Muistelen kuulleeni, että yleisradiossa oli joskus ohjelma: Kevyesti keskellä päivää. Silloin soitettiin jotain kevyttä musiikkia. Toinen oli lepopäivän ratoksi. Onko nyt niin, että vanha roomalainen ajatus pätee edelleen: Kansalle leipää ja sirkushuveja! Tosin ne sirkushuvit taisivat olla astetta rankempia mitä nykyisin. Jääkiekko ammattilaistasolla taitaa lähennellä sitä: Ave ceessar kuolemaan menevät tervehtivät sinua! Samoin ammattilaisyrkkeily. Molemmissa tulee korjaamattomia asioita, mutta ilmeisesti se on sen arvoista, saada jotakin ja loppuelämä pyörätuolissa.
Minä tässä ryhdyin havukkaiseksi ja aloin pähkäillä onko myös hengellisessä kentässä tällaista kevytharjoitusta, joka on kuin iskelmien soittoa vai onko myös vaurioittavaa huvia, jossa oikeasti tulee verta kentälle. Valitettavasti tulin siihen tulokseen, että kyllä tätä on. Lähdetään liikkeelle hevimmästä päästä. Herätysliiketaustaisena sain herätyksen ryhtyä tutustumaan Lutheriin, kun hänestä kuitenkin aina jotain mainittiin jopa oppi-isänä. Ryhdyin hankkimaan kirjallisuutta ja mielellään vanhaa ja fraktuuralla kirjoitettua. Sehän on pyhä kirjasin, kun sitä ei osaa kaikki lukea. Sain siis jostain omistukseeni: Tunnustuskirjat-nimisen kirjan. Aloin lukea sitä järjestelmällisesti ja tuntui tosi hyvältä kunnes tulin kohtaan: Perisynti. Siinä oli mielestäni outo asia, jonka koitin työntää ensin syrjään, mutta se tuli aina uudelleen esille. Siis ilman kastetta ei voi pelastua. Olisiko tämä nyt se kohta, jossa puhutaan kevyesti helvetistä?
Mikä lihasta syntyy on liha! Tähän vedotaan! Kahdesta syntisestä ihmisestä ei voi syntyä muuta kuin lihaa! Näihin vedotaan. Onko nyt niin, että luterilaisittain lapsi syntyy ilman sielua eli on niinkuin hirven vasa? Hänet pitää uudestisynnyttää, että hän saa sielun? Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla, ja edelleen joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun…
Jeesuksen mukaan lapsella on usko. Jos nyt siis maanpäällä on jotain toimia, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen, niin mihin valoon joutuu Ristintyö? Eikö usko ole ainoa ja tunnustus toinen välttämätön? Tunnustus: Jeesus Kristus on Herra! Minun Herrani, olen Hänen ja Hän minun!
Sitten on erikseen olemassa Sana ja pyhät toimitukset, jotka herättävät ja vahvistavat uskoa ja pitävät sitä uskon liekkiä yllä. Eräs julistaja esitteli taivas-ekin. Hän on mies, jonka oikea puoli on valkoinen ja vasen musta. Se kuvaa ihmisen kahta luontoa, mutta sitä kuvaa voidaan käyttää toiseenkin tarkoitukseen. Kun kristikunnassa on kaksi käsitystä kasteesta ja molempien ääripäät pitävät omaan sa pelastavana, niin olisiko siinäkin kevyttä puhetta helvetistä. Nimittäin se musta puoli sitten joutuu helvettiin erilaisen kasteen takia? Kuka tietää kumpi käsitys on musta ja kumpi valkoinen, sitä sopii miettiä.
Tätä kommenttiketjua lukiessa on mielessä soinut säe laulusta, jota on joskus kirkkokuorossa laulettu. Tämän käskyn minä annan teille: Rakastakaa toisianne.
Tuntuu, että olemme siitä vielä hyvin kaukana. Maailma kuohuu, ihmiset voivat huonosti, työttömyys lisääntyy, lapset kärsivät, meidän vanhusten yksinäisyys lisääntyy ja uskovaiset ihmiset, sen sijaan, että tekisivät jotain, riitelevät keskenään, eivätkä edes hyväksy toisiaan, saati sitten rakasta.
http://birgitmummu.vikki.fi/Joulu/E-kortit/Ketjukortti2/Joulukortti1.htm
Yllä olevan linkin välityksellä voi asettautua lapsenmielisten joukkoon joulua odotellessa.
