Varsinkin kun keskustellaan aiheista, jotka nostattavat tunteita pintaan, keskustelu menee vaikeaksi siksi, jos ja kun ajatellaan mielipiteiden olevan tahdonalaisia asioita. Ne eivät ole sitä. Siksi on ihan turhaa ja hirmuisen vahingoittavaakin nälviä ja tölviä ketään mielipiteensä vuoksi. Se vain pahentaa tilannetta ja jos haluaa toisten vaikkapa vähän ajattelevankin asioita edes toisestä näkövinkkelistä, huono käytös estää toiveen toteutumisen.
”Turpiin vaan jos olet sitä mieltä että punainen on hyvä väri.”
”Olet lässyttävä liberaali, jos hyväksyt homojen välisen rakkauden.”
”Haluat vain muuttaa kirkon oppia ja viedä koko maailmaa perikatoon mielipiteelläsi homorakkaudesta.”
Mielipiteen muodostuminen on omanlaisensa prosessi ja se voi muuttua ajansaatossa. Lempiväri, lempiruuat, lempimusiikki muodostuu siitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Itseä on vaikea huijata näissä asioissa; tulee vain pidettyä tietynvärisiä vaatteita ja sisustettua tietyllä värillä, se ruoka maistuu mikä maistuu ja musiikkia hiljennetään tai kovennetaan sen mukaan mikä tuntuu korvassa mukavalta. Näissä asioissa ei muilla ihmisillä ole useinkaan nokalla koputtamisia. Tietty muoti vaikuttaa pukeutumiseen; tulee rohkeutta tehdä asioita kun muutkin tekevät niin. Mut siis pääpiirteittäin mielipiteet näissä asioissa muodostuvat mielihyvän mukaan.
Kirkko ja uskonyhteisöt nokkamiehineen ovat usein kämmineet käsityksissään siitä, mikä on oikeaa ja väärää ja aiheuttaneet niillä hirmuisesti vahinkoa seurakuntalaisilleen. Ei siis ihme, ettei tänä päivänä aina niin helposti vakuututa selityksistä. Mutta. Mitkä asiat ovat sellaisia, joilla ei ole edes niin väliä pelastuksen suhteen ja jotka olisi parasta jättää sellaisiksi, ettei niihin oteta kantaa?
Siis kirkko ja herätysliikkeet saavat toki pitää kiinni näkemyksistään eikä heidän tarvitse lähteä muuttamaan oppejaan kun kansa sitä haluaa. En minä sitä enkä sillä. Ei se ole hyvä perusta lähteä muuttamaan mielipidettä, jos joku toinen sitä haluaa. Mielipiteet muuttuvat usein kun asiaan perehdytään ja tutkitaan sitä kunnolla. Jos edes muuttuvat. Aina ne eivät muutu eikä tarvitsekaan pakotetusti; se aiheuttaa vain vahinkoa ja väkivaltaista muutosta, joka sekin on vahingollista.
Tietenkin rajana on se, että käsitys ei etene toisinajattelijoita kohtaan toimintana, joka on vahingollista; painostaminen, pelottelu, kiristys ja uhkailu. Suomen laki on kaikkinaista väkivaltaa vastaan ja sen pitäisi ulottaa kätensä myös uskonyhteisöihin, jota se ei vielä nykyisellään valitettavasti tee. Toivottavasti asiaan tulee parannusta. Tosin jokaisen pitäisi jo nyt ulottaa asia sydäämeensä, vaikka uskonyhteisöjen harjoittamalla kiusaamisella onkin vielä aukko Suomen laissa.
Edellisessä blogini keskustelussa nousee hyvin esille ihmisten jaottelu mielipiteidensä perusteella. Mielipiteen takia saadaan nälviä ja lokeroida ”libilaareihin” ja ties mihin porukkaan kuuluvaksi. Oi ihmettä ja kamaluutta! Miksi tämmöistä? Eikö voi asiasta keskustella nimittelemättä ja lokeroimatta? Mikä ihmeen into on selloista tehdä? Aivan kuin tiettyyn lokeroon tunkkastua ihmistä saisi kohdella miten lystää eikä tarvitsisi kunnioittaa sen jälkeen enää ollenkaan.
Huonoa keskustelua, huonoa keskustelua.
