Muistelen kuulleeni, että yleisradiossa oli joskus ohjelma: Kevyesti keskellä päivää. Silloin soitettiin jotain kevyttä musiikkia. Toinen oli lepopäivän ratoksi. Onko nyt niin, että vanha roomalainen ajatus pätee edelleen: Kansalle leipää ja sirkushuveja! Tosin ne sirkushuvit taisivat olla astetta rankempia mitä nykyisin. Jääkiekko ammattilaistasolla taitaa lähennellä sitä: Ave ceessar kuolemaan menevät tervehtivät sinua! Samoin ammattilaisyrkkeily. Molemmissa tulee korjaamattomia asioita, mutta ilmeisesti se on sen arvoista, saada jotakin ja loppuelämä pyörätuolissa.
Minä tässä ryhdyin havukkaiseksi ja aloin pähkäillä onko myös hengellisessä kentässä tällaista kevytharjoitusta, joka on kuin iskelmien soittoa vai onko myös vaurioittavaa huvia, jossa oikeasti tulee verta kentälle. Valitettavasti tulin siihen tulokseen, että kyllä tätä on. Lähdetään liikkeelle hevimmästä päästä. Herätysliiketaustaisena sain herätyksen ryhtyä tutustumaan Lutheriin, kun hänestä kuitenkin aina jotain mainittiin jopa oppi-isänä. Ryhdyin hankkimaan kirjallisuutta ja mielellään vanhaa ja fraktuuralla kirjoitettua. Sehän on pyhä kirjasin, kun sitä ei osaa kaikki lukea. Sain siis jostain omistukseeni: Tunnustuskirjat-nimisen kirjan. Aloin lukea sitä järjestelmällisesti ja tuntui tosi hyvältä kunnes tulin kohtaan: Perisynti. Siinä oli mielestäni outo asia, jonka koitin työntää ensin syrjään, mutta se tuli aina uudelleen esille. Siis ilman kastetta ei voi pelastua. Olisiko tämä nyt se kohta, jossa puhutaan kevyesti helvetistä?
Mikä lihasta syntyy on liha! Tähän vedotaan! Kahdesta syntisestä ihmisestä ei voi syntyä muuta kuin lihaa! Näihin vedotaan. Onko nyt niin, että luterilaisittain lapsi syntyy ilman sielua eli on niinkuin hirven vasa? Hänet pitää uudestisynnyttää, että hän saa sielun? Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla, ja edelleen joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun…
Jeesuksen mukaan lapsella on usko. Jos nyt siis maanpäällä on jotain toimia, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen, niin mihin valoon joutuu Ristintyö? Eikö usko ole ainoa ja tunnustus toinen välttämätön? Tunnustus: Jeesus Kristus on Herra! Minun Herrani, olen Hänen ja Hän minun!
Sitten on erikseen olemassa Sana ja pyhät toimitukset, jotka herättävät ja vahvistavat uskoa ja pitävät sitä uskon liekkiä yllä. Eräs julistaja esitteli taivas-ekin. Hän on mies, jonka oikea puoli on valkoinen ja vasen musta. Se kuvaa ihmisen kahta luontoa, mutta sitä kuvaa voidaan käyttää toiseenkin tarkoitukseen. Kun kristikunnassa on kaksi käsitystä kasteesta ja molempien ääripäät pitävät omaan sa pelastavana, niin olisiko siinäkin kevyttä puhetta helvetistä. Nimittäin se musta puoli sitten joutuu helvettiin erilaisen kasteen takia? Kuka tietää kumpi käsitys on musta ja kumpi valkoinen, sitä sopii miettiä.
Joskus tulee sellainen mieleen, että kirkon (mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankin) pitäisi
tehdä kaikki hyvät asiat – ja vieläpä kerralla. Kirkon ei tule olla pelkästään instituutio inistuutioiden joukossa.
Heikkoja pitää tietenkin puolustaa mutta, miten heikkous määritellään. Joku on toisaalta vahva, toisaalta
heikko, joku on toisaalta sorrettu tai syrjäänjätetty, toisaalta valtaapitävä määräilijä. Jos
asiat olisivat niin helppoa kuin toisinaan esitetään, ne olisi jo (ehkä) ratkaistu.
Hyvää adventtiaikaa kaikille!
ystävälisesti Matti
”Jumala ei ole kirkon jäsen, Pyhä Henki ei piittaa kirkollisveroista ja Kristus potkii hajalle pelon möykyt, ihmisten kyhäämät ja hartaasti varjelemat aarteet. Toivoa on.” Kyllähän tämä minulle kelpaa lämpimäksi adventtitervehdykseksi! Sen verran jatkaisin, että kirkkona olemme Jeesuksen jäseniä ja kutsuttuja potkimaan hajalle niitä möykkyjä, omiamme ja toistemme.
Huudamme empatiaa, mutta emme saa, koska emme ole valmiit sitä osoittamaan muillekaan.
Haemme oikeutta, mutta emme saa, koska itsekin vääristelemme tosiasioita.
