Piispainkokouksen selvityksessä 2010 muistutetaan niistä periaatteista, jotka kuuluvat kunnioittavaan kohtaamiseen. Selvityksen mukaan ”kirkko on valmis kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tukemaan häntä erilaisista elämänvalinnoista riippumatta, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteestaan, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen.” (Parisuhdelain seuraukset kirkossa, s. 129).
Minua vaaditaan siis määrittelemään 1.3.2017 alkaen joidenkin lähimmäiseni laillisesti soplmittu avioliitto ei-avioliitoksi.
Kieltäydyn luopumasta luterilaisuuden periaatteesta, että avioliitto on maallinen järjestys, jonka ehdoista säätää valtiovalta CA 16, CA 28, VK liite: Avioliittoon vihkiminen. Jos kirkon tunnustusta tässä asiassa muutetaan, joudun luonnollisesti harkitsemaan syntynyttä tilannetta. On tärkeä huomata, että Tunnustuskirjojen kohdat, joissa puhutaan miehen ja naisen välisestä avioliitosta, liittyvä kontekstiin, jossa puolustetaan avioliittoa selibaattivaatimuksia vastaan. Sen sijaan avioliiton määrittäminen maalliseksi järjestykseksi liittyy nimenomaan yhteyksiin, joissa halutaan rajata avioliittoasiat pois kirkollisesta vallankäytöstä.
Kohta puoli vuosituhatta luterilainen kirkko on vihkinyt ne, jotka valtio on pyytänyt vihkimään. Avioliittokäsitys on ollut yhtenevä valtion kanssa. Kun valtion laki ja käytännöt ovat muuttuneet, myös kirkko on seurannut ilman eri päätöstä. Kieltäydyn hyväksymästä sitä, että tämä vuosisatainen käytäntö hylätään ilman perusteellista valmistelua ja laintasoista päätöstä, pelkällä toteamisella.
Kieltäydyn rikkomasta valtion virkamiehen valaani, jossa olen sitoutunut yhteiskunnan laillisiin järjestyksiin, joihin Suomen lain mukainen avioliitto kuuluu.
Avioliittoon vihkimisen ja avioliiton siunaamisen kaavojen opastustekstejä ei ole hyväksytty sitä varten, että niillä määriteltäisiin sitä, mikä kuka voidaan vihkiä avioliittoon. Sen sijaan KJ:ssä on säädetty kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdot: kirkon jäsenyys ja rippikoulun käyminen. Avioliiton siunaamisen ehdot ovat vielä yksiselitteisemmät: ”Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.” KJ2:20. Pidän arveluttavana sitä, että jossain toisessa tilanteessa päätettyjen toimituksen sanamuotojen perusteella rajoitetaan seurakuntalaisen laissa säädettyjä oikeuksia.
Kieltäydyn suostumasta siihen, että minulle määrätään virkavelvollisuudeksi olla pitämättä lähimmäiseni avioliittoa avioliittona.
Hyvä Heikki L,
”Kieltäydyn luopumasta luterilaisuuden periaatteesta, että avioliitto on maallinen järjestys, jonka ehdoista säätää valtiovalta…”. Pitäydyt siis jämäkästi ev.lut. yhteisön protestantistisessa harhaopissa, joka on osa laajempaa, nykyään hyvin suosittua sekularismin harhaa. Tämä on vain asiantilan toteaminen, ei minkäänlainen tuomitseminen.
Protestanttisen pastorin velvollisuus on ’pitäytyä protestanttisessa harhaopissa’. Siihen kuuluu myös oppien määritteleminen harhoiksi ainoastaan Raamattua parhaan ymmärryksensä mukaan lukien. Hankalaahan se on tässä hankalassa maailmassa. Heikki Leppä ei näytä hankalia asioita väistelevän, josta kiitokseni.
Heikki Lepällä on mielipiteenvapaus ja vapaus myös ilmaista ajatuksensa.