Minä esimerkiksi olen hämmentynyt siitä asiasta, että homoseksuaalisen ihmisen pitää taipumuksensa takia menettää usko, jos hän sallii elämäänsä taipumuksensa mukaisen rakkauden. Ei tätä asiaa voi verrata ristiin, joka vain on kannettava niin kuin kaikkien muidenkin kristittyjen pitää kantaa oma ristinsä. Sillä sairaudesta tai muusta elämänkohtalosta johtuvat ristit eivät ole sellaisia, että niillä joutuisi arvuuttelemaan tai valitsemaan uskon tai ”ristin” välillä. Tämä risti-ajatus ei mielestäni toimi.
Sitten selitykset, mitä Jumala, Jeesus ja Paavali mahdollisesti olivat mieltä mistäkin asiasta. Mahdollisesti. Ehkä. Tuskin tarkoitti. Ei varmaankaan. Juu; kaikki epävarmaa arvelua. Ja kuitenkin yritetään olla niin varmoja asioitten kanssa.
Minut pysäytti tässä homoasiassa tieto, että niin moni homo ja lesbo harkitsee tai on tehnyt itsemurhan taipumuksensa takia; heitä ei hyväksytä ja heillä ei ole mahdollisuutta haluamaansa rakkauteen. He eivät ole nähneet elämäänsä elämisen arvoisena sen jälkeen. Jokin hommassa mättää ihan varmasti. Heitä ei lohduta tieto, että jotkut saman suuntaumusen omaavat ihmiset ovat niin vahvoja, että ovat voineet valita elämänsä kristillisen uskon ja homorakkauden välillä. Sama homma kun väsynyt vl-vanhempi ei ol yhtään lohduttunut siitä, että toinen vl-vanhempi ei ole ollenkaan väsynyt suurperheeseensä.
Mennäänkö asioissa AINA vahvempien ehdoilla? Ja voiko olla olemassa luontoon istutettua piirrettä ja taipumusta, jonka edessä joudut valitsemaan; elä tai kuole?
Tiedän, että Sari Essayhahia äänestettiin yli puoluerajojen hänen hyvän EU-työskentelynsä johdosta. Tapasin ennen vaaleja näitä henkilöitä.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada rakkautta myöskään luokan kanuneimmalta tytöltä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä ydinfysiikan professoriksi, vaikka kuinka tahtoisi, ja se olisi tasa-arvoista ja toteuttaisi ihmisoikeuksia.
Monet toki ovat ajautuneet itsemurhaan tai masennukseen ainakin tuon ensimmäisen kohdan osalta, ellei sentään toisen.
Tietääkseni kirkko tai edes kukaan ”kauhea homofobinen ihmisvihaaja rasisti fanaattinen äärikonservatiivi” kuten minä ei kulje vahtaamassa ketä ja minkä sukupuolista kukin rakastaa ja rakastelee. Mutta saanen pitää joitakin rakkauden lajeja sopimattomina, vakaumukseni perusteella.
( tässä yhteydessä pyydän anteeksi homoilta ja arkkipiispalta ja Askolalta, että olen olemassa, ja ymmärrän Raamattua, kuten luen sitä)
Aika monessa yhteiskunnassa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja suvaitsevaisuutta ajavat ihmiset katsovat, että meritokratia on oikeudenmukaista.
Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikilla on periaatteessa mahdollisuus päästä ydinfysiikan professoriksi. Keneltäkään sitä mahdollisuutta ei vääryydellä ole viety pois. Jos professorin paikkoja on vähemmän kuin halukkaita, meritokratia tarkoittaa sitä, että ansioitunein saa paikan. Kuten sanoin, yleensä tätä pidetään oikeudenmukaisena eikä se ole syrjintää.
Kun me puhumme seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta syrjinnästä, se on yleensä tietoista syrjintää. Se on väärin näitä ihmisiä kohtaan. Eikä näitä pahoja tekoja tai ilkeitä sanoja voi millään tavalla puolustella meritokratian olemassaololla.
Mielestäni Ari Lahtisen rinnastus ei toimi eikä se oikeuta toimimaan väärin toista ihmistä kohtaan.
Ne jotka uskovat Raamatun olevan kirjoitettu Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjauksessa ja taas ne jotka ovat muodostaneet näkemyksensä Jumalasta ja hänen tahdostaan ja periaatteistaan omien mieltymyksiensä ja ajatuksiensa perusteella ns. ”painivat eri sarjoissa.” Keskustelu heidän välillään on monissa asioissa oikeastaan melko turhaa, koska edellytyksiä yhteisymmärrykselle ei ole tämän jakavan tekijän vuoksi.
