Muistelen kuulleeni, että yleisradiossa oli joskus ohjelma: Kevyesti keskellä päivää. Silloin soitettiin jotain kevyttä musiikkia. Toinen oli lepopäivän ratoksi. Onko nyt niin, että vanha roomalainen ajatus pätee edelleen: Kansalle leipää ja sirkushuveja! Tosin ne sirkushuvit taisivat olla astetta rankempia mitä nykyisin. Jääkiekko ammattilaistasolla taitaa lähennellä sitä: Ave ceessar kuolemaan menevät tervehtivät sinua! Samoin ammattilaisyrkkeily. Molemmissa tulee korjaamattomia asioita, mutta ilmeisesti se on sen arvoista, saada jotakin ja loppuelämä pyörätuolissa.
Minä tässä ryhdyin havukkaiseksi ja aloin pähkäillä onko myös hengellisessä kentässä tällaista kevytharjoitusta, joka on kuin iskelmien soittoa vai onko myös vaurioittavaa huvia, jossa oikeasti tulee verta kentälle. Valitettavasti tulin siihen tulokseen, että kyllä tätä on. Lähdetään liikkeelle hevimmästä päästä. Herätysliiketaustaisena sain herätyksen ryhtyä tutustumaan Lutheriin, kun hänestä kuitenkin aina jotain mainittiin jopa oppi-isänä. Ryhdyin hankkimaan kirjallisuutta ja mielellään vanhaa ja fraktuuralla kirjoitettua. Sehän on pyhä kirjasin, kun sitä ei osaa kaikki lukea. Sain siis jostain omistukseeni: Tunnustuskirjat-nimisen kirjan. Aloin lukea sitä järjestelmällisesti ja tuntui tosi hyvältä kunnes tulin kohtaan: Perisynti. Siinä oli mielestäni outo asia, jonka koitin työntää ensin syrjään, mutta se tuli aina uudelleen esille. Siis ilman kastetta ei voi pelastua. Olisiko tämä nyt se kohta, jossa puhutaan kevyesti helvetistä?
Mikä lihasta syntyy on liha! Tähän vedotaan! Kahdesta syntisestä ihmisestä ei voi syntyä muuta kuin lihaa! Näihin vedotaan. Onko nyt niin, että luterilaisittain lapsi syntyy ilman sielua eli on niinkuin hirven vasa? Hänet pitää uudestisynnyttää, että hän saa sielun? Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla, ja edelleen joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun…
Jeesuksen mukaan lapsella on usko. Jos nyt siis maanpäällä on jotain toimia, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen, niin mihin valoon joutuu Ristintyö? Eikö usko ole ainoa ja tunnustus toinen välttämätön? Tunnustus: Jeesus Kristus on Herra! Minun Herrani, olen Hänen ja Hän minun!
Sitten on erikseen olemassa Sana ja pyhät toimitukset, jotka herättävät ja vahvistavat uskoa ja pitävät sitä uskon liekkiä yllä. Eräs julistaja esitteli taivas-ekin. Hän on mies, jonka oikea puoli on valkoinen ja vasen musta. Se kuvaa ihmisen kahta luontoa, mutta sitä kuvaa voidaan käyttää toiseenkin tarkoitukseen. Kun kristikunnassa on kaksi käsitystä kasteesta ja molempien ääripäät pitävät omaan sa pelastavana, niin olisiko siinäkin kevyttä puhetta helvetistä. Nimittäin se musta puoli sitten joutuu helvettiin erilaisen kasteen takia? Kuka tietää kumpi käsitys on musta ja kumpi valkoinen, sitä sopii miettiä.
”Ei ole maassa rauhaa eikä ihmisillä sen parempaa tahtoa kuin tavallisestikaan, mutta jos on edes jonkinlainen tulitauko, sekin on jo hyvä”
Itselläni on sellainen tunne, että eduskunnan päätös muuttaa avioliittolakia oli merkittävä voitto, jopa niin merkittävä, että nyt voisi kyllä jo homoaktivismin suunnaltakin julistaa tulitauon.