On olemassa myös toisenlaisia mielipiteitä, mutta tuskin kannattaa aloittaa taas kerran kinata asiasta, mikä on hyvin monimutkainen mutta ei juuri nyt ajankohtainen.
Parhaillaan etsitään kissojen, koirien ja lyhtyjen kanssa Lutherin kirjoituksia, jossa hän vaatii sukupuolineutraalia avioliittoa. Sellaisia ei ole toistaiseksi löytynyt mutta ”liberaalit” Luther-tutkijat ovat miettineet korvaavia vaihtoehtoja. Esille on noussut vaihtoehto mitä Luther tänään sanoisi. On päätetty että jos hän tänään eläisi, hän kannattaisi tätä vaihtoehtoa. Tämä on paljon käytetty tapa jolla kenestä tahansa menneisyydessä eläneestä voidaan väittää että tänään hän olisi tätä mieltä.
Ei sellaista etsitä, mitä ei löydy. Luther ei tuntenut nykyistä kysymyksenasettelu – eikä kukaan muukaan satoihin vuosiin.
Luther piti myös orjuutta ja ylipäätään ihmisten yhteiskunnallista eriarvoisuutta itsestään selvyytenä, pitäisikö meidänkin pitää?
Ja miksi Luterilainen Maailmanliitto sanoutui irti Lutherin antisemitismistä 1980-luvulla? Taivuttiinko nykyajalle tyypillisen maallisen ylieettisyyden ja sekularismin edessä?
Sari R-L: ”Luther piti myös orjuutta ja ylipäätään ihmisten yhteiskunnallista eriarvoisuutta itsestään selvyytenä, pitäisikö meidänkin pitää? ”
On anakronistista ja jopa olkinukkemaista vedota menneiden sukupolvien suhtautumiseen orjuuteen, kun kyse on oikeudesta avioliiton solmimiseen.
Lutherinkin aikana orjat sekä muut sääty-yhteiskunnan mukaisesti eriarvoisessa asemassa olleet saivat solmia avioliiton (kukin säätynsä mukaan).
Avioliitto oli näinäkin (ankeina) aikoina ollut vain yhden miehen ja yhden naisen välinen instituutio.
Avioliittoinstituutio oli todella tasa-arvoinen jo silloin, kun yhteiskunta oli muuten feodaalinen sääty-yhteiskunta. Sukupuolineutraali se ei kuitenkaan määritelmällisesti ole koskaan voinut olla.
Jouni,
Joo, olen samaa mieltä että on huono juttu vedota menneiden sukupolvien (mukaan lukien Lutherin) käsityksiin, ilman kriittistä arviointia.
Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että avioliitto olisi ollut tasa-arvoinen jo silloin kun elettiin feodaali yms. yhteiskunnissa. Vaimot olivat holhouksenalaisia ja heitä koskivat monet rajoitukset koskien perheen omaisuutta, lasten huoltajuutta, oikeutta käydä töissä ilman aviomiehen lupaa jne. Suomessa aviovaimot vapautuivat lopulta holhouksenalaisuudesta vasta 1930-luvulla.
En muista tarkkaan milloin vihkikaavasta poistettiin vaimoille suunnattu alamaisuutta ja tottelemista koskeva kohta, mutta kovin kauaa ei siitäkään ole (tod näk 1900-luvun alussa)
Kyllä kai sieltä rivien välistä jotain löytyy, kun tarpeeksi kauan plokkaa?
Löytyy se mikä on jo päätetty löytää. Samoin on kiivaan etsinnän alla todisteiden löytäminen siitä että Luther sympatisoi islamia ja tarjosi muslimeille kirkon tiloja.
Löytyy tai ei, ei Luther meidän luterilaisten Jumala ole, liekö edes esikuva.
Kyllä joo, kaikkea löytyy kun nykyajan liberaalit, maallistuneet kristityt päästetään valloilleen. Esim. silloinkin löytyi kaikenlaisia liberaaleja tulkintoja kun Luterilainen Maailmanliitto sanoutui irti Lutherin antisemitismistä 1980-luvulla.
