Keskusteluyhteys!
On kaksi päinvastaista suuntaa, raamatullinen ja epäraamatullinen. Ensimmäinen on kaikki se mikä Raamatussa on luettavissa. Toinen on poispäin Raamatun, Sanan tieltä.
Toisen päämäärä on taivas ja toisen ikuinen kadotus.
Taivaan tiellä kulkevat ovat useimmiten päinvastaiseen suuntaan kulkeville kuin kivi kengässä. On ärsyttävää kuulla, että tehkää parannus, pelastaudu tästä nurjasta sukupolvesta. Kuitenkin tuota kehotusta on Jeesus käskenyt saarnata sitä kaikkialla, kaikille ihmisille, pelastukseksi.
Vuonna 1980 Yrjö Sariola ehdotti vuoropuhelun alottamista Evlut ja Suomen helluntaiherätyksen (ei SHK:n, Suomen Helluntaikirkko) välillä. Se sitten saatettiin käymään ikäänkuin ”pusattuna” tuotteena, vt. Kuopion talvipäivät, viimeinen asia, jota ei esityslistallakaan ollut.
Joskus 80-luvun lopulla Sariola kysyi helluntailaiselta keskustelijalta, että ”ettekö te pidä meitä luterilaisia edes uskovina?”. Tähän ystäväni vastasi, ”kyllä pidämme, mutta kastamattomina uskovina, silloin kun olette uskossa”.
90-luvun viimeisimmillä talvipäivillä tehtiin selvitys neuvottelukunnalta. Juhani Kuosmanen ilmoitti ettei ole syytä jatkaa, koska ihminen ei voi tulla kahta kertaa uskoon. 2000-luvun alussa Helsingin Saalemin johtaja opiskeli teologisessa tiedekunnassa Huovisen opastuksessa ja suoritti TM-tukinnon. Hän ehdotti neuvottelukunnan uudelleen perustamista. Tästä sitten enemmän, jos keskustelua syntyy.
Ongelman ydin ei ole kahden uskovien yhteisön yhteensopivuus. Ongelma on jumalattoman ja uskovan liitto.
Eräänlaisena ”alaongelmana” on Kristuksen täydellisen siunauksen rajoittaminen, minkä luterilaiset uskovat näkevät tehtäväkseen. Tästäkin täsmällisemmin, jos keskustelua syntyy.
Euroopan ja Etelä Amerikan helluntaiseurakuntien jäsenten tausta on Rooman katolinen kirkko (RKK). Näiden maiden nk. helluntaiseurakuntien jäsenet eivät halua olla missään hengellisessä kanssakäymisessä RKK:n kanssa, kirkkona. Kunkin yhteiskunnan kaikki ihmiset kuuluvat Katoliseen kirkkoon, niinkuin Suomessa ja pohjoisemmassa Euroopassa kuulutaan Evlut kirkkoon, vieläkin valtaosa. Eli kaikki evankelioinnin kohteet ovat mm. näiden kirkkojen jäsenlistoilla.
Suuri hengellinen mylläkkä on tullut ja tulee jatkossakin, kun kirkkopoliittisista (jäsenmäärä) syistä yritetään kelpuuttaa ”kristityiksi” ihmisiä, jotka vähät välittävät taivaasta, kirkosta, helvetistä jne. Näiden vähät-välittävien lukumäärästä ollaan huolissaan. Sen ratkaisuksi on kehitelty lapsenkastamista esimerkiksi kauppareissun yhteydessä ja julkisyntisen kelpuutusta viimeiselle veräjälle, koska ovathan he lapsena kastettu.
Reijo Mänttäri: ”Taivaan tiellä kulkevat ovat useimmiten päinvastaiseen suuntaan kulkeville kuin kivi kengässä. On ärsyttävää kuulla, että tehkää parannus, pelastaudu tästä nurjasta sukupolvesta.”
