Muistelen kuulleeni, että yleisradiossa oli joskus ohjelma: Kevyesti keskellä päivää. Silloin soitettiin jotain kevyttä musiikkia. Toinen oli lepopäivän ratoksi. Onko nyt niin, että vanha roomalainen ajatus pätee edelleen: Kansalle leipää ja sirkushuveja! Tosin ne sirkushuvit taisivat olla astetta rankempia mitä nykyisin. Jääkiekko ammattilaistasolla taitaa lähennellä sitä: Ave ceessar kuolemaan menevät tervehtivät sinua! Samoin ammattilaisyrkkeily. Molemmissa tulee korjaamattomia asioita, mutta ilmeisesti se on sen arvoista, saada jotakin ja loppuelämä pyörätuolissa.
Minä tässä ryhdyin havukkaiseksi ja aloin pähkäillä onko myös hengellisessä kentässä tällaista kevytharjoitusta, joka on kuin iskelmien soittoa vai onko myös vaurioittavaa huvia, jossa oikeasti tulee verta kentälle. Valitettavasti tulin siihen tulokseen, että kyllä tätä on. Lähdetään liikkeelle hevimmästä päästä. Herätysliiketaustaisena sain herätyksen ryhtyä tutustumaan Lutheriin, kun hänestä kuitenkin aina jotain mainittiin jopa oppi-isänä. Ryhdyin hankkimaan kirjallisuutta ja mielellään vanhaa ja fraktuuralla kirjoitettua. Sehän on pyhä kirjasin, kun sitä ei osaa kaikki lukea. Sain siis jostain omistukseeni: Tunnustuskirjat-nimisen kirjan. Aloin lukea sitä järjestelmällisesti ja tuntui tosi hyvältä kunnes tulin kohtaan: Perisynti. Siinä oli mielestäni outo asia, jonka koitin työntää ensin syrjään, mutta se tuli aina uudelleen esille. Siis ilman kastetta ei voi pelastua. Olisiko tämä nyt se kohta, jossa puhutaan kevyesti helvetistä?
Mikä lihasta syntyy on liha! Tähän vedotaan! Kahdesta syntisestä ihmisestä ei voi syntyä muuta kuin lihaa! Näihin vedotaan. Onko nyt niin, että luterilaisittain lapsi syntyy ilman sielua eli on niinkuin hirven vasa? Hänet pitää uudestisynnyttää, että hän saa sielun? Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla, ja edelleen joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun…
Jeesuksen mukaan lapsella on usko. Jos nyt siis maanpäällä on jotain toimia, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen, niin mihin valoon joutuu Ristintyö? Eikö usko ole ainoa ja tunnustus toinen välttämätön? Tunnustus: Jeesus Kristus on Herra! Minun Herrani, olen Hänen ja Hän minun!
Sitten on erikseen olemassa Sana ja pyhät toimitukset, jotka herättävät ja vahvistavat uskoa ja pitävät sitä uskon liekkiä yllä. Eräs julistaja esitteli taivas-ekin. Hän on mies, jonka oikea puoli on valkoinen ja vasen musta. Se kuvaa ihmisen kahta luontoa, mutta sitä kuvaa voidaan käyttää toiseenkin tarkoitukseen. Kun kristikunnassa on kaksi käsitystä kasteesta ja molempien ääripäät pitävät omaan sa pelastavana, niin olisiko siinäkin kevyttä puhetta helvetistä. Nimittäin se musta puoli sitten joutuu helvettiin erilaisen kasteen takia? Kuka tietää kumpi käsitys on musta ja kumpi valkoinen, sitä sopii miettiä.
”Eikö profeettojen epäkiitollinen tehtävä ole aina ollut ilmoittaa Jumalan viha vääyyttä kohtaan? Miksi ei harhautunut kirkkokin voisi saada siitä osansa?” Martti Pentti
Minkä katsot olevan se kirkon harhautuma, jota kohtaan Jumala tuntee vihaa ja on lähettänyt ”profeetta” Korhosen taistelemaan sitä vastaan?
