Varsinkin kun keskustellaan aiheista, jotka nostattavat tunteita pintaan, keskustelu menee vaikeaksi siksi, jos ja kun ajatellaan mielipiteiden olevan tahdonalaisia asioita. Ne eivät ole sitä. Siksi on ihan turhaa ja hirmuisen vahingoittavaakin nälviä ja tölviä ketään mielipiteensä vuoksi. Se vain pahentaa tilannetta ja jos haluaa toisten vaikkapa vähän ajattelevankin asioita edes toisestä näkövinkkelistä, huono käytös estää toiveen toteutumisen.
”Turpiin vaan jos olet sitä mieltä että punainen on hyvä väri.”
”Olet lässyttävä liberaali, jos hyväksyt homojen välisen rakkauden.”
”Haluat vain muuttaa kirkon oppia ja viedä koko maailmaa perikatoon mielipiteelläsi homorakkaudesta.”
Mielipiteen muodostuminen on omanlaisensa prosessi ja se voi muuttua ajansaatossa. Lempiväri, lempiruuat, lempimusiikki muodostuu siitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Itseä on vaikea huijata näissä asioissa; tulee vain pidettyä tietynvärisiä vaatteita ja sisustettua tietyllä värillä, se ruoka maistuu mikä maistuu ja musiikkia hiljennetään tai kovennetaan sen mukaan mikä tuntuu korvassa mukavalta. Näissä asioissa ei muilla ihmisillä ole useinkaan nokalla koputtamisia. Tietty muoti vaikuttaa pukeutumiseen; tulee rohkeutta tehdä asioita kun muutkin tekevät niin. Mut siis pääpiirteittäin mielipiteet näissä asioissa muodostuvat mielihyvän mukaan.
Kirkko ja uskonyhteisöt nokkamiehineen ovat usein kämmineet käsityksissään siitä, mikä on oikeaa ja väärää ja aiheuttaneet niillä hirmuisesti vahinkoa seurakuntalaisilleen. Ei siis ihme, ettei tänä päivänä aina niin helposti vakuututa selityksistä. Mutta. Mitkä asiat ovat sellaisia, joilla ei ole edes niin väliä pelastuksen suhteen ja jotka olisi parasta jättää sellaisiksi, ettei niihin oteta kantaa?
Siis kirkko ja herätysliikkeet saavat toki pitää kiinni näkemyksistään eikä heidän tarvitse lähteä muuttamaan oppejaan kun kansa sitä haluaa. En minä sitä enkä sillä. Ei se ole hyvä perusta lähteä muuttamaan mielipidettä, jos joku toinen sitä haluaa. Mielipiteet muuttuvat usein kun asiaan perehdytään ja tutkitaan sitä kunnolla. Jos edes muuttuvat. Aina ne eivät muutu eikä tarvitsekaan pakotetusti; se aiheuttaa vain vahinkoa ja väkivaltaista muutosta, joka sekin on vahingollista.
Tietenkin rajana on se, että käsitys ei etene toisinajattelijoita kohtaan toimintana, joka on vahingollista; painostaminen, pelottelu, kiristys ja uhkailu. Suomen laki on kaikkinaista väkivaltaa vastaan ja sen pitäisi ulottaa kätensä myös uskonyhteisöihin, jota se ei vielä nykyisellään valitettavasti tee. Toivottavasti asiaan tulee parannusta. Tosin jokaisen pitäisi jo nyt ulottaa asia sydäämeensä, vaikka uskonyhteisöjen harjoittamalla kiusaamisella onkin vielä aukko Suomen laissa.
Edellisessä blogini keskustelussa nousee hyvin esille ihmisten jaottelu mielipiteidensä perusteella. Mielipiteen takia saadaan nälviä ja lokeroida ”libilaareihin” ja ties mihin porukkaan kuuluvaksi. Oi ihmettä ja kamaluutta! Miksi tämmöistä? Eikö voi asiasta keskustella nimittelemättä ja lokeroimatta? Mikä ihmeen into on selloista tehdä? Aivan kuin tiettyyn lokeroon tunkkastua ihmistä saisi kohdella miten lystää eikä tarvitsisi kunnioittaa sen jälkeen enää ollenkaan.
Huonoa keskustelua, huonoa keskustelua.