Enpä tiedä. Ei minusta ole ”ärsyttävää kuulla”, kun uskovat hokevat mantrojaan kuvitellen, että niillä olisi jotain tekemistä uskonnottomienkin suhteen. Lähinnä käy sääliksi, miten epäterve ja vahingollinen sellaisen ihmisen ajattelumaailma on.
Itseäänhän sellaiset ihmiset vain vahingoittavat.
Antero S.
Uskon, etten sinua loukkaa, jos oletan, että olet tullut ”mantroja kestäväksi” edellisessä pseudo-kristillisessä viitekehyksessäsi. –
Viittaat ilmeisesti nk. kaanaan kieleen, eli sanontoihin, joilla uskonasioita ilmaistaan. Kuitenkin kaikki ymmärtävät sitä kun puhutaan ”taivaan Tiestä, uskoontulosta, Pyhän Hengen kasteesta, Jeesuksen seuraamisesta, vanhurskautuksesta” jms.
Tieteellis-tyyppiset nk. sivistyssanat sen sijaan ovat, yleisesti ottaen, tarpeettomia, koska ilmaisun ymmärrettävin olemus on ensin tiedettävä suomeksi.
Samanlaista tarpeettomuutta edustavat etenkin latinalaiset ilmaisut kahdestakin syystä, mikään alkuperäinen teksti ei ole ollut latinaksi ja toinen on, tässäkin tapauksessa, ilmaisun ensiksi suomeksi ymmärtäminen. Siis ”sola scriptura, corpus (per)mixtum, esimerkiksi ovat perättömiä, koska ensimmäinen jatkuu tunnustuskirjojen ja Trenton lukuisilla tulkinnoilla. Augustinuksen ”sekalainen seurakunta”- ilmaisu ei Raamatussa ole, edes. – Siis tämä mantroista.
Kaikki epäterve on säälittävää(kin). Uskon, että Jumalan lähettämä Opastaja varjelee epäterveeltä. Kokemuspiirissäni on monta tapausta, kuinka hengellisestä epäterveydestä on parannuttu. Jeesus parantaa, mutta ennenkaikkea synnin sairaudesta, jonka jälkeen usein prosessi jatkuu ja kattaa olemisen kaikki kerrokset, joskus parantaenkin.
Säälit sellaistakin, mikä olisi vastaus, – sinullekin!
Reijo: ”Antero S. Uskon, etten sinua loukkaa, jos oletan, että olet tullut ”mantroja kestäväksi” edellisessä pseudo-kristillisessä viitekehyksessäsi.”
Siellähän sitä tosiaan toisteltiin uskonnollisia mantroja siinä missä muissakin vastaavissa viiteryhmissä. Kai se osaltaan on kyllästänyt asettamaan mantrat omaan arvoonsa.
Reijo: ”Säälit sellaistakin, mikä olisi vastaus, – sinullekin!”
Tämä on juuri se ongelma ja epäterve asetelma. Ajattelet, että jos sinä uskot johonkin mielikuvisuthahmoon, se pätisi myös aivokuoresi ulkopuolella. Ei päde.
Antero,
Ilmeisesti et ole tutustunut tulla-uskoon ilmiöön. Olen toistanut omaa uskoontuloani, mikä yli 60 vuodenkin jälkeen on vieläkin selkäpiissäni tuntuva kokemus. Sen olen joutunut monesti ja monessa tilassani ja tilanteessa testaamaan, että oliko se ja onko se vielä tänäänkin Jeesus-minussa-sisällisesti. Sitä se todella on. Ymmärrykseni ei sitä voi kieltää eikä siihen mitään lisätä.
Mielikuvitushahamo, Jumala, lähetti itseään, Jeesuksen, joka tyhjentyi Jumalallisesta ja syntyi ihmiseksi samoilla elementeillä kuin on sinussa ja minussa. Jeesuksen työ huipentui kuolleista nousemiseen jonka jälkeen Jeesus näyttäytyi yli viidellesadalle uskovalle, jotka muodostivat pääsiäisenä ensimmäisen uskovien yhteyden. Sitten 40 päivän kuluttua ja Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen syntyi ensimmäinen kristillinen Seurakunta, Jerusalemissa.