”Minkä katsot olevan se kirkon harhautuma, jota kohtaan Jumala tuntee vihaa ja on lähettänyt ’profeetta’ Korhosen taistelemaan sitä vastaan?” Eikö se tullut selväksi? Se on möykyksi tiivistynyt pelko. Rakkaus karkottaa pelon.
No nyt aika paksua puhetta nimittää ko. henkilöä profeetaksi,
käsittämätön ajatus!
Ei voi oikein nimittää vääräksikään profeetaksi,
koska ei voi kokea mitään profeetallista hänen toimissaan.
mutta jos profeetoista puhutaa niin kannattaa tutkiskella seuraavaa lausetta:
Jumala auttakoon seurakuntaa paljastamaan nämä väärät profeetat,
ennenkuin viattomat sielut ja hyvät Jumalan kansan kristilliset seurakunnat joutuvat entistä syvemmälle vihollisen houkuttelevien eksytysten verkkoon
Kalle Kuokka: ”No nyt aika paksua puhetta nimittää ko. henkilöä profeetaksi, käsittämätön ajatus! Ei voi oikein nimittää vääräksikään profeetaksi, koska ei voi kokea mitään profeetallista hänen toimissaan.”
Profeetta Kalle kuokka on puhunut. Ugh!
Martti pentti,
vastauksesi jotenkin ontuu. Puhut ensin Jumalan vihasta vääryyttä kohtaan ja kirkon harhautumisesta ja sitten kerrot, että tuo kirkon vääryys/harhautuma on ”möykyksi tivistynyt pelko”.
Kirkossa ei ole mitään möykyksi tiivistynyttä pelkoa vaan pikemminkin kirkosta on kadonnut Jumalan pelko eli Jumalan kunniotus, jos nyt jokin pelko pitää esille nostaa. Herran pelko on viisauden alku, kertoo Raamatun sana.
Voihan tietysti olla, että liberaalisiipi kokeen Jumalan sanaa kunnioittavat jäsenet niin pelottaviksi omalle agendalleen, että tuo pelko tiivistyy heissä ihan möykyksi?
Martti Pentti:
”Eikö se tullut selväksi? Se on möykyksi tiivistynyt pelko. Rakkaus karkottaa pelon.”
Näinhän Korhonen itse väittää tervehdyksessään. Oletko samaa mieltä hänen kanssaan? Miten tuo möykyksi tiivistynyt pelko mielestäsi näkyy?
Salme: ”Herran pelko on viisauden alku, kertoo Raamatun sana.”
Joo, vielä 150 vuotta sitten kun oppimaton rahvas piti pelotella kuuliaiseksi esivallalle Jumalan jyrisevällä vihalla ja helvetin tulisilla järvillä.
Miksi ihmeessä sitä Jumalaa pitäisi pelätä? Minä olen ymmärtänyt, että Hän on ihan leppoisa, luotujaan rakastava isäpappa? En minä omaa isäänikään koskaan pelännyt, kunnioitin viisaana ja perhettään rakastavana miehenä kylläkin.
kimmo wallentin:
”Miksi ihmeessä sitä Jumalaa pitäisi pelätä? [..]”
Jumalan pelko Raamatussa tarkoittaa nimenomaan kunnioitusta.
Minä en ole törmännyt kovin suuriin pelkomöykkyihin kirkon piirissä. Kuvittelen kuitenkin ymmärtäväni Johanna Korhosen tarkoituksen. Muuttuvassa maailmassa takertuminen siihen, minkä ymmärtää pysyväksi perinteeksi, on helppo ymmärtää pelon ilmaukseksi. Uudet ajatukset ja niistä kehittyvät uudet toimintatavat vaativat rohkeutta.
” Muuttuvassa maailmassa takertuminen siihen, minkä ymmärtää pysyväksi perinteeksi, on helppo ymmärtää pelon ilmaukseksi”
Näin tapahtuu ainakin silloin kun se halutaan tarkoitushakuisesti ymmärtää pelon ilmauksiksi että oma näkemys vaikuttaisi paremmalta.
Raamatun sanoma on ollut ”pysyvää perinnettä” jo 2000 vuotta ja on ihme, että se on sellaisena säilynyt. Sanotaanhan sanassa, että siitä ei katoa pieninkään piirto, se seisoo vahvana loppuun asti.