Sen sijaan jos jotkut yrittävät vääristellä sitä mitä Raamattu oikeastaan sanoo tietyistä asioista, sen oikaiseminen ja kommentointi lienee oleman paikallaan.
Jusu Vihervaara: ”Kun me puhumme seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta syrjinnästä, se on yleensä tietoista syrjintää..”
Ei heitä nykyisin mitenkään syrjitä. Saavat asua naapuristossa täysin vapaasti. Omaavat samat kansalaisoikeudet kuin muutkin jne. Nämä ns. ”vähemmistöt” ovat itse kärjistäneet tilanteita vaatimalla avioliitto-oikeutta. Media on tarttunut sensaatioluonteiseen aiheeseen mielellään. Samoin jotkut suosiota kalastelevat poliitikot.
Sesa Ahlfors: ”Ei heitä nykyisin mitenkään syrjitä. Saavat asua naapuristossa täysin vapaasti. Omaavat samat kansalaisoikeudet kuin muutkin jne.”
Mitenkäs tämä Lähetysseuran tapaus, jossa sadat seurakuntalaiset vaativat kirjeessa kahden työntekijän irtisanomista sen takia, että nämä ovat homoja? Eikö se ole mielestäsi syrjintää?
Vesa Ahlfors, lähellekään kaikki, jotka ovat sitä mieltä, että Raamattu on kirjoitettu ”Jumalan toimivan pyhän hengen ohjauksessa” eivät ole lähellekään kaikista asioista samaa mieltä. Toistat kerta toisensa jälkeen samaa potaskaa. Raamattua kirjaimellisena, Jumalan antamana ja sanelemana, ehdottomana totuutena pitävät ovat eri mieltä lukemattomista asioista. Se, että Jehovan todistajat pakotetun ryhmäkurinsa takia ovat muodollisesti yksimielisiä, ei tätä tosiasiaa muuta.
Siksi toisekseen mainostamanne raamatullisuuskin on vain illuusio. Tosiasiassa sinä ja liikkesi jäsenet ette usko niin kuin Raamattu opettaa, vaan kuten liikkeenne sitä tulkitsee. Voisitko siirtyä reaalimaailmaan? Tiedän kyllä vastauksen: et voi.
”Mitenkäs tämä Lähetysseuran tapaus, jossa sadat seurakuntalaiset vaativat kirjeessa kahden työntekijän irtisanomista sen takia, että nämä ovat homoja? Eikö se ole mielestäsi syrjintää?”
Minusta tässä ”syrjintä” kysymyksessä olisi paras pitäytyä yhteiskunnallisissa asioissa.
Uskonnot ja uskonnolliset käytännöt, myös rekrytointitilanteissa, sisältävät oikeastaan lähtökohtaisesti erottelua, joka ulkopuoliselle näyttäytyy ”syrjintänä”. Uskonnollisella yhdyskunnalla täytyy olla oikeus valita työntekijänsä omilla ehdoillaan.
Tuossakaan homoparin lähettämisen vastustamisessa ei kyse ollut siitä että halutaan irtisanoa joku koska hän on homo.
Vaan siitä että homoparia ei voi lähettää kentälle pariskuntana, samalla lailla kuin aviopareja lähetetään. Koska kirkon avioliittokäsitys edelleen on se mikä on. Vaikka saattaa joskus muuttua.
Kristillinen avioliitto on myös työtoveruutta, jossa mies ja nainen toimivat yhdessä ja tuovat siihen miehenä ja naisena myös hengellisen panoksensa.
Kirkon ja uskonnollisen yhdyskunnan täytyy toki toimia lain puitteissa tietyissä asioissa, mutta rajanvetoa on pakko tehdä. Ei voi vaatia palkkaamaan kristilliseen kouluun ateistiopettajaa.
Jos tämä johtaa siihen, että kirkko erotetaan täysin valtiosta, niin sitten on niin. Mutta lähtökohtaisesti olisi hyvä ymmärtää, että uskonnoilla on omat omituiset tapansa ja näkemyksensä.