Minulle ei nyt ole aivan selvinnyt se, kiittääkö Korhonen tuossa ”adventtivuodatuksessaan” Nemesistä / Invidiaa, vai Heraa / Junoa?
…….ja lisäksi Korhonen on ainoastaan Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, ei Kristuksen kirkon hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja alla. Eikä Hänen valtansa vähene, eikä muutu.
Mitä muutoksia puheena olevaan adventtitervehdykseen pitäisi tehdä, että se kelpaisi? Pitäisikö ensin rukoilla Jumalalta kirkolle enemmän valtaa? Sitäkö kirkkomme on vailla? Pitäisikö väittää, että homot ovat vapautuneet rikollisen, sairaan ja alempiarvoisen leimoista kirkon ansiosta vai toivoa, että heidät jälleen leimattaisiin sellaisiksi?
Tulisiko luetella sateenkaariperheiden lapsia, joita ilman maamme olisi parempi paikka? Pitäisikö kehua, miten pelotonta joukkoa kirkkoomme kuuluu, miten selkeitä ja siunauksellisia oppirakennelmia me rakennamme ja miten laupiaan hienotunteisesti ne hoitavat ja ohjaavat heikoimpia veljiämme? Tulisiko kertoa, miten kokouksemme ja neuvonpitomme pidetään Pyhän Hengen ohjauksessa? Pitäisikö kehua, miten sen seurauksena rauha ja hyvä tahto virtaa kaikkien niiden luo, jotka uskovat tämän todeksi? Pitäisikö saattaa tiedoksi, että kirkollisverokin on Pyhän Hengen työtä ja Jeesus varjelee jokaisen sydämessään hellimiä ahdistuksia ja pelkoja?
Omana mielipiteenäni sanon, että tämäpä vasta olisikin valheellista ja omahyväistä!
Martti Pentti:
Ihan kummallinen kysymyksen asettelu sinulta.?????
Enpä olisi uskonut, että Korhosen jo sinänsä erikoislaatuinen tervehdys voidaan näinkin väännellä.
Ajattelinpa vain ehdottaa muutoksia tekstiin, joka näkyi monen mielestä olevan väärä. Tunnustan ivallisuuteni. Halusin kuitenkin vakavastikin kiinnittää näkökulman kirjoituksen sisältöön, kun tervehdyksen esittänyt henkilö sai liikaa huomiota ihan tekstin ajatuksista riippumatta.
Voitaisiin palata alkuun keskustelussa, jossa Jukka Kivimäki toteaa:’Toimittaja Johanna Korhosen tekstissä ei sinällään olisi mitään asiatonta, mutta käyttötarkoitukseensa nähden se on mielestäni ja sai ainakin minut kokemaan ahdistusta. Ahdistusta ei tuota itse teksti vaan sen käyttötarkoitus hiippakunnan yhteiseksi adventtitervehdykseksi. Teksti ei siis ole toimittaja Johanna Korhosen, vaan hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhosen kirjoittama.’
Ehkä olen vähän naivi, mutta odotan toimituksen julkaisevan ennen Joulua myös sellaisia joulutervehdyksiä, joista heijastuu ilo ja lohduttava viesti Vapahtajamme syntymästä.
Martti Pentti:
”Mitä muutoksia puheena olevaan adventtitervehdykseen pitäisi tehdä, että se kelpaisi?”
Ko. adventtitervehdys sisältää sekä Pyhän Raamatun että luterilaisen kirkon tunnustuksen näkökulmasta katsottuna sen verran paljon epäloogisuuksia ja suorastaan virheellistä tietoa, että muutoskohdat voidaan selkeästi paikantaa. Eikä tässä kaikki. Lisäksi puheenjohtaja ja kirkolliskokousedustaja Korhosen tervehdys viestittää selkeästi, että se onkin suomalaisessa yhteiskunnassa luterilainen kirkko, joka on kaiken pahan alku ja juuri.
”Lisäksi puheenjohtaja ja kirkolliskokousedustaja Korhosen tervehdys viestittää selkeästi, että se onkin suomalaisessa yhteiskunnassa luterilainen kirkko, joka on kaiken pahan alku ja juuri.” Ei nyt sentään. Tervehdyksen viesti on, että kirkko on toistuvasti ollut kykenemätön ja halutonkin olemaan kaiken hyvän alku ja juuri. Sitä ei kiistetä, että yksityiset kristityt ovat siinä onnistuneet kirkon jäykkyydestä piittaamatta.
