Muistelen kuulleeni, että yleisradiossa oli joskus ohjelma: Kevyesti keskellä päivää. Silloin soitettiin jotain kevyttä musiikkia. Toinen oli lepopäivän ratoksi. Onko nyt niin, että vanha roomalainen ajatus pätee edelleen: Kansalle leipää ja sirkushuveja! Tosin ne sirkushuvit taisivat olla astetta rankempia mitä nykyisin. Jääkiekko ammattilaistasolla taitaa lähennellä sitä: Ave ceessar kuolemaan menevät tervehtivät sinua! Samoin ammattilaisyrkkeily. Molemmissa tulee korjaamattomia asioita, mutta ilmeisesti se on sen arvoista, saada jotakin ja loppuelämä pyörätuolissa.
Minä tässä ryhdyin havukkaiseksi ja aloin pähkäillä onko myös hengellisessä kentässä tällaista kevytharjoitusta, joka on kuin iskelmien soittoa vai onko myös vaurioittavaa huvia, jossa oikeasti tulee verta kentälle. Valitettavasti tulin siihen tulokseen, että kyllä tätä on. Lähdetään liikkeelle hevimmästä päästä. Herätysliiketaustaisena sain herätyksen ryhtyä tutustumaan Lutheriin, kun hänestä kuitenkin aina jotain mainittiin jopa oppi-isänä. Ryhdyin hankkimaan kirjallisuutta ja mielellään vanhaa ja fraktuuralla kirjoitettua. Sehän on pyhä kirjasin, kun sitä ei osaa kaikki lukea. Sain siis jostain omistukseeni: Tunnustuskirjat-nimisen kirjan. Aloin lukea sitä järjestelmällisesti ja tuntui tosi hyvältä kunnes tulin kohtaan: Perisynti. Siinä oli mielestäni outo asia, jonka koitin työntää ensin syrjään, mutta se tuli aina uudelleen esille. Siis ilman kastetta ei voi pelastua. Olisiko tämä nyt se kohta, jossa puhutaan kevyesti helvetistä?
Mikä lihasta syntyy on liha! Tähän vedotaan! Kahdesta syntisestä ihmisestä ei voi syntyä muuta kuin lihaa! Näihin vedotaan. Onko nyt niin, että luterilaisittain lapsi syntyy ilman sielua eli on niinkuin hirven vasa? Hänet pitää uudestisynnyttää, että hän saa sielun? Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla, ja edelleen joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun…
Jeesuksen mukaan lapsella on usko. Jos nyt siis maanpäällä on jotain toimia, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen, niin mihin valoon joutuu Ristintyö? Eikö usko ole ainoa ja tunnustus toinen välttämätön? Tunnustus: Jeesus Kristus on Herra! Minun Herrani, olen Hänen ja Hän minun!
Sitten on erikseen olemassa Sana ja pyhät toimitukset, jotka herättävät ja vahvistavat uskoa ja pitävät sitä uskon liekkiä yllä. Eräs julistaja esitteli taivas-ekin. Hän on mies, jonka oikea puoli on valkoinen ja vasen musta. Se kuvaa ihmisen kahta luontoa, mutta sitä kuvaa voidaan käyttää toiseenkin tarkoitukseen. Kun kristikunnassa on kaksi käsitystä kasteesta ja molempien ääripäät pitävät omaan sa pelastavana, niin olisiko siinäkin kevyttä puhetta helvetistä. Nimittäin se musta puoli sitten joutuu helvettiin erilaisen kasteen takia? Kuka tietää kumpi käsitys on musta ja kumpi valkoinen, sitä sopii miettiä.
Waldemar Väyryseltä hienoja huomioita.
Samoin Jussi Tynkkyseltä: ”Sen voin jotenkuten ymmärtää, että miespuoliset “tosiuskovaiset” haluavat viimeiseen saakka puolustaa esihistoriallista uskonnollista ylivaltaansa naisiin nähden, mutta sitä on jo paljon vaikeampi ymmärtää, miksi täälläkin jotkut naispuoliset ryhtyvät tukemaan näitä taantumuksellisesti ajattelevia “tosiuskovaisia” miehiä.”