Lisäksi, jotenkin minusta vaikuttaa ristiriitaiselta se, että avioliittoon vihkimisen suhteen kirkko edelleen saisi mielestäsi harjoittaa ”syrjintää” ja on suorastaan typerää olla huolissaan siitä, että kirkko pakotettaisiin vihkimään homopareja. (?) On jo todettu että avioliittoon vihkimisessä on kyse ”ihmisoikeuksista”.
Kysyit Vesa Ahlforsilta: ”eikö ole mielestäsi syrjintää olla palkkaamatta homoja?”
Kysyisin nyt sinulta, jos päätös olla palkkaamatta homosuhteessa eläviä on syrjintää, eikö pelkästään heteroparien vihkiminen kirkolta ole sitten syrjintää?
Vai lähdemmekö siitä, että uskonnolliset yhdyskunnat ja kirkot saavat pitää omat käsityksensä, näkemyksensä, vakaumuksensa ja toimia niiden mukaisesti?
Panu Saarela: ”Toistat kerta toisensa jälkeen samaa potaskaa. Raamattua kirjaimellisena, Jumalan antamana ja sanelemana, ehdottomana totuutena pitävät ovat eri mieltä lukemattomista asioista.”
Todisteisiin perehdyttyään monet uskovat Raamatun olevan Jumalan pyhän hengen ohjauksessa ja voimassa kirjoitettu. Siksi sitä kutsutaan Jumalan sanaksi. Näinhän tekee myöskin ev. lut. kirkon voimassaoleva Katekismus.
2. Pietarin kirjeen 1. luku (vanha kirkkoraamattu): ”20. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/2Piet.1.html
2. Timoteuksen kirjeen 3. luku (UM-käännös): ”16 Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen,+ oikaisemiseen, kurittamiseen+ vanhurskaudessa, 17 jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut* kaikkeen hyvään työhön.
http://www.jw.org/fi/julkaisut/raamattu/nwt/kirjat/2-timoteukselle/3/
Vesa Ahlfors, miksi laitat sitaatin tekstistäni, mutta et vastaa siihen etkä käsittele sitä millään lailla? Olen todennut moneen kertaan, että kanssasi on mahdoton keskustella, koskabet edes yritä kuunnella toista. Nytkin puhut kokonaan eri asiasta kuin minä sitaatissani.
Minä kirjoitin, että Raamattua ehdottomana totuutena pitävät, eri puulaakeihin kuuluvat ihmiset ovat lukemattomista asioista eri mieltä. Sinä vastaat, että monet ovat todisteisiin perehdyttyään vakuuttuneet Raamatun olevan pyhän hengen ohjauksessa kirjoitettu.
Miten vastauksesi liittyy minun tekstiini? En puhunut sanaakaan siitä, onko Raamattu Jumalan sanaa. Kirjoitin, että sitä Jumalan sanana pitävät ovat eri mieltä lukemattomista asioista.
Vesa Ahlfors, ymmärrätkö ettet ymmärrä? Ymmärrätkö, miksi minä (varmaan monen muun tavoin) en yleensä viitsi enää edes lukea tekstejäsi?
Toinen asia, josta kirjoitin ja johon et vastannut, oli illuusiosi raamatullisesta uskostasi. Tosiasiassa uskot vain liikkeesi tulkinnan Raamatusta.
Vesa Ahlfors, en todellakaan kaipaa vastaustasi viestiini. Keskustelet joka tapauksessa vain itsesi kanssa ikiomasta aiheestasi, et niistä joita minä viesteissäni käsittelen.
Voisit ottaa mallia ”kollegastasi” Rauli Toivosesta, hän kykenee kuuntelemaan toista ja puhumaan samasta aiheesta.
Luokan kauneimmalta tytöltä mahdollisen rakkauden kanssa saamisella ei tarvitse tehdä valintaa uskon kanssa. Eikä mahdollinen rakkaussuhde hänen kanssaan ole lähtökohtaisesti tuomittu.
En ole sanonutkaan kirkkoa homofobiseksi.
Ja jokainen saa pitää mielipteensä, niin sinäkin Ari, ole hyvä vaan. Ei mielipide ole tahdolla muutettavissa oleva asia.
Pyrin tuomaan esimerkilläni esille sen, että jokainen ihminen joutuu kohtaamaan elämässään pettymyksiä, rajallisuutta, rajoituksia.
