Pohdin tässä blogissa 3. Moos. 18-19:ssa esitettyjä sukupuolielämän sääntöjä. Koska ne on kirjoitettu raamattuun, ne ovat monien mielestä edelleen voimassa. Uskon, että ensin pitäisi katsoa mitä ne ovat omana aikanaan merkinneet, ennen kuin voidaan sanoa, ovatko ne vieläkin voimassa.
Avioliitolla on tärkeä lisääntymisen tehtävä, mutta sen lisäksi siihen kuuluu myös huolenpito toisesta ja yhteiset perhevelvollisuudet. Sillekin pitää löytyä avioliitossa tilaa. Naisella pitää olla omaa aikaa ja miehen pitää osata pidättäytyä. Siksi seksi on Vanhassa testamentissa rajattu pois kuukautisten aikana (3.Moos.19). Tämä on vieläkin juutalaisuudessa tärkeä näkökohta. Uusi testamentti ei asiaan puutu, lukuunottamatta joitakin apostoli Paavalin antamia neuvoja (1.Kor.7).
Venäjän kirkossa opetetaan Vanhaan testamenttiin viitaten, ettei kuukautistilassa oleva nainen voi osallistua ehtoolliseen, vielä jyrkemmin edes tulla kirkkoon, koska hän on epäpuhdas. Onko näin? Mitä tarkoittaa tuo epäpuhdas? Alkutekstin sanat tarkoittavat epäjumalien palvelemisesta syntyvää epäpuhtautta, joka on kaiken synnin lähtökohta raamatussa. Parempi käännös epäpuhtaudelle olisi tabu, asia jota pitää varoa, koska se on Jumalan lakien vastainen.Varsinaista likaisuutta ei tässä tarkoiteta.
Häpeän tapaamme jo 1. Mooseksen kirjassa, kun mies ja nainen olivat alasti ja häpesivät toisiaan. Alastomuus on siis muinaisessa maailmassa ollut samaa kuin häpeä, ja ne ovatkin sama sana hepreassa: ’erja tai ’erwa. Alaston riisuu vaatteensa ja arvonmerkkinsä ja on paljaana ilman sitä verhoa, joka tekee hänestä yhteiskunnan jäsenen. Kun Rooman armeijassa sotilas erotettiin jonkun väärinkäytöksen tähden, häneltä riistettiin myös hänen sotilaallinen asunsa, ja hän jäi (lähes) alastomaksi ja siis häpeään. Alastomuus on Lähi-idän ihmisille vieläkin vaikea asia, ja on turha houkutella heitä Suomessa saunaan, sillä meikäläisten tavat ovat aivan erilaiset. Toisen näkeminen alastomana on häpeä ensin katsojalle ja myös itsensä paljastajalle se koituu häpeäksi. Tästä kertoo Nooan tapaus: 1.Moos. 9:18-28.
Vielä jokunen sana 18. luvun 21. jakeesta: ”Älä uhraa lastasi Molokille, sillä jos niin teet, häpäiset oman Jumalasi nimen.” Molok taitaa olla kaikille tuttu jumalhahmona, joka imaisee kitaansa mitä vain, vaikkapa lapsia. Miksi Moolokin uhrit on pantu keskelle sukupuoliasioita? Raamatun heprea koostuu pelkistä konsonanteista ja vokaalimerkit lisättiin tekstiin lukemisen helpottamiseksi 700-luvulla jKr. masoreettien toimesta. Molokin konsonantit mlk ovat samat kuin kuninkaalla: melek. Voimme siis yhtä hyvin kääntää lauseen: ”Älä anna ketään jälkikasvustasi (siemenestäsi) kuninkaalle, joka kääntää heidät (vieraiden jumalien puoleen), jottet häpäisisi Jumalasi nimeä.”
Kuningas edustaa raamatussa epäjumalanpalvelusta ja hän toimii aina oman etunsa mukaisesti. Näin luemme jo 1.Sam.8:10-20. Raamatussa ei ole yhtäkään synnitöntä kuningasta. Jos Molok korvataan kuninkaalla, lause sopii paremmin muun opetuksen yhteyteen. Onhan tässä luvussa pohjimmaisena tarkoituksena muistuttaa säädösten pyrkivän siihen, että ihminen ja hänen jälkikasvunsa kunnioittaisivat Jumalan lakeja. ”Minä olen Herra” toistuu tekstissä kuusi kertaa.
Jokaiselle joka pitää raamatun käskyjä ja ohjeita aikansa eläneinä eikä enää nykymaailmaan sopivina, antaa teksti selvän vastauksen: ”Pitäkää minun lakini ja käskyni. Jokaiselle joka niitä noudattaa, ne antavat elämän.”(18:5) Siis ei tarvitse lähteä etsimään hyvää elämää filosofien kirjoituksista eikä oman pään meditaatiosta. Ei tarvita mitään eristäytymistä, vuorille kipuamista, yökausien rukousta, vaan tarvitaan vain Jumalan käskyjen noudattamista. Tämä tarkoittaa nykyaikana rakkauden kaksoiskäskyä ja kymmentä käskyä. Me emme enää elä uhrien ja muiden omaan aikaansa sidottujen säädösten maailmassa, sen on Uusi testamentti selvästi osoittanut (esim. Apt.10; 1.Kor.10).
Psalmissa 119 ylistetään Jumalan käskyjen voimaa. Näitä käskyjä seuraava tulee löytämään vihreät laitumet, sillä ”jokaiselle, joka käskyjä noudattaa, ne antavat elämän.”