Samaa olen pohtinut. Ilmiö on tuttu islamista, jossa on naisia, jotka pukevat burkan päälleen, vaikka kukaan ei pakota. Nämä naiset puolustavat syvällä kiihkolla alistettua asemaansa. Onko tätä uskonnollista ilmiötä tutkittu tarkemmin? Onko kyse jonkinlaisesta Tukholma-syndrooman muunnoksesta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma
Tapio Tuomaala:
”Ilmiö on tuttu islamista, jossa on naisia, jotka pukevat burkan päälleen, vaikka kukaan ei pakota. Nämä naiset puolustavat syvällä kiihkolla alistettua asemaansa. Onko tätä uskonnollista ilmiötä tutkittu tarkemmin? Onko kyse jonkinlaisesta Tukholma-syndrooman muunnoksesta?”
Luulen, että olet oikeassa,Tapio. Samantyyppisestä ilmiöstä tässä on kysymys. Mutta lähempääkin lytyy esimerkkejä tästä ilmiöstä, nimittäin vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyy sama sama ilmiö. Lienet sinäkin huomannut, kuinka raivokkaasti suuri osa vl-naisista on puolustanut miesten määräämää totaalista ehkäisykieltoa, vaikka juuri naisethan siitä ovat eniten kärsineet?
En tiedä onko tätä uskonnollisena ilmiönä tutkittu, ehkä ei kovin paljon toistaiseksi. Mutta on helppo uskoa, että uskonnollisena ilmiönä sen juuret ovat hyvin syvällä monituhatvuotisessa perinteessä. Eräs hyvä esimerkki tästä ovat talibanien hyökkäykset kouluihin Pakistanissa, koska talibanit ovat huomanneet, että etenkin naisten lukutaito ja muukin sivistys on todellinen uhka miesten uskonnolliselle ylivallalle. Samoin Nobel-palkitun Intilaistytön Malala Yousafzain tapaus.
Täällähän kuulee miesten suusta mitä kummalisempia näkemyksiä suomalaisten naisten elämästä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en ole tähän ikään mennessä kokenut, en yhteiskunnassa enkä kirkossa, minkäänlaista pyrkimystä alistamiseeni liittyen siihen, että olen nainen. Jos tällaista ilmenee joissakin piireissä, niin on väärin yleistää se esim. koko kirkkoa koskevaksi. Esim. Korhonen on nainen, ja hän on korkeassa asemassa kirkossa, se ei puhu alistamisen puolesta, päinvastoin. Hyvä niin.
kyllä,
mutta kun sei ei riitä heille
se edes pelkkä korkea-asema.
Pitää päästä käyttämään sitä valtaansa, ja muuttamaan
kaikki alunperinkin kunnossa olleet asiat omien tarkotusperiensä mukaisiksi.
Pitää saada tehdä reformi koska heidän mukaansa asiat ovat kirkossa päin seiniä.
Ensimmäisenä kirkon oppi.
se pitää muuttaa!
ja sehän riittääkin heille, sen muutos.
Sen lisäksi ei tarttekkaan muuta muuttaa.
Kaikki on muutettu sen myötä.
He ovat fiksuja ja tietävät sen.
”Korhonen on nainen, ja hän on korkeassa asemassa kirkossa, se ei puhu alistamisen puolesta, päinvastoin. Hyvä niin.” Ei näytä olevan kaikkien mielestä hyvä niin. ”Pitää päästä käyttämään sitä valtaansa.” Käytettäväksi valta on tarkoitettukin. Miehille lienee ominaista pyrkiä käyttämisen sijaan säilyttämään valta.
Kyllä näinkin. Jokaisen miehen ja naisen, jolle on uskottu valtaa, on tarkoin harkittava miten ja mihin sitä valtaa käyttää. Kyllä minäkin olisin toivonut, että esim. Korhosen adventtitervehdys olisi ollut neutraalimpi ja sisältänyt rauhaisamman viestin näin Rauhanruhtinaan Jeesuksen synnyinjuhlan alla. Mutta mielestäni viestin sisältö on eri asia kuin viestin lähettäjän asema, mikä on sopiva myös naiselle.
Hyvä veli W.V. Hyvin murheellista on joutua juuri niiden kiroamaksi, joita tahtoisi itse pitää rakkainpina veljinään. Tätä joskus saamme kokea Kristusta seuratessamme. Tuskin tiedän suurempaa tuskaa, mitä veljet voivat toisillee aiheuttaa. Toivon etten tee niin kennenkään kohdalla, vaikka saatankin olla erimieltä joissakin asioissa. Minua on henkilökohtaisesti viimeaikoina on lohduttanut Lootin tilanne. Raamatun lohdutuksen kauttahan meillä on toivo.