Eikö kirkon konservatiivien johdonmukainen linja ole ollut viimeiseen asti vastustaa jokaista yhteiskunnallista uudistusta tässä maassa: esimerkiksi kansakoulua, naisten äänioikeutta, naispappeutta ja nyt viimeksi tasa-arvoista avioliittolakia? Mitä muuta se on kuin silkkaa pelkoa uudistuksia kohtaan. Turha paukutella henkseleitä.
Tahtoo aina täällä näillä sivuilla unohtua että kirkkosta on lähtöisin koko kunnallinen hallinto, koululaitos ja terveyden hoito. Rippikoulu on aikoinaan koskenut kaikkia pitäjäläisiä koska muutoin ei päässyt vihille. Lisäksi kirkko oli muutoinkin yleinen valistuslaitos josta sai tietoa moniin asioihin kuulutuksin saarnojen jälkeen. Pappilat olivat suunnan näyttäjiä eri kulttuuri alojen edistäjinä, eikä aina joka kohdin kuten viinan panemisessa eli viinan keitossa. Kirkko joutu myös saarnaamaan viinan pahenusta vastaan.
Martti Pentti:
”Muuttuvassa maailmassa takertuminen siihen, minkä ymmärtää pysyväksi perinteeksi, on helppo ymmärtää pelon ilmaukseksi. Uudet ajatukset ja niistä kehittyvät uudet toimintatavat vaativat rohkeutta.”
Aika tyypillinen ilmaus muuttuvasta maailmasta, perinteestä ja historiasta. Jäin jotenkin siihen käsitykseen, että hypyt tuntemattomaan on päivän iskulause ja toivottava ominaisuus nyky liberaalilta. Jos yhteiskunnalle on historiansa aikana kertynyt hyvin laaja kokemus erilaisista hypyistä tuntemattomaan ja mikä on hyväksi havaittu toimintamalli, on Liberaalin mielestä ”pelkoa” yhteiskunnan taholta.
Liberaalit innostuvat kaikenlaisista todella typeristä, tuhoisista ja päättömistä ideologioista. Lenin totesi: ”Kaikista muista ihmisryhmistä meidän tarvitsee olla huolissamme mutta ei intellektuelleista – he nielevät mitä tahansa.”
Eero Polsan kannattaisi kerrata ensin historian perusfaktoja ennen kuin alkaa referoida kirkon saavutuksia yhteiskunnallisessa edistymisessä. Vastaansanomaton fakta on, että Suomen ev.lut. kirkko on ollut sosiaalisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon jarru ainakin kansakoulutaistelusta lähtien 1800-luvun lopulta saakka.
Puheenjohtaja Korhonen adventtitervehdyksessään:
”Kirkko ei ole se organisaatio, joka koskaan olisi ensimmäisenä osannut ihmistä puolustaa. […]”
Ihmettelen suuresti tätä suoranaista asiantuntemattomuutta, jota puheenjohtaja Korhonen kirkon asioissa osoittaa. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana hänen tulisi tuntea kirkon työkenttää, mutta nyt hän on kirjoittanut täyttä puppua. Korhonen ohittaa kirkon diakoniatyön täydellisesti, ei sanan sanaa siihen suuntaan. Minne on jäänyt toimittajan ammatissakin erittäin tärkeä taustatyö? Vai onko tuo adventtitervehdyksessäkin selkeästi esillä olevan yhden asian ajaminen hävittänyt jo ammattitaidon?
Lehtinen: ”Korhonen ohittaa kirkon diakoniatyön täydellisesti,”
Eikös Korhonen puhu ihmisen puolustamisesta, ei avustamisesta. Ne ovat kaksi ihan eri käsitettä Juha hyvä.
Siksi toiseksi mitä diakoniatyöhön käytettyjen veroeurojen määrään tulee, on niiden osuus kirkon budjetista varsin vaatimaton. Tuskin sen ansiosta kukaan kirkossa kehtaa henkseleitään paukutella.
Kimmo, sinulla on äärimmäisen yksipuolinen käsitys kirkon diakoniatyöstä.