Minä esimerkiksi olen hämmentynyt siitä asiasta, että homoseksuaalisen ihmisen pitää taipumuksensa takia menettää usko, jos hän sallii elämäänsä taipumuksensa mukaisen rakkauden. Ei tätä asiaa voi verrata ristiin, joka vain on kannettava niin kuin kaikkien muidenkin kristittyjen pitää kantaa oma ristinsä. Sillä sairaudesta tai muusta elämänkohtalosta johtuvat ristit eivät ole sellaisia, että niillä joutuisi arvuuttelemaan tai valitsemaan uskon tai ”ristin” välillä. Tämä risti-ajatus ei mielestäni toimi.
Sitten selitykset, mitä Jumala, Jeesus ja Paavali mahdollisesti olivat mieltä mistäkin asiasta. Mahdollisesti. Ehkä. Tuskin tarkoitti. Ei varmaankaan. Juu; kaikki epävarmaa arvelua. Ja kuitenkin yritetään olla niin varmoja asioitten kanssa.
Minut pysäytti tässä homoasiassa tieto, että niin moni homo ja lesbo harkitsee tai on tehnyt itsemurhan taipumuksensa takia; heitä ei hyväksytä ja heillä ei ole mahdollisuutta haluamaansa rakkauteen. He eivät ole nähneet elämäänsä elämisen arvoisena sen jälkeen. Jokin hommassa mättää ihan varmasti. Heitä ei lohduta tieto, että jotkut saman suuntaumusen omaavat ihmiset ovat niin vahvoja, että ovat voineet valita elämänsä kristillisen uskon ja homorakkauden välillä. Sama homma kun väsynyt vl-vanhempi ei ol yhtään lohduttunut siitä, että toinen vl-vanhempi ei ole ollenkaan väsynyt suurperheeseensä.
Mennäänkö asioissa AINA vahvempien ehdoilla? Ja voiko olla olemassa luontoon istutettua piirrettä ja taipumusta, jonka edessä joudut valitsemaan; elä tai kuole?
Vuokko, hyviä kysymyksiä ja havaintoja. Minä arvostan sitä, että ihminen miettii omien kokemustensa kautta toisten tilannetta.
Tuosta lokeroinnista ja puheoikeudesta. Usein kysellään, passaako uskonnottomien, herätysliikkeeseen kuulumattomien, ”epäraamatullisten” jne. kommentoida. Että kun ei kuulemma ole oikeanlaista ja omakohtaista ymmärrystä puheena olevasta asiasta. Jostain syystä homous on kuitenkin aihe, jonka kohdalla omakohtaista ymmärryksen tai tiedon puute ei näytä olevan mikään este kommentoida ja esiintyä asiantuntijana (enkä nyt viittaa blogistiin). Jännä juttu sekin… Kuinkahan moni suostuisi siihen, että VL-liikkeen asioista keskustelukelpoisia olisivat vai liikkeen ihmiset, homoasiosta vain homot, kirkon asioista vain kirkkoon kuuluvat jne.
”Arghh..olisi monin tavoin niin paljon jämerämpää, miehekkäämpää, etten sanoisi “suomalaisempaa” olla kehdosta hautaan samaa mieltä, vaikka omatunto hautautuisi pas…n.”
Näin totesi K-M Laaksonen tuossa muutama tunti sitten ihmetellen kait olevansa joissain asioissa yllättäen samaa mieltä kuin ”ne erimieliset”.
Olen huomannut näissä(kin) keskusteluissa juuri tuollaisen ”suomalaisen” ajattelun olevan niitä pahimpia keskustelun vaikeuttajia. Kun kerran on vaikka suomalaisen miehen kalloon isketty että joku (sivu)asia on totuus, niin siitä ei sitten luovuta vaikka mitä tapahtuisi. Miksi mielipidettä on niin vaikea muuttaa? Kokeeko siinä jonkin henkilökohtaisen karvaan tappion, jos huomaakin mielensä muuttuvan?
Kun vielä uskovalla on kyse siitä, että ”Jumala on sanonut näin”, niin onhan aika järkyttävää olla eri mieltä kuin Jumala itse. Ei osata ottaa lainkaan huomioon sitä, että ehkä minä olenkin ymmärtänyt väärin sen, mitä Jumala on sanonut tai ehkä minulle onkin joku joskus opettanut sen asian väärin. Onko niin, että se mitä ensimmäiseksi olen uskovana oppinut, on ehdoton totuus, eikä Jumala opeta sen jälkeen minulle enää mitään uutta? Mielestäni koko (kristityn) elämä on oppimista ja niitä omien varmojen mielipiteiden haaksirikkojakin.