Se sama Voima, joka joka Pyhän Hengen lahjana todisti hebreaa taitamattomille, lukuisilla kielillä paikalla olleille Jumalan suurista teoista. Tämä ei ollut epätervettä humalassa toimintaa, vaan Jumalan Hengen tosiasiallinen toiminta. Tätä samaa on koettu n. 2000 vuotta ja koetaan tänäänkin. Ei ole kysymys kielistä, vaan Voimasta, minkä minäkin olen saanut omistaa.
Eli se mitä sinä pidät terveenä, eli tämä elämä, ihmisen ymmärrys, viisaus on sellaisenaan vain tätä aikaa varten, on säälittävää, vt. 1Kor. 15:
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Vai oikein ”kelpuuttaa” ! Keitä nämä ”kelpuuttajat” ovat ? Oikeinko jumalan asialla ollaan, viransijaisina ?
Charlotta,
Tässä keskusteluympäristössä on sakramentaalisuus isossa osassa. Sakramentit kelpuuttavat. Tiedät varmaan kaksi evlut sakramenttia, jotka pelastavat ja puhdistavat synnistä?
”Toinen on poispäin Raamatun, Sanan tieltä. ” On raamatunvastaista pitää Raamattua Sanana. Raamatun mukaan Sana on Kristus, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika.
Martti,
Sinua kiusasi se, että muistan mitä olet saanut sanotuksi. Se on todellakin minun vaivani, vaikkei aina vika!
Pyydän sinua muistelemaan niitä monen monia kertoja, joissa olen selittänyt Raamatun Taivaasta pudonnutta olemusta. Siellä, Sanassa kirjoitettu on Sanan vaikutusta. Jumala, Pyhä Henki, Jeesus ovat Sana. Jeesus on tyhjentänyt itsensä Jumaluudesta ja tullut lihaksi. – Setvi tätä hetki ja jos kommentoit, niin laita enemmän kuin ”sylkäisyn verran”.
Edes Islam ei selitä Koraanin pudonneen taivaasta. Sinun raamattukäsityksesi on todella äärimmäinen. Nyt en ihmettele, ettet osaa suhtautua asiallisesti mielipiteisiini.
Martti,
Huima ja heikko hyppy. Kerrytät hävettävää!
Jos ja kun Raamatusta puhutaan Sanana, kysymys on tietysti Pyhän Raamatun kirjoitusten asianmukaisesta arvostamisesta ja kunnioittamisesta. Muutoin olen sitä mieltä, että tällaisen äärimmäisen mustavalkoisen vastakkainasettelun eri kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen välillä soisi jäävän menneisyyteen. Länsimainen ajattelu alkoi edistyä siinä vaiheessa, kun huomattiin, että vaihtoehtoja voi olla enemmänkin kuin kaksi toisensa poissulkevaa.
Jos Sana ei ole ”sola scriptura”, niinkuin sloganin tietoisuuteen heittäneet ilmoittavat, niin mikä sitten on?
Eli sanotaan ”vain Kirjoitukset”, mutta ei tarkoiteta sitä. Sen voi ohitta ”kunnioittamalla”, toista käskyä ja palvoa kuvia, mikä ei olekkaan sitä vaan se on ”dulia” tai” hyperdulia”. Kirjoituksista viis!
Pidän yhtenä julkeimmista oppineisuuteensa turvautuvan V-M. Kärkkäisen tulkinnasta, minkä hän vuonna 2008, pyhäinmiesten päivän ”kunniaksi” kirjoitti varoituksena, ettemme me, helluntaliasuudessa, syyllistyisi valehteluun, kun väitämme, että katoliset palvovat pyhimyksiä. On kysymys aste-erosta, mikä ilmoitetaan käsittämättömillä määreillä, ”dulia ja hyperdulia”.