Haluamme ihmisoikeuksien toteutumista, mutta emme saa, koska emme itsekään ole sitoutuneet niiden toteuttamiseen.
Jotkut haluavat tasa-arvoisen avioliittolain kirkkoon, mutta eivät saa, koska eivät halua toimia yhteisten pelisääntöjen mukaan.
Kaikki haluamme ihmisyyttä, mutta emme saa, koska olemme susia toisillemme.
Haukumme toinen toisemme, kirkkohallituksen ja piispat, mutta emme saa sitä, mitä haluamme, koska sillä tavalla ei saa mitä haluaa. Varmuuden vuoksi laulamme koko kirkon suon syvimpiin syövereihin.
Haluamme faktoja, mutta emme saa koska, itsekin vääristelemme niitä.
Haluamme järkeviä toimia, mutta emme saa, koska itse toimimme vain tunteidemme varassa ja yllytämme muitakin siihen.
Oikeasti haluamme Kristusta, mutta emme uskalla. Kaikesta huolimatta, juuri sinua ja minua varten Kristus tuli.
Tänäkin jouluna.
Mika Laihon kommentti on todella hieno!
Lämmin kiitos Mika!
Korhosen tervehdyksessä on se hyvä puoli, että jokainen pääsee näkemään millaista kirkkoa nyt halutaan rakentaa. Joten jakaantumiselle tämä antaa paljon puhtia. Mitä rohkemmaksi hän käy, niin sitä nopeammin asiat kehittyy. Jotenkin ihan uskomatonta miten nopeasti kirkko voidaan lyödä pirstaleiksi.
Onko jotain mennyt pirstaleiksi? Jospa se onkin jotain muuta kuin kirkko? Harhakuvat ja unelmat särkyvät, mutta kirkko pysyy.
Jakaantuminen ei muuta kyllä tilannetta miksikään. Korhosen ja kumppaneiden tavoite ei ole vain rakentaa homomyönteinen kirkko. Heidän tavoiteensa on mitä ilmeisemmin hävittää kaikki vastustus keinoja kaihtamatta. Niinpä jakantumisen jälkeen toinen puoli joutuisi entistä voimakkaaman painostuksen alaiseksi kaikilla rintamilla.
”Niinpä jakaantumisen jälkeen toinen puoli joutuisi entistä voimakkaaman painostuksen alaiseksi kaikilla rintamilla.” Mikä toinen puoli? Homokielteinen kirkkoko? Mikä se sellainen olisi, synnittömien seurakuntako? Jeesus sanoi tulleensa syntisiä pelastamaan. Kumpi mahtaisi siis olla Hänen kirkkonsa?
Ehkä se ”synnittömien seurakunta” olisi nykyaikaisten fariseusten kirkko. Niiden jotka tuntuvat yhä edelleen saarnaavan lakia unohtaen ihmisen, ikäänkuin evankeliumia ei olisikaan. Olen ymmärtänyt, että Jeesukselle oli tärkeintä ihminen eikä laki.
Eikö siis meille kristityillekin?
Asioita ei pidä sekoittaa. Jeesus oli ja on itse evankeliumi, mutta toisaalta Hän saarnasi selvää lakia. ”Täynnä armoa ja totuutta.” Hän tuli lunastamaan meitä synnin vallasta, ei jäämään siihen. Tämä on elinikäinen haaste eli kilvoittelu Tosin se ei ole koskaan muodissa yleisestikään.
Synnin vallasta ei pääse noudattamalla lain määräyksiä ja karttamalla syntejä ja paheita. Vapaus synnistä on kääntymistä kohti Kristusta ja lähimmäisiä. Kristuksen rakkauden vastaanottaminen ja sen välittäminen edelleen hyvinä töinä lähimmäisille on vapautta synnistä. Tätä työtä on enemmän kuin ehdimme tehdä, aikaa pahantekoon taitaa jäädä kovin vähän.
Ihmisellä ja ihmiskunnalla on vain yksi synti: väärä jumalakuva. Sen vuoksi meillä on myös väärä kuva sekä itsestämme että synnistä = syntisestä ihmisestä. Kaikki muu ns. synneiksi määritellyt asiat ovat rkkomuksia. Ne perustuvat lakiin, joka puolestaan on suhteellinen asia: eräissä kulttuureissa laki määrittelee esimerkiksi homouden rikokseksi = synniksi, toisten kulttuureissa tällaista lakia ei ole tai sitten ne ovat kumonneet kyseisen lain jo vuosia tai vuosiatoja sitten.
Se, että Jeesus voitti synnin, merkitsee sitä, että hän oikaisi vääristyneen jumala- ihmis- ja syntikuvamme. Samalla hän vahvisti lain: Joka tuomitsee toisen Jumalalle kelpaamattomaksi = syntiseksi, mitätöi hänen arvonsa ihmisenä (Matt. 5:22) tai tappaa hänet, on rikkonut Kymmenen käskyn lain ”Älä tapa!” Mooseksen säädösten noudattaminen siis sai juutalaiset rikkomaan Jumalan käskyä. Haluavatko kristityt noudattaa ihmisten säädöksiä vai Jumalan sanaa?