Joudumme samankaltaisiin tilanteisiin kuin Raamatun henkilöt ja nämme miten Jumala on heistä aikanaan huolehtinut. Loot joutui kärsimään Sodomassa aivan samaa kärsimystä, jota itse kärsin nyt. Nähdessäni miten homoseksuaalisuus ja kaikki muukin moraalittomuus saa yhä suurempaa valtaa. Tämän näkeminen aiheuttaa minulle suurta kärsimystä. Lootilla kärsimys oli kuitenkin paljon, paljon suurempi. Silti hän ei lähtenyt sieltä pois ennenkuin oli pakko.
Hyvä Pekka Pesonen,
millä tavalla sinä kärsit kuin Loot Sodomassa siitä, että on olemassa miespareja ja naispareja, jotka elävät keskinäisessä rakkaudessa ja kunnioituksessa, toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä tukien, hyvää hedelmää omaan elämäänsä, toistensa elämään ja yhteiskuntaan tuottaen? Millä tavalla sinä kärsit homoseksuaalisista parisuhteista?
Aiheuttaako kärsimystä se, että esteettis-ideologinen Aatami & Eeva -asetelma, jonka varaan on rakennettu niin paljon ja johon on mielen eri kerroksilla kiinnitytty, uhkaa murtua?
Se mikä ei ole rakkauden kaksoiskäskyn vastaista, ei ole syntiä, eikä siitä mikä ei ole syntiä, pidä vartavasten asettua kärsimään. Rakkauden kaksoiskäskyn mukaan elämisestä tulisi Jeesuksen seuraajien iloita.
Totta on myös se, että minä en ole koskaan kuullut W. Väisäsen selostamia ”mystisiä laatikoita” ja ”esteettisideologisia asetelmia”, joita hän kuvaa. Minusta ne kuulostavat yritykseltä muokata lukijoiden ajatusmailmaa johonkin uuteen, mikä murtaa Raamatun sanoman alkuperäisen merkityksen.
Minulle riittää Jumalan ilmoittama asetelma: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät ja Jumala sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamiseksi. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi.”
Hyvä Salme Kaikusalo, me puhumme nähdäkseni samasta asiasta. Pidän mahdollisena, että sinä olet asettunut toteuttamaan esteettis-ideologista Aatami & Eeva -asetelmaa aiemmin mainitsemistani syistä, asettunut sen turvalliselta tuntuvaan satamaan ja tulet tuolla satamassa pysymään täysin riippumatta siitä, mitä maailmassa tapahtuu tai mitä joku sinulle sanoo tai kirjoittaa. Tuosta turvallisesta satamasta käsin voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja oikeasti, aidosti keskustella.
Minä en tästä sinua syytä, sillä pidän konservatiivikristittyjä kristittyinä, veljinä ja sisarinani Kristuksessa. Ongelma on, että konservatiivikristityt eivät pidä kristittyinä heitä, jotka eivät kiinnittäydy mentaalisesti turvalliseen esteettis-ideologiseen Aatami & Eeva -asetelmaan vaan kyseenalaistavat vanhaan avioliittokäsitykseen perustuvan moraalin.
Se on mielestäni paha asia, sillä avioliittokäsitys ei ole yhtä kuin Kristuksen evankeliumi eikä eroja avioliittokäsityksessä tulisi päästää lyömään lopullisia kiiloja uskovien väliin. Mutta jos ja kun identiteetin perusta rakentuu ILJETYKSEN mentaaliseen ulkoistukseen, keinot ovat vähissä.
”Martti Pentti kirjoittaa: ”Olipa taitavasti saatu ajatukseni näyttämään joltakin muulta!”
Sinä teit juuri näin. Otit kaksi lainausta, joista vain toinen on minulta. Kummassakaan tapauksessa et maininnut keneltä lainaus on. Huonotapaiset käyttäytyvät huonosti.
”
Kumpi on tärkeämpää, se mitä sanotaan vai se, kuka sanoo? Lainausten tarkoitus on viitata siihen lauseeseen, mihin on katsonut aiheelliseksi esittää lisähuomion tai tarkentavan kysymyksen. Muutenkin sekava keskustelu tulisi ilmän sitä entistäkin hankalammaksi seurata. Asioitahan täällä puntaroidaan eikä keskustelijoiden etevyyttä tai uskon aitoutta.
