Kun piispa haluaa keskustella puoluejohtajan kanssa, niin se näyttäytyy outona ilmiönä. Ainakin otsikoiden mukaan. Kärsimättömänä ihmisenä en jaksa juuri koskaan lukea sana sanalta kuin väitöskirjaa, kun asian voisi sanoa lyhyemmin ja voisi odottaa, että joku lukee loppuun ja kommentoi asiallisesti.
Ilmassa näyttäisi olevan ristivetoa. Mieleeni tulee ristiaallokko Selkämerellä, kun vesitaso aikoi laskeutua aalloille. Kyllä se laskeutuikin, mutta vain mekanikko oli ketterä ja pelastastui lautalle kuivana. Se oli sen piiverin joutsenlaulu. Nyt näyttää siltä, että armaassa kotimaassamme ajatellaan laajasti ihan väärin. Kun olemme huomanneet, että konservatiivit kirkossa ovat katoavaa kansanperinnettä, niin luullaan, että politiikassa toimii sama lainalaisuus. Historia tulee osoittamaan, että arvio on väärä.
Erikoisemmatkin ilmiöt voivat asettua kuvaan, jos jokukin joskus kuuntelisi oikeasti unohdetun kansan tulkkeja. Me näemme, että Suomessa on ollut ja ilmeisesti tulee olemaan kansanosa, joka ei koe tulevansa kuulluksi. Siksi mopo ja tuohilakki herätti kansanliikkeen sanavalmiin johtajan sivulle. Vaikka kaksi kertaa on uudestaan syntynyt puolue hajotettu kukoistuksen aikana, jolloin vallan kahva on ollut ah niin lähellä.Jokaisella suuntauksella on hobbynsä. Jollakin se liittyy taskujen täyttämiseen. Jollakin häämöttää eeuun viheriät niityt. Jotakin ajaa vain kaunaisuus ja jotakin nälkä ja paha olo.
Kun kuitenkin tiedämme, että pahaa oloa on vaikka toisille jakaa, niin äänitorven särähtelevänäkin ääntä kannattaa kuunnella. Voi olla, ettei pääse montaa kertaa mitätöimään. Turhautunut ihminen alkaa haluta muutosta eikä muutoksen laadulla taida olla paljon väliä, ei ole koskaan ollut. Jokainen vaali on muutosvaali ja seuraavat hetket unohduksen aikaa.
Jos nyt ihmetellään, miksi joku keskustelu järjestetään, niin on kristillistä otta selvää tilanteesta. Voidaan katsoa onko mahdollista oikeasti edistää tasa-arvoa niiden välillä, joilla on puiset tai kultaiset lusikat. Historiasta tiedämme, että ihmisryhmän vähättely, eristäminen ja aliarvioiminen on arvaamaton voimavara taitavasti manipuloituna. Itsesuojeluvaiston pitäisi antaa aiheen arvostaa vaalituloksia ja niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet monet jytkyt aikaan. Se olisi käytännön kristillisyyttä.
Hanna Mithiku murskasi yhden kirkollisen tabun, tuomitessaan piispan tekemän valinnan. Onko tämmöistä ennen kuultu? Maallikko nostaa itsensä piispan yläpuolelle.
Siinä taas yksi niistä kirkossa kielletyistä puheenaiheista. Ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun kakki kirkon arvostelu oli tabu. Sen havaitsi siinä, että arvostelu ei aikaansaanut minkäänlaista reaktiota kirkon puolelta. Jos joku uskalsi suunsa avata, niin kirkko ei siihen mitään vastannut, kun ei kokenut sitä tarpeelliseksi. Kirkko oli ja eli kaiken arvostelun yläpuolella. Nyt aika on toinen ja kirkon arvot poljetaan jalkoihin. Yksi toisensa jälkeen.
Ei niitä kirkon arvoja poljeta jalkoihin, jos maallikko nostaa itsensä tasavertaiseksi piispan kanssa ja uskaltaa arvostella piispojen toimintaa. Se on tervettä kehitystä oikeaan suuntaan. Ja eikö piispakin ole kansan palvelija, ei siis muiden yläpuolella, kuten historiallisesti on ollut.
