Uskonsisaremme ja -.veljemme USA:ssa, kuulemma myös suomalaiset evankelikaaliset ovat kannattaneet miestä,
-joka heilutteli Raamattua ja
-toimitti saudeille hienoimpia hävittäjiä roppakaupalla ja
-hyväksyi sauditoimittaja Khashoggin paloittelumurhan.
Mielestäni oli hyvä kommentti, kun Biden sanoi, että Trumpin olisi hyvä myös lukea Raamattua.
Samantapaista suhtautumista esivaltaan on ollut suomalaisilla Israelin ”ystävillä”. Benjamin Netanjahu ei piittaa YK:sta, vaan pyrkii koko ajan laajentamaan valtion rajoja ja ottamaan miehitetyt arabien alueet hallintaansa. Korruptiosyytteet hän haluaa ratkaista ottamalla oikeuslaitoksen omaan määräysvaltaansa. Israelin ”ystävät” eivät tästä piittaa, eivät edes koko demokratian romuttamisesta. He seisovat Israelin valtion ja sen yksinvaltaan pyrkivän esivallan rinnalla ja puolella. Eikö tämä väistämättä johda sotaan – niinkuin meillä ei sitä maailmassa jo kyllin olisi?
Juutalaiset ainakin on 2000 vuotta uskoneet Raamatun lupaukseen paluusta omaan maahan , jonka Jumala Aabrahamille on luvannut antaa. Tämä usko on säilyttänyt juutalaisuuden. Muutoinhan se olisi kadonnut aikojen saatossa, niin kuin monille muille kansoille on käynyt. Ne on sulautuneet muihin kansoihin ja kadottaneet oman kulttuurinsa. Usko Jumalan lupaukseen on pitänyt kansan yhtenäisenä hajaannuksesta huolimatta. Mitään vastaava en historiasta löydä.
Oliko Suomen päätös olla luovuttamatta juutalaisia se syy miksi maatamme ei miehitetty? Vain kolmen valtion pääkaupungit sotaan osallistuvista maista selvisivät ilman miehitystä ja Helsinki oli niistä yksi. Oliko näillä asioilla yhteys?
Suomi kyllä luovutti juutalaisia Toisen maailmansodan aikana. Pitkään tunnetuin tapaus oli kahdeksan juutalaisen luovutus ja lähettäminen v. 1942 s/s Hohenhörnillä Tallinnaan ja sitä tietä saksalaisten käsiin. Rangellin hallituksessa käytiin asiasta kova vääntö. Erityisesti sosiaaliministeri K.A. Fagerholm (sd) ja häntä tukenut kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi (sd) yrittivät estää luovutuksen. Joukko tunnettuja henkilöitä vetosi asiassa hallitukseen. Myös ylipäällikkö Mannerheimiin vedottiin, turhaan.
Mutta luovutukset eivät ole vain tässä. Elina Sana osoitti teoksessaan Luovutetut (2004) Suomen luovuttanen saksalaisille noin 3000 henkilöä. Joukossa oli juutalaisten lisäksi mm. venäläisiä sotavankeja ja poliittisilta mielipiteiltään vaarallisina pidettäviä henkilöitä. Elina Sana perusti kirjansa tiedot vuosia kestäneeseen tutkimukseensa. Matti Vanhasen hallitus antoi professori Heikki Ylikankaan tehtäväksi tehdä selvitys asiasta. Sen pohjalta aloitettiin laajempi tutkimus ihmisten luovuttamiseta vv. 1939-1955. Sen tulokset vahvistivat Elina Sanan esittämät tiedot.
Luovutettiiko Suomen kansalaisia?
s/s Hohenhörnilla Tallinnaan ja sieltä edelleen Auschwitziin kuljetetut olivat natsi-Saksan miehittämiltä alueilta Suomeen paenneita juutalaisia, yksi Suomessa syntynyt pikkulapsi. Vain yksi heistä selviytyi Auschwitzista hengissä.
Elina Sanan teos s/s Hohenhörn – Juutalaispakolaisten kohtalo Suomessa. Hyllyssä on myös Elina Sanan teos Luovutetut, joka kertoo Gestapolle luovutetuista n. 3000 henkilöstä. Jos oikein muistan, mukana on myös suomalaisia, mutta en ehdi tarkistaa asiaa.
Kun katsoo asia vähän isommasta ikkunasta, tuon pienen ikkuna näkymääkään väheksymättä, niin verrattuna muihin maihin Suomenko toimintaoli lite pientä. Se, että juutalaisyhteisi kutsui Mannerheimin kaatuneittensa muistojuhlaan ei tapahtunut syyttä.
Noita kahdeksaakaan (ikävää tietysti sinänsä) ei luovuttanut Suomen valtio, vaan valtuutensa ylittäneet Horelli ja Arno Athoni, jotka toimivat hallituksen demareita (Tanner Fagerholm) ja presidentti Risto Rytin tahdon vastaisesti.
Lainaan Ville Hassista tältä palstalta: ”Mannerheim osallistui juutalaisten sankarivainajien muistojuhlaan Helsingin synagogassa itsenäisyyspäivänä 1944. Tilaisuudessa marsalkka luovutti laakeriseppeleen ja Päiväkäskyn Suomen äideille synagogaan. Synagogan rabbi luki rukouksen Mannerheimin puolesta ja saapuessaan synagogaan, nyt jo tasavallan presidenttinä, Mannerheim kulki juutalaisten rintamamiesten muodostamaa kunniakujaa pitkin.”
MARKO (20.3. klo 22)
jotakin tällaista, sinun esittämääsi pohdintaa toivoisi asiassa käytävän. Historian faktat ensin ja sitten se, mitä se oli ja miltä se nyt näyttää. Totuutta vastaan on turha argumentoida, mutta eettiset kysymykset ja ratkaisut ovat todellisia, aika ei niitä muuksi muuta. Kuten se, että suomalaisten SS-joukkojen historiaa yhä vielä on yritetty valkopestä. Eihän se selittelyllä miksikään muutu.