Ehdottomia totuuksia on lopulta aika vähän, emmekä saisi lyödä toista ihmistä omalla ”ehdottomalla totuudellamme”.
Kun lukee Platonia, ei kysymyksessä ollut lainkaan tuollainen
blogistin kuvaama suhde. Rakkaudesta siinä puhuttiin.
Ei kyse ole mielipiteestä, vaan vakaumuksesta, vakaumuksesta, mikä perustuu uskoon. Lapsen uskoon, mikä vahvistui myöhemmin uskoontulossa kovien elämänkokemusten jälkeen. Se usko sai kunnioittamaan Raamattua ja etsimään sieltä vastauksia oikean elämän ohjeisiin,
Aikanaan koulussa ja rippikoulussa luimme Raamattua, sitä nk VKR:ää (19331938 käännös). Saman Raamatun saimme vaimoni kanssa vihki-Raamatuksemme meidät vihkineeltä papilta. Se jai pitkäksi aikaa pölyttymään hyllyyn, kunnes taas otettiin esille, kun vaikeat ajat koittivat, ja etsi vastauksia.
Ei sen Raamatun teksti ole mihinkään muuttunut. Samat asiat siitä on luettavissa. Samat ohjeet elämälle ja yhteiskunnan rakennukselle, parisuhteelle, lasten kasvatukselle.
Maailma on toki muuttunut ja muuttuu. Niin ihmisten mielipiteetkin, ja tieteen ”totuudet” kuten että n. joka kymmenes vuosi kananmuna on terveellinen ruoka ja joka kymmenes vuosi vaarallinen kolesterolipommi. Pieni alkoholin nauttiminen on terveellista, tai tuhoisaa, ja taas takaisinpäin.
Jumalan totuus ja ohjeet ihmisille ovat ikuisia, ne eivät muutu trendien mukana, eikä niistä voi ”demokraattisesti yhdessä äänestää”, ”kun nykyään tiedämme paremmin”. Mitä tiedämme paremmin? Jumalan ajatuksetko?
Onko ihminen muuttunut, vaikka ihmisen tiede ja teknologia onkin edistynyt? Kivikauden ihminen pystyi tappamaan toisen, nykyihmisen teknologia voi yhdellä napinpainalluksella käynnistää maailmantuhon ydinohjuksin. Edistystäkö? Kun” nykyään tiedämme paremmin”. Ihminen on sama ahne, itsekäs, pahaan helposti luiskahtava ja houkuteltava, langennut vanha Aatami, kuin ensimmäisen lankeemuksensa jälkeen.
Siksi Jumalan ikuiset ohjeet ihmiselle ovat edelleen ajankohtaiset.
Ei voi sanoa, että ”Älä varasta”-käsky ei enää pidä paikkaansa, se oli vanha tulkinta, eikä varastaminen ollut ennen sitä mitä nyt, se oli karkeaa ryöväämistä, millä ei ole mitään tekemistä nykymaailman hienostuneen nettihuijaamisen kanssa. Jne.
Arin logiikalla päästäänkin pitkälle. Orjuus oli Raamatun maailmassa ok. Nyt ei. Ehkä se taas kohta hyväksytään. Kivittäminen kuoliaaksi oli Raamatussa ok, nyt ei. Ehkä kohta alamme taas elää ”Jumalan ikuisten ohjeiden” mukaan. Raamatussa miesten kanssa makaavat miehet surmataan. Enää ei, ehkä Arin mieliksi kohta taas, että Jumalan ikuiset ohjeet olisivat edelleen ajankohtaiset.
Aika monelle tuntuu Raamattu, läjä paperia, olevan uskon kohde. Mutta ei Raamattu ole Jumala, eikä Jumalan Poika, vaan ensisijaisesti oman aikansa maailmaa ja yhteiskuntaa teologisesti sanoittaneiden kirjoittajien tekstikokoelma. Ei Raamattu ole käsikirja, josta voidaan kivasti poimia kuhunkin tilanteeseen sopiva (”ikiaikainen”)sääntö tai toimintaohje. Raamattu on pyhä kirja, mutta sen palvominen jumalana tai pitäminen ”sudenpentujen käsikirjana” lähenee epäjumalanpalvelusta.