Martti Pentti:
”Tervehdyksen viesti on, että kirkko on toistuvasti ollut kykenemätön ja halutonkin olemaan kaiken hyvän alku ja juuri.”
Eli de facto vika on sittenkin kirkossa, ei yhteiskunnassa. On mielenkiintoista nähdä, miten tervehdyksessä selkeästi esillä oleva tosiasia koetetaan kiistää kiertelemällä ja kaartelemalla.
”Eli de facto vika on sittenkin kirkossa, ei yhteiskunnassa.” Olisihan siitäkin häly noussut, jos adventtitervehdyksessä olisi keskitytty yhteiskuntakritiikkiin. Adventti on paaston aikaa ja paasto on itsetutkistelua ja parannuksentekoa varten. Johanna Korhonen johdatti kirkkoa pohtimaan itseään uusilla ja satuttavilla sanoilla. Oikealla asialla hän silti taitaa olla.
Martti Pentti:
”Johanna Korhonen johdatti kirkkoa pohtimaan itseään uusilla ja satuttavilla sanoilla. Oikealla asialla hän silti taitaa olla.”
Tällainen propositio on täysin absurdi, kun ottaa huomioon sen, mitä Korhonen kirjoittaa. Onko ev. lut. kirkon luottamustoimessa nykyisin sallittua levittää epäloogisuuksia ja virheellistä tietoa?
”Mitä muutoksia puheena olevaan adventtitervehdykseen pitäisi tehdä, että se kelpaisi? ”
Koko oksennus pitäisi poistaa hiippakunnan sivulta. Nyt siitä saa käsityksen, että tekstiä on jotenkin käsitelty hiippakuntavaltuuistossa tai muualla kollektiivisesti.
Ymmärrän hyvin position Johanna Korhosen tekstin takana – siihen sisältyneestä mahdollisesta tyylirikkeestä huolimatta. Tässä perusteluni.
Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä enemmän olen tullut seuraavaan johtopäätökseen: kuten alla olevasta linkistä selviää, konservatiivien moraalikäsityksessä on hyvin painavalla sijalla tunne iljetyksestä.
http://www.ted.com/talks/jonathan_haidt_on_the_moral_mind
Uskon, että konservatiivit suhtautuvat lähtökohtaisesti myös omaan seksuaalisuuteensa iljetyksenä ja sen tähden he tarvitsevat tiukan uskonnollisen raamin, jossa annetaan itselle ikään kuin Jumalan silmissä lupa toteuttaa tuota iljetystä. Eksistentiaalisella tasolla koetun eläimellisen Iljetyksen päälle vedetään mentaalisesti Jumalan siunaus, jonka jälkeen oma eläimellinen olemus käy joten kuten siedettäväksi.
Tämä selittää myös sen, että kaikkea muuta seksuaalisuutta kuin sitä iljetystä, jonka päälle on vedetty Jumalan siunaus, pidetään edelleen iljetyksenä. Ja tämän ”iljetys vastaan Jumalan siunaama (eläimellisyys)” -asetelman varaan rakennetaan miltei koko maailmankatsomus.
ILJETYS-kammon kanssa kulkee käsikynkkää esteettis-ideologinen käsitys Aatamista ja Eevasta. Koska ihmisen eläimellisyys on lähtökohtaisesti konservatiiveille kauhistus ja iljetys, Aatamin ja Eevan ympärille rakennetaan palmunlehtien ympäröimä esteettis-ideologinen asetelma, joka hylkii kaikkea muuta kuin Jumalan siunaamaksi koettua heteroseksuaalisuutta.
Konservatiivien puheet ovat täynnä miehen, vaimon ja lapsen rinnastamisia pyhään kolminaisuuteen suorastaan numerologis-mystillisessä hengessä. Konservatiivikristityt puhuvat miehen ja naisen suhteen analogiasta seurakunnan ja Kristuksen suhteeseen niin, että kyseessä olisi Jumalan suuri salaisuus. Ja tätä puhtaaksiviljeltyä numerologista asetelmaa sitten tarjotaan siksi turvalliseksi esteettis-ideologiseksi malliksi, joka ulkoistaa eläimellisyyden.