On varmasti totta, että kirkon homoseksuaaleja kohtaan osoittama ”lähimmäisenrakkaus” aiheuttaa enemmän häpeää kuin ylpeyttä, mutta minua mietityttää, tarvitseeko näitä pimeitä hetkiä kirkon historiassa hieroa kristittyjen naamalle heti avioliittolain muuttamista seuraavassa joulutervehdyksessä.
Kirjoitin jo vuosi tai kaksi sitten, että Jusussa piilee ei niinkään pieni (herätys)kristillinen konservatiivi. Eikä liene ainoa. Harmi vaan että suomalaiset herätysliikkeet tuhoavat kilvan itseään hirttäytymällä koko kristinuskoa ajatellen tähän täysin toisarvoiseen homokysymykseen.
Patmoksen höyrypäinen tutkimusjohtaja näkee edelleen kaiken taustalla radikaalivasemmistolaiset homoaktivistit, jotka paitsi romahduttavat perherakenteen, myös koko suomalaisen yhteiskunnan. Ilmeisesti kirkko menee samallla. Ottaen huomioon, että laskutavasta riippuen, homoja on väestöstä noin 2-4% ja homoaktivisteja edellä mainituista tuskin edes promille, niin huima saavutus. Siihen ei edes parhaina päivinään neljäsosan kansan kannatuksesta saanut SKP kyennyt.
Johanna Korhonen osaa ilmaista itseään nasevasti eikä toteamukseen kirkon vähäisen vallan suotavuudesta ole syytä olla yhtymättä.
Herätyskristillisyyden konkurssiin lisään vielä, että SRK:n puheenjohtajan Viljo Juntusen kanta siihen, että eduskunta hyväksyi homojen avioliiton ja sen kirkollisiin seurauksiin oli erittäin maltillinen, viisas. SRK-vanhoillisuuden kannattaa edelleen pysyä kaukana epäpyhästä, haaksirikkoutuvasta evankelis- viidesläisestä-allianssista.
Eiks toi Johanna Korhonen ole vähän herännäisyyteen kallellaan?
Tehkää niin toisille kuin haluaisitte itsellenne tehtävän.
Oisko paikallaan sinun ja Johannan kaltaisten homoseksuaalien mietittävä asennetta ja käytöstänne eritavalla
homoseksuaalisuuden harjoittamisesta ajattelevia kohtaan,
se miten käyttäydytte ja asennoidutte vie kaiken uskottavuuden siitä mitä haluatte tuoda esille,
se on erittäin surullinen asia.
Jos suhtautuu asioihin ylimielisesti ja sanoo tosiasioita kohtaan että se on kärpäsen surinaa,kertoo mielettömästä
ylimielisyydestä.
Onkohan adventtitervehdys paikka tehdä kirkkopolitiikkaa? Onkohan nyt tullut tyylimoka? Tällaiset lausahdukset kuuluvat toisille foorumeille. Eikö adventtitervehdyksessä ole syytä kesittyä johonkin muuhun, kuin sättimiseen tai kirkkolaitoksen kritiikkiin. Millä tavoin tämä tervehdys rohkaisee Vapahtajan syntymäjuhlaan valmistautumiseen? ainakaan itse en tavoittanut tekstistä mitään sellaista, joka minua olisi rohkaissut keskittymään joulun Herran tuomaan sanomaan ja rakkauden viestiin Jumalalta meille langenneille ihmisille.
Ei Johanna Korhoselle ole tullut tyylimokaa. Tämä on hänen tapansa kirjoittaa.
Kirkon valta perustuu sen itsensä tekemiin päätöksiin kirkolliskokouksissaan, jotka kuten kaikki ihmisten tekemät päätökset ovat uusilla ihmisten päätöksillä muutettavissa.
Jumalan valta, mitä se sitten onkaan, ei ole tässä maailmassa Jeesuksen mukaan. Jumala on antanut ihmisille täysin oman vallan lähimmäisen rakkauden ymmärtämisellä ja noudattamisella.