Antisemitismi on rasismia.
Mikä tahansa anti- on rasismia, kun se suunnataan joidenkin ihmisten syntyperää kohtaan. Antipalestiinalaisuuskin on rasismia.
Martti,
miten palestiinalaisuus tähän uutiseen liittyy, sen enempää kuin antisemitismikään?
”..kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteestaan, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen”.
Heikki, ei sun tarvitse kieltäytyä noudattamasta kirkon linjauksia. Kirkossa avioliitto on yksiselitteisesti määritelty yhden miehen ja yhden naisen väliseksi liitoksi. Tämä määrittely perustuu kirkon omiin dokumentteihin. Niin kauan kuin se vastaa kirkon raamatun- ja tunnustuksen tulkintaa, minkäänlaiseen separatismiin ei ole syytä.
Omalla blogissasi esittämälläsi linjauksella vahvistat samaa separatismia, jota muissa asioissa edustavat Luther-tallin pojat ja esikoislestadiolaiset.
Haluatko oikeasti samastua heihin..? Ja mihin mielestäsi voidaan vetää raja sille, että papin ei tarvitse noudattaa kirkon yhteisesti sovittuja linjauksia..?
Jouni on oikeassa siinä, että tämä on täsmälleen samaa separatismia (jos nyt tätä sanaa halutaan käyttää) kuin esikoisten omat ehtoolliset ja Lhpk:n toimet.
Eräässä aiemmassa blogissa todettiin, että ”pientä on helppo lyödä.” Esikoisten sakramenttiseparatismin tuomitseminen on helppoa, mutta mistä löytyy piispa, joka tuomitsee Heikki Lepän ja monien muiden pappien harhaopin (kirkon opetuksen vastaisen kannan) avioliiton suhteen?
Niin,,, jos joku ev.lut.kirkon käyntäntöön tyytymätön pappi haluaa toimia valtion virkamiehenä 1.3.2017 jälkeen niin ehkä heidän työpaikkansa voisi olla maistraatissa, jossa he voisivat toteuttaa ev.lut.kirkon käytännön kanssa ristiriidassa olevaa separatistista näkemystään? Tämä ehkä toimisi heidän kohdallaan, joilla avioliittoon vihkiminen nousee kristinuskon kaikkein tärkeimmäksi teemaksi ohi kaikkien muiden dogmien?
Avioliitto ei ole luterilaisille mikään dogmi.
Avioliitto ei ole dogmi, mutta kirkolla on avioliitosta julkilausuttu oppi (Jumalan asettama instituutio miehelle ja naiselle), joka ei ole vain kirkon järjestykseen (vihkimiseen / vihkijään / vihittäviin) liittyvä asia. Tätä oppia on opetettu mm. rippikoulussa. Se näkyy erityisesti kirkollisissa toimituksissa: avioliittoon vihkimisessä ja avioliiton siunaamisessa.
Separatismissa on kyse siitä, pysytäänkö kirkon opissa ja järjestyksessä vai ei.
Avioliitto ei ole dogmi. Ei olekaan. Kirjoitin ”kaikkein tärkeimmäksi teemaksi”. Siis tärkein esillä pidettävä teema, joidenkin mielestä ehkä.
Kirkon nykyinen avioliittokäsitys perustuu paitsi pyhään Raamattuun, myös Raamatusta jodettuun ja lailla vahvistettuun opilliseen normiin. Normin sitovuuden muutos edellyttäisi muutosta kirkkolain tunnustuspykälän tulkintaan.
Kirkkolain vallitsevan tulkinnan mukaan kirkon tunnustuskirjat ovat opillisina normeina sitovia.