Konservatiivikristitty rakastaa ahdasta, tiukkaa, puhtaaksiviljeltyä ja turvalliseksi koettua numerologista ja esteettis-ideologista oppilaatikkoa, joka vapauttaa oman seksuaalisuuden herättämästä iljetyksen tunteesta ja antaa koko eksistenssille raamit kuin kapaloidulle lapselle.
Esteettis-ideologisen iljetyksen ulkoistus -laatikon seuraukset vain ovat olleet, ovat ja tulevat olemaan kammottavat. Laatikon ja oman turvallisuudentunteen rakastaminen kun ohittaa mennen tullen ihmisen kohtaamisen.
Minä en kerrassaan voi uskoa, että yllä kuvatun laatikon rakastaminen ihmisen kohtaamisen kustannuksella olisi oikea tapa seurata Kristusta. Jumalan valtakunta on siinä, että me kohtaamme ihmisen, ymmärrämme luomakunnan valtavan monimuotoisuuden ja pyrimme rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme, keskellä tuota valtavaa monimuotoisuutta, parhaan ymmärryksemme mukaan.
W Väyrynen:
”Uskon, että konservatiivit suhtautuvat lähtökohtaisesti myös omaan seksuaalisuuteensa iljetyksenä […]”
Uskomus on uskomus, ei tosiasia. W Väyrysen selitelmä ahtaasta, tiukasta, puhtaaksiviljellystä ja turvalliseksi koetusta numerologisesta ja esteettis-ideologisesta oppilaatikosta on erittäin kekseliäs, mutta se osoittaa ainoastaan lennokasta mielikuvitusta ja vanhentunutta käsitystä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sääli. Konservatiivisen ajattelun lähtökohtana on jumalallinen näkökulma, mikä tarkoittaa, että miehen ja naisen välinen seksuaalisuus on kaunista ja lahjaksi saatua. Iljetyksestä ei kannata edes puhua.
”Konservatiivisen ajattelun lähtökohtana on jumalallinen näkökulma, mikä tarkoittaa, että miehen ja naisen välinen seksuaalisuus on kaunista ja lahjaksi saatua.” Tähän on kai tehtävä olennainen korjaus. Miehen ja hänen vaimonsa välinen seksuaalisuus on konservatiivisen ajattelun mukaan kaunista ja Jumalalta saatua, muu ei ole.
Juha Lehtinen, tietysti uskonnollisen formuloinnin tasolla miehen ja hänen vaimonsa seksuaalisuus on hyväksyttävää ja kaunista eikä sitä sovi kutsua iljetykseksi. Minä puhunkin nyt psykologisesta metatasosta eli niistä pitkälti alitajuisistakin syistä, jotka saavat jotkut ihmiset tarttumaan nimenomaan konservatiivikristillisyyden oppeihin ja pitämään niistä kynsin hampain kiinni.
Kun oppiin on jo mielen eri kerroksilla kiinnitytty, tietenkin siinä vaiheessa puheen tasolla iljetystä on nimenomaan kaikki esteettis-ideologisen ”Aatami & Eeva” -avioliittoasetelman ulkopuolinen seksuaalisuus, ei itse Asetelma.
Tämä esittelemäni malli selittää, miksi mikään argumentaatio ei uppoa konservatiivikristittyihin, vaikka homoseksuaalisen parisuhteen puolustajien perustelut ovat monin verroin paremmat ja lukuisemmat. Psyyke on kiinnittynyt laatikkoon ja toteuttaa sitä kaikilla voimavaroillaan eikä voimia toisten ihmisten asemaan asettumiseen enää riitä. Jäädään kiinni laatikon tuomaan turvallisuudentunteeseen ja täydelliseen, esteettiseen asetelmaan ja toteutetaan sitä kuin ideologiaa, hoetaan hokemasta päästyään ja ihmetellään, miten muut eivät voi nähdä, mikä rauha ja selkeys laatikosta löytyy.
Poks!
Nyt hajos multa laatikko!
Erinomaisen hyvä analyysi Waldemar Väyryseltä. Juuri tästä lienee enimmäkseen kysymys.
