Rukous on ”intiimiä puhetta Jumalan kanssa ja näkymättömän mietiskelyä. Se täyttää kaipauksemme ja tekee meidät enkelien vertaisiksi”. Näin kirjoitti idän kirkon suuri mystikko Gregorios Nyssalainen.
Hengellisen elämämme ydin on mystisessä teologiassa. Kaipaus, ihmettely ja ylistys on siinä olennaista. Matka pääsiäiseen alleviivaa nimenomaan osallisuutta Kristuksen ihmeestä ja lahjasta.
Toisinaan meidän papiston jäsenten opetuksessa suuren paaston ajassa ylikorostuu ruoka ja moraalinen ryhdistäytyminen. Matkamme syvin ydin on kumminkin paluu entistä kokonaisvaltaisemmin elämän eheyteen ja kokonaisuuteen. Kristitylle se ei ole ponnistelua yksikseen, vaan tapahtuu osallisuudessa pyhän kirkon hengellisistä aarteista.
Apostoli Paavali muistuttaa usein, että tämä matka sisältää osallisuutta myös Kristuksen kärsimyksiin. Yksinkertaisuus, rukous, askeesin eri muodot ja omastaan jakaminen liittävät meidät siihen. Eikä tämä osallisuus ole meille helppoa, eikä siihen aina ole voimia. Usein kirkot instituutioinakin toimivat käsittämättömällä tavalla.
Mutta pääsiäinen on edessäpäin. Osallisuutemme Kristuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta antaa syvällisimmän perspektiivin omalle ja yhteiselle matkallemme. Ikuisuus murtautuu pysyvällä tavalla tähän aikaan.
Siksi paastonajan jälkipuolelle toivotamme toisillemme valoisaa matkaa, siunattua sielun kevättä.
Isä Ambrosius
9.3.2021