Tässä on pohjimiltaan kyse synnin tekemisestä luvalliseksi. Kun ajetaan kirkkoon hyväksytyksi näitä karkeimpia Sodoman syntejä, voidaan helpommin paaduttaa oma sydän Jumalan lailta. On lavea tie mukautua tämän maailman menoihin. Kaita on se, kun ottaa ristinsä ja kulkee Jeesuksen jäljissä maailman joukkoa vastaan. Salainen sydämen asenne; en ole ainakaan tuota syntisempi, saa kasvaa paatuneessa sydämessä, kun hyväksytään laittomuus ja peitetään synti.
Tekopyhyyden peite lasketaan omantunnon päälle ja eletään siinä valheessa, ettei Jumala syntiä niin vihaa, etteikö sinne taivaaseen pääsisi ilman katumusta ja parannusta. Minä kuitenkin arvelen kirkon opin olevan sellainen, että ellei parannusta tapahdu ajassa, se on myöhäistä ajattomuudessa.
Ja ennen kuin syytät minua homofoobikoksi, lue uudestaan mitä kirjoitin.
”Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään. He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin heidät pois, kuten olet nähnyt.” Ei tuo Sodoman synti todellakaan näytä nykyaikana mitenkään vieraalta. En vain käsitä, miten köyhät ja kurjat unohtava itsekkyys liittyy aiheeseemme, lähimmäisen avioliiton kunnioittamiseen.
Lutherilta löytyy ihan hyviä ajatuksia siitä mitä seurauksia on seksuaalisuuden tukahduttamisesta ja selibaattivaatimuksista. Kuten Heikki Leppä kirjoittaa, Lutherin avioliiton puolustuspuheet liittyvät kontekstiin jossa avioliittoa puolustetaan katolisen kirkon selibaattivaatimuksia kohtaan. Lutherin mukaan ihminen on seksuaalinen olento ja tämän kieltäminen (esim. vaatimus selibaatista) johtaa valheelliseen kaksoiselämään, salaisiin paheisiin. Myös henkilön mieli helposti turmeltuu: vaikka hän kyekenisi pidättäytymään seksuaalisista teoista, hänellä on jatkuvia himokkaita ajatuksia. Lutherin mukaan avioliitto onkin ”välttämätön elämänmuoto”. Vain hyvin harvat pysyvät siveellisinä avioliiton ulkopuolella (Lutherille avioliitto oli ainoa paikka jossa seksuaalisuutta saattoi harjoittaa.).
Nykyisen seksuaali-psykologisen ja eettisen tiedon (+ ihan maalaisjärjen) valossa voimme pohtia, mitä seurauksia on sillä, että homoseksuaalisilta ihmisiltä edellytetään selibaattia ja myös itsetyydytyksestä pidättäytymistä (kuten esim. jotkut kirkkomme virallisista järjestöistä opettavat)? Tai sillä, että heidän liittojaan pidetään vähemmän hyvinä ja toivottavina (ja kirkon ihanteiden mukaisina) kuin heteroliittoja?
Tässä viime aikoina esimerkiksi piispa Jari Jolkkonen on puhunut siitä, että kirkko arvostaa tieteellistä tutkimusta. Jos esim. seksuaali-psykologia tai psykiatria jne. kuuluvat niiden tieteenalojen joukkoon, joita kirkko arvostaa, niin niiden valossa voisi pohtia mitä seurauksia on kielteisistä kannoista koskien homoseksuaalisuutta/homosuhteita? Mitä seurauksia sillä on homoseksuaaleille (esim. heidän itsearvostukselleen), että heterosuhteita arvostetaan kirkossa enemmän?
Ja jos etiikka on alue jota kirkko arvostaa niin sen valossa voisi pohtia mitä seurauksia samasukupuolisen avioliiton solmineille (ja heidän lapsilleen ja läheisilleen) on sillä, että kirkko ei tunnusta heidän avioliittoaan avioliitoksi eikä kirkon ihanteen mukaiseksi parisuhteeksi/perheeksi?
(tieteellisen tiedon ja teologian suhteesta: Perustevaliokunnan mietinnössä 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010 sanotaan seuraavasti: ”Nykytiedon ja raamatuntulkinnan suhde on elävä prosessi, joka tapahtuu tieteellisen tiedon ja argumentaation sekä tieteellisen tiedon vuorovaikutuksessa”).