Mielestäni Johanna Korhosella on kaksi perustelua syytä kirjoittaa juuri siten kun hän kirjoitti. Hänen ensimmäinen iso syntinsä on kuulua seksuaaliseen vähemmistöön ja toinen iso synti on että hän on nainen ja uskaltaa ottaa kantaa uskonnollisiin kysymyksiin naisena. Nämä kaksi isoa syntiä ovat kauhistus konservatiivisimmille ”tosiuskovaisille” miehille.
Sen voin jotenkuten ymmärtää, että miespuoliset ”tosiuskovaiset” haluavat viimeiseen saakka puolustaa esihistoriallista uskonnollista ylivaltaansa naisiin nähden, mutta sitä on jo paljon vaikeampi ymmärtää, miksi täälläkin jotkut naispuoliset ryhtyvät tukemaan näitä taantumuksellisesti ajattelevia ”tosiuskovaisia” miehiä.
Jussi Tynkkynen:
”Mielestäni Johanna Korhosella on kaksi perustelua syytä kirjoittaa juuri siten kun hän kirjoitti. […]”
Toisin sanoen näistä mainitsemistasi syistä epäloogisen tai virheellisen tiedon levittäminen kirkollisessa tiedottamisessa on sallittua, vaikka Korhonen itse on toisaalla sanonut, että journalistin tehtävänä on puuttua tällaisen tiedon levittämiseen. En ole kuunaan päivänä törmännyt tämänkaltaiseen ristiriitaisuuteen, mutta kerta on ensimmäinenkin.
”Uskon, että konservatiivit suhtautuvat lähtökohtaisesti myös omaan seksuaalisuuteensa iljetyksenä ja sen tähden he tarvitsevat tiukan uskonnollisen raamin, jossa annetaan itselle ikään kuin Jumalan silmissä lupa toteuttaa tuota iljetystä. ”
Tätähän on helppo muokata niin että hölynpölyn etumerkki vain vaihtuu:
”Uskon, että ns liberaalit suhtautuvat lähtökohtaisesti myös herteroseksuaalisuuteen iljetyksenä ja sen tähden he tarvitsevat tiukan homoraamin, jossa annetaan itselle ikään kuin Jumalan silmissä lupa toteuttaa tuota iljetystä. ”
no nythän tuli pelii mukaa suuresti oppinut,
suuresti sivistynyt
ilmeisesti oikein oppiarvoltaan tohtoristason mies. tämä W V
nyt varmaan jäämmä alakynteen kaikki viattomat reppanat jotka yrittää puolustaa
ainoata oikeaa ja alkuperäistä ja yksinkertaista opetusta, mitä kansankirkkokin
vielä opettaa, mutta kovaa vauhtia on luisumassa pois siltä tieltä.
Kannattaa harkita sovinnolla luovuttamista kun en ainakaan itse pysty väittelemään
esteettis-ideologisista asetelmista yhtään mitään,
sen kummemin kuin ulkoistus -laatikoista,
numerologis-mystillisistä hengistä puhumattakaan.
Luulin ensin että oli kysymys ruokalajeista,
mutta ilmeisesti kuitenkaan ei?
Ehkä on parempi että näin arvokasta keskustelua käytäisiin
sivistyneesti vain tiettyjen korkea-arvoisten piispojen kanssa.
tavallinen kuolevainen ei tähän pysty.
”Luulin ensin että oli kysymys ruokalajeista, mutta ilmeisesti kuitenkaan ei?” Olisikohan kyseessä entisen arkkipiipan mukaan nimetty Johanssonin kiusaus? http://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Johansson
Tässä taas hyvä esimerkki siitä, että Kotimaa 24 julkaisee minkä tahansa Johanna Korhosen oksennuksen. Sitä en enää edes ihmettele, mutta miten on mahdollista, että tämä käsittämätön möläytys on päässyt Helsingin hiippakunnan sivulle. Ai niin, mutta siellähän on piispana Irja Askola. Enpä enää ihmettelekään.
”Hänen ensimmäinen iso syntinsä on kuulua seksuaaliseen vähemmistöön ja toinen iso synti on että hän on nainen ja uskaltaa ottaa kantaa uskonnollisiin kysymyksiin naisena.” Jos tällaista väitettä konservatiivikristittyjen asenteista pitää valheellisena, olisi eduksi olla käyttäytymättä niin, että se näyttää olevan täysin totta: ”Sitä en enää edes ihmettele, mutta miten on mahdollista, että tämä käsittämätön möläytys on päässyt Helsingin hiippakunnan sivulle. Ai niin, mutta siellähän on piispana Irja Askola. Enpä enää ihmettelekään.”
