Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, todistaa 72-vuotias keskisuomalaismummo, joka on ikänsä kiipeillyt puissa. Ikuna ei ole ensimmäistäkään olyckaa sattunut. Paitsi viime vappuna, kun innostui keskisuomalaisten kotiseutulaulua laulamaan korkealla kuusessa. Vapaudenkaihoinen mummo ilmiantoi sijaintinsa sivullisille luikauttamalla koulitulla sopraanollaan mm. näin:
”Syntymäpaikka kun on sydän Suomen /
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens’ elon huomen, /
tänne ma toivon hautanikin.”
Mummolla itsellään ei ollut silloinkaan mitään hätää, mutta sivullisilla oli: Mitä ihmettä tuo vanha nainen tuolla 20 metriä korkeassa kuusessa tekee? Laulaako se kännipäissään? Mitä se haudasta joikaa? Aikooko se hypätä? Eikähän sillä ole minkään valtakunnan lupaa sinne puuhun jäädä kuolemaa tekemään. Poliisit on saatava äkkipikakiireesti paikalle rauhoittamaan uhkaava vaaratilanne!
Rakastettava laulaja joutui kantamaan sosiaalista häpeää virkavallan edessä. Tai tarkemmin ilmaistuna yläpuolella. Ei kai nyt kilttien mummojen kuulu enää puissa kiipeillä. Pitäisi sitä sentään osata enemmän kunnioittaa vanhuutta. Vai onko se tullut lapseksi jälleen? Eikö sitä turvaverkkoa jo kohta ala kuulua puun alle…?
Eläkkeellä oleva kiipeilijä-diakonissa Oili Forsman ei kuitenkaan ole mikään turha täti. Hänellä itsellään on 9 lasta, Lastenlapsia on siunaantunut tähän mennessä 52. Taitaa tässä olla kyseessä jonkinlainen lest… siis uskovainen nainen?
Tämä supermummo ei tyydy vain puittenlatvalaulantaan. Ei, hän pelaa sählyä, ui Päijänteessä, olipa kylmä tai vaikkapa vari. Kotona hän seisoo käsillään, tekee spagaatteja ja roikkuu pää alaspäin renkaissa. Eikös eläkeläisilläkin voisi olla omat yksilövoimistelukisat ikäryhmittäin?
Forsman oli töissä vanhusten hoivakodeissa kääntelemässä huonokuntoisia vuodepotilaita ja ohjaamassa näitten jumppahetkiä. Sanotaan, että puu kun kaatuu, niin siihen se maatuu. Forsmanin mukaan näin ei saa olla meidän ihmisten elämässä. Sillä liike on lääke.
Kun Rousseau aikoinaan kehotti ihmisiä palaamaan takaisin luontoon, niin OF kutsuu meitä kapuamaan takaisin puuhun.
Oli miten oli. Joka tapauksessa hyvää äitienpäivää sinne Muurameen! Toivottaa Ruttopuiston rovasti.
* * * * * * * * * *
Keskisuomalaisen ratkiriemukkaan artikkelin voit lukea tästä:
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/mummo-puussa/1812564
”Olemme Lähetysseuran puolesta valmistautuneet keskustelemaan avoimesti ja toinen toistamme kuunnellen, Kantola sanoo”
Vuosi sitten närkästystä herätti ymmärtääkseni erityisesti se, että asiasta ei oltu tiedotettu saati keskusteltu avoimesti etukäteen vaan hiertävä asia tuli kokousväen tietoon vasta kokouspaikalla. Toinen toisensa kuunteleminen on tärkeää, sillä taloudellisista kustannuksista vastaavat seurakunnat.
Luin illalla Kotimaan paperiversion. Ei olisi kannattanut. Nukuin yön huonosti kiukun vuoksi. Jutussa kirjoitettiin näin: ”Repo muistuttaa vielä kerran, että kirkko tai Lähetysseura ei ole muuttanut käsitystään avioliitosta. Hänestä on myös tärkeää muistaa, että valtakunnan työhön voi lähteä erilaisia ihmisiä.”
Minusta käytäntö voittaa teorian. Näin muutos avioliiton käsittämisessä on lausunnon perusteella jo tapahtunut tosiasia. Se taas herättää epäilyt siitä, että kirkon avioliittoteologia on vaarassa joutua tuuliajolle. Toivottavasti näin ei ole. Vaara on kuitenkin todellinen ja siihen tulisi kiinnittää sen tarvitsema huomio.