Ei näytä vieraalta, Martti, ei.
”samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.”
Sari. Ihmiselle on enemmän kuin ikävää kuulla Jumalan lakia, hauskempi on elää ilman. Lutherin ajatus on raamatullinen, koska Raamattu opettaa seksin kuuluvan miehen ja naisen välille. Vieläpä yhden miehen ja yhden naisen välille. Tästä sinulle on näillä sivuilla kirjoitettu kymmeniä metrejä. Itseäni ei niin kiinnosta nämä homoväittelyt. Homo tai hetero, kaksi vaihtoehtoa, taivas tai helvetti.
Otin kantaa siihen juurisyyhyn, mikä on, kun ruvetaan vääntelemään selviä Jumalan sanoja. Synti. Kapina Jumalaa vastaan.
Tuo lainaus Juudaksen kirjeestä liittyy katkelmaan, joka on otsikoitu: Väärät opettajat ja heidän tuomionsa. Jakso päätty luonnehdintaan, joka kertoo, mitä vastaan Juudas kirjoittaa: ”Nuo ihmiset ovat osaansa tyytymättömiä valittelijoita, jotka elävät himojensa vallassa. Heidän puheensa ovat suurellisia, ja omaa etuaan tavoitellen he mielistelevät ihmisiä.” En vieläkään hahmota, miten tämä liittyy aiheeseemme: ”Kieltäydyn suostumasta siihen, että minulle määrätään virkavelvollisuudeksi olla pitämättä lähimmäiseni avioliittoa avioliittona.”
Sari R-L: ”Nykyisen seksuaali-psykologisen ja eettisen tiedon (+ ihan maalaisjärjen) valossa voimme pohtia, mitä seurauksia on sillä, että homoseksuaalisilta ihmisiltä edellytetään selibaattia ja myös itsetyydytyksestä pidättäytymistä (kuten esim. jotkut kirkkomme virallisista järjestöistä opettavat)? Tai sillä, että heidän liittojaan pidetään vähemmän hyvinä ja toivottavina (ja kirkon ihanteiden mukaisina) kuin heteroliittoja?”
Sari, yritän ymmärtää intohimoisen missiosi kirkossa. Olisiko mitenkään kohtuullista, että yrittäisit pitäytyä vetoamasta oman kantasi tukemiseksi äärilaidan käsityksiin..? Minusta se ei ole reilua, jos keskustelussa pyritään dialogisuuteen. Demagogia on sitten erikseen..
Sinulla on siis hahmottamisongelma.
Tai ehket halua ymmärtää lukemaasi ja puhut tahallasi aidanseipäistä. Ikään kuin minä olisin ollut velvollinen kommentoimaan sitaattejasi.
Veikkaan jälkimmäistä.
Mielellään huomaamme sellaiset synnit, joista luulemme olevamme enemmän vapaita ja puolustamme sellaista, josta emme tahdo luopua.
Jouni. T.,
Miten niin näkemys ja opetus siitä, että homoseksuaalien tulee elää selibaatissa (jos eivät sitten solmi avioliittoa eri sukupuolta olevan kanssa), ja että itsetyydytys on syntiä, edustaa kirkollista äärilaitaa? Näin opettavat kirkon virallisista lähetysjärjestöistä Kansanlähetys, SLEY, SLEF, Kylväjä ja Sansa, jotka opettavat Tosi Rakkaus Odottaa-opetuksen mukaan.
Ja mitä tulee näkemykseen siitä, että miehen ja naisen avioliitto on kirkon ihanteen mukainen ja turvallisin parisuhteen ja perheen muoto – ja lasten kasvattamisen paikka – niin juuri tämä on käsittääkseni kirkon nykyinen kanta.