Kari-M: ”Arin logiikalla päästäänkin pitkälle. Orjuus oli Raamatun maailmassa ok. Nyt ei. Ehkä se taas kohta hyväksytään. Kivittäminen kuoliaaksi oli Raamatussa ok, nyt ei. Ehkä kohta alamme taas elää “Jumalan ikuisten ohjeiden” mukaan. Raamatussa miesten kanssa makaavat miehet surmataan. Enää ei, ehkä Arin mieliksi kohta taas, että Jumalan ikuiset ohjeet olisivat edelleen ajankohtaiset.”
Kari-Matti, toivoisin, että välttäisit toisen keskustelijan vähättelyä ja ivallista sävyä. Näissä asiassa näkemykset ovat niin erilaiset, että yhteisymmärrystä on vaikea löytää. Mutta tässä olisi tärkeää kuunnella toista, yrittää ymmärtää.
Raamatun tutkimus ei ole laiskojen laji. Moni lankeaa siihen, että on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko Raamatun ”ohjeista” tehdään lista, tyyliin ranskalaisilla viivoilla ja pidetään siitä kiinni kaikessa ja järkeä käyttämättä. Tai katsotaan Raamattu pelkäksi paperikasaksi, ihmisten ajatuksiksi.
Itse hoksasin (ainakin itselleni tämä havainto oli hyödyksi) että Raamattua on tietyssä mielessä luettava kuin romaania. Tällä en viittaa mitenkään siihen, että Raamattu ei olisi totta. (Historiallisuudesta ym. erikseen) Mutta Raamattu ei ole sääntöluettelo, eikä missään nimessä Raamatun maailmankuva ja käytännöt yhteiskunnassa ole jotain mistä meidän pitäisi orjallisesti ottaa mallia.
Raamattu on Suuri Kertomus. Kertomuksessa on henkilöitä ja juoni. Tietyssä vaiheessa juonta on tietyille henkilöille tietyssä tilanteessa annettu ohjeita, jotka olivat relevantteja siinä tilanteessa. Joskus ottamatta kantaa siihen millainen maailman pitäisi olla (orjuus ok/paha asia)
Muutenkaan et taida tietää orjuudesta paljonkaan, anteeksi vain tämä historian harrastetutkijan toteamus. Orjuutta oli monenlaista, ja esim. heprealainen orjuus poikkesi roomalaisesta ja kreikkalaisesta orjuudesta kuin päivä yöstä. Heprealainen orjuus oli suunniteltu eräänlaiseksi sosiaaliturvaksi köyhille, ja varakkaammat saivat siitä samalla hyötyä itselleen.
Merkittävin ero oli se, että heprealaisessa orjuudessa orjien oikeudet oli kirjattu Mooseksen lakiin, ja säädetty myös rangaistukset orjien huonosta kohtelusta.
En muutenkaan osaa nähdä orjuutta yksiselitteisen pahana järjestelmänä. Joku saattaa tuhannen vuoden päästä kauhistella nykyistä yhteiskuntajärjestystä. Tässäkin asiassa kuitenkin tarvitaan lakia ja sääntöjä, ja myös rangaistuksia tarvittaessa turvaamaan orjien oikeudet.
Mitä taas rangaistuksiin tulee, niin ymmärräthän että laki ja lain noudattaminen ei ole sama asia kuin lain rikkojien rangaistukset. Rangaistus voi muuttua tai jäädä kokonaan pois käytöstä, ja laki voi silti pysyä samana.
Raamatusta on löydettävä punainen lanka, ja se mikä siinä on Jumalan viisautta ja muuttumatonta. Mistä siinä on kyse. Ensin olisi ehkä hyvä selvittää se tärkein kysymys: mikä muuttui kun Vanha liitto vaihtui Uudeksi liitoksi.
Ja kuka on Jeesus ja mikä on hänen osuutensa tässä. Mitä Jeesuksen tuleminen maailmaan ja sovitustyö muutti ja mitä se merkitsi. Missä vaiheessa Suurta Kertomusta olemme nyt ja mikä on päämäärä ja sanoma.
Helposti täällä tulee ajatelleeksi että nuo jotka ovat eri mieltä, eivät ymmärrä mitään. Mutta jos yritetään olla asiallisia, eikä, kuten Vuokkokin kommentissaan sanoi, oleteta, että mielipide, näkemys tai vakaumus tekee jonkun ilkeäksi ja pahaksi, keskusteluista voi löytää paljon uutta.