Oletko Mika miettinyt, mistä syystä homoseksuaalien ihmisten ottaminen mukaan kristilliseen toimintaan ja ylipäätään suvaitseva suhtautuminen heitä kohtaan aiheuttaa sinussa kiukkua?
Jusu, ymmärsit väärin. Kiukun aiheuttavat löperöt lausunnot. Teoria ja käytäntö ovat niissä ristiriidassa. Se ei ole rehellistä. Sen sijaan minulla ei ole mitään suvaitsevaisuutta vastaan tai sitä, että homoseksuaalit ovat mukana kristillisessä toiminnassa.
Salme taisi osua asian ytimeen. Seurakunnat rahoittavat talousarviovaroillaan lähetysjärjestöjä. Siksi niillä tulee olla sanottavaa myös järjestöjen päätöksentekoon. Asia olisi ihan toisenlainen, jos järjestöt rahoittaisivat toimintansa itse.
Minä yritän kovasti ymmärtää tätä uskovaisten maailman kummallisuutta, mutta minusta tuntuisi kovasti omituiselta, jos minun työnantajani lähettäisi osakkeenomistajille kyselyn, jossa etukäteen informoidaa siitä, jos työantajani rekrytoi rekisteröidyssä parisuhteessa elävän työntekijän.
Toisekseen, mitä lähetysseuran johto olisi voinut asiassa tehdä? Olisiko ollut eettisesti oikein, että seuran johto olisi pyytänyt kokousväkeä päättämään siitä, toimiiko seura lain mukaisesti vai lainvastaisesti? Siitä olisi revitty hienot otsikot: ”Lähetysseura äänestää siitä, tuleeko sen noudattaa toiminnassaan Suomen lakia”.
Mutta ehkäpä jatkossa kirkollisen työantajan pitäisi aina naulata kirkon seinään suuri tiedonanto kun homoja on liikenteessä, jotta pahimmat änkyrät ehtivät kaivamaan ristit ja vihkivesipullot esiin ja lähteä manaamaan.
En minä nyt Jusu tarkoittanut vain jotain yksityistapausta, vaan sitä, että rahoittajien näkemys olisi otettava huomioon. Siis myös esimerkiksi naispappeja syrjivissä järjestöissä. Lakeja ei tietenkään saa kehottaa rikkomaan, vaan noudattamaan niitä.
Suomen lain mukaan työnantaja ei voi tehdä sellaista päätöstä, että se kieltäytyy rekrytoimasta parisuhteensa rekisteröineen työntekijän. Tällaista päätöstä lähetysseuralta kuitenkin vaadittiin ja tällaista jäsenäänestystä on haluttu.
Työnantaja ei saa käsitellä tietoja työntekijöidensä seksuaalisesta suuntautumisesta eikä antaa sellaisia tietoja julkisuuteen. Se on lainsäädännön kannalta yksityisyyden suojan loukkaus, jos lähetysseura lähettää tiedotteen, jossa se etukäteen kertoo jäsenilleen, että nyt meille on tulossa homo töihin.
Ja jos tällainen tiedote kuitenkin annettaisiin ja joku reagoisi siihen kielteisesti, työntanajalla ei olisi mitään keinoa puuttua tilanteeseen. Työnantaja ei voi käyttää kenenkään seksuaalisuutta perusteena rekrytoinnissaan.
Jos työnantaja informoi työntekijöidensä seksuaalisesta suuntautumisesta, se rikkoo lakia. Jos työnantaja käyttää työntekijöidensä seksuaalista suuntautumista rekrytoinnin perusteena, se rikkoo lakia. Ei työnantajalla ole tässä mitään pelivaraa, josta seuran jäsenet voisivat päättää. Kysymys on vain siitä, noudatetaanko lakia vai ei.
Olet Jusu täysin oikeassa sikäli mitä tulee yksittäiseen työpaikkaan kohdistuvaan rekrytointiin. Sitävastoin palvelumuotoilun osalta voidaan ja tulisi olla entistä avoimempi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ongelman ydin liittyy ennakkovalmisteluihin suhteessa Kambozhan luterilaiseen kirkkoon. Tästä asiasta annettiin Lähetysseuran taholta ristiriitaista tietoa.
On lisäksi muistettava, ettei henkilön seksuaalinen suuntautuminen saa olla rekrytoiniini este, mutta ei myöskään eduksi katsottava seikka. On eri asia räätälöidä paikka potentiaaliselle hakijalle, kuin valita hakija valmiiksi räätälöityyn paikkaan.
