Ketuilla luolansa, linnuilla pesänsä

Lapuan piispan virka-asunnosta nousseessa mediakohussa surkeata on, että kirkko on virittänyt itse miinan, johon se sitten itse myös astui.

Jäänteenä menneiltä ajoilta piispan palkkaus muodostuu rahapalkasta ja virka-asunnosta. Piispaa verotetaan rahapalkan ja virka-asunnon verotusarvon yhteissummasta, ja veronsa piispa maksaa rahapalkallaan. Järjestelmää kutsutaan luontoisetupalkkaukseksi.

Piispojen palkkausta on palkkausasiain ammattilaisten voimin useamman kerran koetettu saada samanlaiseksi kokonaispalkkaukseksi, kuin useimmilla muillakin ihmisillä on. Siis sellaiseksi, että palkka on rahaa ja piispa hoitaa asumisensa itse omien tarpeittensa ja varojensa mukaan. Yritykset ovat kaatuneet – useimmiten jo lähtökuoppiinsa – kirkkohallituksen ja piispojen enemmistön vastustukseen siitä huolimatta, että järjestelmä on itse asiassa hyvin epäoikeudenmukainen ja epätasa-arvoinen myös eri piispojen kesken. Vahvat hiippakuntamaallikot kirkon hallinnossa ovat myös olleet vakaita piispojen virka-asumisen kannattajia.

Ei ole olemassa mitään kriittisen tarkastelun kestävää perustetta, miksi piispalla pitäisi olla virka-asunto. Perusteluna usein esitetty ajatus, että piispallinen ja hiippakunnallinen verkostoituminen, yhteydenpito ja edustaminen on luontevampaa ja toimivampaa virka-asunnossa. Jos näin olisi, edustusasuntojen ylläpitäminen olisi valtavirta yhteiskunnan vaikuttajatehtävissä. Mutta ei ole.

Virka-asuntoa paljon toimivampi malli on se, että hiippakunnassa on käytettävissä asianmukaisia ja yhteydenpitoon, edustamiseen ja muuhun verkostoitumiseen soveltuvia tiloja, joita piispa ja muutkin kirkolliset eminenssit voivat käyttää. Näinhän on esim. Oulun ja Mikkelin hiippakunnissa.

On toki onnellista, että nykyisten virka-asunnoissaan asuvien piispojen puolisot ovat suostuneet siihen, että perheen kotia käytetään edustamisessa ja piispatar suostuu osallistumaan kirkollisena rekvisiittana puolisonsa viranhoidossa. Mutta ei sekään ole enää nykyaikaa ja vielä vähemmän tulevaisuutta. Eikä sekään voi olla systeemi, että virka-asunnon ylläpito ja käyttötavat määräytyvät perheen tarpeiden mukaan tai niitä määrittävät perheen arkisen asumisen järjestelyt.

Seinäjoella olisi ollut mahdollista toimia toisin ja tarkoituksenmukaisemmin kuin nyt toimittiin. On ihan oikein, että niin kauan kuin piispan palkkausjärjestelmä on antiikkinen ja piispa haluaa siinä pysyä, piispan käyttöön osoitetaan kelvollinen keskiluokkainen asunto hyvältä paikalta ja hyvien yhteyksien päästä ja hän maksaa siitä veronsa, niin kuin kuulukin. Piispa ja hiippakunta tarvitsee myös tilan, jossa voi verkostoitua, pitää tilaisuuksia ja edustaa ym. Sitä varten on asiallista ja viisasta hankkia tila, joka sellaiseen soveltuu sekä sisustaa se niin hyvin tarkoitukseensa kuin kohtuullista.

Mitään järkevää hyväksyttävää perustetta siihen, että nämä kaksi tilaa yhdistetään yhdeksi asunnoksi, ei ole. Kun Seinäjoella oli kysymys uudisrakennuksesta, johon rakennusvaiheessa tilan ostaja saattoi vaikuttaa, olisi voitu aivan hyvin tehdä hiippakunnallinen edustustila ja piispan asunto erikseen ja välttyä nyt aiheutuneelta kohulta.

Ja kohua tietysti lisäsi taas kerran onneton onnahtelu tiedottamisessa, joka on antanut ns. suurelle yleisölle väärän mielikuvan, että Lapua piispalle henkilökohtaisesti olisi hankittu kirkon varoin ökyhinnalla ökyasunto. Omaan jalkaan ampuminen ei ole kivaa, mutta ei sitä ole mukava vierestäkään seurata.