Martti Pentti
”Konservatiivisen ajattelun lähtökohtana on jumalallinen näkökulma, mikä tarkoittaa, että miehen ja naisen välinen seksuaalisuus on kaunista ja lahjaksi saatua.” Tähän on kai tehtävä olennainen korjaus.”
Liberaalisen ajattelun mukaan voidaan kyllä tehdä millaisia olennaisia korjauksia tahansa, mutta ei se Raamatun luomisjärjestystä muuksi muuta, vaikka asiaa käännellään miten päin tahansa. Homous, kuten kaikki muutkin synnit ovat ja pysyvät syntiinlankeemuksen seurauksina.
Olipa taitavasti saatu ajatukseni näyttämään joltakin muulta! Tästä ’leikkaa ja liimaa’ -tekniikasta on perinteisesti käytetty nimitystä ’lukee kuin piru raamattua’. Korjaus, jonka halusin tehdä oli, että konservatiivit eivät pidä kaikkea miehen ja naisen välistä seksuaalisuutta kauniina Jumalan lahjana. Onko joku kanssani tästä toista mieltä?
W. V.:n näköaloista on turha ottaa mitään pulttia. Eikä hänen suurta viisauttaan säikähtää. Evankeliumi on hyvin yksinkertainen asia. Turha siihen on numerologiasta mitään mutkia yrittää etsiä. Tuommoiset höpinät on kuin risuja oikealla polulla. Ne voi helposti potkaista sivuun. Sillä Jumalan sanan johtamina meillä on vapaa pääsy ristin juurelle ja siitä suoraan Taivaallisen isän rakastavaan syliin. Yhtä helposti voimme tunnistaa kaikki ne esteet, joita tuon polun haitoikisi on jostain puusta pudonnut. Se mitä W. V. sanoo laatikoksi on juuri tuo evankeliumin yksinkertainen sanoma. Se on ainoa turvapaikka mitä meillä voi koskaan olla. Siksi on mitä suurinta ajteelemattomuutta ruveta kömpimään siitä pois.
Hyvä Pekka Pesonen, ethän sinä vain pidä Aatami & Eeva -asetelmaa evankeliumina? Minä en ainakaan pidä. Luterilainen yhteisö on päättänyt, että uskon keskiössä on Kristus, ei avioliittokäsitys.
Yleisellä tasolla totean, että niin kauan kuin konservatiivit pitävät avioliittokäsitystä koko uskon keskiössä ja arvottavat myös muita uskovia heidän avioliittokäsityksensä kautta, he itse asiassa haittaavat Kristuksen evankeliumin valon leviämistä maailmaan.
Jeesus on itse asettanut ehtoollisen sakramentin ja hän on tie, totuus ja elämä. Raamatussa ei ole asetettu avioliiton sakramenttia ja Jeesus sanoo ettei avioliitto edes ole kaikkia varten. Aatami & Eeva -asetelma ole tie, totuus ja elämä, vaikka konservatiivien toimet antavat liian usein ymmärtää toisin.
” Sillä Jumalan sanan johtamina meillä on vapaa pääsy ristin juurelle ja siitä suoraan Taivaallisen isän rakastavaan syliin.” Pekka Pesonen
Hyvin ilmaistu. Tiellemme heitellään kaikenlaisia tervapöpöjä, mutta viisas ei tartu niihin vaan jatkaa matkaa tiellä, joka tosin on kaita, mutta selkeä.
Täälläkin yritetään sotkea keskustelua keikenlaisten sanakiistojen ja väittelyiden avulla, mutta niihin ei tarvitse osallistua. ”Vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.” Neuvoo Raamatun sanakin.
Tokihan Kristus on uskon keskiössä. Eikä suinkaan avoiliitto. Tärkeää on luottaa Kristukseen ja pitää huoli myös siitä, ettei kyse ole jostakin väärästä kristuksesta. Sellaisia on liikkellä yhtä paljon, kuin joulupkkeja aattoiltana. Nyt tahdomme luottaa siihen mitä uskomme kohde on sanonut Raamatusta. Emme voi muuttaa hänen sanojaan joksikin muuksi. Joten meidän on luotettava Raamatun selviin sanohin. Mikäli opetamme vastoin sitä, mitä hän on opettanut, niin olemme seuraamassa vääriä kristuksia. Hän opetti meitä myös avioliitosta. Joten emme voi syrjäyttää tätkään teemaa. Muutenhan syrjäytämme myös opettajamme.