Lait eivät edellytä, että Lähetysseuralla olisi tarjolla kenttätehtävissä sellaisia pappisvihkimykseen oikeuttavia paikkoja, joiden toimintaolosuhteet mahdollistavat myös reksteröidyssä parisuhteessa olevien palkkaamisen. Jos sellainen paikka on, laki edellyttää yhdenvertaisuutta rekrytoinnissa. Vastaava asia ilmenee myös uuden, nyt eduskunnan käsittelyssäolevan yhdenvertaisuuslain perusteluosasta.
Jusu, ei se nyt sen kummallisempaa ole kuin missään muuallakaan. Pyhä on yhtä paha kuin pahinkin rikollinen. Lukaisepa vaikka Korinttilaiskirjeet. Samat epäeettiset koukerot tuossakin kuvioissa on käyty läpi kuin missäkin saippuasarjassa. Tietoja on annettu pisaroittain ja kuulijoita on johdettu harhaan. Kaikki vain sen vuoksi, että tehdyt päätökset saataisiin ajettua läpi. Kokonaisuutta ei ole kuitenkaan ajateltu, joten ei ihme jos päätöksistä on syntynyt nurinaa.
Jusu: ”Suomen lain mukaan työnantaja ei voi tehdä sellaista päätöstä, että se kieltäytyy rekrytoimasta parisuhteensa rekisteröineen työntekijän. Tällaista päätöstä lähetysseuralta kuitenkin vaadittiin ja tällaista jäsenäänestystä on haluttu.”
Tulin vain ajatelleeksi… Silloin kun avioliittolaista on puhe, jaksat toistaa kerta toisensa jälkeen, että ”ettekö te nyt ymmärrä, että kirkko saa edelleen itse päättää ketä vihkii avioliittoon” Pidät sitä niin itsestäänselvänä, että pienikin asian epäileminen on mielestäsi hölmöä. Että totta kai kirkko saa oppinsa mukaisin kriteerein valita ketä vihkii avioliittoon.
Mutta ei saa valita oppinsa mukaisin perustein ketä ottaa töihin, koska laki? (Lakiin itsessään on turha vedota, koska homoavioliitot ovat edelleen laittomia Suomessa ja parikymmentä vuotta sitten olivat laittomia koko maailmassa)
Samanaikaisesti painotetaan, että avioliitto-oikeus on ”ihmisoikeuskysymys” ja nykyinen avioliittolaki ”syrjii homopareja.” Avioliiton kieltäminen homopareilta rinnastetaan rasismiin, orjuuden puolustamiseen, hirvittäviin ihmisoikeusrikkomuksiin.
Jos kyse todella olisi” ihmisoikeuksista” ja ”syrjinnästä”, pitäisikö kirkon saada vihkimisasiassa erivapauksia? Vieläpä niin itsestäänselvästi kuin esität. Tässä vihkimisasiassa tunnut ymmärtävän kirkkoa ja kirkon ”erivapauksia” vähän liiankin hyvin.
Työhönottotilanteessa olisi mielestäni johdonmukaisempaa puhua ”ihmisoikeuksista” kuin tässä avioliittoasiassa. Mielestäni tämä kommenteissasi näkyvä ristiriita osoittaa että avioliitto ei sittenkään ole ihmisoikeuskysymys. Miksi muuten kirkolle annettaisiin siinä erityisiä vapauksia ”syrjiä” homopareja?
Vaikka, henk. koht. olen kyllä sitä mieltä, että ei tuo lupaus kirkon ”vapaudesta vihkiä ihan ketä haluaa” kestä, eikä varmaan tuo rekrytöintivapauskaan opillisten linjausten mukaisesti.
Silti, molempiin olisi johdonmukaista soveltaa samaa suhtautumistapaa valtion (ja ylipäätään maalliselta taholta) katsottuna.
Avioliittoasiasta sinänsä ei tarvitse puhua joka ketjussa. Mutta tämä oli vain sellainen huomio, johon kirjaimellisesti ”heräsin” tänä aamuna 🙂
Uskontokunnilla on omat kummalliset käsityksensä ja käytäntönsä. Mielestäni, jos hyväksytään niistä jokin, niin pitää hyväksyä muutkin. Kun ei mennä henkisen, hengellisen tai fyysisen väkivallan puolelle.