Lunnoidessani nuorille seurustelusta olen pyytänyt heiltä lopuksi palautetta kirjallisesti. Yksi nuorista kirjoitti: ”ei pitäisi puhua miehistä ja naisista. koska olemmehan kaikki vain ihmisiä.”
Mikäli ryhdymme ajattelemaan näin ,niin meidän on muutettava kuva myös Jumalasta. Olemme miehinä ja naisina hänen kuviaan nyt. Homo – , tai lesbopari ei voi mitenkään kuvata samalla tavavalla Jumalan olemusta. Rakkaus liittää miehen ja naisen erilaisuuden ihanalla tavalla yhteen. Ihan käsittämätöntä miten hieno Jumalan luomistyö tämä on. Kahden samanlaisen kohtaamisessa ei koskaan voi toteutua sama erityinen yhteensopivuus kaikilla elämän osa-alueilla. Enkä tässä tarkoita edes seksuaalista puolta.
Hyvä Pekka Pesonen, se että sinä olet löytänyt hienoutta miehen ja naisen parisuhteessa ei tarkoita etteikö kahden miehen tai kahden naisen välillä voisi olla vastaavaa hienoutta. Mieheys ja naiseus eivät ole yksiselitteisiä asioita, ja tutkimusten mukaan homoseksuaalien aivot ovat monesti jostain heteromiesten ja heteronaisten aivojen välistä. Mikä siis estää komplementaarisuuden homoseksuaalisessa parisuhteessa?
Joka tapauksessa, Jeesus Kristus ei puhu Aatamin ja Eevan komplementaarisuudesta samaan ylevään sävyyn kuin sinä. Aatami & Eeva -asetelmaan on lisätty valtava määrä merkityksiä, joita siinä ei ole alunperin ollut. Ja minä olen nimenomaan Kristuksen seuraaja, en Jing-Jang tai mies-nais -asetelman palvoja.
Johanna Korhosen Adventtitervehdys on melko erikoinen.
Ensinnäkin kirkon valta lainasäädännössä loppui uskonpuhdistukseen Ruotsi-Suomessa 1500- luvulla. Sen jälkeen poistettiin kanoninen laki, ja kaikki lainsäädäntötyö siirtyi maallisiin käsiin. Merkittävänä tekijänä siinä olivat kuningas, valtaneuvosto ja valtiopäivät säätyineen. Tärkein lakiuudistus, jossa pyrittiin yhtenäistämään koko lainsäädäntöä valtakunnassa, saatiin päätökseen vuonna 1734.
Monien yhteiskunnallisten ja valtiollisten uudistusten vaatimien lainsäädäntövaiheiden kautta tultiin Venäjän vallan kautta itsenäiseen Suomeen, jossa on voimassa rikoslainsäädännössä legaliteettiperiaate ( nulla poena sine lege ), jonka mukaan teon rikokseksi määrittelyn ja rangaistavaksi määräämisen on tapahduttava eduskunnan hyväksymässä, kirjoitetussa laissa. Eli yhteiskunnalliset elimet ovat näkemystensä mukaan säätäneet ne lait, jotka Korhonen mainitsee. Johtopäätösten vetäminen siitä, mitä olisi tapahtunut, jos kirkko olisi saanut päättää, ovat enemmän ja vähemmän spekulaatiota, jota tietenkin voi käyttää mielipiteen muokkaamisessa.
Toiseksi huomio kiinnittyy siihen, miten Korhonen kuvaa kirkkokansaa. ’Kokoontuvat pelokkaina ja pitävät keskenään kokouksia, sommittelevat virkkeitä ja kyhäävät oppeja, pelko tiivistyy möykyiksi, jotka saavat aikaan pahaa jälkeä. Ne osuvat ihmisiin, lyövät, rajoittavat ja loukkaavat’. Opit on kuitenkin kyhätty pääosin jo vuosituhansia tai -satoja sitten. Vaikka seurakuntalaiset ovat varmaankin tunteneet pelkoa, ovat monet heistä historian todistuksen mukaan menneet jopa kuolemaan mieluimmin kuin luopuneet niistä. Näin on tapahtunut aina muinaisesta Roomasta nykyiseen Pohjois-Koreaan asti. Herää myös kysymys, missä ja milloin tällaista ihmisille vahingollista oppien kyhäämistä kirkossamme nykyään tapahtuu? Se uhkakuva, jonka Korhonen kirjoituksessaan luo seurakuntalaisista, sisältää samankaltaisia piirteitä, joita natsien propaganda tarjoili 30-luvulla juutalaisista.