Tämä kanta esitettiin silloin korkeimmalta koulutustasolta, mutta se ei edustanut korkeampaa tietoa. Toin eriävän mielipiteeni esille ja se julkaistiin RV:ssä sekin.
Tätä pidän esimerkkinä kiertää ”olkoon teidän sanannne on, on tahi ei, ei. Mitä siihen lisätään on pahasta.” (Matt. 5:37)
On tahi ei ehdottomuus koskee Raamatun ilmoitusta. Se ei miellytä sellaisenaan. Siksi on hermeneutiikka’a. Kuitenkin pyhimysten palvonnalta oltaisiin säästytty, jos sen kieltävään 2. käskyyn ei olisi lisätty, ettei se enää koske tätä päivää ja siten tarpeettomana poistettu. –
Iskulause ei ole ’tota scriptura’ – kaikki kirjoitukset – vaan ’sola scriptura’ – aonoastaan kirjoitukset. Se tarkoittaa, että Raamatunkin tekstin yksityiskohtia saa tutkia ja arvioida, kunhan työ tehdään Raamatun ydinsanomasta käsin. Kristityille se ydin on tietenkin ilmoitus Kristuksesta.
Martti P, ei se nyt ihan noinkaan ole. Sola scriptura tarkoittaa, että Pyhä Raamattu, s.o. sen kanoniset profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset YKSIN ovat kristillisen uskon ja kirkon elämän YLIN ohje ja normi suhteessa kirkon opetusvirkaan, kirkolliskokousten päätöksiin ja monenkirjaviin kirkollisiin traditioihin. Näitä jälkimmäisiä ei tietystikään hylätä ja torjuta ilman muuta vaan arvioidaan tarvittaessa kriittisesti. Sitten on tietysti totta, että Raamatussa itsessään on ”keskus” ja eri syistä kehällisempää materiaalia. Vaikka sekin on Jumalan sanaa ja Raamattua on tarkoitus ensisijaisesti tutkia pelastusopin näkökulmasta. Ja kukaan ei ole kiistänyt, etteikö Raamatussa olisi myös eri syistä hämäriä kohtia.
Reijolle vain se huomio, että luterilaisen ja mm. helluntailaisuudelle ominaisen raamattukäsityksen sekä raamatunselityksen (tulkinnan periaatteiden) välillä on eroja. Näistä eroista en nyt lähde keskustelemaan. Kärkkäinen on kyllä ihan oikeassa Rooman kirkon osalta, kun asioita lähestytään rauhallisesti. Pyhiä kunnioitetaan ja rukoillaan/huudetaan avuksi. Vain Jumalaa palvotaan. Käytännössä tuo ero kyllä taatusti on jo monta kertaa hämärtynyt. Me luterilaiset muuten torjumme pyhien rukoilemisen, mutta myönnämme heidän varmasti rukoilevan Jumalaa taivaassa ja pidämme monia edesmenneitä pyhiä hyvinkin esikuviksi kelpaavina.
Vastasit monisanaisemmin ja näin myös minua täsmällisemmin, Marko Sjöblom. Kiitos! Halusin vain kommentoida Reijo Mänttärin ’taivaasta pudonnutta’ raamattukäsitystä, johon liittynee sanatarkka fundamentalismikin.
