Piispainkokouksen selvityksessä 2010 muistutetaan niistä periaatteista, jotka kuuluvat kunnioittavaan kohtaamiseen. Selvityksen mukaan ”kirkko on valmis kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tukemaan häntä erilaisista elämänvalinnoista riippumatta, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteestaan, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen.” (Parisuhdelain seuraukset kirkossa, s. 129).
Minua vaaditaan siis määrittelemään 1.3.2017 alkaen joidenkin lähimmäiseni laillisesti soplmittu avioliitto ei-avioliitoksi.
Kieltäydyn luopumasta luterilaisuuden periaatteesta, että avioliitto on maallinen järjestys, jonka ehdoista säätää valtiovalta CA 16, CA 28, VK liite: Avioliittoon vihkiminen. Jos kirkon tunnustusta tässä asiassa muutetaan, joudun luonnollisesti harkitsemaan syntynyttä tilannetta. On tärkeä huomata, että Tunnustuskirjojen kohdat, joissa puhutaan miehen ja naisen välisestä avioliitosta, liittyvä kontekstiin, jossa puolustetaan avioliittoa selibaattivaatimuksia vastaan. Sen sijaan avioliiton määrittäminen maalliseksi järjestykseksi liittyy nimenomaan yhteyksiin, joissa halutaan rajata avioliittoasiat pois kirkollisesta vallankäytöstä.
Kohta puoli vuosituhatta luterilainen kirkko on vihkinyt ne, jotka valtio on pyytänyt vihkimään. Avioliittokäsitys on ollut yhtenevä valtion kanssa. Kun valtion laki ja käytännöt ovat muuttuneet, myös kirkko on seurannut ilman eri päätöstä. Kieltäydyn hyväksymästä sitä, että tämä vuosisatainen käytäntö hylätään ilman perusteellista valmistelua ja laintasoista päätöstä, pelkällä toteamisella.
Kieltäydyn rikkomasta valtion virkamiehen valaani, jossa olen sitoutunut yhteiskunnan laillisiin järjestyksiin, joihin Suomen lain mukainen avioliitto kuuluu.
Avioliittoon vihkimisen ja avioliiton siunaamisen kaavojen opastustekstejä ei ole hyväksytty sitä varten, että niillä määriteltäisiin sitä, mikä kuka voidaan vihkiä avioliittoon. Sen sijaan KJ:ssä on säädetty kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdot: kirkon jäsenyys ja rippikoulun käyminen. Avioliiton siunaamisen ehdot ovat vielä yksiselitteisemmät: ”Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.” KJ2:20. Pidän arveluttavana sitä, että jossain toisessa tilanteessa päätettyjen toimituksen sanamuotojen perusteella rajoitetaan seurakuntalaisen laissa säädettyjä oikeuksia.
Kieltäydyn suostumasta siihen, että minulle määrätään virkavelvollisuudeksi olla pitämättä lähimmäiseni avioliittoa avioliittona.
Ydinkysymys on siinä sitooko Raamattu kristillistä kirkkoa. jollei sido, niin mikä sitoo?
Sitooko Raamattu vai vapauttaako Kristus? Kysymys on vakava. ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme.”
Eihän Raamattu ole sitonut kirkkoa eroneidenkaan uudelleen vihkimissä. Eikä ahneuden synnin suhteen. Opporturnismia!
Onko meidät vapautettu myös lain noudattamisesta? Nyt saamme itse päättää mikä on oikein. sitte kirkossa saamme taas pyhänä uskoa kaikki anteeksiannetuksi ja voimme hyvillä mielin jatkaa entiseen malliin.
Kristittyä ei ole kutsuttu pitämään huolta omasta kelvollisuudestaan Jumalan edessä, vaan lähimmäisen parhaasta. Sen mukaan määrittyy, mikä on oikein. ”Käskyt ’Älä tee aviorikosta’, ’Älä tapa’, ’Älä varasta’, ’Älä himoitse’, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'”
Mihin unohtuu tärkein? Rakastaa Jumalaa yli kaiken. Jos te minua rakastatte,niin te pidätte minun käskyin.
Miten osoitamme rakkautemme Jumalaa kohtaan? ”Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'” Sitäpaitsi Jumalan rakkaus virtaa näin: ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus — ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.”
Heikki Lepälle haluan sanoa sen verran, että olemme molemmat varmasti sitä mieltä että avioliittokäsitys tai vaikkapa pappien välinen tasa-arvo eivät ole suinkaan kristinuskon tärkeinpiä kysymyksiä. Lähes kaikki blogitekstisi ovat kuitenkin käsitelleet kyseisiä asioita, joten voisiko välillä puhua muustakin? Uskon, että sinulla on pappina ja herännäisyyden vaikuttajahahmona muutakin sanottavaa.
Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että koko avioliittoasia ja kysymys homoseksuaalisuudesta on muodostunut elämää suuremmaksi- sekä nk. liberaaleille että konservatiiveillekkin. Tämän hetkisessä maailmassa ja myös kirkossa olisi tärkeämpääkin puhuttavaa.
Ajattelen samoin kuin Sakari Lintunen. Mistään muusta Heikki Leppä ei todellakaan kirjoita. Juuri nyt asiassa ei ole edes tapahtunut mitään uutta.