Sinänsä kai jokaisen, ateistinkin, tulisi ymmärtää että uskontokunnissa päätökset tehdään siltä pohjalta mikä ko. uskontokunnassa on ns. syntikäsitys. Eli, että ei voida ottaa töihin tai antaa luottamustehtäviä, etenkään hengellisiä, ns. julkisynnissä eläville. Tämä kai on periaatteena ihan ymmärrettävä?
Siitä voi sitten puhua erikseen kuinka paljon valtio voi rajoittaa uskonnollisten yhdyskuntien omaan oppiinsa perustuvaa arviointi- valinta- päätös- ja ratkaisunvapautta.
Jos kirkko syntikäsityksensä vuoksi lakkaa olemasta yhteiskunnallinen instituutio, sitten on lakattava olemasta yhteiskunnallinen instituutio.
Sari Weckroth,
Sinä sotket asioita keskenään. Hämmennyksesi johtuu siitä.
Kaikki työnantajat joutuvat noudattamaan lakia. Rikoslain työsyrjintäpykälien ja työsopimuslain työntajan velvollisuudet määrittelevien pykälien perusteella työnantaja ei saa syrjiä työntekijää, joka on homoseksuaali ja/tai elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Syrjinnän kielto on riippumaton siitä, millä nimellä parisuhdetta perhelainsäädännössä kutsutaan.
Avioliittoon vihkiminen perustuu avioliittolakiin. Lain mukaan kirkko saa vihkiä pareja avioliittoon vain lain sallimissa rajoissa mutta se saa asettaa vihkimisille lisäehtoja. Eduskunnassa käsittelyssä oleva kansalaisaloite on tehty siten, että kirkko saa niin halutessaan avioliittoon vihkimisen ehdoksi sen, että vihittävä pari on keskenään eri sukupuolta. Päätös tästä on yksin kirkon, lainsäätäjä ei velvoita kirkkoa vihkimään homopareja.
Se, että mahdollisen lakimuutoksen jälkeen kirkko päättäisi rajata avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi (kuten oletan kirkon tekevän), ei tarkoita sitä, että kirkko saisi tämän jälkeen syrjiä samaa sukupuolta olevia pareja kirkon työntekijöinä. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin uskonnollisia yhteisöjä heidän toimiessaan työnantajan roolissa.
Kirkon avioliittokäsitys ei vapauta sitä työsopimuslain ja rikoslain asettamista velvotteista.
Nimittäin nykyään on ilmapiiri, jossa ei uskalleta sanoa yleisen näkemyksen mukaisia kantoja.
Siksi seuran saaman palautteen luotettavuudessa voi olla tarkistamisen varaa.
Se tuo vanhuus vaivaa eli piti sanoa ettei ulkalleta sanoa kuin yleisen mielipiteen mukaisia kannanottoja.
Vapaaehtoinen kannatus on paras luottamuksen mittari. Siinä ratkeaa vapaaehtoisilla varoilla tehtävän työn tulevaisuus. Ne hiljaiset taitavat olla Jumalan silmäterä. Niitä ei pidä loukata.
Palaute ei varmaan koskaan voi olla ihan luotettavaa. Mutta kyllä kai ainakin seurakunta- ja kirkkoneuvostojen antama palaute olisi otettava vakavasti.
Suomenlähetysseuran päätös lähettää homopari lähetystyöhön Kambodzhaan on ongelmallinen. Tämä johtuu yleismaailmallisesta lakien ja asetusten muuttumisesta varsinkin länsimaissa vapaampaan ja liberaalimpaan suuntaan. Homoutta on tietoisesti pyritty tuomaan esille luonnollisena ja jopa ihailtavana ominaisuutena massiivisin kampanjoin ja siitä on tehty väärin perustein ihmisoikeuskysymys. Samalla perinteiset arvot, kuten avioliitto vain miehen ja naisen välisenä liittona ja alun perin raamatusta tulevat ohjeet pyritään mitätöimään. Nyt kun lait on saatu sellaisiksi että ne sallivat asioita jotka ennen olivat lainvastaisia, on tilanne hankala. Raamatussa sanotaan selkeästi lopun ajoista että laittomuus pääsee valtaan. Itse uskon raamattuun Jumalan sanana ja siellä avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Jos Suomen Lähetysseura toimisi kristillisten perusarvojen mukaan, ei tällaista kuuluisi hyväksyä. Eli miten pitäisi toimia? Mielestäni kristillisellä arvopohjalla toimivien järjestöjen ja kansankirkkomme pitäisi saada toimia oman vakaumuksensa eli raamatun arvojen pohjalla. Apostoli Paavali sanoi että on toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Niitä jotka haluavat elää raamatun ohjeiden tullaan vainoamaan ja raamatussa myös ennustetaan, että ne jotka tappavat kristittyjä, luulevat tekevänsä uhripalveluksen jumalalle. Tätä aikaa kohti ollaan menossa. Jusu Vihervaaran paheksumat ”pahat änkyrät vihkivesipulloineen ja manauksineen ” eivät ole totuuden mukaisia kuvauksia peruskristityistä vaan pilkkaa niitä kohtaan jotka pyrkivät elämään raamatun opetuksen mukaan.
