Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänellä on kuolematon sielu, on hänen arvonsa äärettömän paljoa suurempi kuin kaikkien muiden luotujen olentojen. Mutta tähän tulee vielä lisäksi – ja tämä on tärkeämpää kuin kaikki muu -, että hän on Kristuksen kalliisti ostama ja lunastama sekä, jos hän on kastettu, kihlattu Kristukselle ja puettu hänen vanhurskauteensa.
Johannes Bäck: Terveellinen oppi / saarnoja (3. vuosikerta) sivu 301.
Minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran. (Hoos. 2:19-20)
Missä ja milloin meidät on kihlattu Kristukselle; mitä kihlaus sinulle merkitsee?
Mistä tiedämme, että Jumalan rakkaus kohdistuu myös meihin?
Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia tämä kihlaus meille antaa (vert. Hepr. 4:14-16)?
Hääjuhla on vasta Taivaissa, jaksammeko odottaa kunnes Jeesus saapuu hakemaan meitä hääjuhlaan (vert. Ilm. 19:6-8)?
Kaikki julkaistut blogini:
Jorma, tekniikka voi aiheuttaa tämän. Luotan siihen, että pienet ongelmat selviävät.
Ei meidän tule ampua blogistia siksi, että hän kirjoittaa tänne oman sydämensä kautta.
On vanha kristillinen tapa puhua uskovasta Kristuksen morsiamena, viisaammat sanokoot, onko se mystiikan peruja.
Tämä on heijastusta aktiivisesta hartauselämästä. Herätyskristityillle tämä ajatus on tuttu. Sanoohan vanha virtemme 345
2.
Oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,
kun saan olla morsian Jeesuksen,
oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,
kun saan olla morsian Jeesuksen,
Jorma, näin. Paavali sanoi olevansa Kristuksen orja. Tänäpänä tämäkään ei varmaan kelpaisi.
”Oi rakkaus suuri, oi ääretön armo, kun saan olla morsian Jeesuksen.” Nämä ovat virren sanoja, jotka voidaan ajatella seurakunnan lausumiksi. Virrethän ovat yhdessä veisattavia jumalanpalveluspsalmeja.
Eihän Kristuksella voi olla kuin yksi morsian.
Juha Heinilä kirjoitti: 29.11.2013 13:19
”Ari, sinulla taitaa olla erilainen käsitys Jumalan tahdon mukaisesta elämästä kuin kristityillä. Ainoastaan omaa elämää voimme elää. Ei siinä tarvitse toisia sormella osoitella. Meillä jokaisella riittää murhetta omasta elämästä ihan riittävästi. Miksi Jumalan mieleinen murhe on tärkeää?”
Kirjoitit edellä olevan kommentin kysymykseeni etkö ohjaisi lastasi kun hän etsisi mansikoita nokkospuskasta, en oikein ymmärrä mitä tarkoitat vastauksellasi??
Siis KUN Jeesus Sanoo ettei orjantappuroista koota viinirypäleitä niin sieltä ei niitä löydä eikä kannata etsiä, kyllä Jumala tietää mistä voi mitäkin etsiä.
Eivätkö maalliset isätkin ohjaa lapsiaan rakkaudella siihen hyvään mitä itse ymmärtävät, Sanoohan Raamattu:
Matt.7:9 Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,
10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
11 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
Eikö Jumala ohjaisi ihmisiä oikealle tielle Sanallaan???
Ari, tuo sinun vastauksesi Juhalle ei sano yhtään mitään Jumalasta, ainoastaan sinusta itsestäsi
Ari, sinä olet ihan samassa pisteessä kuin 3 vuotta sitten. Jumala kasvattaa meitä samoin kuin mekin kasvatamme lapsiamme, tosin Jumala kasvattaa vain paremmin. Ihan helppoa ei ole olla Jumalan koulussa, mutta siitä sinulla ei ehkä ole kokemusta.
Juha Heinilä, nyt en ymmärrä kuinka minun elämä on Jeesuksen Sanojen ”takuumiehenä”, eikö Sana ole Sanaa puhui sitä vaikka aasi???
Kun sanon ettei Jeesuksen Sanojen mukaan orjantappuroista voi löytää viinirypäleitä niin eikö tämä ole aina ja iankaikkisesti totta?? Ei sitä minun elämäni tee muuksi.