Ja antaa edes tiedon karttua, ja ymmärryksenkin, etenkin toisen ihmisen ymmärtämisen, vaikkei omassa kannassaan
joustaisikaan suuntaan tai toiseen.
Tämäkin on täällä varmaan jaettu moneen kertaan, mutta pyytäisin lukemaan tämän läpi.
http://raapustus.net/?id=103
Oikeastaan pitäisin hyvänä, että näihin sivuihin tutustuisi tietopakettina,(kaikesta ei toki sivujen ylläpitäjänkään kanssa tarvitse olla samaa mieltä) ennenkuin ryhtyy keskustelemaan Raamatusta ja siinä annetuista ohjeista, sen mukaan elämisestä tai kristillisyydestä ylipäätään.
Väärinkäsityksistä ja omista olettamuksista, ja kuten sanottua ”omasta totuudesta” syntyy juuri niitä lukkotilanteita. Parempi lähtökohta olisi että kanssakeskustelijoilta, niiltä väärässä oleviltakin, voi aina oppia jotain.
Sari, Joo, ei neuvostokommunismikaan ollut yksiselitteisen paha järjestelmä, mutta paha järjestelmä se oli silti.
Itse ymmärrän Raamatun niin, että sen lukuisat hyvin inhimilliset ja erehtyvät kirjoittajat ovat yrittäneet merkitä ylös jotakin sellaista, joka periaatteessa on ilmaisematonta.
Uuden Testamentin teologinen moninaisuus ei ole vahinko, vaan kaanonin muodostaneen kirkon harkittu kannanotto: Raamatusta ei haluttu tehdä lakikirjaa tai ohjepalvelusääntöä. Raamattu ei ole miltään osin erehtymätön.
Tulisi muistaa, että Jeesus Nasaretilainen nousi tarvittaessa Raamattua, oman aikansa pyhää kirjaa vastaan, mikäli se oli tarpeellista ihmisen puolustamiseksi. Nykykielellä asia voitaisiin sanoa: kaikkien ihmisten tasa-arvon ja yhtäläisten oikeuksien puolustamiseksi.
Näin minä Raamatun ymmärrän. Jokainen lopulta ymmärtää sen tavallaan. Silti tulkinnoilla on eroa: Vastullinen raamatuntulkinta ei tyrkytä tämän ajan ihmisille kahdentuhannen vuoden takaista, monin tavoin nykyvalossa brutaalia ja julmaa ihmis- ja maailmankuvaa.
Meidän tulisi uskoa Jumalaan, ei Raamattuun.
kari-Matti Laaksonen: ”Orjuus oli Raamatun maailmassa ok. Nyt ei..”
Se oli ”maailmassa” ok. Esim. taas toisaalta uusi testamentti ja kristillisyys eivät sitä puolla. Kehoittaa kylläkin isäntiä kohtelemaan orjiaan hyvin ja orjia olemaan rehellisiä isäntiään kohtaan ja palvelemaan heitä hyvin.
Yhteiskunnalliset uudistukset ja kapinaliikkeet eivät kuitenkaan olleet kristillisyyden sisältöä. Se julisti Kristuksen tulemusta ja tämän taivaallista valtaa ja sen tulevia toimenpiteitä ihmisyhteisön perustavaa laatua olevien ongelmien ratkaisemiseksi. Jeesuksen seuraajien tehtäväksi annettiin valtakunnan evankeliumin (hyvän uutisen) kertominen. Ei yhteiskuntien uudistamista ihmisvaltojen kautta.
Kari-Matti Laaksonen: ”Kivittäminen kuoliaaksi oli Raamatussa ok, nyt ei.”
Se oli ns. Mooseksen lain sisältämä rangaistus, joka toteutettiin tietyn oikeusjärjestelmän ja oikeudenkäynnin puitteissa. Kristillisyyteen sellaiset rangaistukset eivät kuuluneet, vaan se esivalta jonka alaisuudessa kristitty elää, hoitaa oikeuden ylläpidon.
Kari-Matti Laaksonen: ”Aika monelle tuntuu Raamattu, läjä paperia, olevan uskon kohde. Mutta ei Raamattu ole Jumala, eikä Jumalan Poika, vaan ensisijaisesti oman aikansa maailmaa ja yhteiskuntaa teologisesti sanoittaneiden kirjoittajien tekstikokoelma..”