On ihmisten, yhteiskunnan etu, että valtio ja kirkko, uskonsuuntaukset, on täysin erotettu toisistaan.
”Ei ole maassa rauhaa eikä ihmisillä sen parempaa tahtoa kuin tavallisestikaan, mutta jos on edes jonkinlainen tulitauko, sekin on jo hyvä.” Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen.
Kyllä täällä ja maassa oli jo jonkinlainen tulitauko, mutta nyt se taas rikkoontui Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan toimesta.
Olen samaa mieltä Jusun kanssa hänen sanoessaan ”nyt voisi kyllä jo homoaktivismin suunnaltakin julistaa tulitauon.”
Hyvä kirjoitus Johanna Korhoselta. Kirkko instituutiona (ns. virallinen kirkko) ei tarvitse yhtään enempää yhteiskunnallista valtaa.
Mielestäni on aiheellista että Johanna Korhonen kiinnittää huomiota myös siihen, että kirkossa (virallisen kirkon silmissä) samaa sukupuolta olevien liitot ja sateenkaariperheet ovat edelleen vähempiarvoisia kuin isän, äidin ja heidän biologisten lastensa muodostamat perheet. Kirkko ei ole ainoastaan sitä mieltä, että ”avioliitto on miehen ja naisen välinen” vaan myös sitä mieltä, että ”miehen ja naisen avioliitto luo turvallisimman kasvuympäristön puolisoiden väliselle seksuaalielämälle ja lasten kehitykselle”.
Olen erittäin iloinen siitä, että näyttää siltä, että suomalaisten enemmistö kallistuu em. asioiden suhteen enemmän vaikkapa Psykologiliiton, Lastensuojelun keskusliiton, Suomen Unicefin ja Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan lausuntojen kannalle, kuin virallisen kirkon kannalle.
Sari,
mielestäni sinä olisit voinut odottaa joulun yli ja kirjoittaa kommenntisi sisällön vasta sitten. Eritoten, kun olet jo kertonut tuon saman asian monta kertaa aiemminkin näillä sivuilla. Tällainen kirkkoa syyttelevä ulostulo kääntyy yleensä itseään vastaan, varsinki joulun aikaan.
Salme,
minusta juuri Joulun aikaan on hyvä muistuttaa mieliin vähempiarvoiset ja syrjityt.
Sari,
uskonpa, että me ja kirkko muistamme heidät muutenkin ja ilman syyttävän sormen osoittelua kirkkoon päin. Jouluna odotetaan, että ihmiset osoittavat toisiaan kohtaan hyvää tahtoa näkemyseroista huolimatta.
Niimpä minäkin toivotan sinulle levollista joulua ja mielenrauhaa (Ruben Stilleriä mukaellen).
Salme Kaikusalo, pata kattilaa soimaa… Fundamentalistien nostattama älämölö eduskunnan lopullisen avioliittolakiäänestyksen jälkeen on osoittanut vain yhtä ja samaa ehtymätöntä katkeruutta. Toivottavasti aika hoitaa tämän ongelman mahdollisimman nopeasti. Johanna Korhosen adventtisaarna oli tähdellistä ja tärkeää asiaa kaikille, joilla on korvat kuulla.
Matti Kinnunen,
Jumalan siunaamaa Jeesuksen syntymäjuhlaa myös sinulle. Olkoon joulusi rauhaisa ja virkistävä!
Sari Roman-Lagerspetz!
Et valitettavasti ymmärrä, että eri aika kausille homouden kielteisyydelle oli hyvät perustelut ja se ei ollut mitenkään kristillisen kirkon etuoikeus. Kyllä jokainen kristitty tajuaa suhtautua homoihin ja lesboihin asiallisesti, yhtä asiallisesti kuin muihinkin ihmisiin, joilla on poikkeama, vamma tai sairaus, eikä nämä ihmiset ole koskaan vaatineet, että heitä kohdellaan tuolla ”uhri” mentaliteetilla. Pidän Johanna Korhosen ja Sarin tekstiä epäkypsän ihmisen tuotoksena ja syyllistämisen taidon te ”pyhimykset” osaatte.
