Suvivirren sunnuntai on kirkolta onnistunut tempaus.
Siihen on kaksi syytä.
Ensinnäkin Suvivirrestä on yhteislaulutilaisuuksien myötä kehkeytymässä keväinen Hoosianna.
Hoosianna-hymnin kaikuessa ollaan joulunodotuksen kynnyksellä, Suvivirsi on herkkä silta keväästä kesään. Kumpikin virsi on yhdistelmä vuodenkiertoa, muistoja ja rukousta.
Nyt järjestettävissä tapahtumissa Suvivirttä pääsevät laulamaan nekin, joilla ei ole syytä osallistua koulujen ja muiden yhteisöjen kevätkirkkoihin tai -juhliin.
Lähes kahdensadan seurakunnan lähteminen mukaan todistaa, että tempauksella on kaikupohjaa. Toiset tänäkin keväänä järjestettävistä tapahtumista sisältävät enemmän sirkushuveja, toiset ovat luonteeltaan hartaampia.
Suvivirsi madaltaa varmasti kynnystä osallistua myös ihan oikeaan messuun.
Toinen syy pitää tapahtumaa onnistuneena on se, että kiistelyn kohteena ollut Suvivirsi on kaapattu takaisin positiiviseen yhteyteen. Viime vuosina julkinen väittely on keskittynyt siihen, saako virren laulaa vai ei.
Kevään riemua hehkuvat tilaisuudet tuovat virren kontrollin piiristä takaisin iloa tuomaan. Suvivirsi-tapahtumissa laulavat ne, jotka haluavat – ja heitähän riittää.
Meri Toivanen