Todisteisiin perehdyttyään monet uskovat Raamatun olevan Jumalan pyhän hengen ohjauksessa ja voimassa kirjoitettu. Siksi sitä kutsutaan Jumalan sanaksi. Näinhän tekee myöskin ev. lut. kirkon voimassaoleva Katekismus.
Raamattu sisältää Jumalan suunnitelman, päätökset ja tahdon ihmisen ja ihmisyhteisön suhteen. Jeesus Jumalan poikana toi siihen runsaasti lisävaloa ja varasi lunnaat, jotka tekevät iankaikkisen elämän taas mahdolliseksi ihmiselle Jumalan alkuperäisen tahdon mukaisesti. Se siis käsittelee myös kaiken ennallistamista ja pahan sen alkusyiden pois ottamista.
2. Pietarin kirjeen 1. luku (vanha kirkkoraamattu): “20. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; 21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/2Piet.1.html
2. Timoteuksen kirjeen 3. luku (UM-käännös): “16 Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen,+ oikaisemiseen, kurittamiseen+ vanhurskaudessa, 17 jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut* kaikkeen hyvään työhön.”
http://www.jw.org/fi/julkaisut/raamattu/nwt/kirjat/2-timoteukselle/3/
”Ei Raamattu ole käsikirja, josta voidaan kivasti poimia kuhunkin tilanteeseen sopiva (“ikiaikainen”)sääntö tai toimintaohje.”
Se on totta. Se kuitenkin kertoo mitenkä Jumala suhtautuu eri asioihin. Se sisältää periaatteita jotka ovat hyviä suuntaviittoja tehdessä jokapäiväisen elämän päätöksiä.
Roomalaiskirjeen 15. luku:
”4 Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. 5 Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, 6 niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.15.html#o32
1. Korinttolaiskirjeen 10. luku viittaa muinaisen Israelin kokemuksiin ja sanoo sitten seuraavaa:
”11 Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. 12 Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. 13 Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.10.html#o16
2. Timoteuksen kirjeen 3. luku (UM-käännös): “16 Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen,+ oikaisemiseen, kurittamiseen+ vanhurskaudessa, 17 jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut* kaikkeen hyvään työhön.”
http://www.jw.org/fi/julkaisut/raamattu/nwt/kirjat/2-timoteukselle/3/
Kari-Matti Laaksonen: ”Raamattu ei ole miltään osin erehtymätön.
Tulisi muistaa, että Jeesus Nasaretilainen nousi tarvittaessa Raamattua, oman aikansa pyhää kirjaa vastaan, mikäli se oli tarpeellista ihmisen puolustamiseksi.”
Jeesus kääntyi lähinnä aikansa uskonnollisia johtajia vastaan, jotka olivat tehneet suuren määrän lisäyksiä heprealaisten kirjoitusten opetuksii ja keksineet omia sääntöjä lain rinnalle.
Jeesus itse käytti opetuksissaan silloista valmiina ollutta Raamattua opetuksissaan.
Luukkaan 24. luku: ”25 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? 26 Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” 27 Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.”
”44 Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” 45 Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.24.html#o151
Useimmat ”liberaali-evlutit” uskovat enemmän Jumalaan kuin Raamattuun. Monille kovasti konservatiiveille tämä tuntuu olevan toisinpäin.
Keskustelun vaikeuttahan tämä on. Kari-Matti Laaksonen sanoi, että toiset uskovat enemmän Jumalaan kuin Raamattuun. No yksi kysymys. Mistä löydät Jumalan, jos et Raamatusta?
Kirjoitit: ”Ei Raamattu ole käsikirja, josta voidaan kivasti poimia kuhunkin tilanteeseen sopiva (“ikiaikainen”)sääntö tai toimintaohje. Raamattu on pyhä kirja, mutta sen palvominen jumalana tai pitäminen “sudenpentujen käsikirjana” lähenee epäjumalanpalvelusta.”
Eli siis kuka poimii Raamatusta kivasti kuhunkin tilanteeseen sopivia sääntöjä tai toimintaohjeita? Eikös tämä juuri ole se pointti, mikä keskustelusta tekee vaikean. Sinä, minä tai joku toinen mielensä mukaan? Senkun valitset?
Ja sitten syytellään epäjumalanpalvelusta puolin ja toisin.
”No yksi kysymys. Mistä löydät Jumalan, jos et raamatusta?”