Hanna Mithiku: ”Miksi kirkon pitää tehdä lisää tilaa Jussi Halla-aholle? Halla-aholla on tilaa puhua, Mithiku sanoo. Ei voi väittää, ettei hän saisi ääntään kuuluviin.”
Minusta Hanna Mithikun kysymykset ovat hyviä ja ajankohtaisia. Ne haastavat ajattelemaan.
”Miksi kirkon ja piispan pitää tehdä hänelle lisää tilaa ja osoittaa, että henkilö, joka on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on oikea henkilö keskustelemaan sananvapauden rajoista?” Niin. Kuka voisi antaa Mithikun kysymyksiin hyviä vastauksia?
Noin miksi ei saa sanoa kuten asiat ovat. Meillä ei Suomessa ole mitään tarvetta velkaisessa valtiossa ottaa vastaan kymmeniä tuhansia sossun tuilla elävää ihmistä. Työvoimaa on tarpeeksi EUssa. Yli 500 miljoonaa EUn kansalaista on vapaasti rekrytoitavissa suomalaisiin yrityksiin ja julkishallintoon. Emme tarvitse elintasopakolaisia. Meillä ovat omat vanhukset ja syrjäytyneet hoitamatta. Heitä on satojatuhansia. Maahanmuuttajaan laitetaan joka kuukausi enemmän rahaa kuin 90v äitini saa eläkettä.
Kukaan ei vastaa tällaisiin kysymyksiin, koska niihin ei ole järkeviä vastauksia.
Noita persujen mantroja on kuultu ihan tarpeeksi asti. Ajattelepa Juuso sitä, että vuosien päästä siellä vanhainkodissa nostaa puurolusikkaa suuhusi ”vääränvärinen” käsi. Eikö puuro kuitenkin ole samanmakuista kuin ennen?
Lauri L. kirjoittaa: ”Voidaan katsoa, onko mahdollista oikeasti edistää tasa-arvoa niiden välillä, joilla on puiset tai kultaiset lusikat.”
Laajasalolla ja Halla-aholla on kumpaisellakin kultaiset lusikat.
Eivätkö he kuitenkin saa keskustella asioista?
Lauri, koettaisivat ensin keskustella kahdenkesken.
Veljet ja sisaret, nyt on pakko laittaa kysymys: Toimiiko demokratia oikein vain silloin, kun se toteuttaa minun ajatuksiani. Eikö aiemmin sanottu: Kansa on puhunut ja nyt pulinat pois. Vanha viisaus sanoo: Jos et voi voittaa vihollistasi, liity häneen eli heihin. Halla-Ahon puolueen eristämisessä on vaara, jota ei taida viisaat nyt ymmärtää. Nimittäin, jos koko nukkuvien puolue ymmärtää, että peittoa on pienennetty, niin silloin saa jokainen varoa nahkojaan.
Halla-aholla nyt on vain sellaiset mielipiteet ja maailmankatsomus, että ne ovat kaukana kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Näihinkö pitäisi liittyä? Eikö Välimereen hukkuvia saisi pelastaa, jota mieltä Halla-aho on julkisesti ollut? Jos persut tekisivät täyskäännöksen ja Halla-aho peruisi kaikki pahat puheensa, yksi kerrallaan, voisi sovinto syntyä, mutta näinhän ei tule tapahtumaan. Monien syrjäytyneiden ja jopa keskiluokkaan kuuluvien ahdinko ja viha on ymmärrettävää, mutta sitä ei voi korjata kuin vähempiosaisiakin ymmärtävällä yhteiskuntapolitiikalla.
Enemmän minua askarruttaa se millaista vastakkainasettelua Helsingin hiippakunnassa harjoitetaan. Kuinkahan sillä kyetään asioita hoitamaan, kun tärkein luottamusmies hyökkää julkisesti korkeinta esimiestään vastaan. Tuskin mistään asiallisesta kanssakäymisestä voi jatkossakaan puhua.