Eikä voi vetäytyä polkemaan jalkaa ja vaatimaan, että tämä ei ole reilua, minä vaadin, ja vedota kaikessa rakkauteen, tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin jne.
SIlloin viisas ihminen sopeutuu, ja katsoo, mitä kaikkea on vielä jäljellä, rajoituksistaan huolimatta: elämä on silti rikas.
Olen itse sairastanut ikäni, ja kesällä nuorena Meilahden sairaalan ikkunasta katsonut hietsun rannan ilonpitoa kesäpäivänä, kun itse olen ollut letkuihin sidottuna. Olisiko minun pitänyt vaatia, että minullekin kuuluu päästä rannalle uimaan ja bikinityttöjä vikittelemään. Tasa-arvon vuoksi. Miksi Jumala kohtelee minua epätasa-arvoisesti?
Kunnes löysin sen kaiken mikä minulla vielä oli, kun vertasin itseäni syöpään kuolemassa olevaan sairaalan potilaaseen, tai samaa sairautta itseni kanssa potevaan mieheen, joka kuoli viereiseen sänkyyn.
Ei ihminen voi ymmärtää, miksi Jumala antaa kullekin kuormansa. Mutta ihmisen on turha tietämättömyytensä takia ryhtyä tuomitsemaan tai neuvomaan, mitä Jumalan pitäisi.
Homous ja avioliitottomuus saattaa johdattaa ihmisen jossakin muussa asiassa tärkeään toimintaan tai elämään.
Sinä olet sairastanut. Joku toinen lapsi on joutunut koulukiusatuksi. Onko koulukiusaaminen sinusta hyväksyttävää, koska sinullekin on tapahtunut ikäviä asioita?
Minun mielestäni homoihin kohdistuu syrjintää ei voi puolustella tai oikeuttaa sillä, että jollakulla toisellakin ihmisellä on ollut ikävää. ”Koska minullakin on ollut sairaus, sinua saa potkia päähän” -ajattelu kuulostaa minusta väärältä.
On aivan järkyttävää tuommoinen logiikka, että kun joku on kärsinyt joskus jostain, niin muiden pitää suostua yhteiskunnallisiin ja uskonnollisiin vääryyksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin. Se on kateutta ja ehkäpä katkeruuttakin, joka kääritään moneen valheeseen: rakkauteen ja uskoon & oikeaan oppiin. Jopa Jumalan tahtoon. Epäkypsää rakkaudettomuutta.
Olen itse osasyyllinen ”huonoon keskusteluun.” Ari rinnastaa homoseksuaalien kärsimän, usein elinikäisen, monin tavoin luhistavan totaalisen häpeän ja minuuden riiston siihen, kun kaikki eivät saa luokan kauneimmalta tytöltä. Se mielestäni kertoo ainoastaan siitä, ettei koko asiasta ymmärrä, olen pahoillani, yhtään mitään.
Minä en tiedä mikä minuun on mennyt. Ensin olin Sari R-L:n kanssa samaa mieltä, sitten Helena Paalanteen. Irja Askola vaikuttaa piispoista fiksuimmalta heti Kari Mäkisen jälkeen, joka on kirkkohistorioitsija, ja siksi automaattisesti vielä fiksumpi. Kun antaa pikkusormen, menee koko käsi, koska huomaan kauhukseni, että Vuokko Ilola kirjoittaa jatkuvasti silkkaa asiaa.
Arghh..olisi monin tavoin niin paljon jämerämpää, miehekkäämpää, etten sanoisi ”suomalaisempaa” olla kehdosta hautaan samaa mieltä, vaikka omatunto hautautuisi pas…n.
Kari.Matti, ihan suotta sinä syyllistät itseäsi ”huonosta keskustelusta”, Sinun mielipitteesi olivat parhaita ja selkeimpiä ja argumenttisi ovat kestävällä pohjalla. En millään usko Vuokon ajatelleen sinua kun moitti meitä huonosta keskustelusta.
Enemmänkin arvelen Vuokon tarkoittavan sellaisia keskustelijoita, joiden mielipiteet ovat liian tiukasti sidoksissa omaan viiteryhmäänsä, jolloin mielipide ei ole aidosti oma mielipide/ajatus, vaan se on yhteisön/viiteryhmän kollektiivinen mielipide. Näin on ainakin julkisella foorumilla aina, ja se tekee keskustelusta sen näennäisestä avoimmuudesta huolimatta vaikeaselkoista.