Marko S.,
Viittaukseni Juhani Kuosmasen raporttiin, että miksi neuvotteluille ei ole perusteita, koskee pelkästään kaiken uskon ja hengellisyyden ja Raamatun ja raamatullisuuden ydintä, eli USKOONTULOA. Joh. 15:2-8 Kertoo tulkintavapaasti, että ilman Jeesusta, uskoontuloa, me emme voi mitään tehdä, 5. jae … sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Ei ole oikein, että raamatunselitys muuntuu tulkinnaksi. Sanaa selitetään, niinkuin tekivät ensimmäiset kristityt, kuten Filippus hoviherralle. Se mitä Jesajan kautta annetuissa Kirjoituksissa oli, oli selitettävissä vain yhdellä tavalla. Siksi hoviherra tuli uskoon ja tiesi heti, että on tultava kastetuksi vedessä, mikä tuolloin oli todistus hänen seurueelleen. Sanaa seurataan, ei tulkita. Selityksen kohde on aina ITSE ASIA, mikä tässä tapauksessa oli kaiken alku, uskoontulo ja kaste. Vaikka alkeissa ei pidä viipyillä niin eteenpäin voi mennä vain, jos on alkeet oppinut, vt. Hebr. 6:1,2.
Kärkkäisestä on syytä mainita ja, että hän silloinkin kun julisti opin alkeet niinkuin on Kirjoituksissa, ilmoitti v. 2016 RV, että hänelle lapsikaste on aina sopinut/ ei ole koskaan ollut ongelma. Kahdella hevosella ratsastaminen onnistuu sirkuksen temppuna, muttei ole tapa kulkea taivaaseen, koska jossain vaiheessa paikat repeää.
Joh. 15:2-8 ei puhu uskoontulosta vaan Kristuksessa pysymisestä. Se ei viittaa kääntymyskokemukseen tai -päätökseen vaan kestävään uskollisuteen kiusausten ja ahdistusten keskellä. Tiedämme, mitä se saattoi merkitä alkuseurakunnan kokemien vainojen aikana.
Martti,
Uskoontulemalla tulemme oksastettuna Kristukseen.
Joka ei synny uudesti Ylhäältä, Pyhästä Hengestä = tule uskoon , se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa. Joh. 3:3..
Reijo M. Ensiksikin: Jos ja kun usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta on jopa välttämätöntä, että säilytetään keskusteluyhteys myös eri tavalla uskovien kanssa. Eiväthän väärin uskovat voisi muuten edes kääntyä! Ihan riippumatta siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ja järkevä keskustelu edellyttää aina myös vastapuolen kuuntelemista. Tästä erinomainen esimerkki Raamatussa on Paavali.
Toiseksi. On kertakaikkisen älytöntä kiistellä siitä, onko kysymys Raamatun ”tulkitsemisesta” tai ”selittämisestä” tai ”yrityksestä ymmärtää”. Koska ne kaikki tarkoittavat suurin piirtein samaa. Tieteellisellä kielellä on kyse hermeneutiikasta. Jokainen Raamatun selittäjä näet tulkitsee ja tavoitteena on Raamatun ymmärtäminen ja sen ymmärrettäväksi tekeminen.
On tullut selväksi, että paheksut tieteellistä teologiaa. Mutta sitäkin on montaa erilaista. Jo 1700-luvun yliopistojen herätyskristityt (pietistit) totesivat, että on olemassa kahdenlaista Raamatun selitystä. On olemassa ulkoista tulkintaa/selitystä, jossa eritellään hyödyllisesti kieltä, tekstin esitystapaa jne. Lisäksi tarvitaan sisäinen tulkinta/selitys, joka tarkoittaa Pyhän Hengen antamaa ”sitä jotakin” eli selittäjän uskoa, joka antaa hengellisen ymmärryksen. Näin ei toki nykyään yliopistoissa opeteta, mutta siitä minäkin pitkälti lähden työssäni.
”Uskoontulemalla tulemme oksastettuna Kristukseen.” En nyt puutu siihen, tuleeko ihminen uskoon vai usko ihmiseen. Huomautanpa vain, että kyseinen kohta Johanneksen evankeliumista ei käsittele uskon alkamista vaan siinä pysymistä.
Arkirealismissa, jota minä edustan Jumalan kunniaksi, on meillä joko sairaita, tai rikollisia ja ne ovat kaksi eri asiaa.