Mielestäni Lars Waris yksinkertaistaa ongelmaa liian paljon. Kirkossa on huomattavan suuri määrä ihmisiä, jotka ajattelevat, että seksuaalivähemmistöjen syrjintä ei ole kristillisten arvojen mukaista.
Kysymys siis ei ole kirkko vastaan muu yhteiskunta vaan myös kirkon sisällä on eriäviä näkemyksiä siitä, tulisiko homoseksuaaleja pitää tasavertaisina ihmisinä.
Lars Waris
Tilanteessa on hyväksyttävä kaksi samanaikaista totuutta. Useimmat homoseksuaalit kokevat, etteivät he ole valinneet homoseksuaalisuutta, vaan se on heille annettu ominaisuus. Hei eivät siis ole “vaihtaneet” heteroseksuaalisuutta homoseksuaalisuuteen. Toisaalta yleiskristilliseen käsitykseen kuuluu, etä Jumala alun perin loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja seksuaalisuuden heidän välilleen. Luonnon todellisuus kertoo että homoseksuaalisuutta ihmisten välillä esiintyy ja toisaalta ettei ihminen lisäänny ilman heteroseksuaalista kanssakäymmistä.
Homo- ja heteroseksuaalisuus ovat kumpikin ihmisunnassa esiintyviä, mutteivat monimuotoisuudessa keskenään symmetrisiä seksuaalisuuden muotoja. Kumpikin on ihmiskunnan todellisuutta.
Raamattu antaa meille vaikean läksyn: Meidän tulee ehdoitta rakastaa myös niitä lähimmäisiämme joihin emme kykene samaistumaan. Meidän tulee myös hyväksyä lähimmäisenrakkaus ehdoitta ja myös niiltä joiden koemme oikeudettomasti pitävän meitä itseämme väärintekijöinä. Tämä pätee sekä homoseksuaaleihin, että heitä karttaviin. Tämä pätee myös niihin jotka päättävät lähetysjärjestöjen asioista.
Pikemminkin vainotaan kristittyjä, jotka eivät osallistu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintään. On esitetty kovasti paljon kommentteja, etteivät sellaiset voi olla oikeita kristittyjä.
Eli nyt paremminuskovaiset ovat viemässä toisin uskovilta kristityn identiteetinkin, jos eivät alistu konservatiivisempien käsityksiin.
Ja onhan meillä nyt ihan ev.lut. kirkon arkkipiispa Mäkisen lausumana:
”Ihmiset tulevat kristillisen uskon ja kristillisen etiikan pohjalta erilaisiin johtopäätöksiin. Niiden perusteella ei voi arvioida ihmisten uskoa ja kristillisyyttä, Mäkinen sanoi.” Arkkipiispa Kari Mäkinen
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/rasanen-kehotti-kirkolliskokousta-puolustamaan-avioliittoa/
Mainiosti ja sovinnaisesti kirjailtu kannanotto insinöörikollega Kivimäeltä.
”Toisaalta yleiskristilliseen käsitykseen kuuluu, etä Jumala alun perin loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja seksuaalisuuden heidän välilleen. Luonnon todellisuus kertoo että homoseksuaalisuutta ihmisten välillä esiintyy ja toisaalta ettei ihminen lisäänny ilman heteroseksuaalista kanssakäymmistä.”
Selventäisitkö Jukka (tai joku muukin), miten oppi tältä osin menee? Jumala siis loi, mutta luonnon todellisuuteen kuuluu. Eikös Jumala kristinopin mukaan luonut myös luonnon todellisuuden? Missä kohtaa ja miten homoseksuaalisuudesta tuli ”ihmisen vika”? Siis siinä mielessä, että tämä luotujen ominaisuus ei kuulunut alkuperäiseen luomissuunnitelmaan?