Saatthan se olla, että Vuokko tarkoitti minua, koska minulla on tapana tiivistää sanottavani muutamaan lauseeseen ja eihän sellainen ole hyvää ”keskustelua”.
Kari-Matti, huomaan todellakin tapahtuneen jonkinlaisen muutoksen mielipiteissäsi monenkin asian suhteen viime aikoina. Muutos on mielestäni yksinomaan positiivinen. Minä vanhempana ja kokeneempana näen tällaisen eräänlaisena nuoren miehen kasvuprosessina tiellä itsenäiseen ajatteluun sekä aitoon ja rehelliseen mielipiteenilmaisuun. Silloin kun kertoo rehellisesti oman mielipiteensä jostakin asiasta juuri niinkuin asian kokee ja juuri niinkuin se tuntuu oikealta, se ei voi olla väärin. Tarkoitan tietysti, että puhutaan asioista, ei henkilöistä.
Pointtini oli siinä, että syytetään ja tölvitään ihmistä mielipiteen vuoksi, ihan kuin mielipiteen voisi muuttaa nappia painamalla. Ei se ainakaan näissä asioissa sillä tavalla tapahdu. Ihan kuin ihmiset olisivat ILKEITÄ ja ilkeilläkseen olisivat asioista tiettyä mieltä. Tämä koskee mys vähemmistön ajattelua ja toimintaa; eivät hekään voi eivätkä mielestäni saa syyttää enemmistöä mielipiteidensä vuoksi. Ei enemmistö eikä vähemmistö, liberaalit tahi konservatiivit ole ILKEYTTÄÄN jotakin mieltä jostakin asiasta.
Eräs kommentoija käyttää käsitettä ”vulgaarilestadiolaisuus” tarkoittaen sillä, ei tietystikään ensisijaisesti, eikä edes toissijaisesti minua, vaan ylipäänsä niitä, jotka enemmänkin ovat olleet vanhoillislestadiolaisuudessa sisällä tai ovat, mutta ymmärtävät vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden hiukan eritavoin, ilmeisesti vähemmän ”syvällisesti”, tähän viittaa kommentoijan hupaisa, itsekylläinen tapa silloin tällöin sanojensa vakuudeksi siteerata isänsä, mielipiteenvaihtajan ja vl-maallikkopuhujan, hiukan koomisia saarnoja.
Muutama kommentoija viittaa myös liberaaliin teologiseen tai liberaaliteologisiin näkemyksiin käsitteellä ”libilaari,” Tällä tietysti tahdotaan antaa liberaaleille käsityksille hiukan koominen ja huvittava, komeljanttarimainen vivahde.
Täällä näyttää keskustelu vellovan kovasti. Terveisiä sairaalasta. Sain verta, kun viimeiset sytostaatit veivät veriarvot huonoiksi. Tänään pääsin kotiin. Jos kaikki menee hyvin, minun ei tarvitse enää palata Syöpäklinikalle kuin käymään vain.
Oliko se Ari Lahtinen vai kuka, jokajossakin kirjoitti jotenkin, että on eri asia, jos on tullut uskoon parannuksen kautta tai jos on rakentanut uskonsa erilaisista mielipiteistä. Minusta tuo oli hyvin määritelty.
Keskustelu käy vaikeaksi, koska ensin mainitulle uskossa ei ole kysymys mielipiteistä vaan omastatunnosta. Jos jokin asia tuntuu ongelmalliselta, sitä lähestytään omaan omaantuntoon ja mahdollisesti muiden samoin uskovien omiintuntoihin – ehkä Raamattuunkin – tukeutuen. Erehdyksiä voi tulla, mutta pyrkimys on, että kaikkai voisivat säilyttää puhtaan omantunnon. Tässä ei ole kysymys pohjimmiltaan mielipiteistä vaan totuudesta ja sen löytämisestä. Jos ja kun virheitä tulee, niitä voidaan korjata niin kuin omatunto kehottaa.
Liberaali saattaa tuomita tuon, koska kaipaa juuri niitä mielipiteitä. Jos oikein huonosti sattuu, saattaa pitää parannuksen armon saaneita ajattelukyvyttöminä ja aivopestyinä.