Parannusta tarvitsevat sairaat, ja heille on lääkärit ja muu terveydenhoito henkilökunta. Ja lähimmäiset mielen tukena. Jos ihminen uskoo paranevansa se auttaa enemmän kuin, että hän ikäänkuin luovuttaa ja antaa periksi sairaudelle.
Rikolliset taas hoitaa oikeuslaitos ja muu turvallisuustoimintaa harjoittava henkilökunta. Tuomarin virka on Jumalan virka. Tuomari vastaa tuomioistaan, ottaa ne päällensä. Tuomion kärsittyään rikollinen on vapaa, mitään yleistä vapautusta ei ole olemassa.
Jos tuomio oli liian lepsu, tai liian rankka, se jää tuomarin kontolle.
Mihin tässä sakramentteja tarvitaan?
Jumalaan uskominen ei ole mitenkään vaikeaa, ei sitä tarvitse hokea kuin YYA-sopimusta. Mutta kuka se Kristus on ?
Tarja ,
Mihin kohdistat ja kenelle kohdistat tämän kommenttisi. Jos se on vain keskustelua, mietintöjesi tuottamaa, niin ei tästä kommentista enempää.
”Mutta kuka se Kristus on?” Tämä onkin olennainen kysymys. Yksi vastaus on annettu Lutherin Vähän katekismuksen toisen uskonkappaleen selityksessä: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ja myös totinen ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, on minun Herrani, joka on lunastanut minut kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä olisin hänen omansa, ja eläisin hänen valtakunnassaan hänen alaisenaan ja palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niinkuin hän on noussut kuolleista, elää ja hallitsee iankaikkisesti.” Tähän luterilaiset lisäävät: ”Tämä on varmasti totta.”
Martti Pentti 14.05.2022 07:01
”Uskoontulemalla tulemme oksastettuna Kristukseen.” En nyt puutu siihen, tuleeko ihminen uskoon vai usko ihmiseen. Huomautanpa vain, että kyseinen kohta Johanneksen evankeliumista ei käsittele uskon alkamista vaan siinä pysymistä.
——-
Koko Raamattu eri tavoin eri sanoilla puhuu uskoon tulemisesta. Tämä on ilmaisu, ,ikä on yhtäkuin syntyä uudesti Ylhäältä, yntyä Pyhästä Hengestä.
Ymmärrän, että kaikki edelliset ilmaisut ovat vastoin sakramentaalista opinmuotoa ja siksi yhdyt kaikkeen, mikä on vastoin Raamatun pelastusoppia. ”Joka uskoo (ja sitten kastetaan) pelastuu.
Huomautuksesi on harhautus, koska ei missään voi olla eli pysyä, ellei ole ensin sinne, siihen tullut.
”Koko Raamattu eri tavoin eri sanoilla puhuu uskoon tulemisesta.” Tämä, jos mikään, on tulkintaa.
Martti,
Pelastus, johon päästään uskoontulemalla on Raamatun keskeinen asia. Pelastus, vanhurskautus, on Jumalan työ, Jeesuksessa. Sen Jumala on ilmoittanut punaisena lankana läpi Raamatun. Asia vahvistetaan koko ajan, niin, ettei sitä voi tulkita väärin. Koko juttu tiivistyy esim. Jeesuksen moniin sanoihin Raamatussa ja koskien uskoontuloa/pelastusta ”tästä nurjasta sukukunnasta”, Joh. 3:16, Joh. 3:2-7 sekä Apt. 8:37, missä Filippus todistaa Vanhan Testamentin tekstin pohjalla jne, jne.
Siis monesti ja monella tapaa Jumala puhui muinoin mm. profeettojen kautta, tulevasta sovituksesta, koskien kaikkia ihmisiä, jotka sen ”vaikutuksen” haluavat vastaanottaa.