Risto Korhonen
Kuten varsin hyvin teidät, ihmiskunta on kristinopin mukaan langenneessa tilassa.
Kannattaa katsoa hyvä jakso ”Kuningaskunnan Tuuli” -sarjasta TV7:ltä, jossa he haastattelevat Jerusalemin messiaanisia seurakuntia ja sitä, kuinka he surevat Suomen kirkon tilannetta ja luopumusta, mutta kuitenkin rukoilevat herätystä.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35209
Jerusalemista tuli siis HYLÄTTY arvosana Suomen kirkolle. Nyt olisi hyvä aika miettiä agendaa, että onko tämä luopumuksen ja liberaaliuden tie kannattava, kun se tähän asti on vain tyhjentänyt kirkkoja ja katkonut suhteita muihin seurakuntiin.
Aivan kuten joukkuepeleissä, niin on siirryttävä perusasioiden äärelle, jos peli ei kulje. Kirkossa nämä ovat Jeesus, Raamattu ja evankeliumi. Vähemmän uskontoa ja enemmän uskoa Jumalaan.
”Kun kaikki on luvallista, mikään ei ole syntiä”. Kiteytin itse edellä olevaan lauseeseen sen lisääntyvän, paljossa länsimaiden liberaalin aatteellisen linjan, joka sulkee pois juutalais-kristillisen etiikan ja moraalin lähteet ja syntikäsityksen.
1960-luvulla alkanut seksuaalinen vallankumous on tunkenut lonkeronsa eri tavoin seksuaalietiikkaan, ja homosuhteiden lisääntyminen on vain osa tätä todellisuutta. Raamatusta luopuminen verhotaan käytännössä usein vain ”tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen”, jotka termeinä toki puhuttelevat valistunutta nykyihmistä.
Todellisuudessa ihmisen seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ovat paljon laajempia kysymyksiä ja jo historia antaa näyttöä siitä. Rooman imperiumista tiedämme: ”Vestigia terrent”.
Raamattu ja varsinkin Uusi testamentti on antanut hyvät ohjeet ihmisen seksuaalisuuden toteuttamiselle. Esim. monet homoseksuaalisia suhteita harjoittaneet ja itsensä homoseksuaaleiksi kokeneet kristityt ovat löytäneet Raamatusta ja ennen kaikkea henkilökohtaisesta uskonsuhteesta Vapahtajaan uuden lähtökohdan myös seksuaaliselle suuntautuneisuudelleen. Tunnen itsekin tällaisia ihmisiä. Näitä ihmisiä ja heidän tukijoitaan tänään myös syrjitään, mutta onneksi Jumala itse johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen.
Jospa ihmisen laskeutuminen puusta oli naapurin vakaumuksellisen kreationistin mielestä syntinen kannanotto evoluution puolesta ja hälytti siksi poliisit paikalle pidättämään epäillyn uskonrauhan rikkojan? 🙂
Niin, Elias, tuliko ihminen puusta ihan omasta halustaan vai putosiko?
Minä kyllä uskon enemmän raamatun sanaan, että maasta sinä olet tullut. Me olemme siis kaikki maalaisia, emme ole puusta veistettyjä, vaikka keskuudessamme toki on myös puupäitä…
https://www.youtube.com/watch?v=mY8CnBFKJ3s
Niinpä. Tuli mieleen Juicen biisi Lentää.
http://goo.gl/630Kvf
Kiitos riemastuttavasta jutusta! Ihailtava rouva! Suorastaan rohkaiseva ikääntyville naisihmisille ja miksei miehillekin!
Eikös tämä meidän tarkan euron Sailaskin joskus maininnut, että ei kaikenlaisia kuntosaleja ainakaan yhteiskunnan varoilla tarvita, kiivetkää vaikka puuhun kunnon ylläpitämiseksi, hih!
Toisaalta ymmärrän ympäristön hermostumisen. Olisihan kyseessä voinut olla joku henkilö, jolta pallo hieman hukassa niin sanoakseni ja asiaan haluttiin puuttua.
Lehtijutun jälkeen uskoisin ja ainakin toivon, että OF saa jatkossa kiipeillä ja laulaa rauhassa omaksi ilokseen ja miksei muidenkin. 72 v. ja no problems mitä siihen paljon puhuttuun elämänlaatuun tulee…
Tässä kiipeilijä-mummon laulunäyte, biisi tosin on väärä, mutta siitä viis…
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288686625505.html