Mielestäni Jumala on kaikkialla, ei kirjan kansien välissä. Jos lyöt lähimmäistäsi, sinun pitäisi nähdä Jumala hänessä ja kokea, nyt tein väärin.
Jos puhut väärän todistuksen lähimmäisestäsi, sinun pitäisi nähdä Jeesuksen surullinen katse hänessä aina kun kohtaatte.
Ja sinun pitäisi pyytää anteeksi lyödyltäsi ja väärin todistetulta, jotta voisit jatkaa eloasi taas vapaudessa, johon Kristus vapautti meidät.
Jos mietit katkerana tuota ja tuota en saanut, enkä voinut tehdä, tai muistelet ilta illalta kokemaasi pahaa, kerro pahoista ajatuksistasi veljellesi ja rukoilkaa yhdessä, että pääsisit näistä sinua myrkyttävistä asioista eroon, antaisit anteeksi toisille ja elämälle.
Tällaisen Jumalan isoäitini minulle opetti ja paljon olen kestänyt elämässä ja se on tehnyt minusta lempeän ja nöyrän.
Arin logiikka, oliko sen niin huono. Kari-Matti?
Minusta orjuus ei tuo minkäänlaista rinnastetta tähän kysymykseen.
Kristityn ohjeena oli alusta alkaen välttää haureutta.
Orjuus yhteiskunnallisena ilmiönä tai insittuutiona oli neutraali,
Eivät apostolit ottaneet muutosmielessä kantaa tasavallan kuin
keisarivallan puolesta tms.
Siinä mielessä 1500 vuotta myöhemmin Martti teki oikein erottaessaan maallisen ja hengellisen regimentin toisistaan.
Sen ajan maailmassa suhtautua orjuuteen oli kai sama kuin
nykypäivänä puhua naisten äänioikeudesta, kuningasvallasta
Suomessa etc.
Haureuden harjoittaminen taas on hengellinen asia, ja sen status
on ollut aina sama.
>>>Aika monelle tuntuu Raamattu, läjä paperia, olevan uskon kohde. Mutta ei Raamattu ole Jumala, eikä Jumalan Poika, vaan ensisijaisesti oman aikansa maailmaa ja yhteiskuntaa teologisesti sanoittaneiden kirjoittajien tekstikokoelma>>>
Meillä ei ole Jumalan Poikaa, Kristusta uskottavaksi ilman Raamattua. Siinä hänet on meille uskottavaksi tarjottu sakramenttien ohella. Jälkimmäisestäkään emme tietäisi mitään ilman selvää Raamatun sanaa. On se sentään uskovalle muuta kuin läjä paperia.
Nyt näkyy yhdelle sun toiselle tulevan omia ilmoituksia ohi Raamatun.
Asioista voi lukea asiantuntijoilta ja muiltakin tahoilta kuin mitä yllä on esitetty. Haluan tuoda myös sen seikan esille, etteivät ’kristillinen usko ja homorakkaus’ ole toisiaan poissulkevia.
Vuosisatojen ajan kirkot suhtautuivat seksuaalisuuteen yleensäkin kielteisesti. Seksuaalisuus kuului vain suvunjatkamiseen, eikä siitä saanut tuntea mielihyvää. Kaikkea seksiä, joka ei pyrkinyt lisääntymiseen, pidettiin luonnonvastaisena. Itsetyydytyksen uskottiin johtavan muun muassa sokeuteen.
Naiset ja orjat olivat miesten omaisuutta, joille mies sai tehdä lähes mitä tahtoi. Seksuaalisuus ja synti liitettiin läheisesti toisiinsa. Tämä traditio vaikuttaa ajatusten tasolla yhä. Vieläkin jotkut opettavat, että naisen tulee olla miehelle alamainen ja hyväksyvät ihmisten eriarvoisen kohtelun sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Usein he puolustelevat asennettaan Raamatulla ja sanovat, että esimerkiksi homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä. Monet aikamme raamatuntutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Raamattu ei missään tuomitse rakastavaa ja vastuullista homoseksuaalista suhdetta. On myös niitä, jotka pitävät homoseksuaalisuutta sairautena. Vaikka nykylääketiede on selkeästi kumonnut tämän käsityksen, varsinkin kirkkojen piirissä saattaa esiintyä ajatuksia siitä, että homot ja lesbot ovat epänormaaleja ja tarvitsevat jonkinlaista eheytystä.