Hyvä Pekka Pasonen, mukava kuulla, että Kristus on uskon keskiössä, eikä suinkaan konservatiivinen avioliittokäsitys ja esteettis-ideologinen Aatami & Eeva -asetelma.
Viittaat siihen, että emme voi muuttaa Kristuksen sanoja muuksi. Kaipa olet tietoinen, että Jeesus ei sano avioliitosta muuta kuin että ihminen ei saa sitä erottaa, minkä Jumala on yhteen liittänyt? Avioero siis on aina synti, sillä mikä on Jumalan edessä vannottu, se tulee pitää. (Toinen asia on, että Jumala antaa anteeksi.)
Kristus sanoo painokkaasti, että avioliitto ei ole kaikkia varten ja siten lopettaa juutalaisia sitoneen lisääntymisen velvollisuuden niin että se ei periydy Uuteen Liittoon. Monia muitakaan asioita ei periydy Uuteen Liittoon; juutalainen laki ja puhtaussäännökset eivät sido pakanakristittyjä.
Myöskään Uuden Testamentin opetuksista kaikki eivät ole käytössä: vaaditaanko esimerkiksi naisia peittämään päänsä tai miehiä ajelemaan hiuksena lyhyiksi? Vaaditaanko orjia enää alistumaan isännilleen? Länsimainen kristillinen maailma edustaa rikkainta väkeä planeetallamme, vaikka Kristus sanoo, että vaikeampi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivaaseen. Ortodoksit ja katoliset kutsuvat pappejaan ”isiksi”, vaikka Jeesus kieltää kutsumasta ketään isäksi.
Tällä osoitan, että kristikunnan osat elävät aina jonkin raamatuntulkinnan mukaan. Ei ole ainuttakaan kristittyä ilman raamatuntulkintaa.
Oma raamantuntulkintani lähtee siitä, että Kristuksessa meillä on täydellinen ilmoitus. Hän sanoi, ja Paavali vahvisti, että rakkauden kaksoiskäskyssä on laki ja profeetat ja sen myötä täytetään koko laki. Yhtälailla Vanhan Testamentin lakisovelluksia kuin Uudenkin Testamentin lakisovelluksia tulee tarkastella rakkauden kaksoiskäskyä vasten. Mikä ei nykypäivänä ole rakkauden kaksoiskäskyn vastaista, se ei ole syntiä.
Ja näin kristikunta on tehnyt: hylännyt moniavioisuuden, sillä se on rakkauden kaksoiskäskyn vastaista. Hylännyt silmä silmästä, hammas hampaasta -periaatteen, sillä se on rakkauden kaksoiskäskyn vastainen. Hylännyt ”orjat alistukoon isännilleen” -periaatteen, sillä se on rakkauden kaksoiskäskyn vastainen. Hylännyt ”nainen alistukoon miehelleen” -periaatteen, sillä se on rakkauden kaksoiskäskyn vastainen. Ja niin edelleen.
Näin minä Kristuksen seuraajana koko sydämestäni uskon, että tulee toimia. Se, että konservatiivikristityt eivät suostu edes sanomaan minua kristityksi koska en jaa heidän avioliittokäsitystään, on mielestäni hyvin, hyvin surullista.
W. Väyrynen:
”Näin minä Kristuksen seuraajana koko sydämestäni uskon, että tulee toimia. Se, että konservatiivikristityt eivät suostu edes sanomaan minua kristityksi koska en jaa heidän avioliittokäsitystään, on mielestäni hyvin, hyvin surullista.”
Sisällytätkö rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäiseen käskyyn myös Jumalan pyhyyden, jota 3. Moos. korostaa? Kristityn pyhä elämä näkyy siinä, miten hän suhtautuu mm. moraalisiin asioihin. Rakkauden kaksoiskäsky edellyttää Jumalan rakastamista yli kaiken. Tämä tarkoittaa: kun tarkastelemme jotakin asiaa sentimentaalisella rakkaudellamme, asia on sen jälkeen vielä jätettävä Jumalan pyhän rakkauden testattavaksi. Tämä siksi, että Jumalan käsitys rakkaudesta on hieman erilainen kuin meidän.