Kun valtakunta riitaantuu itseään vastaan, niin seuraa sielunvihollisen voitto. Koko talo häviää. Tämän kaiken siunauksen on tuonut demokratia hengellisyydessä. Kukaa ei oo mitää, sanoi Ilmari Turja aikoinaan. Ja sitten kirkon pää-äänenkannattaja pitää todella hyvin tätä esillä, ettei vain jää kelleen epäselväksi miten mitätön on piispan virka tässä maassa.
Pekka Pesonen: ”Kuinkahan sillä kyetään asioita hoitamaan, kun tärkein luottamusmies hyökkää julkisesti korkeinta esimiestään vastaan.”
Minulla on käsitys, että piispa Teemu Laajasalo ei ole Hanna Mithikun esimies. Ja toisekseen, ei Mithiku ole ”hyökännyt” mielipiteellään piispaa vastaan. Hänellä on lain suoma sananvapaus, jota hän on käyttänyt ihan fiksusti.
Ensimmäisessä kommentissasi totesit: ”Maallikko nostaa itsensä piispan yläpuolelle.”
Ei erimieltä oleminen ole itsensä nostamista toisen yläpuolelle. Muista Pekka, että sana on vapaa, vapaassa maassa.
Lauri Lahtinen, piispa Laajasalo on itse todistamut, miten ”mitätön on piispan virka”, omia sanojasi lainaten. Monet piispat ovat ansainneet kunnioituksen, Laajasalo on sitä rapauttanut.
Ei tää oo kirkon pää äänenkannattaja. Ihmiset vain pitävät tätä sellaisena. Siksipä tämä toimii vielä tuhoisampana.
Kotimaa on oiva kirkon tiedottamiseen sopiva media. Varsinaiset kirkon tiedottajat kuuluvat objektiivisuudessaan samaan kategoriaan Tiedonantajan kanssa.
Sananvapauden rajoja on näköjään todella tärkeä tarkastella.
Oikein, Pekka. Luu kurkkuun vain väärää mieltä olevalle, se on sananvapautta!
Koko käsite vaatisi uudelleen arviointia.
Käsitteessä ja sen virallisissa tulkinnoissa ei ole vikaa. Meillä on vain inhimillinen taipumus vähätellä omia väärinkäytöksiämme ja liioitella toisten rikkeitä.
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.
Pitäisikö kirkon väeltä kuitenkin odottaa jotakin enemmän, kuin tuo mitä lausuu Euroopan ihmisoikeusneuvosto ?
’Loukkaaminen, järkyttäminen ja häiritseminen’ on eri asia kuin pelon herättäminen oman tai lähimpien turvallisuuden tai jopa hengen vaarantumisesta. Sitähän vihapuhe usein on: minä tiedän, missä sinä ja sinun somat lapsesi asuvat, senkin…!
Demokratia ja sananvapaus lisättynä ilmaisuvapaudella ja kokoontumisvapaudella, on yhdistelmä joka huonoissa olosuhteissa tuo karvaita hedelmiä. Se on tiedostettu ja onkin perustettu inkivisiitio asiaa hoitamaan siis tulkinnanvarainen termi: Vihapuhe!
Demokratia on juuri sitä, että perustetaan yhteisellä päätöksellä ’inkvisitio’ eli oikeuslaitos, joka valvoo yhteisellä päätöksellä laadittujen lakien toteutumista. Sananvapaus taas merkitsee sitä, että jokainen saa sanoa mitä haluaa, mutta joutuu vastaamaan lakien vastaisista puheistaan. Ennakkosensuuri loukkaa sananvapautta, mutta esimerkiksi kunnianloukkauksesta rankaiseminen ei. Jotta vihapuhe voidaan määrätä rangaistavaksi, se on tosiaan myös määriteltävä riittävän tarkasti. Laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat jo käytössä.