Homoseksuaalisuus ei ole synti eikä sairaus. Siksi homot ja lesbot pitäisi hyväksyä kristillisten kirkkojen jäseninä samanarvoisiksi kaikkien muiden kanssa ja heidän sitoutumistaan pitäisi tukea ja juhlistaa aivan niin kuin heteroseksuaalistenkin pariskuntien kohdalla.
http://www.yhteys.org/raamattu_n.html
Seksuaalinen suuntautuminen on ominaisuus, joka kertoo siitä, kehen ihminen ihastuu, rakastuu, tuntee emotionaalista tai eroottista vetovoimaa. Seksuaalinen suuntautuminen määritellään tunteiden kohteen ja oman sukupuolen pohjalta, mikä ei tee siitä aina yksiselitteistä asiaa. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus on käsite, jolla viitataan koko siihen suuntautumisten kirjoon, mitä ihmisillä on. Seksuaalivähemmistöistä käytämme joskus lyhennettä hlb (homot, lesbot, biseksuaalit).
http://seta.fi/seksuaalinen-suuntautuminen/
Valitettavasti aikoinaan päästettiin teologit liian vapaasti temmeltämään, sen tietää, mitä siitä seuraa. Kehitettiin perisyntioppi, jonka mukaan kenenkään luonnollisen sukupuoliyhteyden tuloksena syntyvän ei ole mahdollista välttää ihmisen olemukseen ”salaperäisellä” tavalla kuuluvaa syntiä. Siemenessä(jne.) synti siirtyy, sukupuolinen himo tahraa aina uudet sukupolvet. On pikemminkin luonnollista, että tällaisen ajattelutavan seurauksena sukupuoliyhdyntä vähitellen tahriintui ja likaantui. Ihmisen sukupuolivietti ja seksi muuttuivat saastaisuudeksi, välttämättömäksi pahaksi, mekaaniseksi ”lisääntymiseksi.”
Juutalainen kulttuuri antoi sukupuolisuudelle ennen ajanlaskun alkua huomattavasti myönteisemmän merkityksen.
Joo, kävin evl:n sivuilta katsomassa sanastosta, niin perisyntiä ei omana sanana ole P-kirjaimessa. Sen sijaan s niinkuin synti, löytyy perisynnistäkin:
Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Synti
Kari-Matti Laaksonen: ”Valitettavasti aikoinaan päästettiin teologit liian vapaasti temmeltämään, sen tietää, mitä siitä seuraa. Kehitettiin perisyntioppi, jonka mukaan kenenkään luonnollisen sukupuoliyhteyden tuloksena syntyvän ei ole mahdollista välttää ihmisen olemukseen “salaperäisellä” tavalla kuuluvaa syntiä..”
Eikös se Raamattukin puhu sellaisesta, vaikka ei juuri sitä ”perisynti sanaa varsinaisesti käytäkään.
Roomalaiskirjeen 3. luku:
”12 Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. 13 Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa. 14 Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.”
”15 Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. 16 Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. 17 Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.5.html#o11
>>>Kari-Matti Laaksonen: “Raamattu ei ole miltään osin erehtymätön. Tulisi muistaa, että Jeesus Nasaretilainen nousi tarvittaessa Raamattua, oman aikansa pyhää kirjaa vastaan, mikäli se oli tarpeellista ihmisen puolustamiseksi.”>>>
Missä Jeesus nousi Raamattua vastaan?
Hän muistaakseni nousi Saatanaa vastaan Raamatulla.
Hän piti lain, kiristi sitä jopa opettaessaan lain hengellisen merkityksen.
Sanoessaan, että sapatti on ihmistä varten, ei tarkoitus ollut minun
ymmärtääkseni se, että sapatti on turha. Ajatus oli niuhottamisen sijasta käyttää sapatti siihen mihin oli tarkoitus..
Millä tavalla uusi tulkinta haureuden harjoittamisesta
ilmentää rakkautta Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan.
Mieleeni tulee Lutherin opetus. Saatana puhuu rakkaudesta aina silloin kun pitäisi puhua totuudesta.
Minun on vaikea ymmärtää, miten rakkaus Jumalaa kohtaan tarkoittaa piittaamattomuutta hänen sanalleen tai sen halventamista (ei totuus).
Hengellisesti köyhää ja valheellista on tämä liberaali uskontulkinta ainakin minun mielestäni.