”Tässä on pohjimiltaan kyse synnin tekemisestä luvalliseksi.” Ymmärränkö nyt oikein. Jos kirkko kutsuu samaa sukupuolta olevien välistä avioliittoa avioliitoksi, antaako se silloin sinun mielestäsi luvan ’haureuteen ja luonnottomiin lhanhimoihin’?
Ei tässä ole kyse terminologiasta. Hyväksymällä homostelun, kirkko hyväksyy ”luonnottoman lihanhimon”. Kyllä. Vieläpä hylkää oman ohjeensa, Raamatun, Luojamme ilmoituksen, vesittää sen ja selittää sen pois mitä mutkikkaimmilla selityksillä.
Mutta.
Nämä yksittäiset synnit ja niiden hyväksyminen ovat vain savuverho, jonka takana on kapina Jumalaa vastaan. Homostelu on synti siinä missä ahneus ja moni muu asia. Kirkko ei toimita profetaalista tehtäväänsä ja saarnaa parannusta ja syntien anteeksi antamista, sen sijaan se tekee päinvastaista; tuudittaa itsensä ja kuulijansa siihen harhaan, että ihminen astuu taivaanporteista keskelle paratiisia ilman katumusta ja kääntymystä. Tämä tuudittaminen väärään rauhaan on ihmisten pettämistä. Kirkon tulisi tehdä kiireen vilkkaan parannus tästä, mutta taitaa olla niin, että ei se jaksa kaivaa ja häpeää kerjätä.
Ja mitäpä kirkon johto ajallisen voimansa tunnossa tahtoisi tietää Jumalan sanasta, joka on viisaille hullutusta. Kultapossukerhon jäseniä taitaa olla suuri osa. Iso liksa, mukava asema, kiva kämppä ja lämmin sänky, piispanristi plakkarissa ja sisäpiirieliitin numerot kännykässä. Mikäpä siinä on politikoidessa. Sielujen pelastus ei välttämättä ole päälimmäisenä mielessä. Välillä vähän kepillä sorhaistaan vanhauskoisia.
”Homostelu on synti siinä missä ahneus ja moni muu asia.” Minulle opetettiin rippikoulussa, että ihan mikä asia tahansa on syntiä, kun se erottaa Jumalasta. Mitä yksittäisiin Mooseksen laissa kiellettyihin iljetyksiin tulee, rapujuhlat ja joulukinkku ovat myös mukana listalla.
Homoja kuitenkin on. Heille ’heterostelu’ olisi luonnottomien lihanhimojen seuraamista.
”Homoja kuitenkin on. Heille ‘heterostelu’ olisi luonnottomien lihanhimojen seuraamista.” -M.P.
Tässäpä tämä liberaaliteologian Jumalanvastustus on oikein kirkkaana.
Kuulin kerrottavan eläköityyneestä lähetystyöntekijästä, joka oli elämänsä kiertänyt palloamme ympäri julistamassa Jumalan sanaa. Pyysivät tämän Herran palvelijan radiohaastatteluun, jonka lopuksi skeptinen toimittaja pyysi lyhyesti tiedon, mitä tuo kiertävä saarnaaja oikein lopultakin tahtoi ihmisille sanoa? – Kaksi asiaa, hän vastasi: Jumala on olemassa. Ja sinä et ole se Jumala.
”Jumala on olemassa. Ja sinä et ole se Jumala.” Juuri niin, Joni Toivonen, et sinäkään ole, vaikka kuinka Raamatulla löisit.
Turhaan sinä minulle kiukuttelet, kuten sanoit, en ole Jumala.
En ole lainkaan kiukkuinen. Miksi olisinkaan? Ihmettelenpä vain, miksi Jumalan viha, Sodoman kaupunki ja sen osalle langennut rikinkatkuinen rangaistus tuotiin mukaan tähän keskusteluun.
Heikki Leppä sanoo seuraavasti:
”Kieltäydyn suostumasta siihen, että minulle määrätään virkavelvollisuudeksi olla pitämättä lähimmäiseni avioliittoa avioliittona.”