Kolmanneksi siitä, miten kirkko on historian juoksussa puolustanut ihmistä, voisi ottaa esimerkiksi evankeliumin antaman omantunnon rauhan, ja sen saavuttamisen avuksi tarpeellisen lukutaidon.
Lopuksi Pyhän Kolminaisuuden työstä maailmassa tarjoillaan kirjoituksessa aika lailla Raamatusta poikkeavaa näkemystä. Esimerkiksi kirjoituksesta välittyvä riidanhalu tuskin on Pyhän Hengen työtä?
Kysyit W.V. kärsimyksestäni. Yksi suurimmista iloistani on seurustelu- oppituntien pito. Sillä villeimmässä ikävaiheessaan olevat nuoret suorastaan janoavat jakamaani tietoa. Mitään häiriöitä ei tunneillani ole. Nuoret imee seurusteluopetusta, kuin pesusienet. Nyt on tultu kirkossa ja kouluissa hyvin varovaiseksi sekusaalisuuden käsittelemisessä. Nuorille yleensä puhutaan vain ympäripyöreitä ”mehiläinen ja kukkanen” juttuja. Mahdollisuuteni tuntien pitoon haihtuvat tässä seksualisuuden kuohunnassa. Opetukseni tavoite on keskittyä vain seurustelutaitojen oppimiseen. Eikä juuri lainkaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Nuoriso oppii asioita yrityksen ja erhdyksen kautta. Olisi paljon helpompaa heille tietää asioita jo etukäteen. Kristilliselle seurusteluopetukselle tuskin jatkossa on tilaa. Yksi nuori valitti :”meillä on ollut ainakin kymmenen tuntia seksistä, mutta ei yhtään seurustelusta.” Jatkossa opetusta on todennäköisesti entistä vähemmän. Tässä yksi kärsimykseni syy. Toinen syy johtuu tietysti laatikosta jossa aion pysyä. Kolmas syy on Raamatun sanan yleinen mitätöinti. Neljäs syy on pornon työntäminen pienempienkin lasten elämään normaalina asiana.Viides murheeni on tietoisuus tulevan kehityksen suunnasta ja määrästä. Kuudes murheeni on huonon alun saaneet avioliitot. Avioerot taas aihettavat monille muillekin paljon surua. Lisäksi vielä meille, jotka autamme pareja pysymään yhdessä.Joten kyllä tässä murheita minulle riittää. Eikä tarvitse niitä tyhjästä ruveta keksimään.
Erikoista miehen ja naisen välisessä avioliitossa on se näennäinen vastakainasettelu, joka monessa avioliitossa muodostuu aivan todelliseksi. Miehinä ja naisina olemme biologialtamme hyvinkin erilaisia. Tämä kaikki saa aikaan myös ajattelumme erilaisuutta. Tätä on monen parin vaikea hahmottaa. Mikäli tämä asia pääsee hyvin avautumaan, niin se avaa aivan huikeat mahdollisuudet hyvin onnellisen avioliiton rakentamiseen. Juuri tuo merkittävä erilaisuus ja sen yhä syvempi käsittäminen luo edellytykset Jumalan erittäin hienon suunnitelman toteutumiseen.
Homojen erilaisuus heteroihin verrattuna on myös todellinen asia. Heidän sijoittamisensa tähän miehen ja naisen ’näennäisen vastakkainasettelun’ kuvioon ei onnistune ilman jonkinasteista henkistä väkivaltaa. Tätä on näköjään myös monen vaikea hahmottaa. Kun tämä pääsee nyt avautumaan saavat homotkin mahdollisuuden onnellisen avioliiton rakentamiseen. Uskoakseni siinäkin toteutuu Jumalan suunnitelma.
Jumalan luoman miehen ja naisen erilaisuuden yhä syvenevästä käsittämisestä, voi omassa suhteessaan saada hyötyä vain perinteisessä avioliitossa olevat.