>>Juha Heinilä, nyt en ymmärrä kuinka minun elämä on Jeesuksen Sanojen “takuumiehenä”, eikö Sana ole Sanaa puhui sitä vaikka aasi???>>>
Sinä olet itse, Ari, tehnyt täällä yhden jos toisenkin elämästä Jeesuksen sanojen takuumiehen. eikä Sana ole silloin ollut Sanaa, vaikka sitä puhuisi aasi!!
Oletko nyt vaihtanut oppiasi?
Ari, tosiasia on että kun osoitamme sormella toista, niin neljä sormea osoittaa meitä itseämme. Jeesuksen sanoissa on viisaus. Kelohonka tikku, juttu on myös kova. Helposti haluaisimme olla mestareita naapurin asioissa, vaikka meidän pitäisi hoitaa omia asioita. Mitä me voitamme, jos naapurimme pelastuisi ja me joutuisimme kadotukseen? Orjantappurat ja muut rikkakasvit pitää perata omasta pellosta.
Lakihenkisessä kristillisyydessä on ihmiselle laitettu sellaisia taakkoja, joita tällaiset opettajat , eivät itsekkään jaksa kantaa. Tällöin ihminen alkaa etsimään itsestään uskon oikeita hedelmiä. Tällaisen etsimisen tuloksena voi olla epätoivo, kun ei löydä itsestään rakkautta, nöyryyttä, hyvyyttä ja itsehillintää. Mitä enemmän itseään katsoo, sitä huonommaksi tilanne muuttuu ja seurauksena on , että tilalle tulevat lihan teot esille.
Kyllä Jumala tahtoo, että teemme hyviä tekoja, mutta niitä ei tehdä sen vuoksi, että tulisimme paremmiksi kristityiksi, vaan sen vuoksi kun olemme kristityitä. Jumalan armo ei ole , eikä saa olla synnin julistamista hyväksytyksi, vaan syntiselle julistettavaa anteeksiantamusta Jeesuksen viattoman veren tähden.
Kiitos Martti. Näin on. Synti ei koskaan muutu hyväksytyksi, vaikka me niin haluttaisiin. Onneksi voimme luottaa syntien anteeksiantamukseen. Jumala vanhurskauttaa syntisen. Armosta pelastumme.
Onko Jeesuksen Sanat lakia:
Matt.27:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä PITÄMÄÄN kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Nyt kun tuon evankeliumista esille Jeesuksen Sanaa niin julistanko lakia vai evankeliumia???
Onko siis ne jotka kastavat ja opettavat lakihenkisiä???
Ari, kiitos hyvistä kysymyksistä. Evankeliumin ja lain erottaminen on vaikeaa. Laki vaatii ja toisaalta laki lupaa jotain, mutta ainoastaan jos täytämme lain vaatimukset. Evankeliumi lupaa kaiken ilman ehtoja. Jeesuksen antama kaste ja lähetyskäsky on lakia käskyn saajille eli meille. Käskyä voisi verrata merivartijan saamaan käskyyn pelastaa merihätään joutuvat.
Meidän tehtävä on julistaa evankeliumin aina puhtaana, ilman mitään lain vaatimusta.
Laki/Evankeliumi, Vanha ihminen/Uusi luomus. maallinen valtakunta/Jumalan valtakunta. Nämä asiat olisi tärkeä erottaa, ettei kaikki mene sekaisin.
Armon kokeminen vie yleensä siihen, että armahdetaan muita ja tutkitaan ensin omaa vaellusta.
Esitin Arille kysymyksen tuossa alempana. Onko Arin oppi nyt muuttunut toiseksi, vai istuuko hän kahdella tuolilla yhtaikaa?
LAKIHENKI
Pylkkänen kirjoittaa tärkeää asiaa lakihenkisen kristillisyyden sisäisestä ongelmasta. Olen tutkinut tätä ilmiötä 35 vuotta, ja voin sanoa, että asia on niin kuin Pylkkänen tuossa klo 1718 kuvailee.
Ihminen ei vapaudu siitä toisten mollaamisen tai vähättelyn kautta. Vain sitten kun omat luulotellut eväät loppuvat, sitten alkaa pohtimaan, yksin Kristus merkitsee. Siihen saakka toisten opetus valuu kuin vesi hanhen selästä, se ei mene perille.