Olen aikaisemmin sanonut, että minulle riittää , että olet ymmärtänyt ja hyväksynyt viestini sinulle, jos et niitä kiistä. En tarkoita nyt tällaista hökäisyä, joihin joskus en ole mitään kommentoinnut, vaan nyt kun olet lukenut tämän vastineeni väittämääsi, että Raamatun monet, erilaiset ilmoitukset samasta asiasta olisivat mielestäsi tulkintaa.
Vielä kerran: tulkinta ei ole alkuperäisen todistamista, vaan sen vääntämistä kieroon, vt. 2.Piet.3:16.
”Olen aikaisemmin sanonut, että minulle riittää , että olet ymmärtänyt ja hyväksynyt viestini sinulle, jos et niitä kiistä.” Tällaista keskustelua ei käydä sinun hyväksymistäsi etsien, Reijo Mänttäri. Se on minulle oikeastaan samantekevää, oletko kanssani samaa vai eri mieltä. Sen sijaan minulle on tärkeää osoittaa, milloin väittämäsi ovat nähdäkseni räikeästi epätosia.
”Pelastus, vanhurskautus, on Jumalan työ, Jeesuksessa. Sen Jumala on ilmoittanut punaisena lankana läpi Raamatun.” Tästä voivat kristityt olla laajasti samaa mieltä. Se, ymmärretäänkö pelastus vain kääntymiskokemuksessa vastaanotettavaksi, on tulkintakysymys, josta ei vastaavaa yksimielisyyttä ole.
Mänttäri
”missään ei voi olla eli pysyä, jos ei ole siihen ensin tullut. ”
Pelkkää saivartelua.
Me tietysti tulemme elämään ja pysymme siinä kunnes kuolemme.
Mutta
minä en ole siinä uskossa, että naisesta syntyminen on alhaalta tulemista, ikäänkuin pimeydestä valoon, synnissä sikiämisestä perisyntiin, ja siksi pitää syntyä uudesti ylhäältä.
Tämä on pelkkää sovinismia ja kohtukateutta.
Naisessa tapahtuvan ihmeen mitätöimistä, eli uuden elämän, monimutkaisen pikkuruumiin kehittymistä naisen kohdussa.
Koulutus jatkaa sitten mielen kehittämistä tiedon avulla. Perhe, ympäristö, maailma, mielipiteet, vaikuttavat kaiken aikaa muutosta ihmisessä. Jokaisella on oma järki ja ymmärryt omalla tavallansa käsitellä monimuotoista tiedon tulvaa.
Joistakin on tehty ” Ihmisten kalastajia” , sitä sanotaan myös lähetystyöksi, mutta kukaan ei ole kysynyt, että mikä pelastus se verkkoon joutuminen sitten on? Eikö saalis perkata ja panna pataan ja syödä pois. Jeesuskin on syöty moneen kertaan.
Olen myös tavannut kalastajia, jotka tulevat hyvin vihaisiksi jos saalista ei tule.
Tarja,
Miksi kohdistat minulle väittämiä, jotka yrität saada näyttämään kuin olisin sellaista sanonut. Kuten naisesta syntyminen ja alhaalta tuleminen tai ”verkkoon joutuminen”. Jos näitä älyttömyyksiä joku on sanonut, niin en haluaisi niitä tänne tähän blogikeskusteluun.
”Miksi kohdistat minulle väittämiä, jotka yrität saada näyttämään kuin olisin sellaista sanonut.” Eihän tässä keskustella sinusta, Reijo Mänttäri, vaan eri lailla uskonsa sanoittavien keskusteluyhteydestä. Keskustelu on hankalaa, jos kiinnitetään huomio henkilöihin, mitä kukin on sanonut tai jättänyt sanomatta, mitä on tarkoittanut tai ei ole. Tarja Parkkilan kommentit ovat hänen omia ajatuksiaan eivätkä sinun arvioimistasi.
Mänttäri poistaa kommenttini?
Mänttäri poistaa kommenttini? Ei saa olla eri mieltä, vaikka blogissa on haaste vaihtaa mielipiteitä.?