Jos uskonkilvoituksessa tulee kysymyksiä herättävä tilanne eteen ja koko mielipideavaruus on avoinna, mielipiteitä varmasti tulee, varsinkin, jos niiden esittäjiä on paljon. Keskustelu on varmasti runsasta. Jälkeenpäin voidaan ehkä kysyä, johtiko se mihinkään.
Vielä hankalammaksi keskustelu saattaa käydä, jos mukana on sellaisia, joilla ei ole ollenkaan mitään, mitä voitaisiin kutsua uskoksi, mutta runsaasti mielipiteitä.
http://sairaanrakaselama.blogspot.fi/
Heikin analyysi ei mielestäni pidä missään suhteessa paikkaansa.
Itse olen esimerkiksi ”tullut uskoon parannuksen kautta jo vuosia sitten (olen tosin allerginen uskoontulo-käsitteelle), mutta parannusta tulee jatkaa, sitä on tehtävä joka päivä kuolinvuoteelle asti, en ole tullut toistaiseksi vielä pyhäksi.
Parannuksen kautta uskoon tulo ei muuta sitä tosiasiaa, että jäljellä on edelleen aivot, tai ainakin rippeet niistä, sekä ennen kaikkea omatunto. Ja jotta tämä omatunto edes joskus, edes hetkittäin voisi olla vähän puhtaampi, pitää parannuksen tekoa jatkaa, joka päivä. Arkkipiispan puhe kehotti mielestäni kirkon jäseniä parannuksen tekoon asennoitumisessa homoseksuaaliseen vähemmistöön.
Lisäksi Heikki Honkala syyllistyy siihen omassa uskontulkinnassani kohtalokkaaseen syntiin, että alkaa arvioida, mitata ja punnita muiden uskoa. Ikäänkuin olisi olemassa oikeasti, parannuksen kautta uskoon tulleet, ja sitten ne, joilla on vain hmm..”mielipiteitä.” Voi luoja, mitä hölynpölyä..
Kiitos taas Heikille kauniista, nöyrän rauhallisesta kirjoituksesta. Toivottavasti jatkat näiden kirjoittamista, tietysti ennen kaikkea voimiesi mukaan.
Voimia sekä Jumalan rakastavaa läsnäoloa elämääsi, Heikki! Muistan Sinua.
Kiitos Heikki Honkalalle terävästä, mutta samalla lempeästi sanoitetusta analyysista käydystä keskustelusta täällä.
Ei voi olla huomaamatta, että sen enempää Joona kuin Petterikään eivät millään tavalla perustele näkemyksiään. Sympatian osoittaminen onntietenkin sinällään kaunista. Kari-Matin terävä argumentaatio jää kuitenkin edelleen voimaan.
Kyllä tämä aihe puhuttaa edelleen. Miksi?
1 Jos lähestymme homoseksuaalisuutta järjen kautta. Voimmeko tehdä sille jotain? Voimmeko hävittää sen? Emme. On siis hyväksyttävä asia, jota emme voi muuttaa.
2 Jos ajattelemme tunteella. Voimmeko kieltää osalta ihmisiä hellyyden ja rakkauden saamisen ja antamisen sille, jota rakastaa? Emme, koska sydän sanoo, että se on väärin.
Tähän tulokseen tulemme siis aivan yksin miettiessämme asioita. Ilman kenenkään muun lahkon ryhmän tai yksilön sanomisia. Uskon, että Jeesus olisi samaa mieltä.
Olen jo aikaisemmin kirjoittanut moneen kertaan, että valitettavasti lähimmäisten rakkaudettomuuden takia suurin osa homoista ja lesboista on eronnut kirkosta aikapäivää sitten.Se on surullista. Mutta toivottavasti uskovat hiljaa mielessään.
Puolilapseni sain houkuteltua viime vuonna itsenäisyyspäiväkirkkoon ja kauneimpiin joululauluihin elämäntoverinsa kanssa. Oli mukavaa.
Jusu, sinä jaksat valistaa. Hienoa. Voimia jatkoon ja kiitokset Vuokolle tästä jälkiblogista.
Heikki Honkala :”Terveisiä sairaalasta. Sain verta, kun viimeiset sytostaatit veivät veriarvot huonoiksi. Tänään pääsin kotiin. Jos kaikki menee hyvin, minun ei tarvitse enää palata Syöpäklinikalle kuin käymään vain.”