Muistaakseni edellinen blogini, jota Juhani Ketomäki kommentoi, ei käsitellyt tätä aihepiiriä.
Homojen asian ajamisesta on tullut kirkon tulevaisuutta tärkeämpi näköala.Rakkauden nimissä romutetaan kirkon perusrakenteita. Kehitykselle moni muukin näyttää olevan täysin sokea. Ehkäpä kyseessä on Jumalan lähettämä eksytys.Muuta selitystä tuolle sokeudella on vaikea löytää.
Uudentestamentin kielteistä asennetta on jo vaikeampi torjua noilla argumenteilla.tietysti nekin voidaan selittää pois. Niinkuin kaikki muukin ikävältä kuulostava Raamatun teksti. Samalla mitätöidään sanat Jumalan sanana. Kirkon kaikki arvovalta perustuu ainoastaan siihen, että se pitää esillä Jumalan sanaa. Mitätöimällä sanat kirkon merkitykseltä putoaa pohja.
”Kirkon kaikki arvovalta perustuu ainoastaan siihen, että se pitää esillä Jumalan sanaa. ” Tämäkö olisi kirkon kutsumus maailmassa: olla arvovaltainen?
Uudentestamentin kielteistä asennetta on jo vaikeampi torjua noilla argumenteilla.tietysti nekin voidaan selittää pois. Niinkuin kaikki muukin ikävältä kuulostava Raamatun teksti.
Tätäkin ’ikävää’ tekstiä kierretään jatkuvasti: ”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
Lievennetään sitten. Huomattavan moni blogisi käsittelee tätä asiaa. Miksi se on sinulle ykkösluokan asia?
Olen tehnyt saman havainnon. Täällä on blogisteja ja kommentoijia, jotka eivät ota osaa juurikaan muuhun kuin ko. aiheeseen. Asia nostetaan esille myös silloin kun se ei muuten ole yleisen keskustelun keskiössä. Asia nostetaan esille myös kommenttiketjuissa, jotka eivät liity mitenkään ko. aiheeseen.
Se on kai lobbaamista.
Salme
Mitäs pahaa lobbaamisessa on?
Missään ei kielletä syyllisen syyttämistä. Jos joku on tehnyt jotain väärin ja se painetaan villaisella, niin se on väärin.
Laitanpa toisen ’ikävän’ kohdan Uudesta testamentista: ”Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.’ Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ’Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?’ ’Ei, herra’, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ’En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.'”
On tärkeää, että ymmärrämme, missä yhteydessä mikin Raamatun kertomus on kirjoitettu. Edellä Jeesus tahtoi osoittaa, että kaikki ihmiset tekevät syntiä, mutta Hän ei sanonut, että ko. nainen ei olisi tehnyt syntiä. Jeesus sanoi naiselle: ”‘En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.’”
Tässä tuomitsijat olivat itse asenteillaan mahdollistaneet naisen synnillisen elämän.
”On tärkeää, että ymmärrämme, missä yhteydessä mikin Raamatun kertomus on kirjoitettu.” Tuohan on liberaalia raamatuntulkintaa!
Martti Pentti,
ei suinkaan. Kyse on siitä, että juuri liberaali Raamatun tulkinta yrittää käyttää Jeesuksen sanoja omiin tarkoituksiinsa irroittamalla sanat niiden alkuperäisestä kontekstista.
”Kyse on siitä, että juuri liberaali Raamatun tulkinta yrittää käyttää Jeesuksen sanoja omiin tarkoituksiinsa irroittamalla sanat niiden alkuperäisestä kontekstista.” Tätä tehdään puolin ja toisin. Niinpä onkin hyvä tutkia, mitä ne tarkoitukset perimmiltään ovat. Ovatko kristillisiä lainkaan?
Pekka: ”Missään ei kielletä syyllisen syyttämistä.”
Riippuu varmaan tuo syyllisyyskin paljolti siitä mikä kellekin on luvatonta ja minkä yhteiskunnan tai valtion lakien mukaan tuomitaan tai moraalinormien mukaisesti eletään.
Myös aikakaudella lienee melkoinen merkitys sille, mikä on tuomittavaa ja mikä ei. Esim. homoseksuaalisten tekojen ragaistavuus poistettiin Suomessakin vasta 1971. Ensi vuoden maaliskuun alusta lähtien, he voivan mennä naimisiin keskenään.
Tuskin hevosvarkaitakaan enää hirtetään edes jenkkilässä.
”Tässä tuomitsijat olivat itse asenteillaan mahdollistaneet naisen synnillisen elämän.” Tätä ajatusta kannattaa pohtia tarkemminkin. Kuinka suuri osa ihmisten vääristä teoista onkaan seurausta siitä, että heidät on syntisiksi leimaamalla ajettu niihin? Seksuaalivähemmistöt ovat ainakin aiemmin toteuttaneet itseään hyvin ’kieroutuneesti’, koska heille ei ole suotu mahdollisuutta muuhun. Nyt on tilanne maassamme toinen. Pitäisikö heidät kehitystä vastustavien mielestä hätistää takaisin niihin pimeisiin loukkoihin, joissa ovat jo vuosikymmeniä sitten päässeet ihmisten ilmoille.
po. … joista …