Onko sukupuolen”tukimus” kenties tullut siihen ”johtopäätökseen”, että kaksi naista on parhaita lasten kasvattajia?
On käsittämätöntä, että tiedeyliopistossa yhä edelleen opetetaan kvasitieteitä. Jos sukupuolen”tutkimusta” pidetään tieteenä, silloin on pidettävä tieteenä myös astrologiaa ja alkemiaa.
Todella hienoa, että tipahdit seurakuntaneuvostosta. Jo viikon kuluttua Tikkurilan seurakuntaneuvostossa on yksi riidankylväjä vähemmän
Kirkon hengellisen regimentin olemusta kuvaa mielestäni hyvin Sibeliuksen säveltämä ja Topeliuksen sanoittama
”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.”
Joiltakin tuo vallantavoittelu ei vaan näytä unohtuvan joulunakaan. Valitettavasti.
En tunne läheltäni tai seurakunnastani yhtään homoperhettä enkä yhtään homolasta, jota edes teoriassa olisin voinut väheksyä tai sortaa.
Kuitenkin Johanna Korhosen sanallinen ruoskinta tuntuu myös minun selkänahassani. Olenhan osa kirkkoa, jonka päälle adventtitervehdyksessä synnit kaadetaan.
Henkilökohtaisesti olen huolissani yksinhuoltajaperheistä, heidän jaksamisestaa ja heidän Joulustaan! Sillä taholla on ymmärtääkseni suurempi ja moninkertainen yhteiskunnallinen työmaa kuin sateenkaarimaailmassa.
Toivotan Joulurauhaa ja toisiamme rakastavaa ja armahtavaa mieltä meille kaikille!
Johanna Korhosen kirjoituksen tavoite lienee herättä huomioita, tuskin hän itsekään voi tuohon uskoa mitä kirjoitti. Voi toki olla, että hän ei vain tunne kirkkoa kovin hyvin. Väärän todistuksen antaminen ei ole ollut koskaan hyvä silti hyvä asia. Ei liene mitään perustetta uskoa, että kirkko väittäisi nykyään homoseksuaalisuutta sairaukseksi, synniksi ehkä mutta ne ovat ihan eri asioita. Eikä taitaisi olla jonoa vankilaankaan. Kyse lienee Korhosen tunnepurkauksesta blogiterapian keinon. Tunnemyrskyssä faktat eivät ole niin oleellisia.
On siinäkin ”adventtisaarna.” Ylipäänsä koko aihe on turhuutta kuuluisan saarnaajankirjan sanoilla. Adventti muistuttaa Jeesuksen tulemuksesta niin lapsena kuin toisen ja viimeisen kerran tänne. Sen valossa nämä…huh huh.
Lainaus Korhosen tervehdyksestä: ”Jos kirkko olisi saanut päättää, Aaron, Veikka, Ida, Lauri, Helga ja moni muu ihana lapsi puuttuisi keskuudestamme, koska ei olisi saanut syntyä sateenkaariperheeseen.”
– Jos kirkko oisi saanut päättää, niin Heikki, Asta, Matti, Niina, Lauri, Laura ja kymmenettuhannet muut ihanat lapset olisivat keskuudessamme, koska heitä ei olisi abortoitu.
Osuit kantaan. Olisipa yhtäläinen huoli niistä syntymättömistä jotka surmattiin. Vaan eipä ole.
Osa laillisesti abortoiduista olisi todennäköisesti lähdetetty laittomasti, jos laki olisi ollut toinen. Olisiko silloin menetetty taitamattoman puoskaroinnin takia Heikin, Astan, Matin, Niinan, Lauri ja Lauran äiditkin?
Nykyään tehdään suomessa abortteja n. 9000 kpl ja sosiaaliset syyt. ”ura, ei hyvä ajankohta lapselle jne”. Usa:ssa Naiset on toisen maailman sodasta nykyisyyteen tappanut 56 milj. lasta kohtuun. Koko euroopan tilanne voi olla lähelle samaa.