Toivon sydämeni pohjasta sinulle voimia ja että kaikki menee kohdallasi hyvin. Samanlaisia tuntoja ovat kokeneet monet lähimmäisistä ja asiakkaistanikin. Mielestäni on tärkeää, että pidät nyt huolta itsestäsi ja mielestäsi etkä ajattele mahdollisia maailman murheita. Toivottavasti sinulla on lähelläsi myös asiantunteva terveydenhoitohenkilöstö ja ystäviä ja lähimmäisiä, jotka tukevat ja auttavat sinua, jos epätoivo uhkaa yllättää.
Kiitos Kari-Matti vastauksestasi. Neuvoisin sinua olemaan käyttämättä sanaa ”hölynpöly” toisten kirjoituksista, jos toivot rakentavaa keskustelua. Toistan vielä, että esittämäni dikotomia ei ole minun vaan olen nähnyt sen täällä näissä keskusteluissa. Huomaan myös sinun tuomitsevan ajatuksen esittämättä minkäänlaisia perusteita tuomiosi tueksi. Tuon dikotomian onnistuneisuus riippuu mm. sanalle ”mielipide” annettavasta määrittelystä. Ainakin minulle se antoi pohdinnan aineksia. Kiitos sinulle monista maltillisen fiksuista ajatuksista, joita olet esittänyt aikojen saatossa näillä palstoilla muissa kommenteissasi.
Paljon kiitoksia sinulle Joona lämpimästä kommentistasi ja toivotuksestasi! Luulen olevani voiton puolella tämän syövän suhteen. Suhtaudun valoisan odottavasti tulevaisuuteen.
Tuula, kommenttisi on koskettavan empaattinen. Lämpimät kiitokset sinulle siitä! Minulla on takana koko hoitoprosessi eli seitsemän sytostaattisyklia. Tämä äskeinen saattoi olla viimeinen kerta olla sairaalassa ”sisällä”. Kolmen syklin jälkeen tehtiin tietokonetomografiakuvaus, jonka mukaan hoitovaste oli erinomainen. Siksi olen ollut ja olen edelleenkin luottavainen hoidon onnistumisen suhteen. Tämä ”veritankkauskeikka” johtui viimeisten sytostaattien aiheuttamasta veriarvojen huonontumisesta eikä ole poikkeuksellista.
Olen hyvillä mielin myös siksi, että minulla on oikeastaan vain hyviä kohtaloita tarjolla. Jos Luoja näkee hyväksi kutsua minut täältä ajasta tämän syövän kautta, minä pääsen todellisuuteen, jossa kaikki on paremmin kuin täällä.
Kun olin menossa ennen hoitojaksoja edeltänyttä leikkausta Tapiolaan ultraäänikokeeseen, kuulin autoradiosta musiikkia, joka vei minut onnelliseen olotilaan jossakin poissa ajasta ja sen murheista. Tunsin seisovani onnellisena niityllä, joka rajoittui veteen. Olin murheeton ja rauhallinen. Tunsin odottavani toisia saapuvaksi samaan autuuteen. Ehkä tämä avasi minulle tunteen siitä, että kaikki on hyvin.
Tuo musiikki oli alkuosaa minulle ennestään tuntemattoman säveltäjän John Tavenerin kappaleesta Eternal Memory. Jos haluat kuunnella sen, löydät sen täältä: https://www.youtube.com/watch?v=ENiwvkU5yZM
Voi tuntua, että tämä menee kovasti sivuun keskustelun aiheesta, mutta meneekö sittenkään?
Heikki Honkala: ”Tunsin seisovani onnellisena niityllä, joka rajoittui veteen. Olin murheeton ja rauhallinen. Tunsin odottavani toisia saapuvaksi samaan autuuteen. Ehkä tämä avasi minulle tunteen siitä, että kaikki on hyvin.”
Kiitos vastauksestasi. Kun itse kävin läpi kokemani väkivallan muistoja, näin öisin painajaisten ohella unta, että juoksin niityllä vapaana yhdessä hoidossamme olleen labbiksen kanssa: ” Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.”
Musiikkia voisi olla myös tämä : https://www.youtube.com/watch?v=POoZIvqMsVY
Kiitos linkistä Tuula. Iki-ihanat Chopinin nocturnet. Soitin itsekin niitä kauan sitten. Varmaan tätäkin yritin, vaikka se oli liian vaikea minulle.
Kiitos Petteri sinullekin kannustavan lämpimästä viestistäsi!