Martti Pentti:
”Mikä toinen puoli? Homokielteinen kirkkoko?”
Etkö muista, minkälaisia jakolinjoja k24 sivuillakin on vedetty? Ymmärtääkseni ko. kommentissa tuo toinen puoli tarkoitti niitä, jotka pitäytyvät Jumalan sanassa.
Tiedän kyllä, miten vastapuolia nimitetään näissä keskusteluissa. Kyselen lähellä sitä, ovatko puolueet todellisia ja ovatko ne oikeastaan sitä, miltä ne päältä päin näyttävät. Mielipiteiden kirjo on laajempi ja sisältää monia sävyjä. Perinteiseksi nimitetty kanta sisältää paljon aivan uutta ajattelua ja uudistajat voivat nojautua puolestaan vanhaankin perinteeseen.
Po … kyselen lähinnä sitä…
Samuel Kettunen toi hyvin esiin kirkkoteologian ongelmat sanoessaan: ”Hän tuli lunastamaan meitä synnin vallasta,”
Synti, kreikan hamartia, tarkoittaa mennä harhaan, vaikka tahtoo tehdä maalin. Kettusen väite pitäisi kääntää: Hän tuli näyttämään oikean tien.
Kirkon toivo on siinä, että se pystyy luopumaan synnin tiestä, harhaan menosta.
Johanna Korhonen näyttää erään keinon, jossa kirkko voisi vapautua lain ikeestä. Kaikki, jotka perustautuvat lakiin, ovat kirouksen alaisia. Saman voisi olettaa koskevan kirkkoa.
Olli Arola :”Ihmisellä ja ihmiskunnalla on vain yksi synti: väärä jumalakuva.”
Ja mikähän se oikea jumalakuva sitten mahtaisi olla? Sellainenko, jossa seksuaalivähemmistön edustaja ”pelastaa” ihmiskunnan [johon mm. johtajat, riistokapitalistit tai muut porvarit eivät kuulu] heiluttamalla punaista lippua ja huutamalla, että ”liehu punalippu liehu, kiehu punaveri kiehu…”
Voi, voi Tuula Hölttä, ne veriset liput ja niiden liehuttajat löytyvät ihan muualta kuin seksuaalivähemmistöjen edustajista. (Vrt. Jeesuksen Via Dolorosa Golgatalle je siellä tapahtunut pahoinpitely.) Oikea jumalakuva on se, että hän on sekä rakkaus että armo. Hänessä ei siis ole pelkoa, josta kerrotaan jo syntiinlankeemuskertomuksessa. Juuri pelomme vääristää kuvamme Jumalasta.
Martti Pentti on oikeilla jäljillä todetessaam, että kaikki mielikuvamme Jumalasta ovat vajavaisia, mutta vääriksi ne tulevat silloin, kun yritämme saada Jumalan palvelemaan omia halujamme ja tarpeitamme. Kymys on vain siitä ketkä niin tekevät tai ovat tehneet läpi ihmiskunnan historian. Jeesuksen tuominneet juutalaiset = tuon ajan uskovaiset, ovat kiistämättä heitä. Entä aikamme kristityt?
Kiusaamisssyyttäjiä ja rikokseenyllyttämisvihjailijoita sekä mustamaalaajia löytyy kaikista ihmisrymistä edustivat he mitä sukupuolisuuntausta tahansa. Sitä ei siis voida sotkea kyseiseen asiaan. Kokonaan toinen asia on se, kuka todellisuudessa kiusaa ja ketä. Kiusasiko Jeesus juutalaisia, vai kiusasivatko juutalaiset Jeesusta? Miksi Jeesus joutui sanomaan erässä tilanteessa, että jos vastaan, ette usko, ja jos kysyn, ette vastaa?
Punalipun liehuminen ja veren kiehuminen eivät liity muuhun jumalaan kuin kenties ’kakkivaltiaaseen kansaan’. Kaikki mielikuvamme Jumalasta ovat vajavaisia, mutta vääriksi ne tulevat silloin, kun yritämme saada Jumalan palvelemaan omia halujamme ja tarpeitamme. Me olemme pieniä ja voimattomia, Jumala on suuri ja kaikkivaltias. Tämä on pidettävä mielessä.
Martti Pentti :” Kaikki mielikuvamme Jumalasta ovat vajavaisia, mutta vääriksi ne tulevat silloin, kun yritämme saada Jumalan palvelemaan omia halujamme ja tarpeitamme.”
Olen samaa mieltä asiasta, ja tuo ”vääräksi tuleminen” koskee mielestäni myös niitä seksuaalivähemmistön edustajia, jotka asiattomilla kiusaamissyyttämisillään ja rikokseenyllyttämisvihjailuillaan mustamaalaavat toisinajattelijoita vailla mitään näyttöä rikoksista ja mm. piispoja tai kirkolliskokouksen lausuntoja.