Kysymys niille, jotka ovat eri kannalla kuin Heikki: miten ev.lut.kirkon papin pitää puhutella yhteiskunnan lain mukaan vihkimää samasukupuolista pariskuntaa ja heidän suhdettaan toisiinsa? Eikö hän saa – heidän kanssaan asioidessaan – kutsua heitä aviopuolisoiksi? Miksi hän heitä ja heidän suhdettaan kutsuu? Olisiko hänen sanottava, että ”kirkon mielestä te ette ole avioliitossa” tai että ”Jumalan edessä te ette ole avioliitossa”?
Entä miten lainmukaisen avioliiton solmineiden suhdetta aletaan kutsua kirkollisissa asiakirjoissa? Rekisteröity parisuhde ilmeisesti poistuu vaihtoehtojen joukosta.
Käytännössä hommasta tulee kiusallista. Kuinka moni aviopari haluaa käydä paikassa joissa heitä ei pidetä avioparina, eikä heidän suhdettaan tunnusteta oikeaksi avioliitoksi.
”Entä miten lainmukaisen avioliiton solmineiden suhdetta aletaan kutsua kirkollisissa asiakirjoissa?” Sari
Eikös avioliitot, naimattomuudet ja muut määräydy kirkollisissa asiakirjoissa sen mukaan miten ne ovat maistraatissa ylöskirjatut? Maistraateissa on kaikkien kansalaisten tiedot. Kuka osaa vastata?
”Suomen maistraatit vastaavat alueensa sekalaisista hallintotehtävistä, kuten väestötietojärjestelmästä ja muista rekistereistä. Maistraateissa voidaan myös siviilivihkiä avioliittoon tai rekisteröityyn parisuhteeseen.”
Sari R-L: ”miten ev.lut.kirkon papin pitää puhutella yhteiskunnan lain mukaan vihkimää samasukupuolista pariskuntaa ja heidän suhdettaan toisiinsa? Eikö hän saa – heidän kanssaan asioidessaan – kutsua heitä aviopuolisoiksi? Miksi hän heitä ja heidän suhdettaan kutsuu? Olisiko hänen sanottava, että “kirkon mielestä te ette ole avioliitossa” tai että “Jumalan edessä te ette ole avioliitossa”? ”
Kyllä heitä pitää puhutella sillä nimellä, millä muutkin heitä kutsuvat. Mutta miksi Sarin ajatus ”Heikin suhteen toisinajattelevien” suhtautumisesta on lähtökohtaisesti se, että heitä kohtana halutaan olla loukkaavia, tylyjä ja epäkohteliaita?
Kirkko luonnollisesti opettaa avioliitosta toisin kuin sekulaari yhteiskunta, mutta voidakseen olla rakkaudellinen kaikkia kohtaan sen ei tarvitse suostua yhteiskunnan totuusnormeihin. Silti kaikkia ihmisiä on ehdottomasti arvostettava ja oltava heitä kohtaan hienotunteinen, vaikka oma totuus poikkeaisikin vallitsevasta käsityksestä (esim. siitä, mikä avioliitto on).
Siinä Sari on oikeassa, että kiusallisia tilanteita varmaan tulee jatkossa eteemme, kun kirkon ja yhteiskunnan avioliittonormi on tähän asti ollut sama. Alkuhankaluuksien jälkeen sekin asia on hoidettavissa niin, ettei siihen kukaan kiinnitä enää huomiota, kun kaikille on päivänselvää, ettei kirkon ja yhteiskunnan normisto ole yhdenmukainen.
Vai ihmetteleekö kukaan Lähi-idän maissa (esim. Egyptissä) sitä, että kristityillä on vain yksi puoliso, kun muslimeilla (miehillä) voi olla neljä puolisoa..? Miten siellä kutsutaan muslimimiehen puolisoja..? Ja onko se kristityille siellä ongelma?
