli temmeltää puiden latvoissa, sen kuulee, vaikka ei aina näe.
Mielessä on kohtaaminen ystävän kanssa. Puhuttiin, muistettiin, kuunneltiin. Puhuttiin siitä, miltä tuntui, kun diagnoosi varmistui ja elämä oli ajateltava uudelleen. Tunne on varmaan aluksi ollut samanlainen kuin myrskyisenä yönä, kaikkialla pimeys vastassa.
Pimeyden katkaisee leimahdus, joka saa puiden siluetit piirtymään tarkkoina, ohimenevinä kuvina. Jyrisee, lasketaan sekunteja, niitä onneksi on. Taivas leimuaa vuoroin pohjoisen puolella, vuoroin etelässä. Onko oma tupa laajan myrskyrintaman alla vai kahden kilpaa juoksevan rintaman välissä, tilannetta on pimeän keskellä vaikea hahmottaa.
Elämä ei aina etene tasaisesti. Kohtalo voi olla sattumanvarainen, epälooginen. Järkytyksen jälkeen voi tulla toinen. Jonakin hetkenä alkaa hiljaisuus, näennäinen tapahtumattomuus, kun alitajunta käsittelee asioita.
Vaikeinta on päästää otteensa ja antaa ajan kulua, aina ei siihen edes ole mahdollisuutta. Kun sielu on ottanut leponsa ja hyödyntänyt sen, kaiken näkee selvemmin ja osaa toimia. Myrskyllä on aikataulunsa, aivan niin kuin tunne-elämän myrskyilläkin.
Salama on valoa. Kirkas välähdys saattaa auttaa näkemään tarkemmin. Elämän ankarasta käänteestä löytyy myös mahdollisuus. Se, mistä oli luovuttava, antoi tilaa jollekin muulle. Voimavara, jonka on jäänyt piiloon, nousee arjen takaa esiin. Uudessa tilanteessa on uuden siemen, tehtävät ja vastuut jaetaan uudelleen ja vähitellen kaikki on taas kohdillaan.
Vihdoin rajuilma alkaa siirtyä kohti itää, pimeys on taas tuttua elokuun yön tummuutta. Puiden hahmoja voi erottaa, vaikka kontrastia tummien puiden ja tummansinisen taivaan välillä ei juuri olekaan. Latvusten liike rauhoittuu vähitellen.
Järkytysten ja surun käsittelyä ei kukaan voi ennalta harjoitella. Elämä on toisinaan kuin rajuilma, täynnä surua, pelkoa ja uusia ajatuksia. Sateen jälkeen taivas on kirkas, sateen jälkeen sammaleiset kivetkin hohtavat kirkkaan vihreinä.
Aamulla uimassa käydessä huomaa, miten saunapoukaman vesi on viilentynyt tuntuvasti. Niin käy aina, kun tuuli on saanut vedet liikkeelle. Puut taipuvat tuulessa, tuulee, mutta ei enää myrskyä.
Luen somepäivityksiä. Myrsky ei taaskaan ole kaikkialla ollut tasalaatuinen. Koko maata on varoitettu, mutta ukkosrintamien välille on jäänyt tyyniä jaksoja. Kaikille ei ole satanut samalla tavalla. Luonnonilmiöt osaavat olla arvaamattomia.
Ei elämäkään aina ole tasalaatuista, älkää surko.