Katso http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Diakonia
”Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys? Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin. Kuolema sanoo, tuonela sanoo: ’Vain huhu siitä on kulkenut korviimme.’ Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla. Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat, kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien, silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa. Ihmiselle hän sanoi: ’Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.'”
”Joo, vielä 150 vuotta sitten kun oppimaton rahvas piti pelotella kuuliaiseksi esivallalle Jumalan jyrisevällä vihalla ja helvetin tulisilla järvillä.” Minusta tällainen oli ja on Herran pelon väärin ymmärtämistä ja väärinkäyttöä. Käsittääkseni oikea Herran pelko tarkoittaa, ettei mitään muuta tarvitse sitten pelätäkään. Kirkko-, metsä- ja Helsingin herrat jääkööt omaan arvoonsa. Herran pelko ja herrainpelko eivät kuulu samaan kuvioon.
Olen samaa mieltä tästä Herran pelosta.
”Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.
Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi?
Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä”.
Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;
ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?” Kor .12
Seuraavassa luvussa Kor. 13 Paavali neuvoo tien sopuun ja rauhaan. Sanoo, mm. että ilman Rakkautta kukaan ei ole mitään.
Jokaisen onkin hyvä kysyä mielessään mikä on minun paikkani Kristuksen ruumiissa? Näyttää siltä, kun lukee näitä kommentteja, että moni ei tiedä paikkaansa. Silti pitäisi uskoa, että kaikki jäsenet on Jumalan ”Ruumiiseen” asettamia. Miten tuntee Kristuksen ”jäsenen”, eikö samasta Hengestä?
Mistä sitten riidat tulee, ellei ihmisen omasta hengestä. Mikä on Kristuksen Henki?
Hän oli täynnä Armoa ja Totuutta.
Tottakai nämä ovat Kristuksen profeettoja. Miten kukaan sitä voisi epäillä?
Heidän toimintansa on täysin selkeästi kuvattu Johanneksen toisen kirjeen lopussa. Vain hengellisesti kuolleet voivat kuvitella jotain muuta. Raamatun mukaan heidän toimintansa tulee jatkossa saamaan yhä enemmän suosiota. Kirkkomme tulee vielä rakentamaan ihan uuden oppin, heidän ja muiden heidän kaltaistensa kanssa. Tämä oppi tulee saamaan suurta kansainvälistä arvostusta. He puhuvat jatkuvasti Kristuksesta, mutta eivät sano, että heidän Kristuksensa ei ole sama jonka me tunnemme.
No juuri tämä on se pointti kyllä, kyllä
Mutta yritin ajatella vielä osittain positiivisesti luottaen, että juuri tämä aika ei vielä olisi
se raamatussa kuvattu aika,
en sentään osannut niin suureen rooliin vielä näitä mielestäni mitättömyyksiä laittaa,
mutta täytyy tunnustaa että olen ennenkin erehtynyt.
joko sitte taas lapsenmielisyyttäni erehdyin.
Uskaltaiskoha kysyä suoraan tätä asiaa mäkiseltä korhoselta askolalta tai simolalta.
oiskohan heillä joulumieli ja kertoisivat vastauksen tällaiseen kysymykseen?
En minkään heitä tuntenut. Luettuani rakkaalle vaimolleni Korhosen tervehdyksen, vaimo heti ymärsi mistä on kyse.
Jumalalle kiitos, ettei Johanna Korhosella ole tämän enemmän valtaa.
Ihmetyttää suuresti sekin, miten hän on onnistunut keplottelemaan itselleen kirkossa tämänkin verran valtaa.
Se, että tällaiset Iisebelit pääsevät kirkossa vaikuttajiksi, osoittaa heikkoa (mies)johtajuutta. Tämä on häpeällistä. Ja näitä vielä suvaitaan eikä….
Eipä taida olla näillä sivuilla tulitauosta toivoakaan.
Vai yrität sinä manata sitä tulta?
Huomasinpa vain, että entistä kipinöivämpiä nimityksiä ilmestyy kommentteihin. Seuraavaksi putkahtavat varmaan Ananias ja Safiira.