Pekka Pesonen, vaikuttaa, että sinä et usko maailmassa olevan muita kuin heteroavioliittoa varten syntyneitä Aatameita ja Eevoja. Tunnut uskovan, että kaikkien miesten ja naisten tehtävä on kehittyä omassa mieheydessään tai naiseudessaan ja että erilaisen miehen ja erilaisen naisen yhtymisessä olisi Jumalan koko suunnitelma.
Tuo maailmankatsomus on paitsi vahvan ideologinen, myös naivi ja vaarallinen – eikä Jeesus moista ideologiaa aja. Miksi nostat avioliittokäsityksesi tärkeämmäksi kuin Kristuksen lauseen ”rakkauden kaksoiskäskyssä on laki ja profeetat”?
Niin kuin kolmannessa valtakunnassa tai Stalinin vainoissa ihmiset, jotka eivät mahtuneet osaksi Ideologista Asetelmaa, ajettiin Asetelmasta ulos, samoin toimii ideologinen Aatami & Eeva -asetelma, joka hyljeksii erilaisuutta ja jopa väittää, ettei erilaisuutta ole tai saisi olla – onneksi nykypäivänä jo hieman kevyempää väkivaltaa harjoittaen, mutta väkivaltaa yhtä kaikki.
Jeesus on anti-ideologia, joka kutsuu luokseen kaikki: heterot, homot, miehet, naiset, miesten ja naisten väliin syntyneet ja sukupuolettomat, toimimaan toisiaan rakastaen ja palvellen, hyvää hedelmää tuottamaan.
Perinteinen avioliitto oli naimakauppa, jossa mies hankki itselleen vaimon sopimalla asiasta sopivan neidon isän kanssa.Nainen joutui menemään miehelään tämän kaupan seurauksena. Onneksi maassamme on yhä vähemmän näitä perinteisiä avioliittoja.
Meneeköhän täällä (erityisesti W. Väisäsellä) nyt sekaisin uskon vanhurskaus ja elämän vanhurskaus. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuvat, ihan kaikki. Jeesus kuoli ja sovitti kaikkien ihmisten synnit. Jeesus kärsi ristillä synnin rangaistuksen, että meidän ei tarvitsisi sitä kärsiä. Puhutaan lahjavanhurskaudesta, mikä luetaan osaksemme kun hyväksymme ja uskomme Jeesuksen sovitustyön omalle kohdallemme. Usko ja pelastus ovat Jumalan lahjaa ihmiselle.
Pyhä Henki asuu uskovan ihmisen sydämessä/hengessä. Raamatussa efesolaiskirjeessä sanotaan, että ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi.” Tämä Pyhä Henki ilmoittaa meille kaiken totuuden, hän on Totuuden Henki, joka muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesus on opettanut ja käskenyt pitää. Pyhä Henki ohjaa ja neuvoo, miten elää vanhurskaasti (elämän vanhurskaus).
W.v sanoo ”Ongelma on, että konservatiivikristityt eivät pidä kristittyinä heitä, jotka eivät kiinnittäydy mentaalisesti turvalliseen esteettis-ideologiseen Aatami & Eeva -asetelmaan vaan kyseenalaistavat vanhaan avioliittokäsitykseen perustuvan moraalin.” Tällaista väitettä en ole aiemmin kuullutkaan. Onko tästä tehty jokin tutkimus, johon väite perustuu?
Minä olen tavallinen kristitty ja pidän krstittyinä/uskovina kaikkia, jotka perustavat uskonsa/pelastumisensa Jeesuksen sovitustyöhän.
Salme Kaikusalo kirjoittaa: ”Minä olen tavallinen kristitty ja pidän krstittyinä/uskovina kaikkia, jotka perustavat uskonsa/pelastumisensa Jeesuksen sovitustyöhän.”
Tämä on mukava kuulla. Sinä ilmeisesti kykenet arvostamaan myös Arkkipiispa Kari Mäkisen ja Helsingin piispa Irja Askolan uskonnollista vakaumusta, vaikka he ovatkin liberaalimpeja kuin sinä? Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaistahan on ollut täynnä sitä, kuinka kirkosta eronneet ja esim. viidesläiset ja Luther-säätiöläiset pitävät Suomen Evankelis-luterilaista kirkkoa suorastaan luopumuksen kirkkona. Eikös se ole yhtä kuin sanoisi, että toiset eivät olisi kristittyjä laisinkaan?