Jouni T., kirjoittaa seuraavasti:
”Kirkko luonnollisesti opettaa avioliitosta toisin kuin sekulaari yhteiskunta, mutta voidakseen olla rakkaudellinen kaikkia kohtaan sen ei tarvitse suostua yhteiskunnan totuusnormeihin. Silti kaikkia ihmisiä on ehdottomasti arvostettava ja oltava heitä kohtaan hienotunteinen, vaikka oma totuus poikkeaisikin vallitsevasta käsityksestä (esim. siitä, mikä avioliitto on).”
Minun mielestäni ”luonnollisuus” ei mitenkään edellytä sitä, että kirkko opettaa asioista, esim. seksuaalieettisistä asioista tai avioliitosta, eri tavalla kuin yhteiskunta. Tai jos ”luonnollisuus” tätä edellyttää, niin millä tavalla?
Jotkut kirkkomme viralliset lähetysjärjestöt opettavat (kirkkomme nimissä ja valtuuttamina) että kristittyjen homoseksuaalien tulee luopua sukupuolielämästä ja että myös itsetyydytys on syntiä. Homoseksuaaleille ei tässä opetuksessa jätetä mitään hyväksyttäviä tapoja elää seksuaalisuuttaan todeksi. Minkätyyppistä ”luonnollisuutta” tämä ilmentää? Ja onko tämä osoitus siitä hienotunteisuudesta, arvostuksesta ja rakkaudellisuudesta, jota kirkon tulisi osoittaa?
Entä kirkon dokumenteissaan ottama yleinen kanta siitä, että miehen ja naisen välinen avioliitto luo turvallisimman kasvuympäristön puolisoiden väliselle seksuaalielämälle ja lasten kehitykselle, ja että miehen ja naisen avioliitto on kirkon ihmiskuvan ja ihanteen mukainen? Mitä homoseksuaalisten ihmisten – ja heidän lastensa ja läheistensä – olisi tästä näkemyksestä ajateltava? Etenkin kun nämä em.seikat todetaan niissä yhteyksissä joissa samalla pohditaan homoseksuaalisia suhteita (esim. Piispainkokouksen selvityksessä ”Parisuhdelain seuraukset kirkossa” 2010)? Että heidän parisuhteensa eivät ole yhtä turvallisia seksuaalielämän toteutumisen eivätkä lastenkasvatuksen kannalta? Eivätkä kirkon ihmiskuvan ja ihanteen mukaisia?
Esim. teologian prof. Paavo Kettunen ja teologian tohtori Teemu Ratinen ovat kirjoituksissaan tarkastelleet mahdottomia ideaaleja ja ihanteita, joita homoseksuaalien on mahdotonta toteuttaa, ja jotka aiheuttavat häpeää ja usein myös itseinhoa.
Kun mietitään rakkaudellisuutta, arvostamista, kunnioitusta ja niin edelleen, niin näitä asioita olisi hyvä pohtia tarkemmin..
”Eikös avioliitot, naimattomuudet ja muut määräydy kirkollisissa asiakirjoissa sen mukaan miten ne ovat maistraatissa ylöskirjatut? Maistraateissa on kaikkien kansalaisten tiedot. Kuka osaa vastata?”
Näin se menee. Ei kirkko voi päättää mitä avioliittoja merkitään. Kannattaa myös muistaa sekin, että kirkko ei ole enää vuosiin ollut väestörekisterinpitäjä vaan ainoastaan oman jäsenerkisterinsä.
Rekisteröity parisuhde ei mihinkään poistu. Se muuttuu avioliitoksi vain jos molemmat osapuolet niin haluavat ja kaikki eivät halua. Uusia ei voi enää 1.3.2017 jälkeen rekisteröidä.
Valtion itselleen kirkon kautta delegoimaa virkatehtävää suorittavan ja siihen suostuneen papin tulee tietysti kuunnella valtiota ja kirkolle valansa vannoneena kirkkoa. Siinä pulma, säästää ja syödä sama leipä samanaikasiesti.